Ns. selkääntaputtelu ja ”älä ajattele niin…”, ”älä välitä”- tyylinen kommentointi kääntyy usein lopulta itseään vastaan ja on haitallista hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Vaikean tilanteen alussa on hyvä antaa ihmiselle jonkin verran aikaa sulatella asiaa rauhassa ja antaa myöskin psyyken puolustuskeinojen; kieltämisen, älyllistämisen, arvonkieltämisen (devaluoimisen), selittelyn (rationalisoimisen), huumorin, torjunnan (repression), sekä projisoinnin tehdä tehtävänsä, joka on estää liian vaikean asian kohdanneen ihmisen henkinen luhistuminen asioiden kaatuessa päälle kerralla, liian nopeasti. Pidemmäksi ajaksi päälle jäädessään nuo puolustuskeinot kuitenkin rasittavat psyykeä tavattoman paljon ja saattavat johtaa pahoihin seurauksiin. Esim. juuri abortti on asia, jonka kohdalla pitäisi tosiasiat ja omat tunteensa kohdata (alkujärkytyksen ja siitä toipumisen jälkeen) reilusti, vaikka se tekeekin kipeää. Henkinen paraneminen/eheytyminen lähtee vaikeiden asioiden, ajatustensa ja tunteidensa myöntämisestä ja rehellisestä kohtaamisesta!
______________________________
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno [Miia Soininen 12.12.2005, 09:53]
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen. Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=822218
_______________________________
Abortin jälkeen olisi tärkeä jutella kokemuksestasi
ja niistä tunteista, mitä se on sinussa herättänyt.
Olet kokenut menetyksen ja sitä on luvallista surra.
Aborttia seuraava suru on samankaltainen kuin suru, jota keskenmenon kokenut nainen tuntee. Molemmissa tilanteissa ensimmäisten raskausviikkojen aikana äidin ja lapsen välille syntynyt side katkeaa äkillisesti. Abortissa syyllisyyskysymystä on kuitenkin vaikeampi käsitellä.
Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti.
Naiset reagoivat hyvin eri tavoin.
Lakattuaan kieltämästä tosiasioita naiset usein ahdistuvat ja vihastuvat. Joskus tunteiden vahvuus voi olla yllättävän suuri. He saattavat olla vihaisia itselleen ja/tai toisille. Vihan ilmaiseminen on tärkeää, koska sisäänpäin kääntyessään se saattaa aiheuttaa psykosomaattisia oireita mm. masennusta ja itsetuhoisuutta. Syyllisyys, häpeä ja itsesääli ovat myös usein esiin tulevia tunteita.
Anteeksiantaminen ja -saaminen on yksi tärkeimmistä askelista kohti parantumista.
Sen jälkeen asian kohtaaminen on huomattavasti helpompaa.
Prosessin loppuvaiheessa menetyksen konkretisoiminen esim. nimen antaminen menetetylle lapselle tai kynttilän sytyttäminen lapsen muistolle tuo lohdutusta.
http://www.ituprojekti.net/abortinjalkeen.html
______________________________
Puolustuskeinojen luokittelua
Usein defenssimekanismien käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa mm. superegon pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), idin eli viettipohjan tarpeiden voimakkuuden pelko ja egon synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minä- ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot (kognitiiviskonstruktiivinen-teoria), tai ylipäänsä kognitiivisesti ristiriitaiset ja emotionaalisesti tuskalliset kokemukset.
Defenssimekanismeja ovat mm. kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, torjunta (repressio) sekä projisointi. Alun perin Anna Freud esitti listan 10 erillisestä defenssimekanismista, mutta tällä hetkellä defenssimekanismien lukumäärästä ei vallitse yksimielisyyttä. Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta lähestymistavasta ja tutkimuksissa käytetyistä menetelmistä. Erilaisia defenssimekanismien mittaamiseksi tarkoitettuja menetelmiä (esim. kyselyitä, projektiivisia testejä) on kirjallisuudessa mainittu yli 50.
Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (luokitus George Eman Vaillantilta). Tämä luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.
-Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.
-Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.
- Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi.
______________________________
Puolustuskeinot on hankala tunnistaa itsessään, koska niiden käyttäminen tapahtuu usein täysin tiedostamatta. Joku toinen henkilö tunnistaa ne niitä käyttävässä paremmin. Jos asioiden rehti kohtaaminen tuntuu yksin vaikealta, asiaa pitää selitellä itselleen (ja muille), tai huomaa, että pyrkii käsittelemään sitä hyvin rationaalisesti, kieltäen asioiden arvon jne., kannattaa hakea ammattiapua!
______________________________
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno [Miia Soininen 12.12.2005, 09:53]
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen. Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=822218
_______________________________
Abortin jälkeen olisi tärkeä jutella kokemuksestasi
ja niistä tunteista, mitä se on sinussa herättänyt.
Olet kokenut menetyksen ja sitä on luvallista surra.
Aborttia seuraava suru on samankaltainen kuin suru, jota keskenmenon kokenut nainen tuntee. Molemmissa tilanteissa ensimmäisten raskausviikkojen aikana äidin ja lapsen välille syntynyt side katkeaa äkillisesti. Abortissa syyllisyyskysymystä on kuitenkin vaikeampi käsitellä.
Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti.
Naiset reagoivat hyvin eri tavoin.
Lakattuaan kieltämästä tosiasioita naiset usein ahdistuvat ja vihastuvat. Joskus tunteiden vahvuus voi olla yllättävän suuri. He saattavat olla vihaisia itselleen ja/tai toisille. Vihan ilmaiseminen on tärkeää, koska sisäänpäin kääntyessään se saattaa aiheuttaa psykosomaattisia oireita mm. masennusta ja itsetuhoisuutta. Syyllisyys, häpeä ja itsesääli ovat myös usein esiin tulevia tunteita.
Anteeksiantaminen ja -saaminen on yksi tärkeimmistä askelista kohti parantumista.
Sen jälkeen asian kohtaaminen on huomattavasti helpompaa.
Prosessin loppuvaiheessa menetyksen konkretisoiminen esim. nimen antaminen menetetylle lapselle tai kynttilän sytyttäminen lapsen muistolle tuo lohdutusta.
http://www.ituprojekti.net/abortinjalkeen.html
______________________________
Puolustuskeinojen luokittelua
Usein defenssimekanismien käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa mm. superegon pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), idin eli viettipohjan tarpeiden voimakkuuden pelko ja egon synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minä- ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot (kognitiiviskonstruktiivinen-teoria), tai ylipäänsä kognitiivisesti ristiriitaiset ja emotionaalisesti tuskalliset kokemukset.
Defenssimekanismeja ovat mm. kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, torjunta (repressio) sekä projisointi. Alun perin Anna Freud esitti listan 10 erillisestä defenssimekanismista, mutta tällä hetkellä defenssimekanismien lukumäärästä ei vallitse yksimielisyyttä. Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta lähestymistavasta ja tutkimuksissa käytetyistä menetelmistä. Erilaisia defenssimekanismien mittaamiseksi tarkoitettuja menetelmiä (esim. kyselyitä, projektiivisia testejä) on kirjallisuudessa mainittu yli 50.
Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (luokitus George Eman Vaillantilta). Tämä luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.
-Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.
-Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.
- Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi.
______________________________
Puolustuskeinot on hankala tunnistaa itsessään, koska niiden käyttäminen tapahtuu usein täysin tiedostamatta. Joku toinen henkilö tunnistaa ne niitä käyttävässä paremmin. Jos asioiden rehti kohtaaminen tuntuu yksin vaikealta, asiaa pitää selitellä itselleen (ja muille), tai huomaa, että pyrkii käsittelemään sitä hyvin rationaalisesti, kieltäen asioiden arvon jne., kannattaa hakea ammattiapua!
Vastaukset 94
Vanhimmat
tässä maailmassa saa ahdistumaan, selittelemään, kieltämään jne :D
Eikä vähiten se tosiasia että nainen saa maassamme tehdä raskaudelleen periaatteessa mitä haluaa.
Itse ainakin ottaisin aivan mielelläni sen riskin että alkaisi ahdistaa tms, mikään ei kuitenkaan voisi koskaan ahdistaa enempää kuin raskaus. Ei yhtään mikään.
edes hieman siitä viestistä, johon vastaa. Raskaus voi todellakin olla joillekin niin ahdistava ajatus, että he selittävät sen itselleen olemattomaksi. Vatsan kasvu selitetään normaalina lihomisena ja jopa vauvan liikkeet voidaan selittää ties miksi... Jotkut ovat selittäneet raskautensa olemattomaksi jopa synnytykseen saakka. Jälkeenpäin he ovat sitten sanoneet, että "kyllä minä tavallaan tiesin, mutta en halunnut tietää"... Ihmisen psyyke on monimutkainen, erikoisiin asioihin pystyvä juttu. se vain, että vaikka se pystyy suojautumaan jopa selkeältä tiedolta, ei se kuitenkaan kykene poistamaan asioita oikeasti...
Abortin tehdessään pitää olla tosiaan tosiaankin varma asiastaan:
Tässä osa - (kirjoitus liika pitkä) - vastauksesta nuorisotyöntekijältä/asiantuntijalta abortista ahdistuneelle Nuorten pulmakulmassa:
"Monella abortin läpikäyneellä ensimmäinen tunne on ollut helpotus: kriisi on ratkaistu, toimenpiteestä selvitty ja elämä jatkuu. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miltä asia jälkeenpäin tuntuu ja kuinka pitkään sen työstäminen kestää. Abortti voi joillekin olla voimaannuttava kokemus, joka vahvistaa näkemystä siitä, että omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan elämäänsä. Syyllisyyttä tai häpeää ei tarvitse yrittää väkisin kaivella itsestään, jos ei siltä tunnu. Aborttipäätökseen on oikeus olla tyytyväinen ja mahdollisuudestaan valita saa iloita.
On tietysti myös aivan luonnollista, että aborttiin liittyy surua ja ikävääkin. Menetettyä lasta ja omaa äitiyttä on oikeus surra, vaikka päätös olisikin ollut oma ja tuntuisi oikealta. On täysin ymmärrettävää, että vauvojen näkeminen tai niistä puhuminen saa tunteesi nousemaan pintaan. Suru helpottuu vain suremalla, älä sulje sitä sisääsi. Konkreettiset teot, kuten vaikka muistokynttilän sytyttäminen, saattavat auttaa menetyksen käsittelyssä.
Joskus abortti voi myös kaduttaa. Silloin kannattaa palauttaa mieleen, miten asiat päätöksen hetkellä olivat ja miksi päätyi tekemäänsä valintaan. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta usein epäreilua. Pidemmän päälle itsesyytöksiin uppoutuminen ei kannata, tapahtunut täytyy ja sen saa lopulta hyväksyä.
Tärkeää on muistaa myös, että sinun ei tarvitse mitenkään rangaista itseäsi abortin jälkeen. Sinulla on oikeus pitää itsestäsi huolta kaikin tavoin ja tuntea juuri sellaisia tunteita kuin tunnet, niin kevyitä kuin kipeitäkin. Jos mielialasi on pitkään alakuloinen, toimintakykysi laskee tai paha olo alkaa purkautua vahingollisena toimintana itseäsi kohtaan, kuten viiltelynä tai päihteiden käyttönä, hae viipymättä apua. Kaikenlaisista tunteista on hyvä puhua, voit purkaa ajatuksiasi ystävälle tai jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle, tai vaikkapa kirjoittaa niitä paperille. Ja jos sinusta tuntuu siltä, niin älä epäröi hakea myös ammattiapua."
"asiantuntija" tämä netissä vastaileva nuoristyöntekijä mahtaa olla?
Tämä on aika vanha ketju, mutta vastaan sinulle että ajattelen samoin. Itsellä on niin monin verroin pahempia kokemuksia elämässä ollut kuin abortti! Erittäin ahdistavia juttuja joita kadun ja joiden haluaisin olevan pahaa unta. Raskauden keskeytys sen sijasta oli mulle ihan samanlainen tapahtuma kuin olisi joku polyyppi poistettu tms. En kokenut sitä raskaudenkeskeytystä pahana koska ei minulla ollut muutakaan mahdollisuutta. Äitiys oli täysin utopistinen ajatus, suorastaan elämän ja maailman loppu. En voinut itseänikään tuomita tuossa tilanteessa koska en paheksu muidenkaan tekemiä abortteja. Ymmärrän että siihen on aina joku painava syy ja oman tilanteeni perusteella tajuan kuinka vaikea tilanne voi olla kun ei voi tehdä muutakaan. Joku toinen ehkä olisi pystynyt tekemään toisin mutta minä olen minä, enkä kukaan muu eikä kukaan muu olisi joutunut kärsimään seurauksista joten itse se ratkaisu tehdään.
Tuli mieleen tulla tänne palstalle kertomaan tuntemuksiani,kun itse nyt toivon lapsia, ja muistelen sen takia tuota kauan sitten minulle tehtyä aborttia. En muistele sitä pahalla tai katumuksella vaan yhtenä tapahtumana elämässä. Olen kokenut monia menetyksiä ja kokenut kovia, joten abortti ei siinä tapahtumaketjussa kohoa mitenkään erityiseksi tapahtumaksi. Ehkä sellaiselle tilanne voi olla vaikeampi jolla on elämä hyvin etuoikeutettua tai sellaista ettei ole koskaan joutunut luopumaan mistään. Minulle esimerkiksi valtavat traumat aiheutti aivan muut asiat, rakkaimman ihmisen traaginen menetys, mistä en tahtonut selvitä terapiankaan avulla, kolme vuotta meni. Sitä asiaa jauhoin päivät ja yöt ja suku ja kaverit kyllästyi kun puhuin aina vain rakastetustani. Niinpä hakeuduin terapiaan. Kerroin abortistakin, mutta kallonkutistaja totesi itsekin että abortista ei välttämättä tule mitään ongelmia jos on sisäistänyt varmuudella abortin tarpeellisuuden. Kukaan toinen sitä ei voi tehdä. Eli jos ajatellaan rakastetun menettämisen ja abortin aiheuttamaa negatiivista vaikutusta omassa elämässäni(psykologi neuvoi tekemään niin), niin jos vaikka avioero arvioidaan numerolla 50 ja kuolema numerolla 100 niin minulle rakkaan menetys oli 150. Abortti on tällä mitta-asteikolla noin tuolla alle 1. Eli suunnilleen sen sairaalakäynnin aiheuttama vaiva ja rahanmeno (maksoin abortin itse ulkomailla). Minulle esimerkiksi nielurisaleikkaus paikallispuudutuksessa oli niin järkyttävä asia että koin sen hirveän pahempana.
