Mitä järkeä on kerätä muistoja

niin millään ei olisi mitään merkitystä, kaikki sais tehä mitä haluaa. Kuoleman jälkeen kai sitten jatkamme siitä mihin oomme täällä päässeet

muistoja ja esineitä kuolemanjälkeiseen elämään kerätäkään :) Niitä kerätään jotta vanhuudessa olisi jotain mitä muistella ja että olisi mitä harrastaa ja tehdä. Eli elämistä varten.
Muistikin toimii paremmin kun on jotain mitä muistaa. Muuten voi potea elämätöntä elämää, eikä sekään ole kivaa ;)

Kannattaahan sitä käydä kouluakin vaikka voi kuolla juuri kun saa päästötodistuksen:) Jos ei olisi käynyt koulua olisi aika ikävä elämä edessä jos ei kuolisikaan.
Joten ei vanhankaan kannata luopua elämisestä vain siksi että alzheimer voi iskeä. Ei se kaikkiin iskeja kehen iskeekin niin elämää on ennen alzheimeriakin. Ja siis ennen kuolemaa :)

että tietääpi ainakin sitten vanhana eläneensä! On aika surkeeta huomata joskus 80 vuotiaana, että unohti elää koko elämänsä, kun oli kokoajan kiire jonnekin. Minne? Noupadi nous! ;)

Kyllä niitä muistoja elämän varrelta kertyy, kerääpä niitä tietoisesti vai ei. Eikö olisi järkevää kerryttää tietoisesti MUKAVIA muistoja, niin että niiden väistämättömien tummien raitojen joukossa olisi niitä iloisempiakin värejä mahdollisimman paljon.

Ovat - elämä.

samaa mieltä.

todella oikeassa. Siis monet jotka makaavat koomassa. heräävät ja monien vuosienkin jälkeen, silloin on hyvä olla muistoja, ajasta jotka he ovat tahtomattaan eläneet niin sanotusti yli.

vuosien varrella kertynyt rihkama on alkanut tympäsemään.
Joskus lapset ja lapsenlapset kiikuttaa ne kirpputorille tai nakkaa roskiin.
Valokuva on ehkä muistoista "hyödyllisin".

Voihan muistoista olla perillisiä ajatellen (jos sellaisia on) hyötyäkin. Moni nykyajan kampe voi olla tulevaisuudessa keräilytavaraa.

Tahdoimme tai emme,
jokainen elämämme tapahtumavarastoituu aivoihimme.
Kun ohuella neulalla painetaan jotakin kohtaa,
sieltä tulee yksi muisto, toisesta paikasta toinen.
Eli kaikki säilyy ja vaikuttaa kokonaiskuvaan, mikä meillä on elämästä.
Toiveikas? Maasentunut? Pelokas? Ystävällinen?
Eli jos tietoisesti keräämme positiivisia muistoja,
puhumme ja teemme hyvää,
muistimme muistaa hyvää,
mustamme sitä tietoisesti tai emme.
Ja jos taas olemme olleet kestoilkeitä toisiille,
saattaa käydä niin,
että kun muisti heikkenee
ja tapakerroksen pidäkkeet poistuvat,
jäljelle jää vain ilkeä, häijy ihminen.
Sellaisiakin olen monia sairaaloissa nähnyt.
Ja kyllä minä ainakin mieluummin olen
kiltti, pikkuisen höppänäkin mummo,
jos niikseen tulee....

Muistot ja mentaaliset kuvat muodostavat psyyken. Myös ihmisen minäkuva on mentaalinen muisto. Haaste on siinä miten unohtaa kaikki pystyen silti toimimaan normaalissa elämässä. Vähän samaa kuin muistamattomille alzheimerpotilaille tapahtuu mm. meditaation kautta prosessia jatkettaessa. On läsnä nyt ja ei muista kuka on jos ei huomio kiinnity tietoisesti mentaaliseen minäkuvaan. Etu on siinä ettei muistikuvat ja tiedon siitä kuka on henkilönä saa takaisin tarvittaessa.