että jos teille kerrotaan, että elinpäivät ovat noin puoli vuotta, koska olette sairastuneet ärhäkkään syöpään, mutta jos teitä hoidetaan sairaalassa se puoli vuotta, niin saattaisitte elää jonkun kuukauden kauemmin, niin miten toimisitte?
Haluaisin tiedustella ateisteilta
Kössönöm
471273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Riippuu kivun määrästä.
Kait sitä kynnelle kykenevä vipeltäisi naisissa ja bileissä minkä ehtisi..sairaalassa kun voi olla jopa tylsää..
videoita ja nauraisin niin paljon, että niin hauskaa, ei kenelläkään olisi ollut maailmanhistorian aikana. Se on hauskaa kun naurattaa.
Täysillä vaan niin pitkään kun jaksaa/pystyy. Ensiksi varmaan maailmanympärimatkalle lasten kanssa.
Sitten kun ei enää kipujen tai muiden oireiden takia pärjäisi tai jaksaisi mitään tehdä, sairaalahoitoon. Kasa hyviä kirjoja mukaan, niin menee viimeiset viikot leppoisammin.
Ihan vaan mahdollisten epäselvyyksien välttämiseksi, haluaisin lisätä, että Raamattu ei lukeutuisi siihen viimeisten viikkojen lukemistoon.
Eipä se raamattu mitään hupilukemista olekaan.
mutta senhän kaikki ovatkin jo huomanneet. eikä se ole tainnut paljon palkintojakaan saada kirjallisuuden saralla. liekö ainuttakaan?
Näen ammattini vuoksi sairaalassa koko ajan syöpäpotilaita, monivammoja ym. Kyllä silloin, 20 vuoden kokemuksella, voin sanoa, että pappia ja raamattua halutaan kiihkeästi lähes kaikkien tällaisten kuolevien keskuudessa. On ollut tunnettuja ateisteja, jotka ovat rukoilleet ja pyytäneet jopa minulta rukousapua. Minähän kuulun MAP- kirkkoon. Kyllä apu on kelvannut, mutta kasteelle asti ei ole elämä monellakaan riittänyt. Kuolevilla on lisäksi paljon kipuja ja huonovointisuutta, vaikka kaikki lääketieteelliset keinot ovat käytössä. Ei ole hurrattava olotila, ja silloin ihminen on katunut. On ollut kiitollinen tilaisuus puhua jotakin Jumalastakin, kun ovat itse kysyneet. Silloinhan se on ollut laillisestikin sallittua.
"Kyllä silloin, 20 vuoden kokemuksella, voin sanoa, että pappia ja raamattua halutaan kiihkeästi lähes kaikkien tällaisten kuolevien keskuudessa."
En kuulu noihin lähes kaikkiin. Minulla on parempaakin tekemistä viimeisinä elinpäivinäni kuin lätistä pappien kanssa joutavia mielikuvitusolennoista.
"Kuolevilla on lisäksi paljon kipuja ja huonovointisuutta, vaikka kaikki lääketieteelliset keinot ovat käytössä."
Kipu ja huonovointisuus ovat kieltämättä epämukavia, mutta eivät syy uskoa mielikuvitusolentoihin. Eikä se usko johonkin mielikuvitusolentoon niitä lievitä yhtään.
"Ei ole hurrattava olotila, ja silloin ihminen on katunut."
Olen parhaani tehnyt elääkseni elämäni niin, ettei kaduttavaa ole. Mutta varmasti jäisi harmittamaan muutama asia minkä olisin halunnut elämäni aikana tehdä, mutta mitkä nyt sitten jäivätkin tekemättä.
"On ollut kiitollinen tilaisuus puhua jotakin Jumalastakin, kun ovat itse kysyneet."
Lupaan olla kysymättä. Ja jos kuitenkin tulet puhumaan, et tule tuntemaan oloasi kovin kiitolliseksi.
Minä missään sairaalassa tuhlaisi aikaa, kun se olisi vähissä. Matkustaisin kai ympäri maapalloa pitämässä hauskaa sen puoli vuotta. Kävisin paikoissa joissa olen aina halunnut käydä. Pyramideilla egyptissä ja meksikossa, japanissa, islannissa valaita katsomassa jne.
