ja vapaidensuuntien Kasteen toisistaan.Se,että luterilaisten Kaste on aina voimassa,ja vapaidensuuntien taas näyttää vaativan sillointällöin uusimista.
Mikä erottaa Luterilaisten
von mulkqvist
972372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Rituaaleja ne kaikki kasteet ovat. Kaste rituaalit ovat vähintää 5000 vuotta vanhoja jotka kristinusko ja sen eri lahkot ovat omineet.
Jeesus osoitti ristillä, ettei kaste ja usko pelasta vaan Jumalan ja Jeesuksen tahdon ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen kuten ryövärinkin teki. Ja lapsikaste sanaakaan ei ole raamatussa mutta lukemattomia osoituksia siitä, että ne ovat laittomuuksia.
Meidän on myös muistettava, että kristinusko lainrikkojana tuhansine lahkoineen ei ole Jumalallisuuden 7-seurakuntaan kuuluva vaan ulkopuolinen ja siten palvelee eri jumalaa kuin Jumalaa joka Moosekselle lain antoi!
Jeesus itse sanassaan ilmoitti että Efeson on viimeinen Jumalallisuuden seurakunta, A ja O. Alku ja Loppu...
Jeesus on myös varoittanut meitä Kristus sanan käyttäjistä, he ovat JEESUKSEN SANAN mukaan eksyttäjiä:
4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
Joo eihän sellaista voi mitenkään uusia ,jota ei ole edes olemassa.
Sanot...
--Mikä erottaa Luterilaisten
ja vapaidensuuntien Kasteen toisistaan.Se,että luterilaisten Kaste on aina voimassa,ja vapaidensuuntien taas näyttää vaativan sillointällöin uusimista.--
Luterilaisten ja vapaidensuuntien kasteen eroittaa toisistaan Raamatullisuus.! Toisinsanoen se, että vapaatsuunnat turvaavat kasteoppinsa siihen minkä voi lukea raamatusta kun taasen luterilaiset turvaavat kasteoppinsa siihen mitä ei voi lukea raamatusta. Kirkolliset kuvittelevat kasteoppinsa raamatulliseksi vaikka sitä ei voi raamatun sanalla mitenkään todistaa raamatulliseksi.
Luetaanpa muutama jae.
Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Apt 18:8 Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.
Tuossa siis muutama jae josta hyvin voi nähdä, jotta vain ne jotka uskoivat julistetun evankeliumin Jeesuksesta, että vain heidät kastettiin. Kun taasen kastetoimitusta jossa vastasyntyneet sylilapset kastetaan, ei sellaista kastetoimintaa löydy lainkaan raamatun sanasta. Voithan sinä tietenkin tuoda esiin raamatun jakeen jos tiedät sellaisen jossa sylivauvoja kastetaan, jolloin perun aikaisemmat mielipiteeni vain uskovien kastamisesta.
Voisitko myös Raamatun sanalla valaista kasteen sisällön ja merkityksen?
Luettele nyt tähän vastaukseksi kaikki ne kristillisen kasteen raamatunkohdat, jotka on tuotu esille siinä mielessä, että ovat meille lohdutuksena siitä, mitä kasteessa saimme.
Jos tuot esille kohdan, että näin täytämme kaiken vanhurskauden, jonka Jeesus sanoi Johanneksen kasteella, niin siihen on kykenevä vain yksin Jeesus, sillä Hän täytti ainoana Jumalan lain ja ainoana sai Pyhän Hengen ja Jumalan todistuksen ja ainoana sai Johanneksen todistuksen, että Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Jeesus on se valittu Jumalan Karitsa, virheetön, joka on täyttänyt ilman mitään virhettä ja vilppiä Jumalan Hengellisen lain.
Siis todista nyt Sanalla mikä on vapaidensuuntien kasteen Raamatullisuus?
Sinulle Alpo on vastattu sadoittain noihin kysymyksiisi ja aina sinä vain kysyt samoja asioita. Lue raamattua rukouksen hengessä ja opi niin kuin sanassa opetetaan, eikä niinkuin sanassa ei opeteta!
Kasteessa "kaiken vanhurskauden täyttyminen" on juuri sitä, että uskon kautta ollaan otettu vastaan Jumalan pelastus Kristuksessa ja kasteessa uskoontullut on uskon perusteella "puhdistunut eli vanhurskautunut kokonaisesti Jumalan edessä syyttömäksi"! Siis usko Jeesukseen on ollut se tekijä, joka sen on saanut aikaan! Kaste on uskon tunnustus Jeesukseen, joka on suoritettu uskovalle uskon perusteella. Kaste ei siis ole uskoontulemisen tekijä eikä sen vaikuttaja, vaan Jumalan Pyhä Henki ja evankeliumin - SANA!!!
Room 10:17
Jaak 1:18
1Piet 1:23
...jne...
Tuon logiikan mukaan Paavalille ei silloin puhuttaisi enää mitään synneistä kasteen yhteydessä, jos kaikki synnit saataisiin anteeksi aikaisemmin.
Kaste on juuri syntienne anteeksisaamiseksi. Miehet ja heidän lapset, sanoi Pietari.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
USKOONTULO, KASTE VEDESSÄ JA KASTE PYHÄSSÄ HENGESSÄ
1. Jeesus ei tullut kastamaan vedellä vaan Pyhällä Hengellä!
Pyhän Hengen vertauskuvia ovat: vesi, öljy, kyyhkynen, tuuli.
Pyhän Hengen kaste voidaan kokea esim. kuin raikkaan veden juontina, jota seuraa kielilläpuhuminen (ulkopuoliset voivat nähdä ja kokea, että joku kastetaan Pyhällä Hengellä)
2. Paavali ei tullut kastamaan vedellä vaan lähetettiin julistamaan evankeliumia:
" (1 Kor. 1:17)Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan!
3. Oikea raamatullinen Armonjärjestys:
JULISTUS
Ensin Julistus Rististä!
USKO
sitten parannus ja uskon katse ristille!
UUSI LUOMUS
Tällöin syntyy meissä uusi luomus ja meidät vanhurskautetaan.
VANHAN IHMISEN KUOLEMA
Kristuksessa "vanha" ihminen meissä kuolee samanaikaisesti, kun katsomme uskossa ristille (vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu Room. 6:6, "sillä me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa. Room 6:5)
Nyt on syntynyt uusi luomus ja meissä oleva "vanha" ihminen on kuollut.
Kuollut tarvitsee tietenkin hautauksen!
KASTE VEDESSÄ
”Vanha ihminen” haudataan kasteen kautta kuolemaan. Ei vain sivellä ”multaa” hiukan päälaelle, vaan todella haudataan.
("niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan" Room 6:4)
UUSI ELÄMÄ KRISTUKSESSA
johon kuuluu myös selkeästi lupaus Pyhästä Hengestä eli PYHÄN HENGEN KASTE,
joka ilmeneen kielilläpuhumisena ja profetoimisena.
HENGEN TODISTUS JUMALAN LAPSEUDESTA
Henki nyt itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia! Room 8:16
LAPSIKASTETTA EI TUNNETTU ALKUSEURAKUNNASSA!
Uskovien kaste oli yleinen käytäntö vielä toisella vuosisadalla.
