Marskihan lähetti hätäpäissään Walleniuksen Pohjoisen rintaman komentajaksi Lappiin talvisodassa. Walleniushan oli mukamas juapotellut johon Marski puuttui.
Oikeesti Marski vierasti Walleniuksen saksalaismyönteisyyttä. Perkele. Marski oli myötämielinen Engelsmanneja ja Frasmanneja kohtaan. Aitona aristokraattina halveksi niin bolsheviikkejä kuin natsejakin.
Oikeesti Marski vierasti Walleniuksen saksalaismyönteisyyttä. Perkele. Marski oli myötämielinen Engelsmanneja ja Frasmanneja kohtaan. Aitona aristokraattina halveksi niin bolsheviikkejä kuin natsejakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Wallenius oli ehkä pätevä kenraali mutta Marski vierasti tuota natsimielisyyttä. Aidot aristokraatit ei mistään sosialisteista diggaa. Mannerheim uskoi kuninkaaseen eli Tsaariin.
Marski ainaskin unelmissaan haaveili Engelsmannien ja Frasmanniine väliintulosta Talvisodan painajaiseen.
Pärjää kuin hullut ja mielisairaat. Venäläisillä satakertainen ylivoima. Kurt Wallwnius oli pätevä johtamaan Lapin puolustusta mutta Marski pelkäsi ettei Länsivallat anna apua jos hullu natsi Wallenius siellä häärää ja määrää.
Mannerheimlinja oli vanhanaikainen linnoitus joka syöksi Suomen melkein tuhoon. Onneksi Natsi-Sakssa hyökkäsi ja Suomi pääsi näinkin vähällä.
Höpö höpö. Ryssät teki läpimurron T-26 tankkeilla jotka oli kopio Vickersin 6-ton tankista. Ei ihme että Mannerheim arvosti englantilaisia ja ranskalaisia koska tiesi että nämä loppupeleissä viime kädessä pystyy aina parempaa kuin saksalaiset ja venäläiset.
Joni Skiftesvikin arveluihin (Kaleva maaliskuun alussa 2008) K.M. Walleniuksen syrjäyttämisen syistä on olemassa selvä vastaus:
Kurt Martti Wallenius, tuo Talvisodan alkutaisteluiden sankari Sallan suunnalla, oli tiukan paikan tullen vellihousu! Mäntsälän kapinan tiimoilta oikein vankilaankin taisi joutua.
Talvisodan loppupäivinä tuo Lapin "oma kenraali" Kurt Martti Wallenius ratkesi kolmeksi (3) päiväksi juopottelemaan. Siis saavuttuaan Viipurinlahdelle ja nähtyään taisteluiden epätoivoisen ja sekavan tilanteen. Matka piti tehdä lentokoneella, joka kuitenkin meni rikki heti alkumatkasta ja autolla sitten jatkettiin talvista, pitkää matkaa. Jo matkan aikana alkoi pullon kanssa pelaaminen ja saavuttaessa Viipurinlahdelle oli kunto jo melkoinen. Tästä on olemassa ihan suoria henkilökuvauksia monessakin kirjassa. Joku ilmoitti asian Päämajaan ja vaihto tuli välittömästi.
Lennart Oesch vaihdettiin lennosta pelastamaan tilannetta ja K.M. Wallenius menetti Mäntsälän kapinassa jo muutenkin ryvettyneen maineensa lopullisesti. Hän ei enää saanut Jatkosodassa mitään tehtävää sotatyönjohtajana. Häntä EI hyväksytty EDES sotamieheksi Jatkosotaan. Noin alas hän siis kuulemma vajosi, että halusi mukaan sotaan sotamiehenä, KENRAALI!
Hän alkoikin satukirjailijaksi. Hänen satuteoksiansa, Jäämeren kalastajista ja elämästä, ovat mm. Miesten meri,
Wallenius K. M. - Koivu Rudolf (kuv.) Emäpuu kertoo - Satuja aikuisille ja lapsille, Otava, 1942
Sotahistorian kirjoissa tapauksesta kerrotaan sanomalla Walleniuksen olleen toimintakyvytön!
Joissakin kirjoissa kerrotaan suoraan hänen ryypänneen 3 päivää ja olleen siis poissa pelistä juuri kriittisimmillä hetkillä.
Tässä vanha juttu Verkkouutisista:
Kenraali ei kelvannut rivimieheksi
http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=59346
Myös kenraalimajuri Kurt Martti Walleniuksen kohtalo kertoo osuvasti epäonnistujien kohtalosta. Walleniuksen maine oli ryvettynyt jo Mäntsälän kapinan aikoihin, eikä hän ollut aluksi edes päästä sotatoimiin talvisodassa. Hän sai kuitenkin lopulta johtoonsa joukkoja Lapissa ja menestyi siellä erinomaisesti.
Kun talvisodan loppuvaiheissa puna-armeija yritti päästä Viipurinlahden yli, Wallenius komennettiin johtamaan rannikkokaistaleelle koottua hajanaista puolustusta. Hänen toimintansa oli kuitenkin mm. liiallisen ryypiskelyn vuoksi tuloksetonta, joten lopulliset potkut olivat tiedossa muutamassa päivässä.
Wallenius yritti päästä rintamalle jatkosodassa, mutta monista yrityksistä huolimatta hän ei tässä onnistunut. Hän jopa tarjoutui osallistumaan sotaan tavallisena taistelijana. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista; olihan hän sentään arvoltaan kenraalimajuri.
Asia kerrotaan monessakin kirjassa ihan suoraan.
Talvisodan jäinen loppunäytös
Tiilikainen, Heikki ; Pusa, Ilmari
Kustantaja: Ajatus Kirjat, 2006
ISBN: 9789512069415
Lasse Laaksonen: Eripuraa ja arvovaltaa - Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen, Ajatus Kirjat 2004
Juopot upseerit...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9834143
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9830216
Kenraaliluutnantti Laatikaisen kootut töppäilyt
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5457763
K.M. WALLENIUS.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4097541