on paljastanut 100% varmuudella, ettei mitään yhtenäistä kristinuskoa ole koskaan ollut. Ei ole ollut myöskään mitään yhtä alkuseurakuntaa.
Jeesuksen (oletetun) kuoleman jälkeen kilpailevia seurakuntia on monia ja ne kamppailivat keskenään harjoittaen kukin omaa kristinuskoaan.
Em. asioista taas johtuu, ettei Raamattu tue yhtä yhtenäistä kristinoppia, vaan monia erilaisia tulkintoja -> monia erilaisia oppirakennelmia.
Jeesuksen (oletetun) kuoleman jälkeen kilpailevia seurakuntia on monia ja ne kamppailivat keskenään harjoittaen kukin omaa kristinuskoaan.
Em. asioista taas johtuu, ettei Raamattu tue yhtä yhtenäistä kristinoppia, vaan monia erilaisia tulkintoja -> monia erilaisia oppirakennelmia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vetää puoleensa ja vetää ateistejakin uskovaisten palstoille pilvin pimein. Se on sitä "sanan kuulemisen nälkää"!
naureskelemassa...
Se, että "ateistit" tulisivat sanan kuulolle on yleinen harha. Asiallisia ei-uskovia keskustelijoita kiinnostaa nähdäkseni usko (varsinkin ääri tapaukset, tiukat fundamentalistit) psygologisena ja sosiologisena ilmiönä. Mielenkiintoisia ovat toki myös erilaiset Raamatun tulkinnat ja se kuinka nihin on päädytty.
Ilmiönä "ainoana oikeassa olemisen oppi" on mielenkiintoinen. Helluntailaisuusopalsta taas on palsta, jolla tätä ehkä eniten korostetaan.
Ei-uskova tai vähemmän fanaattinen uskova näkee asian täysin toisin. Siksi täällä varmaan on myös uskoonsa vähemmän fanaattisesti suhtautuvia kirjoittajia.
Totta kai on todistettu kun tutkijat ateisteja, lähtökohdiltaan hyvin kriittisiä ja sopupelillä vähän siivotaan itselle kriittiset vaihtoehdot pois.
Yhtä "rehellistä" peliä tutkiminen kuin mediassa yleensä ja tietenkin lumeena muutama "kristinuskoinen"kin joista tosin kelpaa tutkijoiksi vain kovimmat kriitikot joilla nyt nimi kirkossa sattuu jäännöksenä olemaan.
On se helppoa - ja "fiksu" kansa uskoo kaiken. Nielee purematta niin kai sekin on helpompaa.
Joo-oooo. Maailman viisaus kukoistaa.
Raamatuntutkijoissa ylivoimainen enemmistö on teologeja, tosin heillä on usein jokin muukin oppiarvo. Ateistinen teologi - kuullostaa melkoiselta sanayhdistelmältä.
Jos alkaa lukemaan teologiaa yliopistossa, niin henkilöllä on hyvin suurella varmuudella uskonnollinen ajatusmaailma. Fundamentalistejakin on joukossa. Raamattututkimus on tieteen ala, joten tutkimustuloksetkin ovat tieteellisen tarkastelun alla. Näin yksityisen tutkijan ennakko-olettamat eivät pääse ainakaan kokonaan vääristämään lopputulosta.
* Paha antaa voimaa ja kiusanhenki virvoittaa kieltäjää solvaamaan ja parjaamaan tieteen nimissä, vaikka tiede ei ole selillä ollenkaan Raamatun hengellisetä ulottuvuudesta, koska tiede ei voi tutkia uskoa, eikä ukson alueita. Että älä sinä syytä tiedettä, koska sinä itse olet se epäuskoinen, ja saatanan hengen läpitunkema pikku antikristus, henkesi puolesta.
* Tee parannus, ja usko evankeliumiin, jos ehkä vielä Jumala armahtaa, ettet vain ole kulkeutunut etsikkoaikasi ohi!
ei ole omani, vaan monien tiedemiesten (teologien) tutkimuksen tulos.
Mikäs on se tekijä joka tekee kristityistä kristittyjä?
Evankeliumipa tietenkin. Ja tämänkin ensiasema tuppasi unohtumaan joiltain seurakunnilta, kuten huomaamme paavalin kirjeistä.
Johan jo raamatusta siis saamme lukea Paavalin kirjeistä että yhtä monta kuin oli seurakuntaa, oli myös tarvetta kehoittaa pysymään kristuksen evankeliumin totuudessa.
Raamatun kristnusko on hyvinkin yhtenäinen opetus, jos muuta väität, perustele äläkä ole niin kova väittämään.
Ei mitään uutta J.Edgar.
ei oltu vielä kirjoitettu Paavalin aikaan, ne ovat kaikki Paavali nuorempia.
evankeliumeista vaan evankeliumista, hyvästä sanomasta, Jeesuksen sovitustyöstä jonka perusteella uskottiin ja kasteettiin ihmisiä.
ettei sinulle Raamatun kirjoitukset kelpaa sellaisenaan?
mutta kun samoista asioista on monia rinnakkaisia, erilaisia (jopa täysin vastakkaisia) versioita.
Yhtä Raamatun totuutta ei ole.
Yhtä alkuseurakuntaa ei ole.
Se on väittämäni. Tai itse asiassa tutkijoiden väittämä.
"Ei ole edes ollut koskaan mitään "yhtenäistä" ainoaa oikeaa kristinoppia ja kristinuskon mallia, vaan alkukirkon alkuvaiheista lähtien vallitsi uskontulkintojen ja kristillisyyden mallien moninaisuus sekä risiriitaisuus. Ihan yhtä hyvin jokin areiolainen tai gnostinen kristillisyyden muoto olisi voinut päästä vallitsevaksi, eikä se katolinen uskontulkinta, joka pääsi valta-asemaaan (roomalaisten vallanpitäjien myötävaikutuksella ja valtiollisten viranomaisten avulla pakkokeinoja käyttäen)."
Lähteet mm:
Heikki Räisänen - Tuhat ja yksi tulkintaa, 1989
Ernst Käsemann (en nyt muista teoksen nimeä)
piispa Aarre Lauha, Kristillinen usko ja kirkko ajassamme