(Lainaukset Matti Kankaaniemi RV 30.1.2008)
Varhaisempia Uuden testamentin ulkopuolisia kristillisiä dokumentteja, jotka suoraan käsittelevät kastetta ovat barnabaan kirje, Hermaan Paimen ja Didakhe eli Kahdentoista apostolin opetus.
Erityisesti viimeksi mainittu on arvokas, koska siinä annetaan ohjeita kasteen suorittamisesta. Lisäksi Justinius Martyyri (k.165 jKr) kuvaa perusteellisesti kastetoimitusta toisen vuosisadan puolivälissä, kirjoittamassaan Apologiassa.
Barnabaan kirje (kirjoittaja 70-135jKr)mm.
"Huomatkaa, kuinka hän on määritellessänsä liittänyt toisiinsa veden ja ristin. tämähän tarkoittaa: autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen...
(vauvat eivät voi panna toivoaan ristiin ja astua veteen).
Hermaan Paimen:
"Nämä ovat ne, jotka ovat kuulleet sanan ja tahtovat saada kasteen Herran nimeen..."
Justinus Martyyri kuvaa myös vesikastetta, mutta ei kuitenkaan kuvaa sanallakaan lapsikasteesta vaikka kirjoittaa lapsista. Kasteesta hän mainitsee mm.
"Ne ihmiset, jotka ovat vakuuttuneet ja uskovat sen mitä opetamme ja sanomme todeksi, ja ryhtyvät elämään sen mukaisesti, ohjataan rukoilemaan ja lähestymään Jumalaa paastoten...sitten heidät viedään jonnekin. jossa on vettä...."
Didakhe opetti kastamaan virtaavasssa vedessä, upottamalla. Lapsikaste ei myöskään näytä olevan Didakheen ympäristössä: "Kastettavien käske paastota päivä tai kaksi ennen kastetta"
Vesikaste ei pese syntejä puhtaaksi, vaan "Jeesuksen veri"!!! Eli toisinsanoen uskon kautta Jeesuksessa hänen uhriverensä puhdistaa meidät kaikesta synnista! Kaste on siis ulkoinen uskon tunnustus ja vanhan syntisen elämän hautaustoimi - uskon syntymisen perusteella! Ymmärsitkö?
Sanotaan hieman toisin!
Kaste on siis "syntien anteeksisaamiseksi" Jeesukseen syntyneen uskon perusteella!
(Ef. 1:7 "jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan"!)
(1 Joh. 1:7 "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja "Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä"!)
Juuri siksihän ristinsanoma Jeesuksesta on meille annettu pelastukseksi, koska vain Jeesuksen uhriveri oli kaikkein viattomin ja kallein uhri Jumalan edessä ja nyt uskon syntymisen kautta Jeesukseen hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä, eli julistaa häneen uskovat syyttömiksi =(vanhurskaiksi) Jumalan edessä ja siten se takaa mahdollisuuden päästä kerran iankaikkiseen pelastukseen ja taivaan kotiin Jumalan tykö!
Lue alkuperäinen Paavalin kääntymistapahtuma - (Apt 9:1-18) jossa Ananias puhuttelee Saul,ia, eli tulevaa Paavalia uskonveljekseen jo ennen hänen kastamistaan! Miksi!? Siksi että Ananias oli täysin vakuuttunut Paavalin tulleen uskoon jo tuolla Damaskon tiellä kohdattuuan Jeesukseen! Ja kun hän laittoi kätensä Paavalin päälle, niin Pyhä Henki lasteutui hänen ylleen ja Paavali "sai näkönsä", eli hän tuli ymmärtämään mitä usko Jeesukseen on! Ihminen ennen uskoontuloaan on kuin "sokea" koska hän ei ymmärrä evankeliumin pelastussanomaa ennenkuin Pyhä Henki "avaa sielumme silmät" näkemään tuon asian oikein!
Kaste on juuri syntienne anteeksisaamiseksi. Miehet ja heidän lapset, sanoi Pietari.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä JA ANNA KASTAA ITSESI JA PESTÄ POIS SYNTISI.'
Ps.51:7
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun.
”Miehet ja heidän lapset, sanoi Pietari.”
Vai niin se Pietari muka sanoi, eli sinun mukaasi vastasi miehille:
”Tehkää parannus ja kastattakoon teistä kukin itsensä, vaimonsa ja lapsensa
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte
Pyhän Hengen lahjan…”
Kyllä Pietari tosiasiassa kehotti kuulijoitaan kastattamaan vain itsensä.
Kyllä lupaus sitten aikanaan koski heidän lapsiaankin ja muitakin kauempana olevia,
kunhan hekin vuorollaan kuulivat sanoman ja saivat hekin vuorollaan piston sydämeensä,
jolloin hekin vuorollaan kysyivät: ”mitä meidän pitää tekemän?”
Kourallinen miehiä/veljiä oli kuulemassa Pietarin puhetta. Perheelliset ottivat tosissaan puheen kasteen lupauksien (syntien anteeksisaaminen ja Pyhän Hengen saaminen) kuulumisesta myös miesten lapsille, jonka Pietari sanoi. Sen päivän aikana kastettiin 3000 henkilöä ja lisää perheitä jatkuvasti. Apt.16-luku puhutaan perhekuntien kastamisesta. Pietari oli huolissaan sen sukupolven miesten ja lapsien pelastumisesta (jae 40 "tästä sukupolvesta/miehet/lapset). Mistään tulevista sukupolvista ei silloin puhuttu yhtään mitään.
Kyllä Raamatun aikana kastettiin koko perhe yhdellä kertaa. Ketään perheenjäsentä mainitussa viidessä kastetussa perheessä ei jätetty seurakunnan ulkopuoliseksi odottelemaan parempia päiviä ja ymmärryksen kasvamistä. Koko perheen kastaminen tapahtui välittömästi.Kasteella ja pelastumisella oli kova kiire.
Ap. t. 16:15
ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.
Ap. t. 16:33
Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
Koita nyt hyvä ystävä ymmärtää ettei "vesi" voi pestä syntejä pois kenenkään sisäisestä syntimaailmasta, vaan Jeesuksen uhriveri, uskoontulemisen kautta - Jeesuksessa!!!
Kaste on uskovalle syntien anteeksiantamukseksi jossa "vanha syntinen luonto", eli ihmismieli haudataan yhdessä Kristuksen kanssa uskoontulemisen perusteella!!!
Pietari sanoi: 33/38 käännöksessä!
(Apt 2:38 "Niin Pietari sanoi heille:
"Tehkää parannus ja - OTTAKOON KUKIN TEISTÄ KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"!)
Ja 1992 käännöksessä sanotaan näin!
Apt 2:38 "Pietari vastasi:
"Kääntykää ja - OTTAKAA ITSE KUKIN KASTE Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.)
Ei siis mainita, että "viekää vastasyntyneet vauvanne kastettavaksi", vaan sanotaan, että - "OTTAKOON ITSE KUKIN KASTEEN"!!!
Jakeen alussa mainittu "Tehkää parannus" on alkutekstin mukaan näin->
Apt 2:38
πετρος δε εφη προς αυτους [μετανοησατε] και
Pietari sanoi heille: [Muuttukaa mieleltänne] ja
βαπτισθητω....
kastautukaa....jne...