Mä ainakin nolife:ttäisin niin paljon.
Pelaisin Counterstrikee ja WoW:ia sielun kyllyydestä.
Sitten jossain vaiheessa se, naps , elämä loppuu.
mutta vaikeata vastata. Jonkinlainen myllerrys mielessä kai jonkin aikaa olisi. Oikea vastaus kai olisi: en tiedä.
Ympärilläni on useita sairastaunut syöpään ja heistä suurin osa kuollut. Joskus mietin mitä tekisin jos itse sairastuisin. Luulisin että parasta olisi keskustella hoitavien lääkäreiden kanssa ja yrittää selvittää tosiasiallinen tilanne. Ei turhia toiveita mutta ei täyttä luopumistakaan. Haluaisin ainakin riittävästi kipua lievittävää ainetta siinä vaiheessa kun muuta ei juuri olisi tehtävisää. Kuolemaa en pelkää.
..en pelkää".
Miksi et pelkää? Onko NIIN selvää, minne menet, kun siirryt ikuisuuteen? Jos luulet kaiken päättyvän, kun viimeisen henkäyksen vedät, erehdyt. Sinä tulet elämään iankaikkisesti!
Ihminen on iankaikkisuusolento, mutta vain YKSI maallinen elämä. Hänellä on jäljellä kaikki aistit ja muistotkin(jos nimittäin kadotukseen joutuu). Mutta sitähän Sinä et halua uskoa, että ON kadotus, eikös.
Surullista! Toivoisin sinun heräävän ja ymmärtävän, että TARVITSET Jeesusta päästäksesi taivaaseen... Sitäkään et ilmeisesti usko, että on taivas.Sääli!
Itsepä valintasi teet.
Kertaas vähän Raamatusta, mitä Jeesus sanoi siitä, kuka pääsee taivaaseen...
Sinä et taida kuulua hirveän hyveellisten joukkoon nostamalla itsesi muita ylemmäksi ja tekemällä oman tuomiosi tyyliin: "minäpäs pääsen taivaaseen mutta te ette! Lällislää!"
Jeesuksen mukaan ne, jotka auttoivat hädässä olevaa, EIVÄTKÄ EDES TIENNEET JA AJATELLEET TEKEVÄNSÄ HYVÄÄ, eli eivät olleet ns. itse itsensä korottavia ääliöitä, saivat ikäänkuin pikkubonuksena pääsyn ikuiseen jumalan yhteyteen.
tulla hihhuloimaan. Tuo on typerää!
Kuolinhetken toisella puolella oleva on ja pysyy tuntemattomana. Miksi sitä pitäisi pelätä? Osaatko sinä pelätä tunematonta?
Ihmiselle on kovin vaikeaa kuvitella olemattomuutta ja siksi hän pelkää menettävänsä tunnetun. Tähän pelkoon perustuu kuvitelmat jostakin joka jatkuu ja luoda jotkain jonka voi tuoda tunnetun piiriin.
Mitä tämä elämmme täällä maallisella vaelluksellame itse asiassa on muuta kun päivästä toiseen raatamista elantomme eteen. Näihin hetkiin kulluu niin iloja kun suruja. Sitähän nimitämme elämäksi, eikö? Kerro minulle mikä tuosta jatkuu kun fyysiesti kuolen?
....on sitä, miksi sen kuvailit...merkityksetöntä
...jos sen elää ilman Jumalaa. Vain Jumala antaa sille merkityksen.
Jos uskot vain siihen, minkä näet, olet hakoteillä. Siinä kuitenkin olet oikeassa: jos LUULEET, ettei ole mitään tämän elämän jälkeen, miksi pelätä kuolemaa.
Kuulutko sinä niihin, jotka eivät koskaan ole kuulleet JEESUKSESTA? Missä olet kasvanut, tynnyrissäkö? Tämä kysymys vain kaikella rakkaudella.
Pyydät MINUA kertomaan, "mikä tuosta jatkuu kun fyysisesti kuolen". Oletan sinun ymmärtäneen, että ensisijainen tietolähteeni on RAAMATTU.