Ehkäpä olen kokenut elämäni aikana niin paljon tuskaa ja murhetta aivan muista syistä että sen määrä on vakio elämässä ja se malja on ollu jo täynnä ettei lisä enää siinä konkurssissa ole tuntunut millekkään? Ja siksi minua ei mikään abortti oikeistaan hetkauta tässä tapahtumien ketjussa. Vaikea sanoa kun jokaisella on ne omat tapansa käsitellä asioita. Tiedän vaan että toisen tilannetta ei tosiaan voi arvioida ulkoa käsin. Sille jolle tulee joitain oireita tai joka kokee abortin vaikeana jälkeen päin niin apua on varmasti saatavissa psykologipalveluista julkisellakin puolella (minäkin sain julkisella puolella, eikä apua hakiessa ihmisiä arvoteta sen perusteella miksi apua hakee) ja kaikista tapahtumista toipuu ennemmin tai myöhemmin koska elämää täytyy vaan jatkaa. Ehkä sitä tuomitsee toista paljon vähemmän, kun tietää ettei itsekkään ole mikään pyhimys :)) Toivotan tsemppiä vaan kaikille ja tiedän että kyllä se elämä kuitenkin voittaa!
että joudut pakonomasella raivolla vähätteleen lapsesi tappamista kuin 'polyypin poistoiksi, negatiivisuus alle1' ym. hölinää. Mitäs jos arvioitas syyllisyyttä? Ne muut jutut alle 1 tai 0, abortti 200...
"En kokenut sitä raskaudenkeskeytystä pahana koska ei minulla ollut muutakaan mahdollisuutta."
Lähes aina on muukin mahdollisuus, vai olitko kenties hengenhädässä raskauden takia?
"kun itse nyt toivon lapsia,"
Mukavuustappajat ei ole niitä ansainneet. Jos (ja toivottavasti) et saakaan enää lapsia, niin jos oisit antanu sen tappamas elää, sulla ois edes se.....mieti sitä.
"Minulle esimerkiksi valtavat traumat aiheutti aivan muut asiat, rakkaimman ihmisen traaginen menetys"
No et sä varmaankaan tappanu sitä, toisin kuin lapsesi??
"Ja siksi minua ei mikään abortti oikeistaan hetkauta tässä tapahtumien ketjussa"
Kovastippa vaan näkyy vieläkin hetkauttavan kun tännekin vaivaudut puolusteleen tekoos noin kiivaasti ja tilittään vähättelyjäs.. mutta hyvä, niin pitääkin hetkauttaa ja koko lopun elämän :)
"tiedän että kyllä se elämä kuitenkin voittaa! "
Yök, mitä tekopyhyyttä.. mitenkähän niiden aborteissa surmattujen lasten laita onkaan??
MInä en tuota suhtautumista ymmärrä missä kaikki pitää vääntää negatiiviseksi mut sinulla on varmaankin siihen jotkut syyt: Jos muka ei puhu asioista, niin salaa ja häpeää niitä mutta jos juttelee niin tarkoittaa se jotain puolustelua ja traumaa. :D Ihan naurettavaa!! Jokainen kertoo aivan omista syistään. On pakko vaan todeta että elämä hymyilee. En kyllä kaivamallakaan löydä mitään kurjaa - menneet on selvitetty ammattiauttajalla kuten kerroin. Sen takiahan kerroin tuossa ylempänä että koskaan asia ei ole liika vaikea jos asiasta pystyy puhumaan jollekkin. Olen pystynyt aina kertomaan vaikeuksistani ja sen takia olen selviytyjätyyppiä.
Mitä traumoja sinä täällä hoidat jos kerran tänne kirjottelu on jonkun asian puolustelua tai traumaa? :D Kai sitä voi jutella menneistä tapahtumista ja kelata joskus elettyä elämää? Kyllä minä juttelen muillakin palstoilla eri asioista, perheestä, isovanhemmista, ihmissuhteista, seksistä, oman kaupunin asioista, kirjoista,elokuvista koska on hieno jakaa kokemuksia muiden kanssa ja todeta että ihmisiä me kaikki vaan ollaan. Pitää hyväksyä vaan että ollaan rajallisia.
Vielä semmosenkin sulle kerrron että tuo mitta-asteikko mistä mainitsein on jokaisella henkilökohtainen ja täysin omien tunteiden vahvuuteen kuvaamiseen tarkoitettu.Ei toinen niitä lukuja anna vaan se pitää tehdä itse, koska itse niitä tunteita kokee, ja asteikon avulla voi kertoa ulkopuoliselle kuinka paha asia itselle on.. Minusta se on erinomainen väline kertoa tunteista.
Olet kai ollut leikkauksessa? Siinä leikkauksen jälkeen annetaan potilaalle mitta-asteikko, mistä hän saa osoittaa (jos ei voi puhua) kuinka suuri kivun tuntemus itsellä on. Muistaakseni siinä on sietämätön-erittäin voimakas-voimakas-kohtalainen-lievä-vähäinen-ei kipua. Myöskin värit (kai lapsille tarkoitettu) kuvaa kivuntuntemusta. Sen perusteella henkilökunta tietää mitä kipulääkettä tarvitaan ja kun lääke vaikuttaa pitää osoittaa uudestaan taulukkoa jotta nähdään auttaakos lääke. Eli tuo tunteiden mitta-asteikko on samanlainen juttu. Ei kivun tuntemuskaan ole kaikilla samanlainen samanlaisen leikkauksen kohdalla tai kaikissa toimenpiteissä etkä sinä tai kukaan voi määrätä millaista kipua minkäkin operaation jälkeen PITÄÄ tuntea. Nehän on täysin henkilökohtaisia tuntoja.
Mistäs täällä vastustajilla oiskaan traumoja kun useimmat on fiksumpina älynny välttää ja jättää lapsentappamiset tekemättä? Jotkut sitten haalii niitä traumoja väkisin ja ihan tarkotuksella...
Kokemusta on neljästäkin leikkauksesta mutta eipä mulle koskaan mitään mitta-asteikkoja oo näytetty, vaan pyytämällä on saanu lääkettä. No siitä toki en tiedä jos ei pysty puhuun. Kipujakin on erilaisia, viiltävää, polttavaa, puristavaa jne. Joskus kipu on niin kovaa että siihen turtuu...sitten yrittää ajatella jotakin muuta jotta ei tuntisi kipua. Viiltävää syyllisyyttäkin voi yrittää lepytellä mm. defensseillä, joilla voi kiistää koko tunteen ja kivun olemassaolon.
No eihän tuo minun kipumittari ollut kuin esimerkki siitä, että jokaisella on se kipukynnys erilainen, miksi juutut tuollaseen epäolennaiseen asiaan, se oli vain esimerkki. En tajua mikset tarkistanut kuitenkaan asiaa, vaan aloit väittämään suoralta kädeltä vääräksi minun kokemustani ja tietoani (tästäkin):
Millä oikeudella?
"Kivun arviointi
Kivun voimakkuutta voidaan arvioida käyttämällä apuna ns. kipumittaria. Kipumittari voi olla numerojana, jonka toinen ääripää (0) tarkoittaa "ei kipua lainkaan" ja toinen (10) "erittäin vaikeaa kipua". Arvio kivun voimakkuudesta voidaan tehdä myös pelkästään sanallisesti. Kipumittarin alue 1-3 tarkoittaa lievää kipua, 4-6 kohtalaista kipua, 7-8 kovaa kipua ja 9-10 sietämätöntä kipua. Kotihoidossa tavoitteena on pitää kipu 0-3 alueella."
http://www.lshp.fi/default.aspx?nodeid=11241&contentlan=1
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Lahti2008/92c0ce_Lahti_Virkki_08.pdf
"Kivun ja toimintakyvyn arviointiin on kehitetty erilaisia potilaan subjektiiviseen arvioon perustuvia kyselylomakkeita (esimerkiksi WOMAC "
Perusajatus tossa minun kirjoituksessa on se että ei kukaan toinen voi tietää toisen tunteita tai defensseistä mitään ja määrätä mitä toisen pitää mistäkin asiasta tuntea vaan jokainen on oman elämänsä ja tuntemustensa paras asiantuntija, ne on täysin subjektiivisia asioita. Jokainen on yksilö ja tuosssa aloituksessahan nimenomaisesti sanottiin että abortinkin naiset kokevat hyvin monilla tavoilla, samoin kuin muitakin elämän "kipuja". Tehdäänhän aborttejakin niin monista syistä.
Luulen itse että jos minulla jotain traumoja olisi jäänyt, niin ne olisi aukaistu jo siellä terapiassa. Sitä vartenhan naisia kehotetaan soittamaan noihin auttaviin puhelimiinkin, ja neuvotaan ottamaan jo sairaalan psykologiin yhteyttä ja pyytää juttuapua jos abortti tuntuu liika vaikealta. Kun saa kriisiapua niin traumoja ei jää. Itse haluan juuri tätä viestittää muillekin, mitä Itu-projektinkin työntekijät neuvoo eli asia täytyy saada käsitellä pois että voi jatkaa elämää.
Ei abortti traumanakaan ole muita traumoja kummempi - siitäkin pääsee yli. Ei sellainen jolla on traumoja, voi oikein auttaa muita. Traumasta voidaan puhua oikeastaan vain silloin, jos asiasta ei pysty puhumaan lainkaan. Kipu on "koteloitunut" sisälle. Kyllä sinullakin siis voi olla traumoja, koska jokin pakottaa sinut olemaan tällä palstalla, vaikka et abortista voi puhua subjektiivisenä kokemuksena, mutta solvaat muita jostain syystä. Oletko pystynyt puhumaan omista traumoistasi kellekään?
"En tajua mikset tarkistanut kuitenkaan asiaa, vaan aloit väittämään suoralta kädeltä vääräksi minun kokemustani ja tietoani "
Missähän sellasta oli väitetty??
Sinähän aloit itse väittää että leikkauksen jälkeen annetaan mitta-asteikko, mikä ei läheskään aina pidä paikkaansa.
Niin, jos ei traumaa olekaan, kovin moni ainakin kivulloista syyllisyyttä näkyy potevan vielä vuosien, jopa vuosikymmentenkin jälkeen. Nämä surmatut lapset ei unohdu tekijöiltään koskaan.
"Kyllä sinullakin siis voi olla traumoja, koska jokin pakottaa sinut olemaan tällä palstalla, vaikka et abortista voi puhua subjektiivisenä kokemuksena, mutta solvaat muita jostain syystä."
Siellähän se mutupsykoloogi tiirailee sumeeta palloonsa :D Kerro nyt jo mistä niitä traumoja mahtas olla niillä jotka ei oo koskaan tehny aborttia? Mitä totuutta ne joutus kiistään sellasella kiihkoraivolla kun useimmat abortintekijät?
"mutta solvaat muita jostain syystä."
Kyllä se solvaus useimmiten lähtee sieltä suosijoiden puolelta kun ne mutuvalheet on jälleen kerran osotettu itsepetoksen hölynpölyks ja kun ei enää muutakaan voida :D mitä tässäkään nyt oli vastustajien taholta solvattu??
Oikeastiko sinä uskot, että mistään muusta kuin abortista ei voi tulla traumoja? Kyllä voi ja vielä paljon kipeämpiä kuin abortti koskaan. Trauma on tosiaan sellainen, mitä ei itse edes tiedosta koska asia on liian kipeä edes puhuttavaksi tai käsiteltäväksi. Defensseistähän yksi on juuri agressiivisuus, tunteensiirto ja vihamielisyys. Aistin valtavasti patoutunutta vihaa ja katkeruutta vaikkei sulla olisi mitään tekemistä abortin kanssa. Toisten abortti tuo ehkä sinulle vain jotain korvausta jostain... en osaa sanoa mitä. Ehkä terapia voisi auttaa sinua.
Sulla tuntuu olevan voimakas tarve jutella vaikeuksistasi koska vaivaudut keskustelemaan kanssani, mutta se sisiänen tarve purkautuu ei-sinua auttavalla tavalla agressivisenä suhtautumisena. Toivon kuitenkin kaikille hyvää, joten toivon että löydät jossain vaiheessa apua, kuten minä sain.
vetelet jatkuvasti näitä mitä muka oli väitetty??
"Oikeastiko sinä uskot, että mistään muusta kuin abortista ei voi tulla traumoja?"
Missä niin sanottiinkaan?
Onko sun mielestä jotenkin tavatonta jos lasten turha mukavuustappaminen raivostuttaa normaaleja ihmisiä?? Eiköhän ole aina inhimillsiä reaktioita minkälaista kohtelua esim. lapsia väkivalloin murhanneet saa vankiloissa osakseen, jopa muilta vangeilta?? Erästäkin pedo-murhaajasetää joka hiljattain päätti maallisen vaelluksensa, tituleerattiin maan vihatuimmaksi ihmiseksi. Entä miten on maailmanlaajusesti suhtauduttu esim. Baby Peterin tai Baby Briannan kiduttaneisiin murhaajiin? Ainakin yhtä tekijöistä on kidutettu pahastikin vankilassa, mikä on monista pelkästään hyvä ja oikeudentajun mukaista, että sellaset joutuis kärsiin mahdollisimman paljon teoistaan.
Ne jotka on tehneet pahaa lapsille, on jopa paatuneiden rikollisten keskuudessa sitä alinta pohjasakkaa. Onko se sinusta jotenkin kummallista?
Terapiaa on hankala antaa traumoihin jos niitä ei ole :) kun nyt ensin vaikka kertosit jotta tiedettäs mistä sellasia vois ollakaan.. Olethan ilmeisen kaikkitietävä :)
helposti muutamia henkilöitä (tältä palstalta) noita puolustuskeinoja käyttäviksi.. ja monia asioita noista henkilöistä! Sitä selittelyn määrää...
synnytys-palstalle sekä hampaat-palstalle kokemuksieni perusteella ja niitä jakaen.
Olenko traumatisoitunut synnytyksestä ja viisauden hampaiden poistosta, tarvitsenko ammattiapua?
mutta se mieletön selittely, omanlaisten (olemattomien) merkitysten etsiminen ja antaminen asioille jne.
