Olen nyt viikon ajan lukenut näitä kommentteja, joten voin kait jo jonkin moisia johtopäätöksiä tehdä. Niin, poikkeuksetta ovat kaikki armeijaa puoltavien kommentit todella yksinkertaisia, ala teinikommentit sävyyn "oox tyhmä, mee hoitoo!". Mutta mistä se johtuu? Itse olen käynyt armeijan, mutta kyllä mulla silti järki luistaa -luulen ainakin(?). Ehkä syyt ovat kateus sivareita kohtaan, jotka uskalsivat tehdä sen, jota itse eivät peläten muiden (kavereiden ja isien reaktiota -oli helpompi mennä armeijaan). Ehkä juuri ne viisaat armeijan käyneet, eivät välitä pistellä näitä typeriä "teinikommentteja"... no joo enpä tiedä muita vaihtoehtoja. Olette varmasti muutkin kiinnittäneet samaan asiaan huomiota?
Armeijan
tyhmempiä?
11709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tyhmempiäkin ihmisiä. Eivät kaikki voi ajatella omilla aivoillaan. Hyvä on että on ajattelijoita, mutta ei pidä väheksyä jäljestätulevien valtavia laumoja. He toistelevat suissaan sitä mitä eilispäivän ajattelijat kehittivät.
Olet ilmeisesti sivari ja siksi pidät itseäsi automaattisesti suurena ajattelija. Voisitko kertoa, mitä mahtavaa olet keksinyt tätä maailmaa parantaaksesi? Koulujakaan et varmasti ole käynyt, sillä sieltäkin vain "opitaan toistelemaan, mitä eilispäivän ajattelijat kehittivät", eikös niin?
Vähän niin se on kuin sanot: kansallistunne ja kansallisvaltio, itsenäisyys ja demokratia, yms, -- kaikki ne ovat eilispäivän ajattelijoiden luomuksia. Niitä nyt sitten toistaa tämä jäljestätulevien valtava lauma, ovat noita asioita ja niihin liittyviä arvoja jopa valmiit henkeen ja vereen ja aseilla puolustamaan.
Koulut ovat kovasti hyödyllisiä suurimmalle osalle ihmisiä, eivät ehkä ihan kaikille. Kouluissakin on hyvä sijoittua enemmänkin sinne opettajien kuin opetettavien puolelle. On ikään kuin enemmän sormi muutoksien hermolla.
Et varmastikaan ole ensimmäinen, joka ajattelee, että uusi, globaali maailma on yhtenäinen ilman rajoja. Mutta miksi sitten tälläkin hetkellä maailmalla soditaan? Nykyihminen on ollut olemassa n. 100 000 vuotta, joten minun on vaikea kuvitella, että eläisimme juuri NYT sellaista murroskautta, jolloin rajat murtuvat ja kaikki ovat "yhtä suurta perhettä". Esim. Euroopan Unionin kaltaisia kansojen liittoja on ollut olemassa kautta historian, ja osa niistä on edelleenkin olemassa, ja osa haudattu jo ajat sitten.
Suuria ajattelijoita tarvitaan aina, mutta valitettavasti ihmisen perusluonne on sellainen, että sotia on mahdotonta välttää. Niin kaunis kuin ajatus ikuisesta rauhasta ja rakkaudesta olisikin.
niin paljon välittää, sekin näyttäytyy aina sellaisena ja tällaisena. Jokaisella ajalla on omat ikuiset totuutensa.
Jotain muutosta tietysti ajan myötä tapahtuu. Ei koko maailmaa koskaan aiemmin olla nykyisellä tavalla kudottu yhteen.
Olennaisempaa se kuitenkin on että on niitä ajattelijoita jotka osoittavat sormella suuren enemmistön rajoittuneisuuksia, ja panevat päättäjät pohtimaan oikeita kysymyksiä. Kun usko suuriin totuuksiin suuren enemmistönkin joukossa on pikkuhiljaa liukenemassa, ollaan paljon terveemmissä lähtökohdissa. Aiempien aatteiden ja utopioiden tilalle tulee ihan tavallista tervettä järkeä. Sen nimissä ei sotaretkille ole ihan niin loisteliasta lähteä kuin toistaiseksi esimerkiksi Jumalan ja Dollarin nimissä Saddamia ja Islamia vastaan.
se että yhä useammassa maassa saavat yksilönvapaudet jalansijaa. Ei ole epäilystä siitä etteikö kehitys kaikkialla olisi siihen suuntaan menossa. Ja siinä mielessä tilanne koko maapalloa koskien on todella historiallisesti uusi.
