Helluntaiherätys opettaa melko paljon armolahjoista ja Pyhästä Hengestä, mutta kuitenkin Helluntaiherätys tuo esille kaiken sen muunkin opetuksen, mitä raamattu pitää sisällään. Erityisesti on kehuttu Helluntaiherätyksen opetusta kaste ja seurakunta asiassa täysin raamatun oppiin perustuvaksi.
Helluntaiherätyksessä on myös vikoja ja puutteita, kaikki Helluntailaiset eivät ole täynnä Pyhää Henkeä ja Jumalan rakkautta. Eri seurakunnissa on opetuksen määrässä ja laadussa paljon parantamisen varaa. Eivät kaikki Helluntaiseurakunnat ole säilyneet puhtaina, muutamissa suvaitaan harhaoppeja ja syntiäkin. Seurakuntiin mahtuu useita maallistuneita uskovia, joiden elämä ja käytös eivät ole aina niin hyvä mainos Helluntaiseurakunnille.
Tällä hetkellä Helluntaiseurakuntia pyrkii heikentämään pienen vähemmistön pyrkimykset, saada tämän maailman hyväksyntä ja kunnioitus perustamalla Helluntaikirkkoa. Hanke ei ole saanut osakseen suurtakaan siunausta ja kannatusta Helluntailaisten keskuudesta.
Silti Helluntailaisuus on säilyttämisen arvoista ja vaikeuksiakin tarvitaan, jotta ihmiset niiden kautta kasvaisivat.
Nykyisin on voimakkaasti esillä karismaattinen liike, joka on keskittynyt pääasiassa tunteisiin ja kokemuksiin, mainostaa hengen vuodatusta ja ihmeitä ja merkkejä.
Se on melko vaarallinen liike Helluntaiherätystä ajatellen, varsinkin nykyisin kun moni Helluntaiseurakunta on melko voimaton ja monenlaisen harhaopin hapattama ja sen vuoksi usein puolustuskyvytön. Väärä karismaattisuus tuo mukanaan vääriä oppejakin, menestysteologiaa ja ekumenian hapatusta, Torontolaisuuden kaatuilua ja pinnallisuutta.
Helluntailaiset ovat aikaisemmin osanneet erottaa sielullisuuden ja hengellisyyden toisistaan, mutta karismaattisen liikkeen mukana on syntynyt seurakuntia, joissa sielullisuus ja outojen voimien vaikutukset tahdotaan nähdä hengellisinä. Helluntailaiset ovat olleet tarkkoja ja ovat tahtoneet pysyä Jumalan sanan opetuksessa ja ennen he suhtautuivat hyvin epäilevästi sellaisin asioihin ja ilmiöihin jotka tulivat Jumalan sanan ilmoituksen ulkopuolelta.
Nykyisin armolahja arvostella henkiä on käynyt harvinaiseksi, sen vuoksi useimmat arvostelevat opetusta Jumalan sanan avulla, jonka kautta paljastuu toisinaan väärä opetus ja sitä kautta väärässä hengessä oleva julistajakin.
Karismaattisuus kuljettaa mukanansa sellaista opetusta, ettei ole väliä mihin uskotaan, vaan painottavat että sielullinen tunnekokemus ja henki ovat tärkeintä. Se on ollut monelle Helluntailaisellekin helposti nieltävissä oleva koukku, jonka kautta he ovat alkaneet suhtautumaan myönteisesti niitä seurakuntia kohtaan, joissa jotakin ulkonaisesti nähtävää ja kuultavaa karismaattisuutta ilmenee.
Tärkeintä olisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, mitä seurakunnassa opetetaan ja miten paljon annetaan merkitystä ja arvoa raamattutunneille ja rukoukselle. Jos opetus on väärää, jos opetetaan jotakin toista evankeliumia, ei ole arvoa sellaisessa ympäristössä esiintyville karismaattisilla ilmiöilläkään, ne eivät silloin yleensä ole Jumalan vaikuttamia, vaan pimeyden voimien tekoa ja vaikutusta. Ihmiset jotka ovat Katolisia ja kokevat ns. hengen vuodatusta ja siitä huolimatta pysyvät Katolisina, eivät ole kohdanneet Jumalan Pyhää Henkeä, joka johdattaa kaikkeen totuuteen.
Helluntailaisten kannattaisi pysyä Helluntailaisina ja erillään karismaattisen liikkeen ilmestystiedoista ja Urbaaneista unelmista, sekaoppisuudesta ja tunteiden ja kokemuksien merkityksien ylikorostamisista.