Joidenkin olisi ihan oikeasti syytä selvittää ensin omat asiansa...
Vertaistukiryhmiinkään ei oteta ihmistä kuin vasta melko pitkän ajan kuluttua mieltä järkyttäneestä tapahtumasta, koska silloin on todennäköisempää, että tuo vaihe, jolloin puolustuskeinot ovat aktiivisimmillaan on jo ohi tai ei ole ainakaan enää niin aktiivisesti päällä, kuin yleensä alussa. Abortin jälkeen selittely- ja kieltämisvaiheen on todettu kestävän poikkeuksellisen pitkään, jopa vuosia! Minusta se on hyvin ymmärrettävää, koska muissa elämän kriisitilanteissa ihminen on yleensä syytön tapahtumaan (paitsi tahtomattaan toisen kuoleman aiheuttaneet), kun taas abortintekijä tekee _itse_ ratkaisun, jonka perusteella toinen ihminen menettää elämänsä! Kun taas jos vaikka esim. omainen kuolee ihan luonnollisen kuoleman niin, ettei sille olisi itse voinut mitään, ovat tunteet ns. puhtaita negatiivisia tunteita; surua, ikävää jne., jotka ovat ihmiselle paljon helpompia kestää ja joista pääsee paljon nopeammin yli kuin omatunnontuskat ja ajatus siitä, että 'jos olisin'/ 'jos en olisi'...
Niin mainio aloitus että palstan uusienkin selittelijöiden on syytä lukea se :) Tosiaan täällä lähes jokaisen abortintekijän ja jopa pelkästään sitä suosivienkin puolusteluista on havaittavissa useimpia noista defensseistä. Ja sekös niitä vasta harmittaakin kun muut huomaa ne niitä itsee paremmin, ja sit ne joutuu kiistään kaiken entistäkin raivokkaammin! :D
Tai sitten itseäs vaan vituttaa, ettei kaikki todellakaan tunne minkäänlaista syyllisyyttä, ahdistusta tai mitään muutakaan paskaa abortistaan ja uskaltaa sanoa sen häpeilemättä. Ainakin mulle itselleni tossa tapauksessa suurin ahdistuksen aihe olis se, etten jaksais raahautua ajoissa lääkäriin poistattamaan kehooni kuulumatonta tavaraa, vaan antasin asian pitkittyä ja pitkittyä. Hyh. Että siinä sun ahdistukses
Sieltähän se kiisto-mitätöinti-selittely lähti tännekin :D lisää esimerkkejä tänne vaan! Mikäs tässä nyt niitä vítuttais jotka vaan sivusta havainnoi sunkin vimmaisen pakonomaisia defenssejäs ;D että hyhhyh ittelles vaan!
Aivan aivan, vimmaisen pakonomaisia defenssejä ;). Jännää, sillä en tuntisi minkäänlaista syyllisyyttä abortista, miksi tuntisinkaan, vihaan lapsia, sellaisella loisella ei ole oikeutta loisia kehossani. Itseasiassa, oman lemmikin lopettamisesta tulee pahemmat syyllisyydentunteet ja ahdistus, vaikka syy olisi eläimen parhaaksi ja tuskan lopettamiseksi. Vaan abortista mua on turha saada tuntemaan syyllisyyttä, koskaan ;)
näköjään muiden tarvikkaan saada sua tunteen, kun hankit sen syyllisyyden ihan itse :) ja sun logiikalla sitten ilmeisesti kaikki ketä vihaa, saa tappaa.. jep jep :) sullahan ei oo monienkaan mielestä mitään oikeutusta puuttua kenenkään elämään tappavasti vaikka kuinka raivolla vihaisit. Kärventävä syyllisyys onkin ihan oikein sunkaltasille.
"sullahan ei oo monienkaan mielestä mitään oikeutusta puuttua kenenkään elämään tappavasti vaikka kuinka raivolla vihaisit."
Vaan kun muiden mielipiteet ei tässä asiassa kiinnosta mua pätkääkään. Saa rauhassa haukkua murhaajaksi ja miksi haluaa, se ei estä mua tekemästä aborttia tai edelleenkään aiheuta syyllisyyttä. Jos abortin haluan, niin kellään ei ole oikeutta kieltää mua sitä tekemästä, pitäähän nyt jokaisella olla oikeus päättää omasta kehostaan ;)
ihmisoikeutta tappaa edes abortilla ei ole :) tietenkin murhan uhrillakin tulee olla oikeus päättää kehostaan. Tällä verukkeella abortinsuosijat putoo aina sinne oman nokkeluutensa pussukkaan :) Oikeus elää ylittää kirkkaasti kaikki vähäpätöisemmät hinkuamiset ym. mielivallan. Mut eihän murhaajia tietenkään uhrin elämä ja haluamiset liikuta, pääasia että saa verenhimonsa tyydytettyä.
Tottakai naisella, syntyneellä henkilöllä on suurempi oikeus päättää. Vai kukas sen päättäisi, ellei nainen itse? On se niin mukava lukea näitä, kun vaikka miten yrität, häviät silti ;)
sä sellasia ylioikeuksia kuvittelet haalinees? Siis vahvemmalla on aina oikeus päättää saako joku puolustuskyvytön elää, ja mitäs on heikompi.. että sillee :) tappaisit varmaan vauvojakin jos sattus häiritsevästi tollasen lapsivihaajan tielle eikä laissakaan rangaistais. Samalla tietenkin oikeutat kelle tahansa oikeuden tappaa sutkin jos on sua vahvempi ja sattuu huvittaan.
Olet jo hävinnyt aikaa sitten mutta ethän sä reppana edes huomaa sitä.
Ettäkö tappaisin jo SYNTYNEITÄ lapsia, juupa juu. Ihan omaa harhaasi. On ihan eri asia tappaa syntynyt ihminen kuin poistaa alkio, millon lie tajuat tämän. Ja tietenkään kellään ei ole oikeutta mua tappaa, en loisi kenenkään kehossa enkä käytä hyväkseni ja mitä syitä niitä nyt onkaan, mitkä mut alkiosta erottaa. Liikaa lueteltavaksi. Mitä tulee tähän häviämiseen, niin sinä se häviäjä olet. Jankutat jostain syyllisyysp-skasta, vaikket edes tunne henkilöä, joka kuitenkin itse parhaiten tuntee itsensä ja syyllisyytensä. Joten kyllä, hävinnyt olet, viimeistään tossa vaiheessa, kun rupesit harhoissas olettamaan mun murhaavan myös syntyneitä ihmisiä, mikäli vain mahis olis.
sitä koskaan tollasista väkivaltaa ihannoivista viha-uhoojista tietää.
Aivan yhtä paljon tapetaan ihminen ja riistetään hänen koko loppuelämänsä, olipa minkä ikänen tai mikä olinpaikka tahansa, milloin lie tajuat tämän. Ihan yhtä hyvin siis voisit 'poistaa vauvan' tieltäsi vaikkapa myrkkyä syöttäen, kuristaen tai lihakirveellä silpoen. Niinhän sä vain muutamaa kuukautta nuoremmillekin voit tehdä!
Omalla logiikallasi kellä tahansa sua vahvemmalla on oikeus 'poistaa' sut häiritsemästä sen elämää, jos huvittaa eikä se jää edes välttämättä koskaan kiinni. Sun logiikalla se ei myöskään ois murhaaja jos ei koskaan joutus oikeuden eteen.
Häviät yhä syvemmälle omaan pohjattomaan kuiluusi jossa on pelkkää lapsivihaa, valheellisia vähättelyjä ja omannavan fantasioituja "oikeuksia".
Täysin samaa mieltä, hän ilmeisesti uskoo väkivaltaan, ja on kammottavaa lukea hänen viestejään.
"Ihan yhtä hyvin siis voisit 'poistaa vauvan' tieltäsi vaikkapa myrkkyä syöttäen, kuristaen tai lihakirveellä silpoen. Niinhän sä vain muutamaa kuukautta nuoremmillekin voit tehdä!"
Uskotko tohon itekkään? "Pikkusen" eri asia poistaa tunnoton ja tiedoton alkio, kun silpasta elävä vauva, joka tuntee kipua ja on jossain määrin tietoinen ympäröivästä maailmasta. Herää siis kysymys, onko tollanen vauvojen silpominen joku salainen fantasiasi vai miksi tyrkytät sitä normaalille ihmiselle, joka niin ei voisi tehdä?
Tunnoton, tiedoton sikiö, jonka sydän sykkii, jo viikolla 7. Kyllä viestisi ovat kammottavia. Itse kannatan pasifismia, aborttia en tekisi sosiaalisin syin,niin huonosti eivät asiani ole eivätkä tule. Vaikka olen yli nelikymppinen, olen tyytyväinen, että en ole kokenut aborttia. Sinua en ymmärrä.
"kamalaa julmuutta" minä taas ymmärrän täysin.
logiikalla luulet että ne jotka ei halua myrkyttää/silpasta edes niitä mitätöimiäsi 'tunnottomia ja tiedottomia' lapsia, haluaisi tehdä sellasta sen enempää tuntevillekaan? Ilmeisesti yrität nyt taas vaan kääntää syyttelevän huomion muiden harteille omien julmien ja raakojen toimintamallien ilmenyttyä näin räikeästi vauvoihin sovellettuna.
Sikiön siis abortoitavan osaksi tulee väkivalta, sikiön tuntee kosketuksen ja sydän sykkii jo varhain. Tuo tunnottomuus on itsepetosta.
(...)Kun taas jos vaikka esim. omainen kuolee ihan luonnollisen kuoleman niin, ettei sille olisi itse voinut mitään, ovat tunteet ns. puhtaita negatiivisia tunteita; surua, ikävää jne., jotka ovat ihmiselle paljon helpompia kestää ja joista pääsee paljon nopeammin yli kuin omatunnontuskat ja ajatus siitä, että 'jos olisin'/ 'jos en olisi'... (...)
Minusta on outoa, että sinä olet niin kovin varma siitä, mitä tunteita kellekin ihmiselle tulee mistäkin tapahtumasta ja kuitenkin kiellät tuolla toisaalla sen, että esimerkiksi äitiydestä ei tule mitään ongelmia eikä vaikeuksia, ei väsymystä eikä uupumista tai jos tulee, ne johtuu jostain muusta. Sulle pitäisi tämän teorian perusteella myöntää joku Pro Finlandia mitali vuosituhannen parhaasta psykiatrian keksinnöstä.
Ja sinä tiedät varmasti, mitä tuolla ihmisellä on lupa tuntea ja surrra. Nämä ovat kuule niin yksilöllisiä asioista, että vain asianosaisen oma psyyke tietää asian.
Mikä on "puhdas" negativiinen tunne?
"jotka ovat ihmiselle paljon helpompia kestää "
Miten sinä voit tietää, mitä joku toinen kestää helpommin ja mitä ei?
Oletko kuullut sellaisesta, että myöskin onnettomuudesta selvinneillä tulee valtavia psyykkisiä traumoja ja syyllisyyttä sen takia, että esim. kaveri kuoli ja itse selvisi? Tämä voi kestää läpi elämän joillakin, jotkut taas ei saa mitään ongelmia tai jälkiseurauksia asiasta. Joku tuntee kovaa syyllisyyttä omaisen kuolemasta esim. sen takia, että ei hälyttänyt ajoissa apua tai ei vienyt lasta lääkäriin tai on muuten osallinen tapahtumiin. Oli trauma tai suru mistä syystä tahansa peräisin, niin sen kokeminen ja läpikäyminen on täysin yksilöllistä ja kukaan ei voi tietää kuinka kauan se kestää tai kuinka kauan se saa kestää.
Jokaisella on ne omat voimavarat, eikä kenenkään muun. Ja vaikutusta on silläkin, mitä ihminen on menneisyydessä kokenut. Joku pienikin kriisi voi aiheuttaa jonkun menneen vaikean ja käsittelemättömän tapahtuman uudelleen post-traumaattisena reaktiona. Siksi on tärkeää aina kriisin sattuessa saada ammattiapua jos sitä tuntee tarvitsevansa, olipa kyseessä sitten abortti, onnettomuus, läheisen kuolema tai mikä tahansa vaikea asia, mitä ei tunne selvittävänsä yksin.
Ei jotkut saa ongelmia elämäänsä abortistakaan vain sen takia, että sinä haluat niin.
Vaikka sydän sykkii ei alkiolla ole hermostoa. Ilman hermostoa ei kukaan eikä mikään voi tuntea yhtään mitään.
Sydän kun ei vaan voi sykkiä ilman hermostoa!!
Taitaa olla se biologia aika hukassa sitten... sydän voi sykkiä vaikka ihmisellä ei ole hermoja eikä aivoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivottomuus
ihmsellä voi olla naama, kädet ja jalat ja kaikkea muuta, maksa munuaiset jne...mutta ilman aivojen ja hermoston yhteistyötä ei kukaan eikä mikään voi tuntea mitään koska mikään ei kuljeta tietoa mihkään. Ramen.
samaa turhaa massalinkkiä ja naurettavaa valhetta mikä ei koske mitenkään terveitä ihmisiä!!
"Taitaa olla se biologia aika hukassa sitten..."
Aivan, sinulla meinaan.
Kerro nyt toki mitä myöten ne sähköiset impulssit kukee mikä saa sydämen sykkimään jos hermoratoja ei ole olemassa????
Haloo.....
http://www.ehd.org/resources_bpd_documentation.php?language=27
>Kun hedelmöityksestä on kulunut noin 2 1/2 viikkoa, epiblasti on muodostanut kolme erikoistunutta kudosta eli alkiokerrosta, joita kutsutaan ektodermiksi, endodermiksi ja mesodermiksi.
Ektodermista kehittyy useita rakenteita, kuten aivot, selkäydin, hermot, iho, kynnet ja hiukset.
Endodermi tuottaa hengitysjärjestelmän limakalvon ja ruoansulatuskanavan sekä luo osia tärkeimmistä elimistä, kuten maksasta ja haimasta.
Mesodermi muodostaa sydämen, munuaiset, luut, rustokudoksen, lihakset, verisolut ja muita rakenteita.
Viikolla 3 aivot jakautuvat kolmeen päälohkoon joita kutsutaan etuaivoiksi, keskiaivoiksi ja taka-aivoiksi. >
Että voi voi.