Kehoitan sinuakin tutustumaan siihen. Ei kristinusko, jos nyt uskonnot tähän vedetään mukaan, ole ainoa, mikä opettaa, ettei elämämme pääty tähän. Se jatkuu tuolla puolen rajaa.
Ei kuitenkaan ole kyse uskonnosta vaan persoonasta, JEESUS KRISTUS. Hän opettaa, että on taivastenvaltakunta ja kadotus tämän elämän jälkeen. Häntä paremmin minä en osaa kertoa asiasta.
On ihmisiä, jotka ovat käyneet "rajan" tuolla puolen ja saaneet armon tulla takaisin kertomaan siitä, mitä ovat nähneet, muille.
Esim. www.sidroth.org -osoitteesta löytää vastauksia.
Toivotan hyvää jatkoa vuodelle 2008 ja että löydät sen tärkeimmän tässä elämässä, taivastenvaltakunnan, niin kaiken muun saat sen mukana, luvataan Raamatussa!
...Raamatusta", sopii varmaan jokaiselle, SINULLEKIN. Kun luet ja valkkaat raamatunjakeita, lue koko luku! Silloin ehkä ymmärrät paremmin jakeen merkityksen.
En ole kenenkään yläpuolella, kuten et sinäkään. Jumalan silmissä olemme samalla viivalla ,niin kauan kunnes jompi kumpi uudestisyntyy/pelastuu.
Oletko SINÄ jo ottanut Jeesuksen sydämeesi ja Herraksesi???
EI KUKAAN pääse taivastennaltakuntaan omilla teoillaan, eikä "pikkubonuksilla", kuten fiksusti väitit. Pelastus on YKSIN armosta, uskosta Jeesukseen Kristukseen ja hänen veriuhriinsa!
Se, pääsenkö minä taivaaseen on Jumalan kädessä, myös SINUN taivaaseenpääsemisesi. Siispä, sinullekin Raamattu käteen ja lukemaan ja tutkimaan Sanaa TARKEMMIN.
lähellä oli, sanottiin että varmaan. Myöhemmin lekuri totes että aika suuri osa syövistä saadaan hoidettua.
Eipä tullut ajateltua taivasta, jeesusta tai muitakaan lumiukkoja.
Kuules nyt, teissä kiihkoilijoissa on se vika, että ette ymmärrä koskaan, mitä toinen sanoo, vaan paukutatte päähän raamatulla tai mikä nyt sattuu käteen osumaan ketä tahansa, joka yrittää hiukan avartaa käsityskykyänne.
Et ensinnäkään sanonut, mitä en raamatussa ollut ymmärtänyt. Sitä paitsi olen raamatun lukenut, kokonaan ja huolella.
Ja minähän tiedän, että olemme samalla viivalla, mutta sinä edelleen jankutat, että sinulla on parempi varma tieto asiasta. Koitas nyt uskoa se, mitä julistat, eli että sinulla ei ole oikeutta luennoida toisille, miten asiat ovat, koska sinä "vain" uskot.
P.S.Oma näkemykseni muuten on, etten ole kristitty tai mikään muukaan, jota voisi lokeroida, vaan osa jumaluutta, kuten sinä, Budha ja Jeesuskin sekä äsken syömäni salaatti.
tunnen elämäni merkityksettömäksi ja ilottomaksi. Vastauksestani voi ehkä siihen päätyä mutta sitä en halunnut silla kertoa vaan ainoastaan kysyä mikä osa siitä jatkuu.
Kysyti olenko kuullut Jeeeuksesta. Voin kertoa että UT:n olen lukenut kannesta kanteen useamman kerran kuin yksi. Se kenen tulkintoja minun pitäisi uskoa lienee asia josta tuskin olemme samaa mieltä.
Hyvää jatkoa sinullekin
.... Jos ei tullut ajateltua taivasta, Jeesusta.. jne... niin se on kokonaan sinun ongelmasi.
Tiedätkö, että on suurta Jumalan ARMOA, että paranit. Nyt on vain niin, että lääkärit tekevät, mitä osaavat, mutta Jumala on se, joka parantaa.
