Olen monesti miettinyt tätä elämän tarkoitusta? Mutta en ole koskaan saanut siihen vastausta keneltäkään. Vuosia sitten minä yritin löytää Jumalaa löysinkin sen jollain tavalla, mutta sitten jotenkin se ei kai ollut sitten kovin syvällistä uskoa. Jotenkin nämä maailman tapahtumat alkavat nousta minun mieleeni joka päivä vielä enempi. Olen aina ajatellut, että voiko olla mahdollista "pelastua" Olen paljon kuunnellut eri ihmisten asioita ja ns. uskon asioita. Mielessäni on monesti käynyt myös se seikka, että mikä "Seurakunta" olisi mahdollisesti se oikea. Mutta kaikillahan on Jumala sama. Tämä kysymys on sellainen ikuisuus kysymys, jokainen valitsee omansa. Mutta tärkein seikka on kumminkin se, että uskoo Jumalaan ja haluaa mennä elämässä eteenpäin. Mutta yksi asia minua on tavallaan aina vaivannut ihmiset kertovat, että he ovat "uskossa"mutta he ei kumminkaan halua sitä tosissaan. Onko kaikki seurakunnat sitten tosissaan mukana siinä sitä ei varmasti tiedetä muuta kuin itse ja Jumala.
Käsitykseni mukaan Evankelisluterilaisen kirkon jäsenet heistä hyvin moni on jollain tavalla mukana kirkon asioissa mukana, mutta he kumminkin elävät sitten miten elävät. Onko tämä sitten se oikea tapa elää ja uskoa. Onko tämän kirkon papit ns. leipäpappeja, että he tekevät vain työnsä. Sitten töiden ulkopuolella elelevät taas viimeistä päivää. Minä ainakin tiedän ainakin yhden tuollaisen tapauksen papin töissä ollaan seurakunnassa todella mukana silloin kun ollaan työpaikalla, mutta kun papin puku otetaan pois päältä niin sitten kun mennään esim. kauppaan niin lapsille kiroillaan ja huudetaan koko ajan. Onko tämä sitten sitä uskoa? Tietenkin sen voi sanoa, että näitä evlut pappeja on varmasti poikkeuksia. Ihmisillä on kumminkin pieni pelko, kun he ajattelevat sitä, että jos he tulee uskoon niin mitä sitten sukulaiset ja ystävät ajattelevat. No se on tietenkin sellainen sivuseikka mitä heidän päässä liikkuu. Sen pitää itsestään lähteä, mitä haluaa ja ajatella mikäli haluaa ja tuntee oikeaksi ratkaisuksi lähteä kulkemaan Jeesuksen polkuja niin kaikille on annettava se mahdollisuus. Jokaisella täytyy olla aina oikeus muutenkin valita esim. se seurakunta mikä se voisi olla ! Tuosta oli edellä jo jonkin verran puhetta.
Minä haluaisin tulla uskoon nyt kyllä ihan toisenlaisella mielellä, mutta minulla ei ole riittävasti siihen rohkeutta. Siihen minä tarvitsisin nyt hieman jotain, mutta en tiedä miten minä saisin rohkeutta. Olen minä toisinaan rukoillutkin ja ne on aina jollain tavalla toeutuneet eli olen mä sillein jo mennyt eteenpäin omissa ajatuksissani. Minulle on sattunut elämäni aikana monenlaisia juttuja kun olen tässä elellyt en vain oikein tiedä, että onko ne kenenkä tekosia...Mutta minulla on kumminkin sellainen käsitys elämältä, että minä ainakin uskon siihen, että suurin mitä minulle on tapahtunut niin on "Jumalan" tekosia. Koska mikäli minä ajattelen asiaa ihan miltä kantilta tahansa tätä elämääni niin se varmasti on sellainen mielenkiintoinen juttu...koko elämäni mitä olen kokenut...? Eilen kirjoittelin tätä pohdintaani ja kun lopetin kirjoittelun laitoin tietokoneen kiinni ja menin olohuoneeseen niin lattialle oli jostain hypännyt pappani arkun kuva. En tiedä oliko tuolla jotain tekemistä minkään asian kanssa?