No katos fiksummat oppii jo yhdestä kerrasta yksinkertasen asian mutta joillekin asiaa pitää kerrata kerrata kerrata....
Eräs ei nyt tosiaan tajua vieläkään eroa aivottomuudella ja terveillä lapsilla....
"Viikolla 3 aivot jakautuvat kolmeen päälohkoon joita kutsutaan etuaivoiksi, keskiaivoiksi ja taka-aivoiksi."
Ei mitään merkitystä, sillä kaikki tarvittava toiminta tapahtuu isoissa aivoissa. Kyseessä on refleksinomainen toiminta. Se ei ohjaudu isoista aivoista koska niitä ei ole. Myös aivokuolleilla toimii tämä sama refleksitoiminta mutta he ovat käytännössä kuolleita ja tunnottomia, tiedottomia. Aivan kuten alkiokin.
tietty ookaan merkitystä kun mutusi "aivottomuudesta" osotettiin valheeks :DDD
Terve alkio EI ole kuollut, edes aivoistaan!! Ja mitä se asioita edes mihinkään muuttaa, tiedoton/tunnoton tai ei, elävä IHMINEN se nyt kuitenkin on :)
Olet tulkinnut kirjoitukset ja abortin kokeneiden käyttäytymisen pääsääntöisesti kyllä vääristyneesti eli tieteiljä et ainakaan voi olla.
Tällä tavalla:
1) Jos abortista kirjoittaa = purkaa syyllisyyttä ja traumoja
2) Jos abortista ei kirjoita tai puhu kellekkään = aborttia kiertelee ja häpeää
Eihän moisen perusteella voi kuulua kuin jompaan kumpaan ryhmään. Vähän sama jos kyselytutkimuksessa olisi kaksi ruutua, mitä pitää rastittaa eli
1) Tunnen negatiivisia tunteita
2) Tunnen negatiivisia tunteita
= johtopäätös molemmissa on, että abortista voi tulla pelkästään negativiisia seurauksia. Tämä ei ole mitenkään tieteellistä eikä hyväksyttävää vaan selvää propagandaa jossa ei ihmisen oikeilla tuntemuksilla ja mielipiteillä ole sinällään mitään merkitystä - joka näin väittää. Uskomus ei ole tietoa.
Olen lukaissut kyllä täältä ihan riipaiseviakin kertomuksia siitä, miten käy jos ei ole ollut ihan varma abortista ja on joutunut liika äkkiä valitsemaan. Mutta ne taitaa olla siinä yhdessä prosentissa kaikista tapauksista.
"miten käy jos ei ole ollut ihan varma abortista ja on joutunut liika äkkiä valitsemaan. Mutta ne taitaa olla siinä yhdessä prosentissa kaikista tapauksista. "
Ja perustuiko tää oikein johonkin tutkimukseenkin vai oliko ihan pelkkää mutuarvaustasi? "Uskomus ei ole tietoa." Niinpä... :D
Lukuisat tutkimukset osottaa aborteista seuraavan monille useitakin negatiivisia tuntemuksia, vai positiivisiako ne yleensä ja enimmäkseen ois?? Joo, ehkä jonkun pro-choice-vääristellyn "tutkimuksen" mukaan :D
kauheata, miten ihmiset joutuvat täällä kieltämään todellisuuden ja todelliset yleisesti tiedossa olevat tekijät, jotka näissä kysymyksissä ja tunteissa vaikuttavat!
On tietenkin ymmärrettävää, että sitä mitä ei ymmärrä, sitä pelkää ja sen olemassa olon haluaa kieltää. Sen haluaa jättää kuulematta ja näkemättä. Sen haluaa unohtaa ja seuraavassa hetkessä taas palata siihen ensimmäiseen helposti muistettavaan ja tarpeeksi yksinkertaiseen ajatukseen - siihen mikä ei sisältänyt niitä vaikeasti ymmärrettäviä ja liian monimutkaisia asioita.
Jos ei kykene ajattelemaan asian kaikkia puolia, ja jos ei kykene kuuntelemaan niiden omien tunteiden lisäksi myös muiden ajatuksia ja kyseenalaistamisia, ja jos ei kykene niiden toisten puheiden kuuntelemiseen, ymmärtämiseen ja niiden perusteella vastavuoroiseen ja eteenpäin menevään keskusteluun, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos vastaukset ihan missä tahansa yhteydessä, puhutaan sitten henkilökohtaisista näkökannoista tai laajalti tunnetuista ja tutkituista koko ihmiskuntaa koskevista yleisistä asioista ja eri kulttuurien tavoista tai mistä tahansa, perustuvat vain muutaman ulkoa opitun lauseen toistoon aina ja yhä uudestaan joka ainoassa ketjussa aiheesta riippumatta ja muotoa muuttamatta, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos ei kykene johdonmukaiseen ajatteluun tai eri tekijöiden punnitsemiseen yhtä aikaa laajoina kokonaisuuksina, jos ei mihinkään osaa sanoa vastaukseksi kuin oman puhtaan uskonsa faktana sanomisen, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos ei pysty oman tietämättömyytensä myöntämiseen, tarkastelemiseen, asioiden selvittämiseen, uuden oppimiseen ja ymmärryksen lisäämiseen ja kehittymiseen, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos ei pysty sanojensa takana seisomiseen, jos joutuu juoksemaan karkuun omia sanomisiaan, jos joutuu syömään omia sanojaan ja jos joutuu tarttumaan jatkuvasti epäolennaisuuksiin jottei joutuisi tarkastelemaan omia vääriksi faktatiedoilla todistettuja hätäisiä väitteitään tai eri näkökantojen ja moralisointien epäloogisuuttaan, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos ei kykene omien eettisten näkökantojensa tarkasteluun, oman uskonsa eriyttämiseen todellisista faktatiedoista, omien kantojen vertaamiseen muiden ihmisten eettisiin perusteluihin, eri ihmisten maailmankatsomusten ymmärtämiseen, niiden yhteisten tekijöiden hahmottamiseen, niiden eroavien kohtien syiden tarkasteluun, ja toisten ihmisten ratkaisuiden punnitsemiseen niiden toisten maailmankatsomuksesta käsin eikä omasta uskostaan, on se merkki puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos joutuu väittämään tietävänsä ventovieraiden ihmisten tunteista, ajatuksista, katumuksista, tekojen ja ratkaisuiden painavuudesta enemmän kuin nuo ihmiset itse, jos joutuu jatkuvasti yleisesti koko maailmaa ja ihmiskuntaa koskevissa puheenaiheissa omien sanojensa paikkailuksi ja huomion kääntämiseksi pois tietämättömistä väitteistään ja vastauksien olemattomuuden takia puuttumaan toisten ihmisten henkilökohtaisiin tekoihin, on kyse puolustusreaktioiden toimimisesta.
Jos ei kykene ikävien omien puheiden vastaisten todisteiden olemassa olon myöntämiseen, jos ei kykene sanojensa perusteluun, jos ei kykene vastapuolen tuomien faktojen oikeaksi toteamiseen, jos ei kykene väärässä olemisensa myöntämiseen ja siitä oppimiseen, ja siis jos ei kykene oman kantansa jalostamiseen todellisuutta vastaavaksi, on kyse puolustusreaktioiden toimimisesta.
Valitettavasti tuo kaikki tosiaan näkyy päälle ja aivan liian selvästi.
Tarpeellinen aloitus. Mielestäni kaikille aborttia hakeville pitäisi tehdä etukäteen selväksi, että aborttiin liittyy riski noista psyykkisistä ongelmista. Muistan lukeneeni jostain, että hyvin usein jopa sellaiset naiset, jotka olivat abortinkannattajia, eivätkä etukäteen nähneet mitään väärää abortissaan, olivat abortin jälkeen yllättyneitä sen herättämistä ahdistuksen, katumuksen ja syyllisyyden tunteista.
Joillekin tunteet nousivat vasta sen jälkeen, kun tuli toivotusti raskaaksi ja synnytti lapsen. Siihen asti tukahdutet tunteet nousivat silloin pintaan. Vaikka miten ajattelisi, että se on vain tunnoton ja tiedoton alkio, niin kyllä sitä sisimmässään tietää, että on antanut tappotuomion omalle lapselleen.
Sanovat, että abortissa on aina ainakin kaksi uhria: yksi kuollut ja toinen vaurioitunut (äiti).
on viime aikoina esiintynyt siinä määrin abortin psyyken seurausten vähättelyä ja jopa totaalista kieltämistä, samalla kun synnytystä synkistellään pakonomaisella raivolla, nostetaan tämä aloitus aina yhtä aiheellisena esille :)
Pieni huomio muuten, kuulostaa jotenkin harvinaisen tutulta tuon "..."n lapsivihamieliset horinat kun ajattelee erästä palstan nykyistä vakitörkyilijää ;D
http://news.health.com/2011/01/26/abortion-mental-health/
Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että abortti saattaa aiheuttaa ahdistusta ja masennusta ennen ja jälkeen toimenpiteen. Uusin tanskalaistutkimus kuitenkin kyseenalaistaa aiemmat tutkimustulokset, kertoo everydayhealth.com.
New England Journal of Medicinessä julkaistun Århusin yliopiston tutkimuksen mukaan psyykkisten ongelmien määrä naisilla ei noussut abortin teon jälkeen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että aborttia miettineiden, mutta sen sivuuttaneiden naisten psyykkiset ongelmat lisääntyivät lapsen syntymän jälkeen.
Tutkimuksessa vertailtiin 350 000 psyykkisesti terveen naisen terveydentilaa. Naiset olivat ensimmäistä kertaa raskaana. Keskenmenon saaneet naiset suljettiin pois tutkimuksesta.
Tutkimuksessa noin yhdellä prosentilla abortin tehneistä naisista havaittiin psyykkisiä ongelmia - masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai ahdistusta - kun taas synnyttäneistä naisista 0,7 prosenttia koki synnytyksen jälkeistä masennusta. Ennen synnytystä luku oli 0,3 prosenttia. Tutkijoiden mukaan aiemmat tutkimustulokset abortin vaikutuksista psyykkiseen terveyteen on tehty liian pienellä otannalla, eikä aiempia psyykkisiä ongelmia ole otettu huomioon.
Lainattu osoitteesta:
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=1904349
No täähän oli kai se moneen kertaan kumottu ja taas yhdeks pro-choice femnistien tuottamaks vääristelypropagandaks osotettu...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9623932
Tanskan terveydenhuollon viralliset rekisteritkin ovat siis nykyään "feministien tuottamaa vääristelypropagandaa"...
Hohhoijakkaati.....
ei, vaan mm. huomioimatta jätetyt "sivuseikat" joista ne femininisteille mieluisat luvut on saatu väänneltyä ja otsikot reviteltyä...
Minusta tuo linkitetty artikkeli käsitteli asiaa varsin asiallisesti ilman turhaa raflaavuutta, jota toki iltapäivälehtien sensaatiohakuisista otsikoista oli aiemmin havaittavissa. En tiedä mitä sivuseikkoja mahdat tarkoittaa, jotka itse tutkimuksessa on jätetty huomiotta. Minusta paitsi itse tutkimus kuin myös sen tekijätaho vaikuttaisi ihan sellaiselta, mitkä tahot ja miten tieteellisiä tutkimuksia yleensäkin tehdään, mutta toki lähes kaikki sellainen on feminististä, mikä ei sitä omaa agendaa tuekaan. Tämä ei minua yllätä yhtään tällä palstalla. Itse toivoisin hieman asianmukaisempaa tapaa suhtautua tutkimuksiin.
keskusteltiin jo aiemmin aiheesta tehdyssä alotuksessa.
Jos tällä aloituksella tarkoitat juuri tuota linkittämääsi viestiketjua, niin siinä ei kukaan ole millään tavalla tosiaan kumonnut kyseistä tutkimusta, saatika sitten osoittanut siitä mitään tutkimusjoukkoon, -menetelmiin taikka tutkijatahoon kohdistuvaa epäkohtaakaan, joka oikeasti tekisi siitä väittämääsi feministien vääristelypropagandaa. Se toki on minullekin jo selvinnyt, että sinusta feministien vääristelyä on ilmeiseti käytännössä kaikki tutkimukset, joiden tuloksesta et pidä.
tietysti olla näkemättäkin ja kieltää kaikki osotettu, kun ei miellytä eikä muutakaan voi. Näitä oli kerrattu jo tässäkin ketjussa mm. "Kyllä vaan 8.3.2012 11:39".
Miten synnyttäneiden mielenterveysongelmat, jotka jopa huomioitiin mahdollisiksi synnytyksen jälkeisiksi masennuksiksi liittyvät siihen, että todellakaan tutkimuksen mukaan abortti ei lisännyt mielenterveysongelmia? Kumoaako synnyttäneiden ongelmat jotenkin sen, että abortti ei niitä näyttänyt lisäävänkään?
Kerrotko ihan tarkkaan miten tutkimus vääristää tuloksen?
Miten se, että abortin tehneiden mielenterveysriskit olivat synnyttäneitä korkeampia jo aiemmin kumoaa sen, ettei abortti niitä ennästään lisännyt?
Entä miten näitä seikkoja ei olla otettu tutkimuksessa huomioon?
Mikä tekee Århusin yliopistosta feministisen? Mikä tekee Tansamn terveysrekistereistä feministisiä? Mikä tekee tutkimuskohteina olleista n. 350 000:sta naisesta feministejä?
vastauksissa jäi vieläkin epäselväks?
Miten tutkimus osoittaa että abortti ei lisänny lievempiä (laitos- tms. hoitoo vaatimattomia) mielenterveysongelmia? Miksei näitä oltu huomioitu ollenkaan?
Miksi tutkimusaika oli suht lyhyt että vain synnytyksen jälkeiset eli välittömät (usein hormonaalisista syistä johtuvat) ongelmat ehtii ilmetä?
Entä mistä tiedetään tai oliko tutkittu että abortoijat joilla oli aiempia mt-ongelmia oli edes osittain samoja kuin ne jotka tarvitsi hoitoa abortin jälkeen?
"Miten tutkimus osoittaa että abortti ei lisänny lievempiä (laitos- tms. hoitoo vaatimattomia) mielenterveysongelmia? Miksei näitä oltu huomioitu ollenkaan?"