Hakasulkeissa on Kreikan sana "metanoesate", eli "metanoia" ja se tarkoittaa suomennettuna - "muuttua mieleltään"!
Eli Pietari siis alkutekstin mukaan kun julisti kuulijoilleen sanomaa Jeesuksesta, lausui näin:
"Muuttukaa mieleltänne ja kastautukaa kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimeen"!!!
Jokainen uskoontullut on itse vastuussa omavalintaisesti uskoontulemisestaan henkilökohtaisesti ja myöskin kasteensa ottamisesta, eli kastautumisestaan!
Tuo mainitsemasi Daavidin lause "syntisyydestään" ei ole Jumalan sanomaa ihmiskunnalle, vaan Daavid siinä itsestään lausuu nuo kommentit, ymmärrä siis tuo asianlaita oikein!
Jumala oli Kristuksessa golgatan ristillä ja sovitti maailman Aadamin lankeemuksesta itsensä kanssa! - (2 Kor 5:19). Elikä kun ihminen syntyy langenneeseen ihmiskuntaan, niin hän samalla syntyy myös Kristuksen kautta sovitettuun ihmiskuntaan! Vastasyntynyt lapsi on viaton syntyessään minkäänlaisista synneistä koska Jumala siis itse sovitti maailman itsensä kanssa, mutta vartuttuamme me jokainen olemme vastuussa omista tekosynneistämme Jumalan edessä sillä jokainen meistä on tehnyt syntiä tavalla tai toisella, joko itsekkyyden tai ylpeyden syntinä tai mitä se sitten onkaan, niin silloin me olemme jokainen itse tilivelvollisia itsestämme Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen kautta, eli uskon kautta Jeesuksessa! Vesikaste ei poista syntejämme, mutta usko Jeesukseen sovintovereen kylläkin!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Eihän kukaan ole sanonutkaan että pelkkä vesi syntejä pesee. Silloinhan jokainen uimahallireissu pesisi synnit pois.
Kristillisessä Kasteessa vesi liittyy Jumalan sanaan ja Jeesuken vereen, siksi kaste on syntienne anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, miehille ja miesten lapsille.
Henki ja vesi ja veri pitävät yhtä kasteessa.
hakemaan vaojaan?
Mites oli poikamiesten laita?
tehnyt?
Eikö ole järkevämpää kastaa aikuisia, jotka ovat jo
tehneet syntiä!
Samanlailla ne kyselivät vanhemmat Sodoman ja Gomoranakin kaupungeissa ja Nooan päivänä. "Mitäs syntiä ne meidän lapset on tehnyt?"
Perheelliset miehet huolehti perheensä kastamisesta kristityiksi. Eivät he tietenkään perheväkensä uskoa kieltäneet.
Yhden päivän aikana kaikkiaan 3000 sielua tuli kastetuksi sinä yhtenä päivänä. Kyllä siihen määrään piti perheellisten miesten hakea kotoa perheväki palvelijoineen ja orjineen ja heidän perheineen kastettavaksi; kun paikalla oli vain pieni määrä miehiä/veljiä. Miehet ottivat todesta Pietarin julistaman sanan ja viestin vastaan, että kaste kuuluu koko perheelle, miehille ja heidän lapsilleen.
Lainaus edeltä:
”Pietari oli huolissaan sen sukupolven miesten ja lapsien pelastumisesta (jae 40 tästä sukupolvesta/miehet/lapset). Mistään tulevista sukupolvista ei silloin puhuttu yhtään mitään.”
Kommentti:
Että tuolviisii sitä jotkut sanaa vääntelevät, heh heh.
Oikaisu:
Vai että ”mistään tulevista sukupolvista ei silloin puhuttu yhtään mitään”, vaikka Pietari
selvästi sanoi:
”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (Pyhän Hengen saamisen lupaus evankeliumin
kuulemisen, kuultuun evankeliumiin uskomisen, mielenmuutokseen suostumisen ja kasteen
Herran nimeen ottamisen perusteella) on annettu, JA KAIKILLE JOTKA KAUKANA OVAT,
KETKÄ IKINÄ HERRA MEIDÄN JUMALAMME KUTSUU.”
Että ei siis muka ollenkaan ”mistään tulevista sukupolvista”, vaan siis vain muka
”tästä sukupolvesta/miehet/lapset.”
MIEHET JA MIESTEN LAPSET
40 Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi TÄMÄN kieroutuneen SUKUPOLVEN mukana."
Miksi et vastannut Raamatun sanalla siihen kysymykseen, että mitä kasteessa saadaan. Raamatussa on aika runsaasti niitä todistuksia. Epäilenkin vahvasti, että ole saanut sellaista opetusta, jossa on jätetty käsittelemättä kasteen sisältö ja merkitys.
Tosiaanko kiellät ne Raamatun todistukset, jotka osoittavat vääjäämättömästi kasteen merkityksen syntien anteeksisaamisen paikkana. Aika röyhkeätä - sanoisin.
Hoh heijaa! Kasteessa niin vain pestiinkin kuin pestiinkin pois synnit - Ananiaan todistus Saulukselle. PAAVALIHAN TARVITSI vielä kasteensa jälkeenkin todistusta ja vahvistusta syntien anteeksiantamuksesta. Minä ainakin tarvitsen joka päivä sanan vahvistusta uskolle aina viimeiseen päivään saakka. Ainakin minussa kuolemaan saakka asuu syntiturmelus - jaa mutta olikos se jo lähtenyt meistä pois - mutta miksi kuolemme. Tarvitsetko uskoa ja opetusta lainkaan kasteen jälkeen. Oletko kertaakaan langennut syntiin ja epäuskoon kasteesi jälkeen. Eihän vaan ole pyhitys monta kertaa alkanut syntiin lankeemusten tähden alusta? Mitähän se sellainen uskon perusteella kastaminen on?
Jakeen 40 sanat: ”Ja monilla muillakin sanoilla hän vakavasti todisti; ja hän kehotti heitä
sanoen: `Pelastukaa tästä nurjasta sukukunnasta´.”
Ensinnäkään edellä lainatun Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton
vuoden 1935 käännöksen mukaan ei ole kysymys Pietarin aikaisesta ”sukupolvesta”
vaan ”sukukunnasta”.
Toiseksi, jakeessa 40 esiintyvät Pietarin sanat eivät siinäkään tapauksessa että hän olisi
puhunut `sukupolvesta´, millään tavalla mitätöi Pietarin puheen sanoja, jotka löytyvät
edellisestä jakeesta:
”Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, JA KAIKILLE KAUKANA
OLEVILLE, KETKÄ IKINÄ HERRA MEIDÄN JUMALAMME KUTSUU.” (Apt.2:39).
Sanat: ”…ja kaikille kaukana oleville, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu”
viittaavat selvästi Pietarin puhumasta hetkestä ajallisesti eteenpäin eli tulevaisuuteen,
aina lähetyskäskyn lopulliseen täyttymykseen asti, jolloin pakanain täysi luku on
lopulta pelastukseen sisälle tullut.
Vielä meidänkin päivinämme `kaukana oleville´ julistetaan evankeliumia, eli Herra kutsuu
vieläkin `kaukana olevia´ pelastukseen.