Tuusulassa tapahtui tuo koulusurma jotenkin tuokin tuntuu todella pahalta, se oli todella paha isku kaikille kansalaisille. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, kenenkä tekosia tämä on? Olen ajatellut, että tällä tapahtumalla voisi olla jotain tekemistä "paholaisen" kanssa. En oikein ymmärrä kuka tällaista tekee tuollainen teko on hyvin harkittu. Mutta tuo teko on kyllä rangaistava teko tällaista ei saisi tapahtua missään maailmassa. Onko kaikki uskonnot ihan tervellä pohjalla sitähän voidaan mietiskellä hyvin paljon. Jotenkin minulla on vain sellainen käsitys, että nämä Islam, Budhalaisuus ja muut uskonnot, joita on hyvin paljon tuolla Irakin suunnassa ja muutenkin siellä päin hyvinkin paljon. Kun esimerkiksi muistelee Saddam Husseinin tekosia mitä hän on tehnyt ihmisille niin varmasti jokainen ihminen maailmassa voi miettiä onko Saddamin tekoset hyväksyttäviä? Mielestäni ei ole hyväksyttäviä. Kun katsoi uutisia niin Saddam oli oikeudessa Koraani kädessä vannomassa syyttömyyttä tämä ei ole minun mielestäni ainakaan oikeaa uskontoa...? Näitä pohdintoja olen miettinyt erittäin paljon.
Minä en jotenkin osaa uskoa "Jumalaan" en oikein ymmärrä kumminkaan miten kukaan tai mikä voi olla tuolla taivaassa, jota ei varsinaisesti näy? Enpä tiedä sitten olenko tässä pohdinnassa oikeassa. Minulla on jotenkin sellainen käsitys Raamatusta, että kuka tahansa osaisi kirjoittaa tekstin kyseiseen kirjaan mikäli omistaa hyvän mielikuvituksen. Olen saanut sellaisen käsityksen, että monet uskonnot on jollain tavalla "aivopesua"...Tällaisista minä olen kuullut hyvinkin paljon ihmisiltä. Mutta jokaisella on tietenkin uskonnon vapaus saa valita oman uskontonsa ja toivon ettei suomessa aleta missään vaiheessa rajoittamaan uskonnonvapautta eikä myöskään sananvapautta.
Yksi syy minulla on sellainen miksi minä en oikein osaa uskoa "Jumalaan" on se että minä itse olen saanut kärsiä hyvin paljon elämäni aikana. Minut on adoptoitu pienenä perheeseen lastenkodista, johon minä tietenkin olen erittäin onnellinen. Lapsuudessani minulla oli rakastava perhe ja siitä olen todella onnellinen. Itse olen kärsinyt monenlaisista kivuista jo viidentoista vuoden ajan. Lääkärit eivät ole löytäneet mitään muuta kuin vain sellaisen vian, että minä vain keksin kivut tai jotain vastaavaa. Paras diagnoosi on se, että minä olen hullu ja keksin kivut...Tämä on todella henkisesti tavallaan raskasta aikaa...Mutta minä taas olen sellainen persoona, että jaksan aina kumminkin mennä eteenpäin vaikka minulla on todella vaikeitakin aikoja minun läheiset huomaa sen, että mä todella taistelen eteenpäin.
Mutta nyt minulle on viime aikoina sattunut sellaisia asioita joista olen miettinyt, että jokin isompi taho voi olla tuolla yläilmoissa...? Mutta mikä se sitten on sitä en minä tiedä. Olen myös todella onnellinen siitö, että minulle on alkanut löytyä selvyys näihin mun kipuihin. Mutta monen vuoden taistelun jälkeen...Taistelin tosiaan toistakymmentä vuotta mutta mitään ei löytynyt. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, voi olla ettei ne halunneetkaan löytää kun se mikä mulla sitten onkaan niin se olisi pitänyt tajuta jo monia vuosia sitten ja mitään he eivät löytäneet. Mutta nyt sitten kun muutin Uuteen asuinympäristöön niin alkoi heti lääkärit löytää diagnoosia eivät hekään ole ihan varmoja asiasta. Mutta heillä on on kumminkin selvempi näkemys mikä mulla voisi olla. Mikä on parasta sain heti kipuihin lääkettä ja kunnollisen reseptin 300 tablettia. Kun tähän asti olen saanut vain jonkinlaisia pillereitä ja n. viikon annoksia aina joskus mikäli lääkäri on viitsinyt kirjoittaa...Mutta yleensä se on ollut vain sellainen diagnooosi, että mene lenkille taikka sitten olet todellakin "hullu" ja keksit kivut tai jotain vastaavaa. Mutta tämähän on lääkäriltä melko helppoa tehdä vain joku diagnoosi, kun minä olin ns. vakioasiakas siellä. Nyt olen suunnitellut, että selvitän olisiko ollut lääkärin tehdä diagnoosi jo aiemmin "eli tämä arvaus lääkärin" ja jos olisi ollut niin voisin hakea korvauksia kivuista ja kärsimyksistä. Mikäli en saa asiasta korvauksia taikka vastaavaa niin ainakin teen asiasta julkisen ja sitä kautta yritän tehdä hyvää toisille, ettei kukaan joutuisi kärsimään samalla tavalla kuin minä. Tarkoitus on tehdä hieman hallaa vanhan kotikunnan keskussairaalalle...Käsitykseni kovin moni ei lähtisi taistelemaan tällaisia asioita vastaan.