Tutkimuksessa oli huomioitu kaikki psykiatriset kontaktit, siis myös ei-laitoshoitoa vaativat sellaiset. Koska tutkimus tehtiin virallisten rekistereiden pohjalta, tietenkään sellaisia mahdollisia mielenterveydellisiä ongelmia, joihin henkilö ei hae apua, ei voitu huomioida siksi, ettei sellaisia luonnollisesti löydy rekistereistäkään. Tutkimusmetodit olivat täysin samat sekä aborttiin päätyneiden että synnyttäneiden naisten kohdalla, joten puolueellisuuteen ei voida siinäkään vedota.
Verrataan tätä vaikkapa siihen Stakesin tutkimukseen, johon abortin vastustajat tällä palstalla usein vetoavat. Sekin perustui rekisteritietoihin ja siinä mielenterveysongelmat ennen ja jälkeen raskauden päättymisen oli vielä heikommin huomioidut kuin tässä tutkimuksessa. Jostain syystä sitä en ole huomannut sinunkaan koskaan moittivan näistä puutteista, saatika että olisit lytännyt sen suoraan vain joksikin puolueelliseksi vääristelypropagandaksi niiden takia. Mistä tämä johtunee? Ei suinkaan vain ja ainoastaan siitä, että sen lopputulos miellyttää sinua enemmän kuin tämän tutkimuksen lopputulos?
"Miksi tutkimusaika oli suht lyhyt että vain synnytyksen jälkeiset eli välittömät (usein hormonaalisista syistä johtuvat) ongelmat ehtii ilmetä?"
Tutkimusaika oli 9 kuukautta ennen raskauden päättymistä ja 12 kuukautta sen jälkeen, eli siis kattavampi ja pidempi kuin esim. siinä Stakesin tutkimuksessa. Käsittääkseni tämä 12 kuukautta synnytyksen jälkeen on riittävän pitkä aika siihen, että välittömät hormonaalisista syistä johtuvat ongelmat synnytyksen jälkeen ehtivät paitsi ilmetä ja myöskin helpottaa. Tutkijat myöskin huomioivat synnytyksen jälkeisen masennuksen yhdeksi mahdolliseksi syyksi synnytysten jälkeiseen mielenterveysriskien nousuun. Joten tältäkään osin en kykene erityisiä puutteellisuuksia löytämään tästä tutkimuksesta, jollaisia muutoin ei samoilla metodeilla tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissa esiintyisi.
Mikään tieteellinen tutkimus ei toki anna absoluuttisia taikka yksilökohtaisia vastauksia. Jos sitä pitää niin suurena puutteena tutkimuksissa, ettei tutkimustulosta voi totuudenmukaisena pitää, tulisi loogisesti tämän saman ongelman päteä kaikkiin muihinkin tutkimuksiin, myös niihin joiden tutkimustulos itseä sattuukin miellyttämään.
"Entä mistä tiedetään tai oliko tutkittu että abortoijat joilla oli aiempia mt-ongelmia oli edes osittain samoja kuin ne jotka tarvitsi hoitoa abortin jälkeen?"
Tuskin mistään, ja kuten siinä toisessa ketjussa jo kerrottiin, tämä ei vaikuta asiaan mitenkään, kun tarkoitus ei ollutkaan tutkia yksilökohtaisia eroja vaan yleistä riskiä. Jos oletetaan vaikkapa, että yksikään näistä ennen ja jälkeen abortin hoitoa hakeneista naisista ei ollut samoja, niin tutkimustuloksen kannalta se merkitsisi sitä, että tietyllä (hyvin pienellä osuudella) abortin tehneistä abortti on lisännyt mielenterveydellisiä ongelmia ja vastaavasti suunnilleen samalla osuudella se on vähentänyt niitä. Näinollen nämä osuudet ikäänkuin kumoavat toinen toisensa vaikutukset yleiseen lopputuliokseen riskeistä ja tutkimuksen lopputulos ei muutu mihinkään. Se on edelleen se sama mitä nytkin: se ei tue sitä hypoteesia, että abortti aiheuttaisi yleisesti suurentunutta mielenterveysongelmien riskiä.
Koska minä nyt annoin varsin kattavat vastaukset jokaiseen kysymykseesi, toivon sinun vastaavan osaltasi noihin minun esittämiini.
"Tutkimuksessa oli huomioitu kaikki psykiatriset kontaktit, siis myös ei-laitoshoitoa vaativat sellaiset."
Kaikki? Tämäkö lause sen kertoi
"Tutkimuksessa ei selvitetty, miksi raskaudet keskeytettiin. Tutkijat huomioivat vain ne mielenterveyden ongelmat, jotka johtivat sairaala- tai avohoitoon eikä tarkastellut lievää masennusta tai muita vähäisempiä oireita." ?
"Tutkimusmetodit olivat täysin samat sekä aborttiin päätyneiden että synnyttäneiden naisten kohdalla"
Ja tämä ilmeni mistä?
"Käsittääkseni tämä 12 kuukautta synnytyksen jälkeen on riittävän pitkä aika siihen, että välittömät hormonaalisista syistä johtuvat ongelmat synnytyksen jälkeen ehtivät paitsi ilmetä ja myöskin helpottaa."
Mutta abortoijilla välttämättä ei.
"Tutkijat myöskin huomioivat synnytyksen jälkeisen masennuksen yhdeksi mahdolliseksi syyksi synnytysten jälkeiseen mielenterveysriskien nousuun."
Ja sitten on saatettu huomioida ne alavireisyydenkin (hormonaalisisten syiden) takia hoitoon hakeutuneet, mikä tietenkin nostaa lukuja..
"Tuskin mistään, ja kuten siinä toisessa ketjussa jo kerrottiin, tämä ei vaikuta asiaan mitenkään, kun tarkoitus ei ollutkaan tutkia yksilökohtaisia eroja vaan yleistä riskiä."
Älä höpise. Jos ne on edes osittankin ihan eri tyyppejä, eli sellasia kellä ei ollu aiemmin mitään ongelmia, muuttaa se asiaa oleellisesti! Eli jos vaikka ne kaikki sairastui vasta abortin jälkeen, kohottaa se riskiä juurikin sen yli 2-4 kertaisesti synnyttäneisiin nähden!
Tutkimuksesta lainattua:
>>The outcome of interest was the first psychiatric contact (inpatient admission or outpatient visit) for any mental disorder.>>
>>In our study, the outcome of interest was psychiatric contact (inpatient or outpatient); since not all girls and women with mental health problems seek psychiatric care, this measure may underestimate psychiatric morbidity in the cohort.>>
Tutkimuksessa siis huomioitiin ensimmäiset psykiatriset kontaktit, ei ainoastaan laitoshoitoa vaatineet sellaiset. Lisäksi tutkijat huomioivat sen, että koska kaikki mielenterveysongelmista kärsivät tytöt ja naiset eivät hae psykiatrista hoitoa, tämä tutkimusmentelmä voi aliarvioida psyykkistä sairastuvuutta.
""Tutkimusmetodit olivat täysin samat sekä aborttiin päätyneiden että synnyttäneiden naisten kohdalla"
Ja tämä ilmeni mistä?"
Eikö se sinusta ilmene itse tutkimusraportista? Ilmeneekö sinusta siitä jotenkin se, että synnyttäneisiin olisi kohdistettu erilaisia tutkimusmenetelmiä?
""Käsittääkseni tämä 12 kuukautta synnytyksen jälkeen on riittävän pitkä aika siihen, että välittömät hormonaalisista syistä johtuvat ongelmat synnytyksen jälkeen ehtivät paitsi ilmetä ja myöskin helpottaa."
Mutta abortoijilla välttämättä ei."
???? Miten kauan ne abortin jälkeiset välittömät hormonaalisista syyt sitten kestävät jos kerran kestävät pidempään kuin synnytyksen jälkeen? Eikö hormonitasot abortin jälkeen laske kuitenkin suht nopeasti raskautta edeltäneisiin lukemiin? Eikö synnytyksen jälkeen hormonitasoihin vaikuta vieläpä mm. imetys yms sellaiset seikat, jotka eivät abortin tehneiden hormonaalisiin seikkoihin vaikuta?
"Älä höpise. Jos ne on edes osittankin ihan eri tyyppejä, eli sellasia kellä ei ollu aiemmin mitään ongelmia, muuttaa se asiaa oleellisesti!"
Ja tällöin siis tulee huomioida myöskin ne, joilla oli ongelmia ennen aborttia muttei enää sen jälkeen!
"Eli jos vaikka ne kaikki sairastui vasta abortin jälkeen, kohottaa se riskiä juurikin sen yli 2-4 kertaisesti synnyttäneisiin nähden!"
Aivan, siis näiden naisten kohdalla. Ja sitten on edelleen se suht sama osuus naisia, jotka kärsivät enemmän ongelmista nimenomaan ennen aborttia mutta eivät enää sen jälkeen. Mutta tämän sinä jostain syystä haluat jättää kokonaan huomiotta... Muista nyt, että psyykkisten kontaktien määrä ennen aborttia oli suhteellisesti suurin piirtein sama kuin sen jälkeisten kontaktien määrä, joten suurta osaa niitä naisia kohden, jotka hakivat psykiatrista apua vasta abortin jälkeen, on täytynyt olla sitten myös sellaisia naisia, jotka olivat kärsineet ongelmista aiemmin, mutta eivät enää abortin jälkeen joutuneetkaan apua hakemaan.
Voitko sanoa, että sinun tapasi katsoa asiaa olisi jotenkin puolueettomampi tai perempi kuin tutkimuksessa, kun sinä jätät suoraan huomiotta tämän asian? Jos kerran mielenterveysriskit nimenomaan abortin jälkeen ovat 2-4 kertaiset, kuten sinä väität, niin miksi se ei näy vastaavan suuruisena kohoamisena tutkituissa psykiatrisissa kontakteissa abortin jälkeen verrattuna kontaktien määrään sitä ennen? Miksi suunnilleen sama osuus aborttiin päätyneistä naisista tarvitsi psykiatrista apua sen jälkeen kuin oli tarvinnut jo ennen sitä, jos kerran väitteesi mukaan nimenomaan aborttiin päätyminen kohottaa tämän riskin jopa nelinkertaiseksi? Juuri tuo tutkittu osuus osoittaa sen, ettei yleisesti ottaen abortti näyttäisi lisäävän mielenterveyshoidon tarvetta.
Miksi et vieläkään vastannut minun ketjussa esittämiini kysymyksiin?
Ja laitetaan vielä linkki siihen tutkimusraprttiin tähänkin yhteyteen:
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0905882#t=articleResults
"Eikö hormonitasot abortin jälkeen laske kuitenkin suht nopeasti raskautta edeltäneisiin lukemiin? Eikö synnytyksen jälkeen hormonitasoihin vaikuta vieläpä mm. imetys yms sellaiset seikat, jotka eivät abortin tehneiden hormonaalisiin seikkoihin vaikuta? "
Eihän ne hormoonitasot alkuraskaudessa oo varmaan noussukaan niin paljoo että vastaavaa romahdusta tulis, eikä aborttia seuraa imetystäkään joka pitäis tasot edelleen alhaalla. Eli tosiaan, synnytyksen jälkeinen alavireisyys ilmenee välittömästi, kun taas moni kieltää abortin jälkiseuraukset kenties vuosikausiakin.. alussahan olo on pelkästään helpottunut, ja vasta myöhemmin negatiivisia tunteita alkaa nousta pintaan.
"Ja sitten on edelleen se suht sama osuus naisia, jotka kärsivät enemmän ongelmista nimenomaan ennen aborttia mutta eivät enää sen jälkeen. "
Mitä väliä niillä on? Niillä aiheutti hoidon tarpeen ennen aborttia joku muu, mutta tietty muu osa ois tarvinnu sitä siis abortin jälkeen. Ja tietysti jos sille linjalle lähetään että kun ei tiedetä miks hakeutu hoitoon, niin ihan samoinhan ne ennen aborttiakin hoidetut ei ois välttämättä tarvinnu enää mitään hoitoo myöhemmin jos ei ois tehny aborttia.. eli se myöhempi hoito voi niilläkin johtua juurikin abortista eikä siitä aiemmasta hoidon aiheesta.
"Voitko sanoa, että sinun tapasi katsoa asiaa olisi jotenkin puolueettomampi tai perempi kuin tutkimuksessa, kun sinä jätät suoraan huomiotta tämän asian?"
Tässä on nyt vaan tuotu esille tutkimuksen epäkohtia, mikä saattaa vääristää tulosta.
"jos kerran väitteesi mukaan nimenomaan aborttiin päätyminen kohottaa tämän riskin jopa nelinkertaiseksi?"
Riski tai ei, hoidon TARVE on jokatapauksessa 2-4 -kertainen synnyttäneisiin nähden. Oli samoja tai eri tyyppejä, ja syyt mitä tahansa, ne jää arvailujen varaan.
""Ja sitten on edelleen se suht sama osuus naisia, jotka kärsivät enemmän ongelmista nimenomaan ennen aborttia mutta eivät enää sen jälkeen. "
Mitä väliä niillä on?"
?????????????? Mitäkö väliä? Kysytkö tosissasi tällaista? Todellako sinusta pätevää olisi tutkia kyseistä asiaa unohtamalla kokonaan niiden naisten osuus, joiden mielenterveydellisiä ongelmia abortti ei ole lisännyt? Oletko sinä todella noin paljon sen oman agendasi paukloissa, että sinusta jopa tieteellisiä tutkimuksia pitäisi vääristellä näin raskaalla tavalla vain jotta saisit aikaan itseäsi miellyttävän tutkimustuloksen??
Miten ihmeessä sinusta voitaisiin pätevästi tutkia sellaista, lisääkö jokin seikka yleisesti mielenterveysongelmien riskiä, huomioimalla vain ne ihmiset, joiden mielenterveysongelmat lisääntyivät kyseisen seikan jälkeen? Voisimmeko pätevästi tutkia vaikkapa sitä, lisääkö synnyttäminen mielenterveysongelmien riskiä huomioimalla vain ne, joilla se lisäsi näitä ongelmia ja sanomalla, ettei niillä muilla ole mitään väliä?
"Tässä on nyt vaan tuotu esille tutkimuksen epäkohtia, mikä saattaa vääristää tulosta."