Demokraattisissa valtioissa olisi olennaista että yksilönvapauksien kunnioittaminen kasvaisi siinä määrin ettei tuntuisi utopistiselta vaatia jokaiselle yksilölle oikeutta päättää omasta kohtalostaan myös sodan ja rauhan kysymyksissä (Einstein). Demokraattinen valtio tarvitsee aseistakieltäytyjänsä -- yksinomaan ollakseen demokraattinen.
Jos ja kun kansalaisista on tietty määrävähemmistö aseistakieltäytyjiä, hallitusvallan on vaikeaa ajaa valtakuntaa sotaan. Siinä suhteessa historiallinen tilanne myös on muuttumassa. Autoritaarisille järjestelmille on ominaista, että ne edellyttävät toimiakseen vahvaa yhdenmukaisuutta, ja ne ovat jokseenkin herkkiä murenemaan jo suhteellisen pienen, valtavirrasta poikkeavan vähemmistön esiintyessä.
Näinollen voidaan sanoa, että demokratia tarvitsee vähemmistönsä. Sodan ja rauhan kysymyksissä tämä erinomaisen tarpeellinen vähemmistö ovat aseistakieltäytyjät.
Senkö takia siviilipalvelukseen sitten haetaan, että se on joidenkin mielestä jotenkin "rohkeampi" teko kuin armeijan käyminen? Pitääkö aikuiseen ikään pääseen miehen todistella tuolla tavalla olevansa itsensä herra, kun ei "taivu" painostuksen edessä armeijaan komenneltavaksi?
Haluaisin muistuttaa, että moni - minä mukaanlukien - on käynyt armeijan Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi. Tosiasia on, että mikäli syystä tai toisesta Suomi joutuu tilanteeseen, jossa rajoja on puolustettava voimakeinoin, oma armeija on ainoa, joka sen homman hoitaa. Ja haluaisin myös muistuttaa, että suurin osa armeijan käyneistä ei ole sotahulluja, vaikka niin kuuleekin usein siivilipalvelusmiehen suusta lausuttavan.
Itse koin armeijan kansalaisvelvollisuutena, ja en ole päivääkään katunut, että lähes vuoden siellä vietin. Toisaalta, jos joku haluaa käydä siviilipalveluksen armeijan sijaan, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Jokainen tehköön omat valintansa, mutta turha silti odottaa, että pitäisin siviilipalvelusta jotenkin armeijaa rohkeampana vaihtoehtona.
Ensimmäinen oikeasti fiksu kommentti täällä.
Joillekkin se on rohkeampi vaihtoehto. Joidenkin vanhemmat ovat heittäneet lapsensa kamppeineen ulos kun on selvinnyt että poika menee sivariin. Erään isä sanoi, että tappaa tämän jos menee sivariin. Poika meni inttiin ja joutui siellä hankaluuksiin, nykyään masennuslääkkeet arkena.
Toisille taas intti olisi rohkeampi vaihtoehto. Toisilla ei, kuten yltäkin käy ilmi, intti oikein sovi... ei kaikilla pää kestä.
Mutta varmasti molemmille löytyy tilaa, sotilaille ja niille jotka eivät sotimaan kykene. Varmaankin Suomi on ainoita maita joissa armeija on näin "tarkka juttu". Yhdysvalloissa esim. armeijaa arvostetaan ja monet tukevat sitä, olematta itse sotilaita tai valmiita taistelemaan.
Itse menin isänmaallisena sivariin, mutta huomasin että yhtäkkiä minua kohdeltiin kuin paskaa. Sen jälkeen olen harkinnut toiseen maahan muuttamista, jossa voisin olla isänmaallinen sivari ja silti saada arvostusta osakseni. Eihän armeija ole ainoa asia mitä voit maasi hyväksi tehdä.
Isänmaallisena minua tuskin sivaritkaan arvostivat, mutta olihan tuolla pari skinnariakin(!) joilla oli suomen liput hihassa!
Ensinnäkin on iso ero Suomen ja Yhdysvaltojen armeijoiden kesken. Suurin henkinen ero on, että meillä ei ole ammattiarmeijaa.
Suomessa armeija on "tarkka juttu" jo varmaankin historiallisista syistä. Ei se Venäjä vieläkään ole mikään demokratian koti ja tasa-arvoinrn kansalaisyhteiskunta. Mitä vaan voi tapahtua vaikkapa 10 vuoden päästä.
Tässä maassa on aina ollut joku armeija. Nykyinen puhuu suomea. Toivottavasti myös tulevaisuudessa!
Ainoa kansalaisvelvollisuus on verojen maksaminen.Ilman veroja ei vois armeijallekkaan ostaa uusia aseita, joilla henkisesti kypsymättömät voivat leikkiä sotaa(sorry, ei ollu tarkotus alkaa aukoo päätä, koska kukin tehköön oman ratkaisunsa, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään nokan koputtamista).