Miksi te ihmiset elätätte pappeja/pastoreita, jotka valtuutatte ihan palkan kanssa muka tutkimaan raamatun sanaa? Mikä ihmeen oikeus joillain ihmisillä on käyttää kaikki päivänsä raamatun lukemiseen, tutkimiseen, tekstien laatimiseen, kursseilla ravaamiseen (jopa ulkomailla) ja toiset maksavat heille palkan siitä.
Huom. huom. tavallinen seurakuntalainen tekee kaiken tämän oman maallisen palkkatyönsä ohella sen mukaan, miten jaksaa.
Pystyvätkö nämä leipäpapit sitten näin järjestellen jakamaan jotenkin erinomaisempaa ja syvällisempää Jumalan sanan opetusta? Ei todellakaan. Sitä ei palkan avulla tehdä (sen enempää kuin muuten kunnon taidettakaan apurahojen turvin).
Seurakunnissa on monia seurakuntalaisia, jotka käyvät tavallisissa 7-8 h päivätöissä, sitten he suorittavat kotityöt perheensä parissa ja sen jälkeen yllätys, yllätys, heiltä vielä riittää energiaa tuoda seurakunnallekin osansa osaamisestaan. Mitenkähän tämä on mahdollista?
Näissä ihmisissä on erinomaisia opettajia, siivoojia,sananjulistajia, keittiötyöntekijöitä, "diakonissoja" (huom. ilman palkkaa), kanttoreita, lapsityöntekijöitä, vahtimestareita ja he antavat panoksensa seurakunnalle lahjana, ilman palkkaa.
On suorastaan huvittavaa, että seurakuntalaiset eivät vieläkään näe, kuinka he pistävät vähäiset rahansa "loiseläjien" elättämiseen.
Ei ole mitenkään yllättävää, että nämä leipäpapit pitävät kynsin hampain kiinni kaikista mahdollisista ohjaksista seurakunnissa, sillä heidän paikkansahan voivat olla muuten uhattuna.
He suosittelevat ja valitsevat itselleen mieleisiä ihmisiä kaikille näkyville, päättäville paikoille seurakuntaan ja läheisiksi työkavereikseen, koska muutenhan heidän asemaansa saattaisi joku horjuttaa.
Leipäpapit eivät itsekeskeisyydessään huomaa, että seurakunnat pysyvät pystyssä ainoastaan ja vain tavallisten, "näkymättömien", uhrimielellä palvelevien ja nöyrienkin Jumalaan uskovien ihmisten työpanoksen avulla. Nämä uhraavat vähäiset varansa ja niukan vapaa-aikansa Jumalan työhön, mutta he eivät monestikaan "paistattele jalustoilla" niinkuin leipäpapit tekevät.
Leipäpapit korottavat itsensä ("ymmärtämättömien" seurakuntalaisten avustuksella) seurakuntien keulahahmoiksi ja tavalla tai toisella muistuttavat saarnoissaan ja puheissaan, ettei seurakunta kyllä ilman heitä pärjää.
Tosiasia on kuitenkin, että monet seurakunnat pärjäisivät paljon paremmin ilman tällaisia itsekeskeisiä kukkoilijoita, joita maailman sikakaukalot ovat täynnä, mutta joita valitettavasti tunkee seurakuntiinkin.
Huom. huom. tavallinen seurakuntalainen tekee kaiken tämän oman maallisen palkkatyönsä ohella sen mukaan, miten jaksaa.
Pystyvätkö nämä leipäpapit sitten näin järjestellen jakamaan jotenkin erinomaisempaa ja syvällisempää Jumalan sanan opetusta? Ei todellakaan. Sitä ei palkan avulla tehdä (sen enempää kuin muuten kunnon taidettakaan apurahojen turvin).
Seurakunnissa on monia seurakuntalaisia, jotka käyvät tavallisissa 7-8 h päivätöissä, sitten he suorittavat kotityöt perheensä parissa ja sen jälkeen yllätys, yllätys, heiltä vielä riittää energiaa tuoda seurakunnallekin osansa osaamisestaan. Mitenkähän tämä on mahdollista?
Näissä ihmisissä on erinomaisia opettajia, siivoojia,sananjulistajia, keittiötyöntekijöitä, "diakonissoja" (huom. ilman palkkaa), kanttoreita, lapsityöntekijöitä, vahtimestareita ja he antavat panoksensa seurakunnalle lahjana, ilman palkkaa.
On suorastaan huvittavaa, että seurakuntalaiset eivät vieläkään näe, kuinka he pistävät vähäiset rahansa "loiseläjien" elättämiseen.
Ei ole mitenkään yllättävää, että nämä leipäpapit pitävät kynsin hampain kiinni kaikista mahdollisista ohjaksista seurakunnissa, sillä heidän paikkansahan voivat olla muuten uhattuna.
He suosittelevat ja valitsevat itselleen mieleisiä ihmisiä kaikille näkyville, päättäville paikoille seurakuntaan ja läheisiksi työkavereikseen, koska muutenhan heidän asemaansa saattaisi joku horjuttaa.
Leipäpapit eivät itsekeskeisyydessään huomaa, että seurakunnat pysyvät pystyssä ainoastaan ja vain tavallisten, "näkymättömien", uhrimielellä palvelevien ja nöyrienkin Jumalaan uskovien ihmisten työpanoksen avulla. Nämä uhraavat vähäiset varansa ja niukan vapaa-aikansa Jumalan työhön, mutta he eivät monestikaan "paistattele jalustoilla" niinkuin leipäpapit tekevät.
Leipäpapit korottavat itsensä ("ymmärtämättömien" seurakuntalaisten avustuksella) seurakuntien keulahahmoiksi ja tavalla tai toisella muistuttavat saarnoissaan ja puheissaan, ettei seurakunta kyllä ilman heitä pärjää.
Tosiasia on kuitenkin, että monet seurakunnat pärjäisivät paljon paremmin ilman tällaisia itsekeskeisiä kukkoilijoita, joita maailman sikakaukalot ovat täynnä, mutta joita valitettavasti tunkee seurakuntiinkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
H Y V Ä ! ! !
onneksi on muitakin samoin ajattelevia!!
Olenkin joutunut lähtemään uskovaisten porukasta koska en korosta ihmistä, koulutusta, kursseja, rahaa, kuuluisuutta...
Jumala ei tarvi kirkkoja sillä onhan Jumala luonut maan, Jumala ei tarvi kirjanoppineita sillä he tietävät jo kaiken...
Ajatuksesi on vaarallinen niille jotka valtaa pitävät..
Miksi uskovaiset antaa rahojaan sinne kolehtihaaveihin? Oma vika.
Siitähän se palkkapappeus saa käyttöenergiansa.
sillä onhan työmies palkkansa ansainnut? se kenen töissä on,niin työnantajahan se yleensä on joka palkan maksaa.Mutta jos ei ole uskoa,että työnantajalla on varaa maksaa,niin saahan lammaslaumasta vaikkapa "villoja", ei kai se lampaiden omistaja siitä nyt niin kovin hermostu?