Eli sinustako tosiaan tutkimustulosta vääristää se, että huomioitiin myös ne, joilla mielenterveysongelmat eivät lisääntyneet abortin jälkeen?? Oletko oikeasti tosissasi??
"Riski tai ei, hoidon TARVE on jokatapauksessa 2-4 -kertainen synnyttäneisiin nähden."
Niin on, ja tämähän tutkimuksessa myöskin selvin sanoin kerrottiin. Miten se vaikuttaa itse tutkimustulokseen? Tutkimuksen tarkoitushan ei siis edelleenkään ollut verrata abortin tehneiden mielenterveysongelmia synnyttäneisiin, vaan yksinkertaisesti vain selvittää lisääkö abortti yleisesti niitä vaiko ei.
Miksi et vieläkään vastannut minun ketjussa esittämiini kysymyksiin?
se ois? Eihän niitä syitä mt-hoidoille edelleenkään tiedetä. Mutta ilmeisesti sinä haluat vääntää sen nyt niin että abortti toimii peräti mt-ongelmia parantavana "hoitona"??
"Eli sinustako tosiaan tutkimustulosta vääristää se, että huomioitiin myös ne, joilla mielenterveysongelmat eivät lisääntyneet abortin jälkeen?? Oletko oikeasti tosissasi?? "
Mistähän tällästäkin taas repäsit.. eihän ne mahdolliset vääristymien osotukset oo liittyny tohon mitenkään. Paitsi tietysti siltä osin ettei ne oo välttämättä ketkään edes samoja henkilöitä..
"Miksi et vieläkään vastannut minun ketjussa esittämiini kysymyksiin? "
Ehkä niihin on vastattu jo monessa kohtaa muualla ja aiemminkin, tai sillä tapaa jota et halua ymmärtää.
"Mitä vääristelyä
se ois?"
Mitäkö vääristelyä se olisi, että jätettäisiin osa tutkimusjoukosta pois? Oletko nyt todella tosissasi? Entä jos siitä Stakesin tutkimuksesta oltaisiin jätetty pois juuri ne abortin tehneet jotka tekivät itsemurhan vuoden kuluessa abortista, eikö silläkään olisi ollut mielestäsi ehkä mitään väliä? Eikö sellainen olisi vääristellyt sen tutkimuksen tulosta?
"Eihän niitä syitä mt-hoidoille edelleenkään tiedetä."
Ei tiedetä niin, ei sen enempää ennen kuin jälkeenkään abortin. Toki myös ne hoitoon hakeutumiset abortin jälkeen ovat voineet johtua jostain aivan muusta kuin itse abortista samoin kuin sitä nenenkin esiintyneet mielenterveysongelmat. Miten sinusta siis tämä asia olisi pitänyt paremmin tutkia? Pidätkö yleisesti tilastotietoihin perustuvia tutkimuksia vääristelynä vai onko tällainen tutkimusmenetelmä sinusta huono vain silloin, kun tutkimustulos ei sinua miellytä? Mikset ole sitä Stakesin tutkimusta arvostellut epäkohdistaan, vaikka siinä nämä sinun epäkohdiksi mainitsemat seikat ovat periaatteessa ihan samoja kuin tässäkin?
"Mutta ilmeisesti sinä haluat vääntää sen nyt niin että abortti toimii peräti mt-ongelmia parantavana "hoitona"??"
Mistähän tuollaista päähäsi sait? Tutukimustulos ei ainakaan tuollaista tukisi lainkaan.
"Mistähän tällästäkin taas repäsit.. eihän ne mahdolliset vääristymien osotukset oo liittyny tohon mitenkään. Paitsi tietysti siltä osin ettei ne oo välttämättä ketkään edes samoja henkilöitä.."
Ahaa, no mitähän ne mahdolliset vääristymät sitten ovat?
""Miksi et vieläkään vastannut minun ketjussa esittämiini kysymyksiin? "
Ehkä niihin on vastattu jo monessa kohtaa muualla ja aiemminkin, tai sillä tapaa jota et halua ymmärtää."
Niinpä tietysti. Minä osaan lukea, en ole tyhmä ja minä tiedän, että sinä et esim. näihin kysymyksiini ole sanallakaan vastannut:
Miten se, että abortin tehneiden mielenterveysriskit olivat synnyttäneitä korkeampia jo aiemmin kumoaa sen, ettei abortti niitä ennästään lisännyt?
Mikä tekee Århusin yliopistosta feministisen? Mikä tekee Tansamn terveysrekistereistä feministisiä? Mikä tekee tutkimuskohteina olleista n. 350 000:sta naisesta feministejä?
Mutta antaa olla, sovitaan sitten niin, että sinä olet muka jo vastannut ja minä olen vain liian typerä ymmärtääkseni olemattomia vastauksiasi. En viitsi vääntää enempää, jos vastapuoli ei pysty edes myöntämään jättäneensä vastaamatta kysymyksiin.
oltas pois jättämässä?? Se nyt vaan EI OLE sama asia jos ne abortin jälkeen hoitoon menneet ei oo ennen ollu missään hoidossa!! Mutta jatka vaan siitä "yleisriskistä" inttämistä...
"Toki myös ne hoitoon hakeutumiset abortin jälkeen ovat voineet johtua jostain aivan muusta kuin itse abortista samoin kuin sitä nenenkin esiintyneet mielenterveysongelmat."
Niin, paitsi tuskin ne ennen aborttia tapahtuneet oli mistään (olemattomasta) abortista johtuvia :D
"Mikset ole sitä Stakesin tutkimusta arvostellut epäkohdistaan, vaikka siinä nämä sinun epäkohdiksi mainitsemat seikat ovat periaatteessa ihan samoja kuin tässäkin? "
???? Oliko siinäkin tutkittu kaikkia joltain ajalta ennenkin raskautta? Eihän siinä tiedetty edes paljookaan synnyttäneiden taustoista... ja abortoijista muistaakseni 3kk aiemmin syödyistä psyykenlääkkeistä.
"Ahaa, no mitähän ne mahdolliset vääristymät sitten ovat? "
En jaksa enää... lue aiempia vastauksia jos pääsi unohtuun.
"Minä osaan lukea, en ole tyhmä ja minä tiedän,"
Miksei sitten useinkaan siltä vaikuta?
"Miten se, että abortin tehneiden mielenterveysriskit olivat synnyttäneitä korkeampia jo aiemmin kumoaa sen, ettei abortti niitä ennästään lisännyt?"
Ei niin, JOS ne oli samoja kun aiemmin ongelmaiset. Ja mistä sitä tietää vaikka tarvetta aiemmin hoidetuilla ei ois ollukaan enää ilman abortin tekemistä..
"Mikä tekee Århusin yliopistosta feministisen? Mikä tekee Tansamn terveysrekistereistä feministisiä? Mikä tekee tutkimuskohteina olleista n. 350 000:sta naisesta feministejä? "
Olinko juuri näistä jotain väittänykin? Jos repäset hatusta jotain muka-väitteitä, miks mun pitäs sellasiin ruveta vastaileen?
"Mutta jatka vaan siitä "yleisriskistä" inttämistä..."
Mitä sinusta tässä tutkimuksessa sitten tarkoitettiin tutkia, jollei juurikin sitä yleistä riskiä?
Se, mikä minua nyt ihmetyttää, on se, miten et ollenkaan ole lytännyt sitä Stakesin tutkimusta, vaikka sekin, kuten tämäkin, perustui tilastotietoihin, paikoin jopa tätä tutkimusta puutteellisimpiin sellaisiin, kuten itsekin olet myöntänyt. Miksi se, ettei siinäkään varmaksi tiedetty sitä, miksi kukakin itsemurhan vuosi raskauden päättymisen jälkeen oli tehnyt, ei tehnyt siitä tutkimuksesta mielestäsi epäpätevää pro choice feministien vääristelyä? Miksi vain tämä tutkimus on sinusta sellainen, vaikka aivan samanlainen epävarmuus mielenterveysongelmien/itsemurhan todellisista syistä vaivaa sitäkin kuin tätäkin?
Mitä ilmeisemmin et yleisesti pidä vääristelynä tilastotietoihin perustuvia tutkimuksia, koska et sellaisena itseäsi miellyttäviä tutkimuksia kuitenkaan pidä, joten kertoisitko kuinka tämä tutkimus olisi pitänyt käytännössä toteuttaa paremmin? Mikä tässä tilastojen tutkimisessa meni pahemmin vikaan kuin vaikkapa Stakesin tutkimuksessa?
""Mikä tekee Århusin yliopistosta feministisen? Mikä tekee Tansamn terveysrekistereistä feministisiä? Mikä tekee tutkimuskohteina olleista n. 350 000:sta naisesta feministejä? "
Olinko juuri näistä jotain väittänykin?"
????? Ihanhan sinä heti kärkeen julistit tämän tutkimuksen "pro-choice femnistien tuottamaksi vääristelypropagandaksi", joten toki kai silloin ko. tutkimuksen tuottamaa tutkijatahoa pidät prochoice feministeinä! Tämä taho on siis Århusein yliopisto, joten sen sinä kai julistit feministiseksi? Jollet sitä tarkoittanut, niin tarkennatko, että mitkä osa-alueet tätä tutkimusta ja sen tuottajia tekee tästä tutkimuksesta pelkän feminsitisen vääristelypropagandan? Nämä osa-alueet ovat siis tosiaan mainittu yliopisto, tanskalaiset terveydenhuollon rekisterit ja tutkimuskohteina olleet 350 000 naista. Jokin näistä on omien sanojesi mukaan feministinen, eli mikä?
oltiin väitettykään että niistä itsemurhien syistä tiedettäs, yksinkertasesti on todettu että JOSTAIN SYYSTÄ niitä itsemurhia vaan tehdään abortin jälkeen 6 kertaa enemmän kun synnytyksen.. ja eihän siinä jää mitään arvailujen varaan, vaan ensin on tehty jompi kumpi (abortti / synnytys) ja sitten on niin ja niin monessa tapauksessa seuraavan vuoden kuluessa (abortin jälkeen usein vielä lasketun ajan aikaan tai abortin vuosipäivänä..) tehty itsemurha. Siis samat henkilöt tekoineen.
"Mikä tässä tilastojen tutkimisessa meni pahemmin vikaan kuin vaikkapa Stakesin tutkimuksessa? "
Ei herranjesta.. monestikko ne vielä pitäs kertoo??!
"Ihanhan sinä heti kärkeen julistit tämän tutkimuksen "pro-choice femnistien tuottamaksi vääristelypropagandaksi","
Niin, tällästen taustaltahan yleensä aina löytyy jotain pro-choice suuntautuneita henkilöitä (eikä siis epämääräsesti vaan joku yliopisto) jotka tän tutkimuksen oli laatinu. Ihmisten tekemiähän nää on, eihän yliopisto osaa mitään tutkimuksia tehdä.
"Tuskin missään
oltiin väitettykään että niistä itsemurhien syistä tiedettäs, yksinkertasesti on todettu että JOSTAIN SYYSTÄ niitä itsemurhia vaan tehdään abortin jälkeen 6 kertaa enemmän kun synnytyksen.."
Niin?? Mitä sitten? Eihän tässäkään tutkimuksessa missään kohdassa ole väitetty, että tiedettäisiin jokaisen psykiatrisen kontaktin perimmäiset syyt, vaikka diagnoosejahan oli saatu, joten mikä tämän tutkimuksen tuloksessa siis olikaan epäpätevää? Sama epävarmuus siis niistä todellisista syistä vaivaa sekä tätä että Stakesin tutkimusta, mutta silti vain tämä on epäpätevä femakkotutkimus...
"ja eihän siinä jää mitään arvailujen varaan, vaan ensin on tehty jompi kumpi (abortti / synnytys) ja sitten on niin ja niin monessa tapauksessa seuraavan vuoden kuluessa (abortin jälkeen usein vielä lasketun ajan aikaan tai abortin vuosipäivänä..) tehty itsemurha. Siis samat henkilöt tekoineen."
Arvailujen varaanhan toki jäöi se, miksi itsemurha oli tehty. Tiedettiin siis vain että se tehtiin, ei sitä miksi ja johtuiko se juuri abortista vaiko ei. Aivan samoin kuten tässäkin. Myös se pätee molempiin tutkimuksiin, että tutkimussubjektit ovat pysyneet samoina sekä ennen että jälkeen abortin, ja tässä tutkimuksessahan tosiaan näitä naisia seurattiin yksilöllisesti.
Mutta taaskin vain tämä tutkimus on femakkopropagandaa ja epäpätevää vääristelyä...
""Mikä tässä tilastojen tutkimisessa meni pahemmin vikaan kuin vaikkapa Stakesin tutkimuksessa? "
Ei herranjesta.. monestikko ne vielä pitäs kertoo??!"
Olet kertonut mikä tässä tutkimuksessa meni sinun mielestäsi vikaan, muttet ole kertonut sitä, mikä siinä Stakesin tutkimuksessa tehtiin paremmin kuin tässä, joten kertoisitko?
"Niin, tällästen taustaltahan yleensä aina löytyy jotain pro-choice suuntautuneita henkilöitä (eikä siis epämääräsesti vaan joku yliopisto) jotka tän tutkimuksen oli laatinu"
Eli jos taustalta löytyy jotain puolueellista suuntautneisuutta, niin sekö tekee tutkimuksen itsessään epäpäteväksi? Suhtaudut kai yhtä lyttäävästi sitten kaikkiin niihinkin tutkimuksiin, joiiden taustalla on pro-life suuntautuneisuutta?
Mainitsisitko nimeltä ne pro life suuntautneet henkilöt tämän tutkimuksen taustalla? Kerroithan jo että taustat ovat sellaiseksi jo täällä osoitettukin, joten löytänet vaikka linkin siihen viestiin, jossa nämä nimet ja heidän pro-lidfe suuntautumisensa osoitetaan.
"Tiedettiin siis vain että se tehtiin, ei sitä miksi ja johtuiko se juuri abortista vaiko ei."
Stakesin tutkimuksessa kyse on edelleen samoista henkilöistä, mikä ei toisessa ollu mitenkään varmaa.
"mikä siinä Stakesin tutkimuksessa tehtiin paremmin kuin tässä, joten kertoisitko? "
Kerro sinä jos siinä on sun mielestä jotain pielessä.