Käsitykseni mukaan Evankelisluterilaisen kirkon jäsenet heistä hyvin moni on jollain tavalla mukana kirkon asioissa mukana, mutta he kumminkin elävät sitten miten elävät. Onko tämä sitten se oikea tapa elää ja uskoa. Onko tämän kirkon papit ns. leipäpappeja, että he tekevät vain työnsä. Sitten töiden ulkopuolella elelevät taas viimeistä päivää. Minä ainakin tiedän ainakin yhden tuollaisen tapauksen papin töissä ollaan seurakunnassa todella mukana silloin kun ollaan työpaikalla, mutta kun papin puku otetaan pois päältä niin sitten kun mennään esim. kauppaan niin lapsille kiroillaan ja huudetaan koko ajan. Onko tämä sitten sitä uskoa? Tietenkin sen voi sanoa, että näitä evlut pappeja on varmasti poikkeuksia. Ihmisillä on kumminkin pieni pelko, kun he ajattelevat sitä, että jos he tulee uskoon niin mitä sitten sukulaiset ja ystävät ajattelevat. No se on tietenkin sellainen sivuseikka mitä heidän päässä liikkuu. Sen pitää itsestään lähteä, mitä haluaa ja ajatella mikäli haluaa ja tuntee oikeaksi ratkaisuksi lähteä kulkemaan Jeesuksen polkuja niin kaikille on annettava se mahdollisuus. Jokaisella täytyy olla aina oikeus muutenkin valita esim. se seurakunta mikä se voisi olla ! Tuosta oli edellä jo jonkin verran puhetta.
Minä haluaisin tulla uskoon nyt kyllä ihan toisenlaisella mielellä, mutta minulla ei ole riittävasti siihen rohkeutta. Siihen minä tarvitsisin nyt hieman jotain, mutta en tiedä miten minä saisin rohkeutta. Olen minä toisinaan rukoillutkin ja ne on aina jollain tavalla toeutuneet eli olen mä sillein jo mennyt eteenpäin omissa ajatuksissani. Minulle on sattunut elämäni aikana monenlaisia juttuja kun olen tässä elellyt en vain oikein tiedä, että onko ne kenenkä tekosia...Mutta minulla on kumminkin sellainen käsitys elämältä, että minä ainakin uskon siihen, että suurin mitä minulle on tapahtunut niin on "Jumalan" tekosia. Koska mikäli minä ajattelen asiaa ihan miltä kantilta tahansa tätä elämääni niin se varmasti on sellainen mielenkiintoinen juttu...koko elämäni mitä olen kokenut...? Eilen kirjoittelin tätä pohdintaani ja kun lopetin kirjoittelun laitoin tietokoneen kiinni ja menin olohuoneeseen niin lattialle oli jostain hypännyt pappani arkun kuva. En tiedä oliko tuolla jotain tekemistä minkään asian kanssa?
Tuusulassa tapahtui tuo koulusurma jotenkin tuokin tuntuu todella pahalta, se oli todella paha isku kaikille kansalaisille. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, kenenkä tekosia tämä on? Olen ajatellut, että tällä tapahtumalla voisi olla jotain tekemistä "paholaisen" kanssa. En oikein ymmärrä kuka tällaista tekee tuollainen teko on hyvin harkittu. Mutta tuo teko on kyllä rangaistava teko tällaista ei saisi tapahtua missään maailmassa. Onko kaikki uskonnot ihan tervellä pohjalla sitähän voidaan mietiskellä hyvin paljon. Jotenkin minulla on vain sellainen käsitys, että nämä Islam, Budhalaisuus ja muut uskonnot, joita on hyvin paljon tuolla Irakin suunnassa ja muutenkin siellä päin hyvinkin paljon. Kun esimerkiksi muistelee Saddam Husseinin tekosia mitä hän on tehnyt ihmisille niin varmasti jokainen ihminen maailmassa voi miettiä onko Saddamin tekoset hyväksyttäviä? Mielestäni ei ole hyväksyttäviä. Kun katsoi uutisia niin Saddam oli oikeudessa Koraani kädessä vannomassa syyttömyyttä tämä ei ole minun mielestäni ainakaan oikeaa uskontoa...? Näitä pohdintoja olen miettinyt erittäin paljon.