Monet lääkärit rukoilevat työssään, että Jumala olisi mukana siinä, mitä he tekevät, antaisi viisautta ja taitoa ja parantaisi potilaan.
Olet suuren kiitoksen velkaa Jumalalle ja myös anteeksipyynnön, että vähättelet Häntä. Polvillesi sinun tulisi laskeutua, kiittää ja ylistää Hänen hyvyyttään.
HÄN antoi ainoan Poikansa sinunkin syntiesi edestä kuolemaan ristillä, ja mitä SINÄ teet,ylenkatsot sen.
Vai olet sinä lukenut Raamatun "kokonaan ja huolella".
Vaikka lukisit Raamatun 10 kertaa läpi, eikä Pyhä Henki sinulle sitä selittäisi, ei se mitään sinua hyödytä. Tuo vanha fraasi Raamatulla päähän lyömisestä ei nyt iske. Keksi parempaa.
Kysymykseesi, mitä et Raamatusta ymmärtänyt, voisin vastata, ettet ilmeisesti mitään, jos sanot, että minä VAIN uskon. Katsohan, juuri USKON kautta Jeesukseen Kristukseen pelastutaan, ja sekin on ARMOSTA!
Siks'toisekseen, MINÄ en "luennoi", miten asiat ovat. Sen sanoo RAAMATTU! Lue se Raamattusi paremmin.
"Omalla näkemykselläsi" et pitkälle potki, kuten sanotaan. Ellei sinulla ole parempaa, mihin nojata, niin ei sinulla kovin hyvin mene. Taisit itse "lokeroida" itsesi, kun pidät itseäsi osana jumaluutta. Mistä jumalasta muuten on kyse?
Kysyt, että mikä osa elämästäsi jatkuu. Vastaus:"EI MIKÄÄN."
Vaan SINÄ elät edelleen. Ei sinun maallisen elämäsi mikään osa jatku.
No, jos olet lukenut UT:n jopa useaan kertaan, niin tulkintojako sinä sieltä etsit. Kun itse luen Raamattua, luen sen, mitä siellä lukee ja Pyhä Henki antaa viisautta sen ymmärtämisessä, jos siellä on vaikeita kohtia.
Kun luet elämäkertaa, miten sitä luet? Alatko tulkita sitä, vai mietitkö, miten sen kirjoittaja on sen tulkinnut?
Evankeliumeissa selvästi jokainen kirjoittaja sanoo kertovansa, mitä on nähnyt ja kokenut, ja Luukas oli sanojensa mukaan TARKKAAN tutkinut asiat, mistä kirjoitti Teofilukselle.Siis ei mitään tulkintoja.
Vain lukija, joka ei TAHDO uskoa, mitä lukee, kätkeytyy "tulkinta-väitteen" taakse. Alkukielestä käännöksissä voi olla eroja eri sanojen kohdalla, mutta asiaa ne eivät muuta. Itse käytän -38- käännöstä.
Suosittelen VT:n lukemista. Se on tavallaan johdantoa UT:iin. Siinä kaikki alkaa. Raamattu on kokonaisuus, maailman luomisesta lupaukseen Jeesuksen toisesta tulemisesta. Uutta- ja Vanhaa Testamenttia ei voi eroittaa toisistaan.
Toivottelen sinulle hyviä lukuhetkiä Raamatun parissa!
Kuten kirjoitin juuri toisella rivillä, olen lääkäri. Vieläpä sellainen, joka kohtaa kuoleman lähes päivittäin. Kyllä minä rukoilen ennen toimenpiteitä, ja uskon nimenoman sen että Jumala auttaa hoitamaan. Meissä MAP. kirkon jäsenissä on monta lääkäriä täällä Suomessakin. Olemme tavanneetkin. Pyydämme kaikki Taivaallisen isän voimaa ja apua toimenpiteisiimme ja hoitoihimme. Olen nähnyt monta ns ihmeparanemista potilaissani. Siinä todiste Jumalan avusta.Joukossamme on myös sankoin joukoin sairaanhoitajia. Heillä on samanlaisia kokmuksia. Olemme saaneet toimia välikappaleina parantumisessa. On myös paljon lääkäreitä, jotka eivät usko Jumalaan. Lähes poikkeuksetta heiltä puuttuu mainitunlaiset kokemukset. Näistä on juteltu konferensseissakin.