"niin sekö tekee tutkimuksen itsessään epäpäteväksi? Suhtaudut kai yhtä lyttäävästi sitten kaikkiin niihinkin tutkimuksiin, joiiden taustalla on pro-life suuntautuneisuutta? "
Tästähän on monia epäkohtia osotettu jo mikä saattaa sitä tulosta saati johtopäätöksiä vääristää. Voitte tietenkin osoittaa vastaavia jostain prolifen tekemistä (?) tutkimuksista.
"Mainitsisitko nimeltä ne pro life suuntautneet henkilöt tämän tutkimuksen taustalla?"
Siis tästä stakesin tutkimuksesta vai mistä?? Missä olin sellasta väittäny?
"Stakesin tutkimuksessa kyse on edelleen samoista henkilöistä, mikä ei toisessa ollu mitenkään varmaa."
Koska tämä seikka on sinusta niin oleelklinen tutkimustuloksen kannalta, että koko tutkimus on mielestäsi epäpätevä, niin voisitko ystävällisesti sitten kertoa, kuinka sinä paremmin annetuista tilastoista tämän asian tutkisit? Minusta tuo seikka ei vaikuta tutkimuksen lopputulokseen mitenkään, mutta koska sinä olet niin paljon minua viisaampi, niin ole hyvä ja tee se pätevämpi tutkimus niistä tiedoista, mitä tutkijat kertoivat tilastoista.
""mikä siinä Stakesin tutkimuksessa tehtiin paremmin kuin tässä, joten kertoisitko? "
Kerro sinä jos siinä on sun mielestä jotain pielessä."
Minun mielestäni sen enempää tässä kuin Stakesinkaan tutkimuksessa ei ole mitään vialla. Mutta sinä siis et aijo tuohon kysymykseeni vastata, joten antaa olla.
""Mainitsisitko nimeltä ne pro life suuntautneet henkilöt tämän tutkimuksen taustalla?"
Siis tästä stakesin tutkimuksesta vai mistä??"
Tästä tanskalaistutkimuksesta josta nyt olemme puhuneet. Sinä olet meille kertonut, että tämä tutkimus on tälölä palstalla osoitettu pro choice feministien vääristelypropagandaksi, joten mitään vaikeuksia sinulla ei siis tulisi olla antaa tarkat selvitykset tutkimuksen ja sen tekijöiden pro choice taustoista.
Minä paslaan tähän keskusteluun mikäli sinä kerrot kuinka sinä olisit pätevämmin ja paremmin tämän tutkimuksen teyhnyt ja osoitat tietosi tämän tutkimuksen tekijöiden pro choice kytköksistä. Muussa tapauksessa en enää palaa asiaan ja toivon hauskaa kevättä.
että jos abortin jälkeen hoitoon joutuneet ei ookaan niitä samoja jotka oli jo aiemmin hoidossa, riski on aivan eri kuin jos kaikki on ollu samoja? No tämä homma selvä eikä sille sitten mitään voi.
"Mutta sinä siis et aijo tuohon kysymykseeni vastata, joten antaa olla."
Vastattu on monet kerrat, tässä ja siinä aiemmassakin ketjussa mutta et siis aio tajuta/myöntää niitä, niin antaa olla.
"joten mitään vaikeuksia sinulla ei siis tulisi olla antaa tarkat selvitykset tutkimuksen ja sen tekijöiden pro choice taustoista. "
Ja äsken väitit että oisin väittäny jostain prolife -suuntautumisesta.. Tutkin taustoja myöhemmin paremmalla aikaa ja palaan asiaan.
"Minä paslaan tähän keskusteluun mikäli sinä kerrot kuinka sinä olisit pätevämmin ja paremmin tämän tutkimuksen teyhnyt"
Ja mitään et taas osaa päätellä niistä aiemmista epäkohtien osotuksista ym.!?
"Vastattu on monet kerrat, tässä ja siinä aiemmassakin ketjussa mutta et siis aio tajuta/myöntää niitä, niin antaa olla."
vastannut Daran kysymykseen? laita suorat linkit vastauksiisi.
"Ja äsken väitit että oisin väittäny jostain prolife -suuntautumisesta.."
Niinhän sinä oletkin väittänyt:
"Niin, tällästen taustaltahan yleensä aina löytyy jotain pro-choice suuntautuneita henkilöitä (eikä siis epämääräsesti vaan joku yliopisto) jotka tän tutkimuksen oli laatinu."
"Tutkin taustoja myöhemmin paremmalla aikaa ja palaan asiaan."
Miksi turhaan tutkisit taustoja vasta nyt, kun kerran taustojen pro choice femistisyys on oman väitteesi mukaan tällä palstalla jo osoitettu? Pistä toki vain linkki siihen viestiin, jossa tämä on jo aiemminb osoitettu, kuten olet väittänytkin :)
Luehan nyt tätä ja sitä aiempaa ketjua aiheesta :)
"Niinhän sinä oletkin väittänyt:
"Niin, tällästen taustaltahan yleensä aina löytyy jotain pro-choice suuntautuneita henkilöitä (eikä siis epämääräsesti vaan joku yliopisto) jotka tän tutkimuksen oli laatinu." "
???? Eli missä olin väittäny jotain prolifeistä?? Etkö tajua ettei pro-choice ja pro-life oo sama asia vaan ihan päinvastasia?? Näytä siis missä olinkaan väittäny jotain prolife-suuntautumisista.
"Pistä toki vain linkki siihen viestiin, jossa tämä on jo aiemminb osoitettu, kuten olet väittänytkin :) "
Kuule, kaikilla ei oo aikaa päivystää ja tonkia jotain vanhoja viestejä jostain mistä lie arkistoista 24/7, toisin kun ehkä sulla..
Mitäpä löytyikään....
http://www.headlinebistro.com/en/columnists/deyoung/020711.html
>claiming there is no increased risk of mental disorders for women after a first trimester abortion. Pro-choice advocates pounced, declaring this study the definitive new ruling on post-abortion trauma. Robert Blum of the John Hopkins Bloomberg School of Public Health (and former president of the pro-abortion Guttmacher Institute) >
Sellä myös lisää niistä seikoista mitä ei oltu harhaanjohtavasti huomioitu ja mainittu muista tutkimuksista jotka osottaa ihan päinvastasia kun tämä.
Etpä enää näköjään parempaakaan keksiny siinä epätoivossas kun jälleen yhden femakkopropagandatekeleen harhaanjohtavuus lopultakin paljastettiin ja nolosti!!! XDDDDD
No niin, kiitos tästä linkistä. Siinä esitetään varsin mielenkiintoisia pointteja, vaikkakaan itse tutkimuksen taustoja taikka tekijätahoja siinä ei millään tavoin Pro choice puolen feministeiksi osoitetakaan. Minkäänlaisista itse tutkijoiden Pro Choice kytköksistähän artikkeli ei tosiaan mainitse mitään, kuten varmasti huomasitkin. Se, että Pro Choice advokaatit ovat innostuneet tästä tutkimuksesta, ei toki vielä tee itse tutkimuksesta taikka tutkijoista Pro Choice advokaatteja. Kuten sekään että Pro Life advokaatit innostuivat aikanaan Stakesin tutkimuksesta, ei tee siitä ja sen tutkijoista Pro Life advokaatteja.
Eli siis se, että tämä itse tutkimus olisi Pro Choice feminisiten tuottama, on edelleenkin osoittamatta, joten sen odotan sinun vielä kykenevän osoittamaan, semminkin kun kerran väität että se on tällä palstalla jo sellaiseksi aiemmin osoitettukin. Mitään ongelmia sinulla ei todella luulisi siinä olevan, kunhan vain etsit sen viestin, missä se sinusta on osoitettu :) Kumman vaikeaa tuntuu jostain syystä olevan...
Joka tapauksessa linkittämäsi artikkeli on mielenkiintoinen ja siinä esitetään paikoin varsin validia kritiikkiäkin. Minusta on mukava huomata, että maailmasta löytyy oikeasti tieteelliseen tutkimukseen perehtyneitä ja opponointinsa asiallisesti perustelemaan kykeneviä Pro Life puolen edustajia. Kiva huomata muutakin opponointia kuin tätä tämän palstan suoraa lyttäämistä halveksivin nimityksin höystettynä.
Jatkan hetken kuluttua toisessa viestissä artikkelin käsittelyä. Jäin kyllä ihmettelemään että miksi sinä lopetit lainauksesi kesken lauseen...
Tämä linkittämäsi artikkelihan kertoi siitä, kuinka tämä kyseinen tanskalaistutkimus on nyt otettu aborttisodan taistelijoiden aseeksi siinä väittelyssä, onko sellaista oireyhtymää kuin "post-abortion syndrome" olemassakaan vaiko ei. Tämä väittelyhän ei sinänsä tähän tutkimukseen ja sen lopputulokseen liity mitenkään, sillä itse tutkimus ei millään tavoin siihen kantaa ottanut. Tutkijat itse tuskin voivat mitään sille, että tätäkin tutkimusta käytetään aborttisodan välikappaleena, kuten myös sitä Stakesin tutkimusta aikanaan, vastoin tutkijoiden itsensä toivetta, käytettiin.
Pro Life advokaatti, tohtori ja tutkija Priscilla Coleman esitti artikkelissa kolme tutkimuksesta löytämäänsä puutetta, joista kaksi on mielestäni valideja, vaikkakin ovat puutteina sellaisia, että niiden korjaaminen olisi vaatinut laajempaa tutkimusmenetelmää. Näitä kahta puutetta tutkijat itse eivät myöskään millään tavoin salailleet, vaan toivat ne tutkimuksessaan avoimesti esille. Nämä Colemanin mainitsemat ja tutkimuksessa myöskin mainitut n puutteet olivat siis se, että tutkimuksessa ei tiedetty siitä onko raskaus ollut toivottu jne. sekä se, ettei siinä huomioitu useita abortteja tehneitä naisia, vaan jokainen tutkimuksen subjekteista oli ensimmäistä kertaa elämässään raskaana eikä kellään heistä ollut rekisteröityä mielenterveysongelmien historiaa.
Colemanin ensimmäiseksi mainitsema puute sen sijaan on mielestäni hieman kummallinen. Tutkijat tutkimuksessaan olivat arvioineet, että ennen aborttia esiintyneet mielenterveyshoitokontaktit liittyisivät johonkin muuhun kuin aborttiin. Tästä Coleman siis on toista mieltä ja pitääkin todennäköisenä, että nämä naiset ovat hakeneet psykiatrista apua koska ovat keskellä raskasta ratkaisua tehdäkö abortti vaiko ei. Coleman ei kuitenkaan tunnu huomaavan, että nämä tapaukset tapahtuivat jopa 9 kuukautta ennen itse aborttia, joten todennäköistä on, että moni apua tuolloin hakenut nainen ei ole ollut vielä raskaanakaan apua hakiessaan.
Jokaisessa tutkimuksessa ja tutkimustavassa on paitsi etunsa, myöskin puutteensa, niin tässäkin. Tämäkin seikka itse tutkimuksessa suoraan mainittiin, kuten varmasti olet sieltä lukenutkin. Linkittämässäsi artikkelissa on esitetty paikoin varsin perusteltua kritiikkiä, ja osoitettu tämän tutkimuksen ja asen tutkimustavan puutteellisuuksia. Mielenkiintoista sikäli, että kukaan näistä artikkelisi opponoijista ei tosin maininnut sanallakaan puutteeksi juuri sitä, mikä sinusta on se suurin puute ollut, eli se olivatko naiset samoja vaiko eivät.
Mistähän se johtuu, että nämä oikeasti tieteellisiin tutkimuksiin perehtyneet ihmiset eivät tätä maininneet? Voisiko olla, että hekin, kuten minäkin käsittävät sen, ettei se todellakaan ole merkittävä seikka lopputuloksen kannalta, vaan täysin standardi asia liittyen juurikin tilastorekistereihin perustuviin tutkimuksiin? Vai eivätkö he vain ehkä ole riittävän älykkäitä huomaamaan tätä suurta epäkohtaa joka juuri sinusta on niin kovin tähdellinen? ;)
"Mutta tuo
juttuhan on vain pro-life alkiopalvojien vääristelypropagandaa ;DDDDD Miten se on pätevämpi kuin pro-choice feministien vääristelypropaganda?"
Nohnoh... Se että tämä vastustaja sortuu tutkijatahon aiheettomaan mustamaalaamiseen, ei mielestäni tarkoita sitä, että myös tutkimuksesta esitetty varsin asiallinen opponointikin pitäisi lytätä vain sen esittäjien puolueellisuuden tähden. Olisi ihan kiva, jos täällä muut edes pyrkisivät käsittelemään asiaa hieman objektiivisemmin ja asianmukaisemmin.
Toki tästä käy varsin hyvin ilmi se, että puolueellisuus ei itsessään ole tälle vastustajlle ongelma, se on sitä vain silloin, kun se ei hänen omaa agendaansa palvele. Jos hän pitäisi mahdollista puolueellisuutta oikeasti tutkimustulosten kannalta ongelmallisena, hän ei tietenkään suhtautuisi näin kritiikittömästi Pro Life puolen sanomisiinkaan.
ketkähän näitä pro-choice feministien tekeleitä sitten osuvimmin kritisois jollei juurikin vastapuoli?? Ne ihan itsekö? Ei kai sentään edes pro-choicet oo niin tyhmiä että kusis omaan pesäänsä ;DDD
on vaan heitetty aika (tai sitten ennen synnytystä se raskausaika) mutta itseasiassa abortoijat on hakenu sen ajan sisällä apua vasta raskaana ollessaan. Ei kai missään sanottu että jotain niistä ois hoidettu juuri ja jo se 9kk aiemmin?
Mistä mä tiedän miksei jotain puutetta oltu mainittu?? Oon kertonu mikä mun mielestä ihan loogisesti tekee tuloksesta täysin erilaisen jos ei tuijoteta pelkkiin lukuihin ja tilastorekisteröinteihin..
Ja niinkun tutukijat itsekin tais jo myöntää että kun ei ole huomioitu lievempiä mt-ongemia niin eihän tää mitenkään kumoo niiden olemassaoloo, vaan kertoo itseasiassa vaan siitä miten usein on haettu apua ongelmiin. Ja niinkun aiemminkin todettu, voi olla hyvinkin niin että synnytyksen jälkeen sitä apua kehdataan hakee eri asenteella kuin itsevalitun, ja useiden taholta paheksutunkin teon jälkeen.