Pietari varmaan tunsi paljonkin Jerusalemin lapsiperheitä. Pietarilla oli kova huoli oman sukupolvensa pelastumisesta. Eli silloin eläneestä sukupolvesta, kuten jae 40 sanoo. Miehet ja heidän lapsensa ja perheensä. Kaste perhekunnittain.
KASTE ON SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI JA PYHÄN HENGEN SAAMISEKSI "teille ja teidän lapsille"..."tästä nurjasta sukupolvesta"
Miksi vääristelet sanaa? Jae 41 näet sanoo:
”Jotka silloin ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Jae siis selvästi tarkoittaa, että vain Pietarin puheen kuulleet ja puheen
sanoman vastaanottaneet kastettiin. Miesten perheistä eli vaimoista ja
lapsista ei puhuta mitään. Miesten vaimoja ja lapsia ei edes ollut paikalla.
Luvun jae 5 puhuu näet selvästi vain miehistä, ja juuri nämä miehet
olivat sitä kansaa joka jakeen 6 kukaan suurena joukkona kokoontui.
Sinä sävellät tekstiin lisää perheet lapsineen, vaikka teksti itse puhuu
selvästi vain Pietarin puheen kuulleista miehistä. Puheen kuulleet
miehet saivat piston sydämeensä, ja heitä Pietari kehotti parannukseen
ja kasteen vastaanottamiseen.
OHO, MIKÄ FUNDAMENTALISTINEN TIETO:
"Miesten perheistä eli vaimoista ja lapsista ei puhuta mitään. Miesten vaimoja ja lapsia ei edes ollut paikalla."
KYSYNKIN SINULTA, KUN TUNNUT OLEVAN MIELESTÄSI VIIMEISEN JA ABSOLUUTTISEN TIEDON HALTIJA, ETTÄ ONKO ISRAELIN HUONEESSA VAIN MIEHIÄ?
Apt.2:
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
No saako tosiaan seuraavista ehdottomasti sellaisen käsityksen, ettei Jerusalemissa ole lainkaan naisia ja lapsia?
Apt.2:
5 Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
6 Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
Eikö tuossa anneta ymmärtää niinkin, että Jumalaa pelkäävät miehet masinoivat suuren kansankokouksen, johon oli kokoontunut paljon miehiä, naisia ja lapsia (jae 6 "kansaa").
KASTETTIIN, jotka ottivat sanan vastaan, Jae 41.
Tämän kait Alponkin on pakko tunnustaa, vai raahattiinko sinne vauvatkin kastettavaksi?
Alpo kysyi:
”KYSYNKIN SINULTA, KUN TUNNUT OLEVAN MIELESTÄSI VIIMEISEN JA ABSOLUUTTISEN TIEDON HALTIJA, ETTÄ ONKO ISRAELIN HUONEESSA VAIN MIEHIÄ?”
Vastaus:
Olipa mielestäni Alpolta tosi typerä kysymys, eli juuri sellainen jollaista sopii odottaa Raamatun tekstien todellisten opetusten vääristelijöiden taholta.
Eihän nyt näet ollut kyse siitä, että ”onko Israelin huoneessa vain miehiä”, vaan kysymys oli
siitä, keitä Pietarin saarnan kuulijat olivat, eli keitä olivat ne, jotka saivat piston sydämeensä
ja sen perusteella kysyivät Pietarilta ja muilta apostoleilta:
”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?
Keitä siis olivat ne, joille Pietari vastasi heidän kysymykseensä seuraavasti:
”Muuttakaa mielenne ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimeen
syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Ja keistä teksti Pietarin puheen loputtua sitten toteaa seuraavaa:
”Jotka nyt iloiten ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja sinä päivänä
tuli lisää noin kolme tuhatta sielua.”
Pitäisi Alponkin vihdoin oppia se seikka, että Jerusalemin temppelialueellakin
oli miesten ja naisten esipihat erikseen, eikä naisilla ollut muutenkaan asiaa
miesten alueelle, eikä yleensäkään seurassaan olevine lapsineen työntyä
miesten seuraan, eli sinne, mihin miehet jostakin syystä olivat kokoontuneet.
Kysyhän Alpo itseltäsi, miksi teksti puhuu tarkoitteellisen selvästi jakeesta viisi
alkaen vain MIEHISTÄ, sanoen:
”Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä MIEHIÄ kaikista kansoista, mitä
taivaan alla on.”
Kysyhän edelleen itseltäsi, miksi VAIN MIEHISTÄ puhutaan sen jakeen (jae 6) edellä
joka sanoo:
”Kun tämä ääni kuului kokoontui paljon kansaa ja tulivat ymmälle, sillä kukin
kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.”
Kysyhän Alpo edelleen itseltäsi, miksi Pietari aloitti puheensa (jae 14) VAIN MIEHET
MAINITEN eli seuraavin sanoin:
”MIEHET, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille
tiettävä, ja ottakaa sanani korviinne. …”
Kysyhän Alpo edelleen itseltäsi, miksi Pietari toistuvasti puhuttelee kuulijoitaan
VAIN MIEHINÄ, sanoen (jae 22):
”MIEHET, israelilaiset, kuulkaa nämä sanat: …”
Kokonaan toinen asia sitten on, että evankeliumin kertoman sovitustyön
toteutumisen perustalta tapahtunut Hengen vuodatuksen lupaus koskee myös
naisia ja vaimoja eli palvelijattaria, sekä myös lapsia eli poikia ja tyttäriä.
(jakeet 18 -19).
Totta kai kaikille ymmärtämään kykeneville julistettiin myöhemmin sovituksen
sanaa, ja varmasti myös noiden noin 3000 miehen perheenjäsenille, mutta
siitä ei tekstimme kerro.
Teksti kertoo selvästi vain Pietarin saarnan kuulijoiden kääntymyksestä, eli
niistä henkilöistä, jotka saivat kuulemansa johdosta piston sydämeensä, ja
siitä syystä kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?
Heille ja VAIN HEILLE Pietari vastasi (Aapeli Saarisalon sanatarkan käännöksen
mukaan)::
”Kääntykää ja KASTATTAKOON KUKIN TEISTÄ ITSENSÄ Jeesuksen
Kristuksen nimeen, niin saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Pietari ei siis kehottanut noita kuulijoitaan kastattamaan itsensä lisäksi
perheenjäseniään, eli vaimojaan ja lapsiaan, vaan vain itsensä.
Pyhän Hengen saamisen lupauksen täyttymistä tuli näet Pietarin sanojen mukaan edeltää
mielenmuutos eli parannuksen tekeminen, ja kasteen vastaanottamiseen suostuminen.
Pietarin sanojen mukaan kasteen vastaanottamiseen suostumista tuli puolestaan
edeltää tuo mielenmuutos eli parannuksen tekeminen, ja siksi on aivan selvää, ettei
Pietarin kuulijoiden perheenjäseniä suinkaan kastettu noiden Pietarin kuulijoiden
uskoontulon perusteella.
Pietarin sanat ovat täysin selviä, eikä niitä pidä vääristellä Apostolien teoissa
myöhemmin kerrottujen perhekuntakasteista tehtyjen olettamusten pohjalta.
Mies on perheen pää ja vastaa siitä, että perheen jäsenet saavat ruokansa ajallaan.
mm.
Siis saavat Sanan
Siis saavat kasteen
myöntää erehtyneensä. Siinähän menisi maine.