"Kun itse luen Raamattua, luen sen, mitä siellä lukee ja Pyhä Henki antaa viisautta sen ymmärtämisessä, jos siellä on vaikeita kohtia."
Millä tavalla se Pyhä Henki sinua auttaa? Voisitko esimerkinomaisesti lukaista pari lyhyttää pätkää Pyhän Henkesi viisauden vallassa ja selittää meille, jotka joudumme ilman tätä viisautta pärjäämään, miten ne tulisi ymmärtää?
Lukaisepas Raamatustasi ensin vaikka Matt 2:13-15, jossa Joosef perheineen lähtee heti ensimmäisenä yönä Jeesuksen syntymän jälkeen Egyptiin ja on siellä Herodeksen kuolemaan asti.
Lukaise sitten Luuk 2:25-39, missä kerrotaan yksityiskohtaisesti mitä kaikkea Jeesuksen vanhemmat puuhasivat viikkojen ajan Beetlehemissä/Jerusalemissa Jeesuksen syntymän jälkeen, jonka jälkeen he palasivat suoraan kotikaupunkiinsa Nasaretiin, koskaan missään Egyptissä käymättä.
Tulisiko meidän nyt siis ymmärtää, että Jeesus vietti varhaislapsuutensa Egyptissä? Vai Galileassa? Vai molemmissa yhtä aikaa?
>>Kun luet elämäkertaa, miten sitä luet? Alatko tulkita sitä, vai mietitkö, miten sen kirjoittaja on sen tulkinnut?
Kun vain "LUKAISET" Raamatun, et mitään ymmärräkään.
Mitä taas tulee siihen, että siirsit aiheen pilan puolelle, en ole SIINÄ "pelissä" mukana.
Kun katsot tarvitsevasi Jeesusta ja haluat Hänet elämääsi, saat Pyhän Hengen. Ehkäpä sitten saat vastaukset kysymyksiisi.
Siihen asti... Shalom!
Pidän jumalaa niin kaiken käsittävänä, energiana, persoonallisuutena, sieluna jne., että nimen antaminen tuntuu hölmöltä. Vai mikä nimi sinulla on kaikkeudelle?
Ja ihan sama, iskeekö se "fraasi" raamatulla paukuttamisesta sinuun, se on totta kumminkin.
Ja vielä: kertaapa myös kielioppia, niin ehkä sinulle selviää "hipsukoiden" ("...") salaisuus...
Sitä paitsi mikä sinä olet sanomaan, mitä Pyhä Henki on minulle raamatusta kertonut? Olet todella olevinasi ylempänä muita, eikä vähän isompikin annos oikeaa nöyryyttä jumalan edessä tekisi yhtään pahaa sinulle.
Sitä paitsi raamattu ei luennoi tällä palstalla tai missään muuallakaan, kyllä niin tekevät vain ihmiset.
Ja lopuksi: sinulla ei ole juuri aavistustakaan, mihin nojaan (esimerkiksi uskon ja armon voima on valtava, mutta sinä annat hiukan huonoa mainosta niille). Ja minä sentään otan jopa sinunkin aggressiiviset ja yli-ihmismäiset kommenttisi tosissani tutkittaviksi (se on aitoa nöyryyttä), mutta vielä en ole niistä löytänyt kuin tuhkamunia eli ulkokohtaista kiihkoilua asioita paremmin tutkimatta.
Ei tuo ollut mitään pilaa. Olin täysin vakavissani.
Raamattu on täynnänsä ristiriitoja, mutta te uskovaiset väitätte kivenkovaa, että Pyhän Hengen ohjaamana lukien niitä ei ole.
MInä en ymmärrä miten se Pyhä Henki hävittää ne ristiriidat ja mahdollistaa vaikkapa juuri Jeesuksen varttumisen sekä Egyptissä että Galileassa yhtä aikaa.
Mutta taisi käydä taas kerran niin, ettei uskis osannut asiaa minulle selittää. En voi välttyä johtopäätökseltä, että väitteet Pyhän Hengen johdatuksesta ovat täyttä huuhaata.
