Kun näilläkin palstoilla on ollut puhetta kristinuskon mieltä eheyttävästä vaikutuksesta, niin annan nyt vastakkaisen esimerkin ja kysyn mitä johtopäätöksiä siitä voisi vetää.
Kyseessä on ystäväni tuttava, jonka vaiheet tiedän suunnilleen ystäväni kertoman perusteella.
Yksityisyyden suojan takia salanimeän ystäväni Pekaksi ja hänen tuttavansa Villeksi, jonka tapauksesta siis nyt on kyse.
Villen asepalveluksen lähestyessä hän ajautui tekemisiin uskovaisten kanssa ja tämä johti siihen, että pian hän kävi useiden vapaiden suuntien kokouksissa.
Kaiken maallisen, kuten Playstationilla pelaamisen, television katselun tai ei-hengellisen musiikin Ville sanoi jättäneensä täysin.
Uskovaisen tytön jätettyä Villen ja armeijan ollessa ovella henkinen paine nousi siinä määrin, että Ville alkoi esittää voimakkaita näkemyksiä.
Kaikki naiset olivat paholaisesta, ei-uskovien upseerien johtama armeija perkeleestä, tempaus lähellä ja lisäksi Ville kuuli saatanan äänen houkuttelemassa häntä syntiin.
Ville päätyi armeijan sijasta mielisairaalaan ja hän itsekin ainakin osittain myönsi olevansa sairas.
Lääkitys sai äänet sammumaan ja parin kuukauden hoitojakson jälkeen Ville voitiin kotiuttaa.
Tämän jälkeen, ilmeisesti itsensä yksinäiseksi tuntien, hän alkoi pommittaa ystävääni Pekkaa käännytyskirjeillä, joissa pelotteli helvetillä ja kuvasi ihmeitä.
Jokin tavara oli hukassa ja Villen rukoiltua se löytyi seuraavana päivänä, jolloin kyseessä oli herran johdatus.
Ville kutsui myös Pekan kotiinsa ja ilman tulosta rukoili tämän uskoontulemista.
Syystä tai toisesta Ville lievensi kantojaan ja alkoi taas mm. katsoa televisiota, mutta tämä kesti vain hetken.
Nyt hän on taas jättänyt kaiken maallisen ja pommittaa ystävääni tekstiviestein.
Hänen tilansa on taas selvästi pahenemassa.
Näyttää siltä, että vain lääkitys pitää Villen edes jotenkin koossa.
Erityisesti haluaisin kysyä mitä mieltä uskovaiset ovat mielenterveyslääkkeiden syömisestä, sillä eikö uskon pitäisi parantaa tällaiset vaivat eikä aiheuttaa niitä.
Turha väittää, että Ville ei olisi aidosti uskossa, vaan pikemminkin ottaa homman erittäin tosissaan.
Kyseessä on ystäväni tuttava, jonka vaiheet tiedän suunnilleen ystäväni kertoman perusteella.
Yksityisyyden suojan takia salanimeän ystäväni Pekaksi ja hänen tuttavansa Villeksi, jonka tapauksesta siis nyt on kyse.
Villen asepalveluksen lähestyessä hän ajautui tekemisiin uskovaisten kanssa ja tämä johti siihen, että pian hän kävi useiden vapaiden suuntien kokouksissa.
Kaiken maallisen, kuten Playstationilla pelaamisen, television katselun tai ei-hengellisen musiikin Ville sanoi jättäneensä täysin.
Uskovaisen tytön jätettyä Villen ja armeijan ollessa ovella henkinen paine nousi siinä määrin, että Ville alkoi esittää voimakkaita näkemyksiä.
Kaikki naiset olivat paholaisesta, ei-uskovien upseerien johtama armeija perkeleestä, tempaus lähellä ja lisäksi Ville kuuli saatanan äänen houkuttelemassa häntä syntiin.
Ville päätyi armeijan sijasta mielisairaalaan ja hän itsekin ainakin osittain myönsi olevansa sairas.
Lääkitys sai äänet sammumaan ja parin kuukauden hoitojakson jälkeen Ville voitiin kotiuttaa.
Tämän jälkeen, ilmeisesti itsensä yksinäiseksi tuntien, hän alkoi pommittaa ystävääni Pekkaa käännytyskirjeillä, joissa pelotteli helvetillä ja kuvasi ihmeitä.
Jokin tavara oli hukassa ja Villen rukoiltua se löytyi seuraavana päivänä, jolloin kyseessä oli herran johdatus.
Ville kutsui myös Pekan kotiinsa ja ilman tulosta rukoili tämän uskoontulemista.
Syystä tai toisesta Ville lievensi kantojaan ja alkoi taas mm. katsoa televisiota, mutta tämä kesti vain hetken.
Nyt hän on taas jättänyt kaiken maallisen ja pommittaa ystävääni tekstiviestein.
Hänen tilansa on taas selvästi pahenemassa.
Näyttää siltä, että vain lääkitys pitää Villen edes jotenkin koossa.
Erityisesti haluaisin kysyä mitä mieltä uskovaiset ovat mielenterveyslääkkeiden syömisestä, sillä eikö uskon pitäisi parantaa tällaiset vaivat eikä aiheuttaa niitä.
Turha väittää, että Ville ei olisi aidosti uskossa, vaan pikemminkin ottaa homman erittäin tosissaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Äkkikäännynnäiset käyttäytyvät yleensä oudosti, olkoon kyse mistä uskonnosta tahansa. Uskonto on niin kovaa tavaraa, että siihen pitää totuttautua vähitellen, onhan kysymys sentään ihmisen elämän- ja maailmankatsomuksesta. Kännyttäjien pitäisi olla koulutettuja henkilöitä, jotka ymmärtävät jotain ihmisen psyykestäkin.
Perkeleellä ja Helvetillä pelottelu tuottaa varmasti tulosta, jos on kyse herkästä ihmisestä. Jumala on rakkaus, eikä varmaankaan haluaisi kenenkään tuhoutuvan puoskarien käsissä. Jumalan sana on totta ja oikeaa, se ravitsee mutta myös ruoskii, kun osuu kohdalleen. Uskovien ei pitäisi syyllistyä ruoskimiseen, se on Jumalan asia.
Villellä on sairaus, enkä usko että se on uskon syytä. Uskoontulo oli hänelle niin suuri juttu, että saattoi laukaista piilevän sairauden. Usko voi hänet parantaa, mutta Jumala ei sairastuta ihmistä, sen tekee saatana.
Hyvä kirjottaja uskoon tulo ei ole mikään taikatemppu että sairaudet kaikkoavat samantien,keskustele lääkärinkanssa ennenkun lopetat lääkitystä.
Me emme voi asetta jeesukselle ehtoja kun käännyn kaikihäviää,on etuoikeus kantaa rukousessa,lähimmäisiämme jeesuksen huomaan.
Niin jumalan voima ilmenee meidän heikkodessa tarkoittaa meidän oma voimamme on riisuttu turvautua yksin häneen,on omalle aatamille kolaus /kunten eevalle.
Emme pysty sanomma kuka on uskossa kuka ei hedelmistään puu tunnetaan,hyvä kirjoittaja rukoilkaa uskon veljinkanssa kantaa toistennekuormia, vaikka tuntuu joskus vaikealta.