Yle elävä arkisto
"Salivili hipput tupput tapput, äppyt tipput hiljalleen" on vastaansanomaton hokema, joka valloitti myös 2000-luvun nettivideonikkarien sydämet.
Loituma sai alkunsa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla 1980-90-lukujen taitteessa. Se on vaalinut ennen kaikkea suomalaisen kansanmusiikin kantele- ja lauluperinnettä.
Ievan polkan on kirjoittanut 1920- ja 30-luvuilla vaikuttanut kupletisti Eino Kettunen, jonka tunnetuimpia sanoituksia ovat Joensuun Elli ja Sellanen ol´ Viipuri.
Vuonna 1995 julkaistusta Ievan polkasta tuli seuraavalla vuosikymmenellä suosikki YouTubessa, jossa siitä ilmestyi monia eri tavoin kuvitettuja videoita.
"Kaikki lähti siitä, kun joku otti pätkän kappaleestamme ja liitti siihen anime-videopätkän, jossa tyttö pyörittää purjoa. Älä kysy miksi", Timo Väänänen ihmetteli City-lehden haastattelussa.
"Salivili hipput tupput tapput, äppyt tipput hiljalleen" on vastaansanomaton hokema, joka valloitti myös 2000-luvun nettivideonikkarien sydämet.
Loituma sai alkunsa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla 1980-90-lukujen taitteessa. Se on vaalinut ennen kaikkea suomalaisen kansanmusiikin kantele- ja lauluperinnettä.
Ievan polkan on kirjoittanut 1920- ja 30-luvuilla vaikuttanut kupletisti Eino Kettunen, jonka tunnetuimpia sanoituksia ovat Joensuun Elli ja Sellanen ol´ Viipuri.
Vuonna 1995 julkaistusta Ievan polkasta tuli seuraavalla vuosikymmenellä suosikki YouTubessa, jossa siitä ilmestyi monia eri tavoin kuvitettuja videoita.
"Kaikki lähti siitä, kun joku otti pätkän kappaleestamme ja liitti siihen anime-videopätkän, jossa tyttö pyörittää purjoa. Älä kysy miksi", Timo Väänänen ihmetteli City-lehden haastattelussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jes!
Valitusvirsien jälkeen Loituman kaunit naiset piristää, näppärä juttu.
Hannu Mäkelä
Vaatteet
Vaatteet päälläkin olen aivan alasti kun katsot, /
mitään ne eivät peitä minusta jota et näkisi: /
tummat päivät jotka ovat olleet ja kyyryssä menneet, /
kuluttavat vuodet, joita viini on hiljaa huuhdellut, /
synkkyys, jonka läpi ei aamukaan jaksanut aina sarastaa, /
ja sitten vielä se ainainen kaipuu jonnekin, kaikesta pois. /
Ja kuitenkin olen yhä olemassa tässä, entistä elävämpi eläin, /
miten juuri ne sanat tulevatkin äkkiä mieleen /
ja antavat hyräilylle huvittuneen äänen. /
Pelkäämättä minä riisun itseni sinua nopeammin, /
annan vaatteiden pudota ensin lattialle ennen kuin nostan
ne, /
laitan kuitenkin tuolin selkämykselle, lähelle toisiaan, /
jottei niillekään tulisi vilu.
(Teoksesta Jonakin päivänä kirjoitan Sinusta runon, Otava 2005)