Alpo elää yhä vanhaa-liittoa, jossa perheen pään
tuli olla perheen pappina.
Uudessa-liitossa jokainen uskoontullut on pappi ja
vastaa teoistaan Jumalan edessä.
Niin kuin Jeesus on seurakunnan pää, niin samalla tavalla mies on perheen pää ja erityisesti vastuussa perheestään, että siellä on sopu ja kaikilla hyvä olla. Se myös tarkoitta sitäkin, että mitä sanoit miehen olemista perheen pappina. Ei tuossa suhteessa ole mikään muuttunut. Politiikka on maailmassa muuttunut ja monet perässähiihtäjät käyvät maailman polkuja kaikessa.
En asetu vastustamaan uskovaisten hengellistä pappeutta. Siinä ei ole miestä, eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei juutalaista, eikä kreikkalaista, vaan kaikki ovat yksi Kristuksessa.
Kun tuolla oli "liian syvää", pistetään tänne.
Koskien Uuden testamentin aikana voimassa olevaa pappeutta ja Uuden testamentin
aikana voimassa olevaa välimiehen asemaa Jumalan ja ihmisten välillä, on syytä
tuoda julki seuraavaa:
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus
Jeesus, joka antoi itsensä sijaislunnaiksi kaikkien edestä, josta oli aikoinaan todistus
annettava.” 1 Tim. 2:5-6.
”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, omaisuuskansa,
julistaaksenne hänen hyvä töitään joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen
valoonsa.” 1 Piet. 2:9.
Jeesus siis kumosi vanhan testamentin aikaisen pappeuden, joten Uuden testamentin
aikana on voimassa vain kaksi pappeutta.
Ylimmäinen pappi on näet vain yksi ainoa, eli Herramme Jeesus Kristus, ja hänen lisäkseen
Uusi testamentti tunnustaa voimassa olevaksi vain kaikkien kristittyjen yhteisen yleisen
pappeuden, kuten Pietari yllä lainatussa kohdassa opettaa.
Alpon tulisi siis havahtua ymmärtämään, ettei hänellä ole minkäänlaista papillista
asemaa edes oman perheensä toisten jäsenien yli, vaikka hän miehenä onkin
oman perheensä pää.
Alpon tulisi opiskella myös sekin täysin selvä tosiasia, että alkuseurakunnan aikaisessa
kristillisyydessä kasteelle pääsyn ehtona oli omakohtainen, evankeliumin sanoman
synnyttämä usko, kuten Filippuksen ja eunukin kohtaamisesta on luettavissa.
Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Uuden testamentin käännöksestä
on näet luettavissa seuraavaa:
”Ja matkustaessaan sitä tietä he tulivat veden luo: ja hoviherra sanoi: `katso vettä!
Mikä estää minun kastamistani?´ Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.´ Hän vastasi ja sanoi: `Minä uskon, että Jeesus
Kristus on Jumalan Poika.´ Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.” (Apt 8:36-38).
Edelle lainattu teksti viestii vastaansanomattoman varmasti siitä, että alkuseurakunnan
aikana kasteelle pääsyn ehtona oli kastettavan uskon tunnustaminen kasteen edellä.
Tässä tekstissä on alkutekstissä sana ”eksestin”, joten Filippuksen vastaus
tulisi sanatarkasti kääntää:
”Jos koko sydämestäsi uskot, se on luvallista”,
eli kastaminen on luvallista vain kastettavan uskonsa tunnustamisen perusteella.
Edellä sanottua tosiasiaa on turha yrittää kumota edes sillä keinoin, että väittää
tuon keskustelun sanallisen sisällön puuttuvan joistakin käsikirjoituksista.
Keskustelun sisällön löytyminen useista käsikirjoituksista viestii tarpeeksi
varmasti senaikaisten kristittyjen näkemyksistä, koskien kasteelle pääsyn
ehtoja.
Kotinsa hyvin hallitseva yhden vaimon mies. Siinä on yksi kriteeri seurakunnan kaitsijan virkaan. Olikos muuten Jeesuksen valitsemat apostolit naisia - eikö sentään miehiä.
Hengellinen pappeus on Raamatussa eri asia kuin paimenen virka.
pitää käydä teologinen tiedekunta, ennenkuin kel-
paa paiksi?
Voisitko sanoa minulle ja paljastaa missä olen sellaista harhaoppia levittänyt, että seurakunnan paimenen on oltava teologisen tiedekunnan läpäissyt? Se on vesiselvä juttu, etten ole sellaista sanonut. Siis ala kaivelemaan, ettei valeesi valloilleen pääse. Minä kyllä tiedän kertoa sitten, että vaihtelevin nimimerkein esiintyvät puskasta huutelijat valehtelevat päin silmiä.
Onpa Alpolta erikoista käytöstä?
Joku näet kysyi aivan asiallisesti, siis ilmeisesti täysin ilman ”sarvia ja hampaita”,
että missä kohtaa Raamattu edellyttää kirkon palvelukseen julistajaksi eli papin
virkaan pyrkivältä teologisen tiedekunnan oppimäärän omaksumista, edellytyksenä
päästä tuohon luterilaisen kirkon papinvirkaan.
Ilmeisesti kysyjä itsekin jo edeltä tiesi, ettei Raamattu edellytä sellaista ollenkaan
sellaiselta henkilöltä joka on saanut Jumalalta kutsun todellisen ekkleesian eli
todellisen seurakunnan kaitsijan eli paimenen palvelustoimeen.
Kysyjä myös ilmeisesti tiesi, että luterilaisen kansankirkkomme papin virkaan pyrkivältä
kirkkoinstituutio itse edellyttää hyväksyttävän tasoista teologista opiskelua, sen seikan
varmistamiseksi että tulevan papin teologinen tietämys olisi ainakin noin minimaalisesti
hyväksyttävällä tasolla.
Koska Alpo itse ilmeisesti myötäilee opillisissa näkemyksissään pitkälle luterilaisten
pappien antamaa opetusta, kysyjä ilmeisesti myös oletti, että Alpo myötäilee kirkon
näkemyksiä myös seurakunnan kaitsijan / papin palvelustoimen kyseessä ollessa.
Kyseessähän ovat ne samat kriteerit, mitkä ovat kirkkoinstituution yleisinä edellytyksinä
luterilaisen papin virkaan pääsyyn. Onhan Alpokin näet ilmeisen selvästi uskollinen
luterilaisen kirkon opetusten kannattaja.
Kaiken edellä sanomani pohjalta olikin yllättävää se, millaisen vastauksen tuo kyselijä
Alpolta kysymykseensä sai.
Eihän kyselijä näet suinkaan mitään Alpon niskaan ”valehdellut”, eikä syyttänyt
Alpoa sellaisen opin levittämisestä jota Alpo itse vastauksessaan ”harhaopiksi”
nimitti.
Eihän kyselijän kysymys näet alkuunkaan oikeuttanut Alpoa sellaiseenkaan
kommenttiin, jonka mukaan kyselijä on muka ”vaihtelevin nimimerkein esiintyvä
puskasta huutelija, eli yksi niistä jotka valehtelevat päin silmiä”.
Ihmettelen suuresti. Alpon käytös vaatisi selityksen, että mistä se Alpolla oikein
kiikastaa?