Niin ja Kössönömille: ei se määrä, vaan se laatu!
Ja itse kyllä uskon, ettei lääkärien sana välttämättä ole viimeinen: etsivä voi löytää jne. jos oikein yrittää: yrttiä ja vitamiinia poskeen, hyvän mielen ja naurun asioita, orgasmeja, mielen puhdistusta, happea... ei tekis pahaa muutenkaan ;)
aina tiedäkään, totta.
Eräs ystäväni sai tiedon syövästä ja hänet olisi haluttu sairaalaan syöpähoitoja saamaan. Hän kieltäytyi. Lääkärit olivat sitten varoitelleet, että ei hän kauan pelkillä lääkkeillä pärjäisi, mutta hän piti päänsä, koska oli kuullut miten kipeäksi ne hoidot tekevät.
Eli vielä viisi vuotta vaikka kuihtuikin loppuaikoin miltei olemattomiin. Kun hän kertoi syövästä, hän sanoi, että koska kuolee kuitenkin, niin hän ei aio kuolla sairaalassa, vaan käydä kaljalla just silloin kun huvittaa ja olla muutenkin kuten ennenkin. Kotona hän sitten kuolikin.
Minä tekisin samoin ja lähtisin pitkälle reissulle.
riippuu tietenkin tilanteesta ja jos se ois kovin kivuliaasta "jatkoaikaa" niin oliskohan se sitten kuitenkaan kovin hauskaa? parempi ois vaan nappiotsaan siinä tapauksessa.
sellainenkin mahdollisuus, että jos ei olisi rintaperillisiä, niin myisi koko omaisuutensa, ottaisi helvetin ison pankkilainan, eikä kertoisi taudista mitään ja sitten vaan lentokentälle kapsäkin kanssa ja suunta kohti lämpimiä tuulia.
Saisi pankki sitten ihmetellä, että miltä perikunnalta se rahojaan yrittää takaisin saada.
Velallisen tuhka olisi jossain Bora Boran aalloilla, eikä pankki tietäisi, ketä nyt pitäisi oikeuteen haastaa ja vouti olisi myös vähän hapan.
vähän hapanpa naamaa :)
ei yhtään hullumpi idea. tuota pitää funtsia jos kohdalle sattuu. mulla on kyllä perillisiä, mutta velat ei onneksi siirry ja ainahan voi antaa niille etukäteen taaloja :)
Miltäs tuntuis muuten jos sua huijattais? Kivaa vai mitä?
Outs kun maailma olis paljon parempi paikka jos ihmiset vois itse kantaa vastuun tekemisistään?
No, eihän millään ole väliä...
sitä voit kysyä itseltäsi kun yrität täällä huijata herkkäuskoisia remmiisi kumartamaan mielikuvituskaveria. ei tunnu yhtään kivalta, suoranaista kusettamista.
uskikset sanoo kyllä kaikelle maalliselle aina: "No, eihän millään ole väliä..." *jotain jeesushömppää*
Minä kuule en halua huijata ketään!
Olen täällä taivastelemassa hyvien ihmisten mielipiteitä ja ajatusmaailmaa!
Kuule jos nyt et kuitenkaan ymmärtänyt, minusta petos on vääryys. Eikö ateistin oikeustaju ymmärrä sitä?
kuten nytkin.Sillä erotuksella,että kävisin useammin tapaamassa ystäviäni :)
Mä suhtaudun aika negatiivisesti sairaalamiljööseen. Kävisin vain hakemassa lääkäriltä opioideja, jos mitään toivoa ei enää olisi tarjolla. Pyrkisin elämään niin, että pysyisin vireänä siinä määrin, kuin se on mahdollista. Jäljellä olevat puoli vuotta pakkaisin henkilökohtaisia tavaroitani, ja merkkaisin laatikoihin, mikä menee kirppikselle, mikä kaatopaikalla ja mitkä tavarat olen varannut kellekin tuttavalle.
Rakas meikku...
Tulis kovat synnintuskat ja huono omatunto mitä on tultu läppä huulten yli heitetty ? Meille ja Jumalalle haastottu? Eikä se millään muuta kun kovien psyykelääkeitten kanssa menis ja rauhoittuis hetken,, kun sä olisit kasvi?