Minä en jotenkin osaa uskoa "Jumalaan" en oikein ymmärrä kumminkaan miten kukaan tai mikä voi olla tuolla taivaassa, jota ei varsinaisesti näy? Enpä tiedä sitten olenko tässä pohdinnassa oikeassa. Minulla on jotenkin sellainen käsitys Raamatusta, että kuka tahansa osaisi kirjoittaa tekstin kyseiseen kirjaan mikäli omistaa hyvän mielikuvituksen. Olen saanut sellaisen käsityksen, että monet uskonnot on jollain tavalla "aivopesua"...Tällaisista minä olen kuullut hyvinkin paljon ihmisiltä. Mutta jokaisella on tietenkin uskonnon vapaus saa valita oman uskontonsa ja toivon ettei suomessa aleta missään vaiheessa rajoittamaan uskonnonvapautta eikä myöskään sananvapautta.
Yksi syy minulla on sellainen miksi minä en oikein osaa uskoa "Jumalaan" on se että minä itse olen saanut kärsiä hyvin paljon elämäni aikana. Minut on adoptoitu pienenä perheeseen lastenkodista, johon minä tietenkin olen erittäin onnellinen. Lapsuudessani minulla oli rakastava perhe ja siitä olen todella onnellinen. Itse olen kärsinyt monenlaisista kivuista jo viidentoista vuoden ajan. Lääkärit eivät ole löytäneet mitään muuta kuin vain sellaisen vian, että minä vain keksin kivut tai jotain vastaavaa. Paras diagnoosi on se, että minä olen hullu ja keksin kivut...Tämä on todella henkisesti tavallaan raskasta aikaa...Mutta minä taas olen sellainen persoona, että jaksan aina kumminkin mennä eteenpäin vaikka minulla on todella vaikeitakin aikoja minun läheiset huomaa sen, että mä todella taistelen eteenpäin.
Mutta nyt minulle on viime aikoina sattunut sellaisia asioita joista olen miettinyt, että jokin isompi taho voi olla tuolla yläilmoissa...? Mutta mikä se sitten on sitä en minä tiedä. Olen myös todella onnellinen siitö, että minulle on alkanut löytyä selvyys näihin mun kipuihin. Mutta monen vuoden taistelun jälkeen...Taistelin tosiaan toistakymmentä vuotta mutta mitään ei löytynyt. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, voi olla ettei ne halunneetkaan löytää kun se mikä mulla sitten onkaan niin se olisi pitänyt tajuta jo monia vuosia sitten ja mitään he eivät löytäneet. Mutta nyt sitten kun muutin Uuteen asuinympäristöön niin alkoi heti lääkärit löytää diagnoosia eivät hekään ole ihan varmoja asiasta. Mutta heillä on on kumminkin selvempi näkemys mikä mulla voisi olla. Mikä on parasta sain heti kipuihin lääkettä ja kunnollisen reseptin 300 tablettia. Kun tähän asti olen saanut vain jonkinlaisia pillereitä ja n. viikon annoksia aina joskus mikäli lääkäri on viitsinyt kirjoittaa...Mutta yleensä se on ollut vain sellainen diagnooosi, että mene lenkille taikka sitten olet todellakin "hullu" ja keksit kivut tai jotain vastaavaa. Mutta tämähän on lääkäriltä melko helppoa tehdä vain joku diagnoosi, kun minä olin ns. vakioasiakas siellä. Nyt olen suunnitellut, että selvitän olisiko ollut lääkärin tehdä diagnoosi jo aiemmin "eli tämä arvaus lääkärin" ja jos olisi ollut niin voisin hakea korvauksia kivuista ja kärsimyksistä. Mikäli en saa asiasta korvauksia taikka vastaavaa niin ainakin teen asiasta julkisen ja sitä kautta yritän tehdä hyvää toisille, ettei kukaan joutuisi kärsimään samalla tavalla kuin minä. Tarkoitus on tehdä hieman hallaa vanhan kotikunnan keskussairaalalle...Käsitykseni kovin moni ei lähtisi taistelemaan tällaisia asioita vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä vanhemmaksi elän, sitä varmemmaksi tulen siitä, että elämän tarkoitus selviää ihmiselle siinä vaiheessa, kun tulee aika jättää kaikki taakseen. Oppia ikä kaikki.
Mihin tarvitaan tarkoitus? Mistä syystä elämällä tarvitaan joku tarkoitus joka on suurenpi kuin suvun jatkaminen. Elämä on... Nyt