Missä kohtaa siis sanotaan, että naispappeus on Jumalan ilmoituksen mukainen. Ei missään. Se sanotaan tavattoman monta kertaa, että kaitsijan virka on miehelle osoitettu. Siitä ei muuten Raamatussa löydetä poikkeusta. Palvelua ja profetioita on kaikilla uskovaisilla, siis niillä, jotka kuuluvat hengelliseen pappeuteen, siinä ei ole erotusta. Lukekaa Raamattua, niin ei tarvitse joutavia kysellä.
Viesti johon vastasin opponoi edellä sanomaani viestiä.
En ole rationalistien perässä hiihtäjä.
ensin haukkumaan kysyjää?
Etkö osaa vastata asiallisesti ilman että panettelet
toista?
Kysyjän kysymys kuului:
”Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että pitää käydä teologinen
tiedekunta, ennen kuin kelpaa papiksi?”
Kysyjä ei siis ottanut mitään kantaa naispappeuteen, kuten Alpo
perättömästi vastausviestissään väitti.
Kysyjä ei siis opponoinut eli vastustanut millään tavalla sitäkään
näkemystä jota vastaan Alpo koki jälleen perättömästi kysyjän
kysymyksen kohdistuneen, ja jonka mukaan seurakunnan kaitsijan
palvelustoimi on Uuden testamentin tekstien pohjalta miehille
tarkoitettu.
Onkin ilmeisen selvää,, että Alpon vilkas mielikuvitus keksii kerta
toisensa jälkeen keskustelukumppaniensa viestien sisältöihin
tarkoitteita, joita nämä itse eivät ole alkuunkaan tarkoittaneet.
Onko tuohon syynä kenties heikko luetun tekstin ymmärtämisen
kyky, vaiko kenties aivan tahallinen hänen kanssaan toista mieltä
olevien henkilöiden kirjoittamien tekstien vääristelemisen halu?
Päädy nyt siihen, että Alpolla heikko luetun tekstin ymmärtämisen kyky, niin se tulee sitten lähelle sitä, mitä täällä on paljon puhuttu, että Alpo on ymmärtämätön ja tosiaan sellainen, ettei sillä ole tekstinlukutaitoa. Tuo ajatus kun sitä viljelet, niin se tekee ihan hyvää itsetunnollesi.
Alpon kommentti:
”Tuo ajatus kun sitä viljelet, niin se tekee ihan hyvää itsetunnollesi.”
Vastaus:
Taas meni kommentti Alpolta täysin metsään, eli kommentti oli
sellainen, ettei sen sisältämällä oletuksella ole mitään tekemistä
tosiasioiden kanssa.
Miksi mukamas Alpon mahdollinen heikko luetun ymmärtämisen
kyky olisi sellainen seikka, että sen seikan tietoinen viljeleminen
(eli mielessä pito ja sanallinen toisto) tekisi muka hyvää minun
itsetunnolleni?
Ei todellakaan ole katetta tuollaisella Alpon väitteellä.
Paremminkin minun itsetunnolleni tekisi hyvää se, jos osaisin
selittää raamatulliset tosiasiat eli faktat siten, että tuo Alpokin
selityksieni totuusarvon lopulta ymmärtäisi ja tunnustaisi.
Nyt sen sijaan itsetunnolle tekee todella pahaa kun huomaan,
etteivät hyvin perustellut ja yksityiskohtaiset opetukset mene
tälle Alpolle perille, ei sitten millään.
Mitä itsetuntoon yleensä tulee, Alpon edellä esitetyn esimerkin
tapaiset aiheettomat kannanotot toisten henkilöiden itsetuntoja
koskien, viestivät paremminkin siitä, että Alpolla saattaa
itsellään olla todella huono itsetunto.
että tuon ikäinen mies on jo niin kalkkeutunut, että
ei pysty omaksumaan enää mitään uutta.
On turvallisempaa roikkua vanhoissa käsityksissä,
olivatpa ne miten vääriä tahansa.
>>>Ehkä se kuitenkin
johtuu siitä, että tuon ikäinen mies on jo niin kalkkeutunut, että ei pysty omaksumaan enää mitään uutta. On turvallisempaa roikkua vanhoissa käsityksissä, olivatpa ne miten vääriä tahansa.
En ole vielä kuuttakymppiä täyttänyt, mutta muutaman vuoden kuluttua. Kyllä se galleriakuva oli aito panostustyömaalta kotiintulokova.
Kokeilkaa todistaa Raamatulla, ettei lapset usko, ota taivaan valtakuntaa vastaan ja ole uskovien esikuvat, niin minä voin sitten teidän todistuksenne jälkeen todistaa Jeesuksen suulla sanottua jotain asiaan liittyvää. Sovitaanko näin. Jos joku on kasteelle kelvollinen, niin lapsi.
Näissä keskusteluissa jo aikaisemmin minua toruttiin siitä, kun väkivalloin opetan lapsia ja lastenlapsia Jumalan sanalla. Se on kuulemma suuri vapaudenriisto ja siis tuomittava teko. Yritin turhaan ihmismuuria ja sen lihallista mieltä torjua sanalla: "Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" Sananl.22:6.
Isien tulee kasvattaa lapsensa ja ojentaa heitä Herran tahdon mukaan. Ef.6:4.
Lasten uskosta on selvät Jeesuksen sanat monessa kohdassa. Ei voi kun ihmetellä, että vapaissa suunnissa asetutaan Jeesuksen selviä sanojakin vastaan kasteväittelyn kiihkossa.
Olen ryhtynyt ajattelemaan seuraavasti heidän osaltaan:
Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Jaak. 2:7
Kristillinen kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuota he pilkkaavat. No he erottavat kasteen pois evankeliumin piiristä ja tekevät siitä lain teon ja sanovatkin täyttävän kaiken vanhurskauden kuuliaisuudessa ja pyhityksessä. Jos olisivat puheilleen johdonmukaisia, niin heidän tulisi myös mennä ristinkuolemaan, sillä Jeesus huusi vasta ristillä SE ON TÄYTETTY. Jumala ja Pyhä Henki tiesivät ilmoittaa jo omat todistuksensa Jeesuksen kasteen hetkellä. Saavatkohan pyhityskristityt parannuksen kasteessa nuo kahden Jumalan persoonan todistukset?
"Miksi mukamas Alpon mahdollinen heikko luetun ymmärtämisen"
Olen kiitollinen arvioinnistasi olen nuita kerännyt maljaan.
Kiitos, etten siten voi omaksua mitään uutta pyhityskristillistä oppia jota on alettu viljellä vasta keskiajalla. Uudestikastajaliikkeet ovatkin hypänneet harhasta toiseen ja kieltävät jopa suorat Jeesuksen lausumat lapsen uskosta.
purkaa kaiken saastasi tälle palstalle?
Vauvana kastetut alkavat pilkata uskonasioita
usein heti, kunhan vähän kasvavat isommaksi.
Tuolla kadulla kuulee jo aivan pienten kiroilevan.
Rippikouluun mennessä nuoret ovat jo ehtineet teh-
dä kaikenlaista syntiä, olutpulloineen ja seksi-
harrastuksineen.
Alpo on oikeassa!
Alpon kommentti:
”Kokeilkaa todistaa Raamatulla, ettei lapset usko, ota taivaan
valtakuntaa vastaan ja ole uskovien esikuvat, … Jos joku on
kasteelle kelvollinen, niin lapsi.”