Helluntaiherätyksessä on myös vikoja ja puutteita, kaikki Helluntailaiset eivät ole täynnä Pyhää Henkeä ja Jumalan rakkautta. Eri seurakunnissa on opetuksen määrässä ja laadussa paljon parantamisen varaa. Eivät kaikki Helluntaiseurakunnat ole säilyneet puhtaina, muutamissa suvaitaan harhaoppeja ja syntiäkin. Seurakuntiin mahtuu useita maallistuneita uskovia, joiden elämä ja käytös eivät ole aina niin hyvä mainos Helluntaiseurakunnille.
Tällä hetkellä Helluntaiseurakuntia pyrkii heikentämään pienen vähemmistön pyrkimykset, saada tämän maailman hyväksyntä ja kunnioitus perustamalla Helluntaikirkkoa. Hanke ei ole saanut osakseen suurtakaan siunausta ja kannatusta Helluntailaisten keskuudesta.
Silti Helluntailaisuus on säilyttämisen arvoista ja vaikeuksiakin tarvitaan, jotta ihmiset niiden kautta kasvaisivat.
Nykyisin on voimakkaasti esillä karismaattinen liike, joka on keskittynyt pääasiassa tunteisiin ja kokemuksiin, mainostaa hengen vuodatusta ja ihmeitä ja merkkejä.
Se on melko vaarallinen liike Helluntaiherätystä ajatellen, varsinkin nykyisin kun moni Helluntaiseurakunta on melko voimaton ja monenlaisen harhaopin hapattama ja sen vuoksi usein puolustuskyvytön. Väärä karismaattisuus tuo mukanaan vääriä oppejakin, menestysteologiaa ja ekumenian hapatusta, Torontolaisuuden kaatuilua ja pinnallisuutta.
Helluntailaiset ovat aikaisemmin osanneet erottaa sielullisuuden ja hengellisyyden toisistaan, mutta karismaattisen liikkeen mukana on syntynyt seurakuntia, joissa sielullisuus ja outojen voimien vaikutukset tahdotaan nähdä hengellisinä. Helluntailaiset ovat olleet tarkkoja ja ovat tahtoneet pysyä Jumalan sanan opetuksessa ja ennen he suhtautuivat hyvin epäilevästi sellaisin asioihin ja ilmiöihin jotka tulivat Jumalan sanan ilmoituksen ulkopuolelta.
Nykyisin armolahja arvostella henkiä on käynyt harvinaiseksi, sen vuoksi useimmat arvostelevat opetusta Jumalan sanan avulla, jonka kautta paljastuu toisinaan väärä opetus ja sitä kautta väärässä hengessä oleva julistajakin.
Karismaattisuus kuljettaa mukanansa sellaista opetusta, ettei ole väliä mihin uskotaan, vaan painottavat että sielullinen tunnekokemus ja henki ovat tärkeintä. Se on ollut monelle Helluntailaisellekin helposti nieltävissä oleva koukku, jonka kautta he ovat alkaneet suhtautumaan myönteisesti niitä seurakuntia kohtaan, joissa jotakin ulkonaisesti nähtävää ja kuultavaa karismaattisuutta ilmenee.
Tärkeintä olisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, mitä seurakunnassa opetetaan ja miten paljon annetaan merkitystä ja arvoa raamattutunneille ja rukoukselle. Jos opetus on väärää, jos opetetaan jotakin toista evankeliumia, ei ole arvoa sellaisessa ympäristössä esiintyville karismaattisilla ilmiöilläkään, ne eivät silloin yleensä ole Jumalan vaikuttamia, vaan pimeyden voimien tekoa ja vaikutusta. Ihmiset jotka ovat Katolisia ja kokevat ns. hengen vuodatusta ja siitä huolimatta pysyvät Katolisina, eivät ole kohdanneet Jumalan Pyhää Henkeä, joka johdattaa kaikkeen totuuteen.
Helluntailaisten kannattaisi pysyä Helluntailaisina ja erillään karismaattisen liikkeen ilmestystiedoista ja Urbaaneista unelmista, sekaoppisuudesta ja tunteiden ja kokemuksien merkityksien ylikorostamisista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ainoa totuus. Ja jollei sillä voi arvostella opetuksen totuudellisuutta, niin milläs sitten?
Kyllä Paavali oli ehdoton siinä, että opetuksen piti olla puhdasta evankeliumia. Jos muuta opetetaan, niin se ei ole Jumalasta.