Niin kääntyisit sä Jumalan puolen siinä tapauxessa?? Vai uhmaisisit itsesi ja Jumala mielummin,,,,, lopettaisit päivät?
Koska ei kait totuus ja todellisuus sais tulla missään tapauxsessa esiin että ateisti on elännyt valheessa koko elämänsä? Elikä parempi pox kun totuus vaihtoehdoista vai mitä?????????????????
siitä söheltämästä, sinulla ei ole tähänkään keskusteluun mitään annettavaa.
Syöpäpotilailla on kovat fyysiset kivut, joihin tulehduskipulääkkeet eivät auta. Opioideja käytetään niiden kovien kipujen torjumiseen. En minä turhaan kivuista kärsisi, kun lääkettä on tarjolla.
Ystäväni äiti kuoli haimasyöpään kotona. Morfiini piti kivut aisoissa ja tyttäret olivat henkisenä tukena vieressä.
Mitä ihmettä sinä horiset? Sinä ja sinun totuutes. Mitäköhän sinäkin pakenet noiden keskusteluista irrallisten mantrojesi taaksi.
usein ei ole puolta vuotta, se on harha. Aivokasvain vie vihannekseksi usein kuukaudessa vaikka leikattaisiinkin. Niin moni syöpälajikin. Haimasyöpä tappaa varmasti 1-9 kuukaudessa, keskimäärin 3-5 kuukaudessa. Samoin moni muukin syöpä. Lisäksi on aivohalvaukset, sydänkohtaukset, aneurysman puhkeamiset ja Kustaankartano. Useinkaan ei jää enää aikaa mihinkään laadukkaaseen elämään. Parannuksen tekoa ei kannata lykätä. kaikki kuolemme täältä. Muistakaa MAP- kirkko.
Ensimmäisenähän sitä alkaisi varmastikin miettimään niitä asioita, mitä on kokematta vielä. Taatusti tulisi kiire toimitella juttuja pois listasta :)
Mutta sitten. Syöpää, ärhäkkääkin läheltä nähneenä, siinä on ihminen niin voimaton ja mahdollisesti kivuissa, ettei taida olla pahemmin energiaa viipotella katselemassa Telluksen nurkkia mistään vinkkelistä. Ja olisihan se aika itsekästäkin häipyä läheistensä luota kuolemaan muualle pois.
Eipä tuota kauaa tarvinnut oikeastaan pohtia: Olisi mukavaa saada olla läheisten kanssa ja touhuta ihan kotosalla tai lähipiirissä sen mitä haluaa ja kykenee. Tietynlainen turvallisuuden tunne loppuun asti..se olisi hyvä.
Kyllä viimeisistä ajoista pitää kaikki irti ottaa, positiivisesti. Sairaaloita mie inhoan yli kaiken, sinne en haluaisi mätänemään ja masentumaan. Kotiin tarvittavat kipulääkkeet ja -pumput, niillä hyvä. Päivä kerrallaan, olojen mukaan.
Ja näin vain jos sanovat minun olevan päästä varpaisiin syöpää täynnä, ettei mitään mahiksia enää ole.
Puhuisin lääkärinkanssa selvittääkseni tilanteen:
- kannattaako hoitoon mennä?
- lääkitys siinä vaiheessa kun mitään ei ole tehtävissä
- jos kuolema olisi varma, yrittäisin saada asiat kuntoon, hautajaiset yms, rahat avovaimolle ettei kukaan pääse väliin.
- sitten vain yrittäisin viettää aikaa lapsen ja avovaimon kanssa mahdollisimman paljon.
Tulisitko uskoon, jos saisit elää puoli vuotta pidempään?
mitä ajat takaa. Miksi minä ykskaks alkaisin jumalolentoihin uskoa, kun en ole sitä tähänkään asti tehnyt?
Aloituksessa vain halusin kysellä ihmisiltä, miten he loppuelämänsä järjestäisivät, jos vaihtoehdot olisivat nämä.
Minä en ainakaan haluaisi viettää viimeisiä viikkojani sairaalassa.