Tässä maailmassa, missä kaikki ei ole vain yhtä ainoaa Pro Life vs. Pro Choice -aborttisotaa, tieteellisiä tutkimuksia opponoivat toki ihan puolueettomatkin tahot. Ja minusta mahdollinen puolueellisuuskaan ei automaattisesti tee tutkimuksesta taikka opponioinnista arvotonta.
Sinä käytät hyvin halveksuvaa ja lyttävää kieltä sellaisista tutkimuksista, joiden lopputulos ei sovi sinun agendaasi. Minä en itse tiedä, miten se hyödyttää edes sitä agendaasi. paljon suurewmman vaikutuksen minuun ainakin tekee asianmukainen ja asiallisella kielenkäytöllä esitetty opponointi kuin tuyo sinun tyylisi vain lytätätä ja morkata, ja vieläpä juuri perusteluita lyttäyksille esittämättä. Vieläkäänhän et ole tosiaan osoittanut juuri tätä tutkimusta jotenkin feministien tekeleeksi, se että sinä sitä sellaiseksi toistuvasti haukut, ei ole minusta vakuuttava todiste.
Ehkä sinä et itse näe mitään ristiriitaa siinä, kuinka annat mahdolliselle puolueellisuudelle silloin, kun se ei sinua miellytä, niin suunnattoman merkityksen, että et edes asiallisin termein vaivaudu tutkimuksesta ja sen tutkijoista puhumaan, mutta et näytä lainkaan häiriintyvän puolueellisuudesta silloin, kun se sinua miellyttää ja sitä "omaa puoltasi" edustaa. Minusta tuollainen asenne on vain todella silmiinpistävän puolueellinen ja täydellinen epäobjektiivinen itsessään. Siis jos sinä oikeasti pitäisit puolueettomuutta hyvänä asiana, et nimittelisi ja haukkuisi puolueelliseksi sellaisia tahoja, joita et sellaiseksi kykene osoittamaan etkä myöskään suhtautuisi niin täysin kritiikittä omaa agendaasi ajaviin puolueellisiin tutkijoihin kuin nyt teet. Jos todella arvostaisit puolueettomuutta, arvostaisit sitä myös silloin, kun sinun tarvitsee oma pointtisi todistaa.
Oletan että oletr lukenut tukimuksen, joten oletan, että tiedät hyvin, mikä aika tuo 9 kuukautta oli. Se oli siis se aika, josta lähtien psykiatrisen avunhakemista tutkimuksessa huomoitiin.
>>The girls and women in the final study population were followed individually _from 9 months before the first-time first-trimester induced abortion or birth of a live infant_ through 12 months after the event or until a psychiatric contact occurred for a first mental disorder, until death, until emigration, or until December 31, 2007 — whichever came first.>>
"Ei kai missään sanottu että jotain niistä ois hoidettu juuri ja jo se 9kk aiemmin?"
Ei sanottu. Minä pidän itse todennäköisenä, että näiden naisten joukossa on täytnyt olla myös niitä, jotka hakivat apua jo sen yli kuuden kuukauden aikana ennen positiivista raskaustestiä, kuin vain sen alle kolmen kuukauden aikana sen jälkeen. Coleman ei näyttänyt tätä huomioivan.
Toisaalta, jos ajattelemme, että Coleman olisikin ollut oikeassa, ja nämä aborttiin myöhemmin päätyneet naiset oliwsivatkin hakeneet apua ennen aborttia siksi, että olivat keskellä erittäin vaikeaa ratkaisua, niin se ei itse tutkimustulosta muuttaisi mitenkään. Lopputulos on edelleen se, että ehdoton valtaosa näistä abortin tehneistä naisista ei hakeutunut psykiatrisen avun piiriin sen enempää 9 kuukautta ennen aborttiaan kuin 12 kuukautta sen jälkeenkään eikä myöskään siinä välillä. Vain alle 2% kaikista näistä naisista, joita tutkittiin tarvitsi apua missään tutkimuksen seurantavaiheessa. Lopputulos on edelleen myös se, että avun hakemisen suhteissa ei ollut merkittävää eroa ennen aborttia ja sen jälkeen.
Minä en tätä tutkimusta käsittele enempää vaan palaan asiaan sitten, jos sinä jopa pystyt jotenkin osoittamaan kyseisen tutkimuksen tekijät Pro Choice feministeiksi, kuten olet väittänyt heidän olevan.
Joo, ei kai toi Blum ollu suoranaisesti mukana siinä mutta puolueellisuus osotettiin kuitenkin
>Dr. Blum, who was not involved in the new study but co-authored a systematic review of the subject that was published in 2008. >
Sen sijaan...
http://la.indymedia.org/news/2009/10/230835_comment.php
>The study was
funded by grants from the Danish Medical
Research Council and the Susan Thompson
Buffett Foundation, which supports abortion
rights organizations and projects. >
Eikö olekin kumma että tulos oli mikä oli, kun rahottajana on ollu abortti"oikeuksia" ja pro-choice järjestöjä tukeva rahasto ;D
"Jäin kyllä ihmettelemään että miksi sinä lopetit lainauksesi kesken lauseen... "
?? Missä? Mitä väliä sillä oli jonkun puolueellisuuden osotuksen kannalta?
Ja nyt sitten sekin on ihan samantekevää onko apua haettu vasta raskauden ilmi tultua ja aborttia aikoessa vaiko jostain (pakostakin) ihan eri syystä kun se abortti! Niinpä niin... Lopputulos ois tietenkin se, että ois erittäin todennäköstä että juurikin se abortti (aiottu/tehty) on aiheuttanu sen koko hoidon tarpeen!! Mutta sinä et tietenkään halua myöntää sitäkään.
sun mielipitees että suorempaan ja kaunistelematta sanominen on aina "lyttäämistä, halveksuntaa, morkkausta" jne. mutta onhan se kiva syytellä kun ei muutakaan enää voi ja ne epäkohtien osotukset ei mellytä ja vie harmillisesti pohjaa pois omalta kannaltas mieluisilta tutkimuksilta.
Ei ollut mitään, mikä kumoaisi tuota tutkimusta.Lähinnä kumottiin tutkimukseen kohdistuvat vasta-argumentit ja loppuosa ketjusta liittyi johonkin aivan muuhun.
kumottiin ja osotettiin kuinka taas aivan tyhjänpäiväsestä ja väkisin väännellen oli repästy ne harhaanjohtavat otsikot..
"riittahsh
1.2.2011 13:57
voi pyhä yksinkertaisuus jälleen kerran. Jo aikaisemminkin täällä joku kirjoitti että äidin hormoonitoiminnalla on osuutensa mielialaan, minkä merkitys ei ole vähäinen tässä kun seuranta tapahtuu 12 kk:n kuluessa ensisynnytyksestä/abortista.
Synnyttäneen toiminnot palautuvat, sensijaan abortin tehneet eivät välttämättä edes tajua täysin tekoaan niin lyhyen ajan puitteissa. Siitä kertoo jo sekin että tällä palstalla roikkuu abortintehneitä vielä vuosia tekonsa/tekojensa jälkeen."
"ongemiahan..
27.1.2011 21:23
vähäisempiä
ei oltu edes huomioitu ja muutenkin jokainen voi nähdä (paitsi tietenkään abortinsuosijat :D) miten tutkimus vääristää tuloksen ja "kohu"otsikkokin on repästy siitä :)
Kelpaa oikein hyvin, sehän osoittaa että abortin jälkeen ongelmia on vähintään yli tuplasti kuin synnyttäneillä. "
"Tosi on
27.1.2011 18:41
Lapsi tuo terveyttä ja hyvää mieltä.
Tietysti kelpaa. Siinähän todettiin, että abortöörääjien mielenterveysriski on yli kaksinkertainen ensisynnyttäjiin ja n. 4-kertainen uusintasynnyttäjiin verrattuna."
jne.
Luehan nyt vaan sitä ketjua, kun se siihen kokonaan liittyy.. siis nekin kommentit joissa kumottiin tutukimuksen puolustelut.
Eli kun prosentti abortin tehneistä kokevat jonkun sortin mielenterveydellisiä ongelmia, voidaan vetää johtopäätös, että abortti on suuri riski psyykelle? Noissa teikäläisen jutuissa ei ole otettu esitetty argumentteja itse tutkimusta vastaan, vaan uutisointia vastaan. Myöskään ei osoitettu, miten yhden prosentin riski tarkottaisi suurinta osaa. Tuossa keskustelussa kävi hyvin ilmi, miten vaikea joidenkin on ymmärtää, että tuossa tutkittiin vain ja ainoastaan abortin yyhteyttä mielenterveysongelmiin.
Salli mun nauraa hienoille vasta-argumenteillesi :)
sitten väitetty jotain jostain suurimmasta osasta?
Abortoijilla on edelleen moninkertasesti ongelmia synnyttäneisiin verrattuna. Sitä paitsi kuten jo aiemminkin todettiin, tutkimusaika ja ongelmien laatu vääristää tulosta!
"Noissa teikäläisen jutuissa ei ole otettu esitetty argumentteja itse tutkimusta vastaan"
????? Oletko sokee vai mikä menee ohi jatkuvasti?? Ei ne vastaperusteet olemattomiks muutu sillä että kiellät ne :)
"Salli mun nauraa hienoille vasta-argumenteillesi :) "
Koko tutkimus, väännelty uutiskirjottelu ja näillä epätoivoset revittelyt oli todellakin naurettavaa :D
En lukenut kovin tarkasti, eli en huomannut että se on vain prosentti abortintehneistä kellä tulee vaikeuksia abortin jälkeen.
Eli jos abortti tehdään 10 000 henkilölle niin 100:lle tulee joitain oireita?
PItää miettiä että mitä kaikkea muuta kymmeneen tuhanteen aborttiin mahtuu... Tuohon osaan mahtuu sellaisiakin, joilla voi olla jo ennestään vaikeuksia käsitellä asioita ja ongelmia itsensä kanssa - aborttiinhan päädytään enimmäkseen juuri sen takia, ettei yksilö katso omaavansa riittävästi resursseja äitiyteen. Silloin niitä resurssien puutteita voi esiintyä myös muissa asioissa, eli ei ole voimia ehkä äitiyteen mutta myös abortinkin setviminen on tarpeeksi vaikeaa. Eli kahdesta pahasta se abortti on kuitenkin pienempi paha, jos ei mitään edellytyksiä toimia kuormittavassa tilanteessa ole. Jos lapsen synnyttää, niin henkilö saa herkästi myös raskausmasennuksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen.
Sitten on niitä abortintekijöitä, jotka ovat joutuneet terveydellisistä syistä tekemään mm. myöhäisabortin. Luulisin että heillä on kaikkein vaikeinta, koska joukossa on myös aborttia vastustavia ja raskaus on ollut toivottu ja haluttu. Heille varmaan tuleekin suuria vaikeuksia hyväksyä asia. Nämä on varmaankin laskettu myös mukaan tuohon masentuneiden ja ahdistuneiden joukkoon.
Jonkun kohdun ulkopuolisen raskauden varmaan jokainen tajuaa mahdottomaksi, eikä sitä koe menetyksenä koska molempien henki menee, jos raskautta ei keskeytetä esim munanjohtimessa. Minulla on kaksi kaveria, joilla on ollut tämä ku-raskaus eikä molemmat tunteneet muuta kuin helpotusta siitä että henki säilyi ja pääsivät ajoissa sairaalaan. Molemmilla on lapsia tullut sen jälkeen normaalisti.
Eli jos itse lähtisin tutkimaan tätä kysymystä, eli abortin ja masennuksen syy-yhteyttä, niin kyllä siinä tulisi tutkimusasetelman sisältää myös abortin tehneen aborttia edeltävä elämäntilanne ja mielenterveys ja sosiaaliset ongelmat ja nimen omaan se SYY, miksi abortin tekee. Tärkeää olisi selvittää myös sen, miten aborttiin on suhtautunut aiemmin ja muuttuuko mielipide abortista oman abortin jälkeen. Nämä kaikki kietoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat seurauksiin.
Ei todellakaan voida vetää yksinkertaistettuja johtopäätöksia että abortti aiheuttaa masennusta ja psyykkisiä ongelmia, koska miljoona muutakin asiaa kuormittaa, mitä abortintekijälläkin on jo valmiina kuormittamassa.
Luin artikkelin abortista ja ahdistuksesta.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/abortti ahdistaa pidempaan kuin keskenmeno/a123369
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.
Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
Minä ajattelen vaan että joka abortin tekee, on valmis kohtaamaan myös ahdistusta, jos sitä tulee. Siitä kyllä kerrotaan ja lääkäri kertoo ennen aborttia että onko asiasta aivan varma. Suomessa ei saa tehdä abortteja niin myöhäisillä viikoilla kuin Norjassa, jossa raskaushormonit vaikuttavat jo psyykeen. Siksi myöhäisraskauksia ei saisi abortoida mielestäni.
Lohdullista on kuitenkin tieto, että ahdistus ei mistään asiasta kestä pitkään, jos siihen saa apua. Jos ihmistä kohtaa onnettomuus, hänen on saatava kriisiapua kahden viikon kuluessa tapahtumasta, tai asia voi traumatisoitua. Mutta sitä tärkeämpää on käsitellä asia puolueettoman psykologin ja ammatilaisen kanssa niin asiasta kyllä pääsee yli kuten muistakin vaikeista asioista, jos sen asian vaikeana kokee. Sellaisista asioista mitä ei koe vaikeana ei traumojakaan tule. Joku toinen kokee raskauden ilouutisena ja onnena, ja jollekin toiselle se on itsemurhaan johtava katastrofi. Jokainen kokee nämä erilailla.
No mua ainakin ahdistaisi hyvin paljon, jos saisin lapsen, jota en halua. Siinä ei mitkään defenssimekanismit paljoa auttaisi.
Mieluummin abortti kuin vastentahtoisesti raskaana.
"että pyrkii käsittelemään sitä hyvin rationaalisesti, kieltäen asioiden arvon jne., kannattaa hakea ammattiapua! "
Samaa mieltä. Jos kerta kokee että on jotenki heikoilla niin onhan sitä apua saatavilla. Eikö tuo ituprojekti ole just semmonen mihin voi soittaa josjoku jää kaiveleen??