Vastaus:
Tarkoittaako Alpo vakavissaan, että jonkun pitäisi muka
todistaa Raamatulla, etteivät vastasyntyneet lapset usko?
Jos näet Alpo tarkoittaa, kuten oletan, mainitsemillaan
lapsilla vastasyntyneitä muutaman viikon ikäisiä,
luterilaisessa kirkossa kasteelle kannettavia sylilapsia?
Sen todistamiseen ettei vastasyntynyt sylilapsi todellakaan usko,
siihen ei tarvita Raamatun tekstejä, vaan sen todistamiseen riittää
jo terve ihmisten ymmärrys ihmisen biologisesta kehityskaaresta.
Näillekin palstoille on useaan kertaan jo menneinä päivinä tuotu
kaikkien luettaviksi faktat siitä, kuinka evankeliumin sisältöön
uskomisen kyky vaatii ensin evankeliumin sanoman kuuntelemisen
kykyä, sitten kuullun evankeliumin sanoman ymmärryksellä
omaksumisen kykyä, joiden kykyjen kautta vasta on mahdollista
uskon syntyä.
Vastasyntyneelle sylilapselle vie jonkin aikaa kehittyä sille
tasolle, että uskominen hänelle olisi mahdollista.
Ensin hänen tulee kehittyä tasolle, jossa hän kykenee
havainnoimaan ympäristöään. Oppiakseen ymmärtämään
jotain uskoasioista, hänen täytyy ensin oppia ymmärtämään
äidinkieltään. Siihen menee pari ensimmäistä elinvuotta.
Vasta tämän jälkeen hänen on mahdollista kuunnella
evankeliumia siten että hän myös ymmärtää sen sisällöstä
jotain. Vasta tässä vaiheessa on mahdollista omakohtainen
usko hänelle syntyä.
Alpon jatkokommentti:
”Näissä keskusteluissa jo aikaisemmin minua toruttiin siitä,
kun väkivalloin opetan lapsia ja lastenlapsia Jumalan sanalla.
Se on kuulemma suuri vapaudenriisto ja siis tuomittava teko.
Yritin turhaan ihmismuuria ja sen lihallista mieltä torjua sanalla:
"Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan
siitä poikkea" Sananl.22:6.”
Vastaus:
Alpo itsekin todistaa vääjäämättömän vastaan sanomattomasti
sen, että hänenkään lapsensa ja lapsenlapsensa eivät ole
vastasyntyneinä vielä uskoneet. Olen näet aivan varma
siitä, ettei Alpokaan ole noita jälkeläisiään alkanut opettaa
Jumalan sanalla jo siinä vaiheessa kun he ovat olleet vielä
sylivauvoja. Kyllä Alpokin on ensin odottanut jälkeläistensä
varttumista siihen asti kun he ovat saaneet omat jalkansa
kantaviksi alleen ja oppineet puhetaidon, ja vasta siinä
vaiheessa Alpo on aloittanut jälkeläistensä opettamisen
Jumalan sanalla.
Alpokin, on siis tosiasiassa todistanut omalla jälkeläisiinsä
kohdistuneella opetustoimellaan vastaan sanomattomasti
sen, etteivät sylivauvat usko, etteivät sylivauvat ota taivaan
valtakuntaa vastaan, ja etteivät sylivauvat todellakaan ole
uskovien esikuvia.
Jo varttuneemmat lapset ovat asia erikseen.
se Jumalan suorittama kaste ei riitäkkään,
vaan se vaatii vielä ihmisen suorittamaa opettamista.
Mutta tämä opettaminen suoritetaankin vasta silloin, kun lapsi ymmärtää, mutta kastamisen voi suorittaa
jo silloin, kun vauva ei tiedä siitä mitään.
Johtuuko tuo ero siitä, että Jumala kastaa ja ih-
minen opettaa?
Sanoiko Jeesus lähetyskäskyssään, että :Menkää ja
tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, niin Jumala kastaa heidät?
>>>Kokeilkaa todistaa Raamatulla, ettei lapset usko, ota taivaan valtakuntaa vastaan ja ole uskovien esikuvat,>Näissä keskusteluissa jo aikaisemmin minua toruttiin siitä, kun väkivalloin opetan lapsia ja lastenlapsia Jumalan sanalla.
Voisitko sanoa sen asian, että mistä saastasta on kyse. Niin myös tulisi perustella Raamatulla, että miksi ja miten se on saastaa. Nyt heittosi on tavattoman epämääräinen ja kertoo vain oman asiaan perehtymättömyytesi. Eihän vaan totuus ole muuttunut kohdallasi saastaksi. Siis voisitko yksilöidä ja selittää asiaasi paremmin ymmärrettävään muotoon, että voi päästä käsitykseen siitä, että onko kantani vain Sinun kantasi kanssa vastakkainen, mutta olisikin Raamatun kanssa yhdensuuntainen.
Usko tulee kuulosta. Sanan opetuksen alaisena olemisen tarve onkin jatkuvasti uskoville tarpeellinen, sillä sielunvihollisen toimita on jatkuvaa ja uskovassa asuu syntiturmelus kuolemaan saakka, kuten Paavali sen todistaa useammankin kerran.
Lähetyskäskyyn kuuluvat elementit kastaen ja opettaen. Usko pysyy elävänä Sanan osallisuudessa. Sauluskin tarvitsi ruokaa sittenkin vielä, kun hänen syntinsä oli pesty pois kasteen pesossa, lainatakseni opetuslapsi Ananiaan sanoja (Apostolien teot 9). Paavali todistikin kastetta samoin uudestisyntymisen pesona (Tit.3:5).
Apostolisen ajan opetus myös osoittaa Raamatun todistuksen mukaan, että Jeesuksen asettamassa kristillisessä kasteessa on Pyhä Henki. Kristillinen kaste on jotakuinkin samaa tarkoittava, Kristukseen liittävä.
(Ymmärsinkö oikein, ettei lapsia tule opettaa. Minulle sellainen käsitys on täysin tuntenaton).
Viestissäsi oivasti todistat kokonaisuutena, että sijoitat lapsiin todellisesti Raamatun vastaisesti kiellon kaikkia koskevasta lähetyskäskystä. Olen siis vahvasti eri miltä esittämäsi viestin kanssa. Viestisi pohjautuu vahvasti pyhityskristillisiin rajaaviin oppeihin, joita alkoi ilmetä keskiajalla. En siis hyväksy oppisi rakennelmaa, perusteita ja sisältöä "kuuna päivänä".
haavemaailmassa, etkä tajua ajallisen elämän ja
vauvojen ymmärryskyvyn todellisuutta.
Sijotat vauvat tuomion alaiseksi ja sitten yrität
vanhempien omilla teoilla pelastaa heidät.
Raamattu ei hyväksy oppiasi kuuna päivänä.
Jeesus sanoo: Lastenkaltaisten on taivasten
valtakunta.
oppinne.
Teidän oppinne mukaan Jumala kastaa, mutta jättää
vauvan ilman opetusta.
Sitten teidän täytyy paikata Hänen työtään opetta-
malla vauvaa.
Mutta tekin odotatte, että vauva tulee siihen ikään
että hän tajuaa, mistä on kysymys.
Eikö se opetus pitäisi aloittaa heti synnytyslaitoksella, jotta Jumalan ei tarvitseisi
kastaa uskomatonta vauvaa?
"pyhityskristittyjen" joukkoon, koska kiellät
Jeesuksen suorat sanat lasten taivaskelpoisuudesta?
Vai ovatko lapset vain tänään taivaskelpoisia ja huomenna taas syntisiä? Sinullahan tuo oppi vaihtuu
useasti.
Tässä kooste Alpon repliikkejä kommentoituina.
Alpo:
”Usko tulee kuulosta. Sanan opetuksen alaisena olemisen tarve onkin jatkuvasti uskoville tarpeellinen,
sillä sielunvihollisen toiminta on jatkuvaa ja uskovassa asuu syntiturmelus kuolemaan saakka, kuten
Paavali sen todistaa useammankin kerran.”
Kommentti:
Tuossa Alpo osui oikeaan, kun hän aloitti edellä lainatun sanoilla: ”Usko tulee kuulosta”. Juuri siksi
lähetyskäskyä lähdettiin julistaen toteuttamaan, koska usko tulee kuulosta ja vain kuulosta.
Alpon opin kannalta on vain ongelmana se, jos hän olettaa, että usko tulee jo vastasyntyneille
sylivauvoillekin kuulosta.
Alpo:
”Lähetyskäskyyn kuuluvat elementit kastaen ja opettaen. Usko pysyy elävänä Sanan osallisuudessa.
Sauluskin tarvitsi ruokaa sittenkin vielä, kun hänen syntinsä oli pesty pois kasteen pesossa, lainatakseni
opetuslapsi Ananiaan sanoja (Apostolien teot 9). Paavali todistikin kastetta samoin uudestisyntymisen
pesona (Tit.3:5).”
Kommentti:
Alpo ilmeisesti olettaa tässä repliikissään, että vastasyntynyt sylilapsi joka luterilaisessa kirkossa
kannetaan kasteelle, on rinnastettavissa Saulukseen eli Paavaliin joka Ananiaan kehotuksesta
kastatti itsensä.
Sylilapsien rinnastus Saulukseen ei kuitenkaan päde, sillä Paavali ei ollut silloin ympäristöään
tiedostamattomassa iässä oleva sylivauva, kun hän Ananiaan kehotuksesta kastatti itsensä.
Apt. 9: 17 - 18 kertoo melko suppeasti:
”Niin Ananias lähti ja meni huoneeseen, pani kätensä hänen päälleen ja sanoi: `Saul, veljeni,
Herra lähetti minut, Jeesus joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit, jotta saisit näkösi jälleen ja
täyttyisit Pyhällä Hengellä´. Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän
sai näkönsä ja nousi ja antoi kastaa itsensä.”
Sauluksen kääntymyksestä oikean kuvan saadakseen on syytä lukea myös Paavalin omin
sanoin kertoma selonteko tapahtumasta (Apt. 22: 1 – 21). Tuon selonteon kastetta
koskevat keskeiset sanat löytyvät jakeista 12 – 16, ja kuuluvat:
”Ja eräs lain mukaan hurskas mies, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset
todistivat hyvää, tuli luokseni; ja hän astui viereeni ja sanoi minulle: `Saul, veljeni, tule
jälleen näkeväksi´. ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi:
`Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan
ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä tulet olemaan hänen todistajansa kaikkien
ihmisten edessä siitä, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, miksi viivyttelet? Nouse ja
anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi, avuksi huutaen hänen nimeään.´”
Nuo Ananiaan viimeiset sanat ovat erittäin tärkeitä. Syntinsä anteeksi saadakseen
ihmisten tulee näet antaa kastaa itsensä, samalla huutaen avuksi hänen eli Herran
nimeä.
Kun Saulus antoi kastaa itsensä, hänen syntinsä pestiin pois, koska hän huusi avukseen
sen Herran nimeä, joka oli hänet verensä vuodattamalla lunastanut.
Tällöin myös toteutui se, mitä apostoli Pietari kasteesta myöhemmin kirjoitti. Pietari
näet opetti ( 1 Piet.3:21) ettei kaste ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän
omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen
kautta.
Tässä kohtaa Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton käännös sanoo että
kaste on:
”hyvän omantunnon vetoamista Jumalaan, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta.”
Parannuksen tehnyt eli mielensä muuttanut Saulus Paavalikin pyysi Jumalalta hyvää
omaatuntoa, ja samalla vetosi parannuksen tehneellä hyvällä omallatunnollaan Jumalaan
juuri silloin, kun hän häntä kastettaessa huusi samalla avukseen Herran nimeä, toisin
sanoen, turvautui häntä kastettaessa Herran lunastustyöhön, saadakseen syntinsä
anteeksi.
Sama Paulus eli Paavali opetti myöhemmin kasteen merkityksestä, kertoen, että
Jumala oli säätänyt kasteen eli veden pesun sellaiseksi aktiksi jossa kristityksi
kääntyneet, Herran nimeä avukseen huutavat, ja Jumalalta hyvää omaatuntoa
pyytävät yksilöt puhdistetaan ja pyhitetään Herran seurakunnan tahrattomiksi
ja rypyttömiksi jäseniksi (Ef. 5: 25- 26):
”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi
itsensä kuolemaan sen edestä, jotta hän sen pyhittäisi, puhdistettuaan sen veden
pesussa sanan kautta, asettaakseen eteensä kunniallisena seurakunnan, jossa
ei ole tahraa eikä ryppyä eikä mitään sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
Veden pesu eli kaste siis välittää Pietarin mukaan kastettavalle hyvän omantunnon
joka tulee syntien anteeksi saamisesta, ja Paavalin mukaan veden pesu puhdistaa
ja pyhittää kastetun seurakunnan jäseneksi.
Kumpikaan apostoleista ei kuitenkaan tarkoittanut kasteen toimivan automaattina
joka saisi aikaan syntien anteeksiantamisia ja hyviä omiatuntoja, ilman kastettavien
henkilökohtaista ja tietoista uskoa kasteen tapahtuessa ja sen edellä.
Alpon kommentti:
”Apostolisen ajan opetus myös osoittaa Raamatun todistuksen mukaan, että
Jeesuksen asettamassa kristillisessä kasteessa on Pyhä Henki. Kristillinen
kaste on jotakuinkin samaa tarkoittava, Kristukseen liittävä.”
Kommentti:
Alpo tuossa kommentissaan väärensi apostolisen ajan opetuksen, väittäessään
että ”Jeesuksen asettamassa kristillisessä kasteessa on Pyhä Henki.”
Kun Alpon mukaan ”kasteessa on Pyhä Henki” Alpo siis yrittää vakuutella sellaista, että
jokainen kirkollisen sylilapsikasteen saanut on muka tuon kasteen mukana saanut myös
Pyhän Hengen.
Apostolinen opetus ei kuitenkaan missään opeta että ”kasteessa ON Pyhä henki”.
Tuollainen väite on Alpon itsensä ja hänen kanssaan samanmielisten tarkoitushakuista
vääristelyä.
Jopa uusi kirkollinen Raamatun käännös (92) on käännetty siten, että se saatetaan ymmärtää
väärin tuollaista tarkoittavaksi, kun se kohdassa Apt.2: 38 pistää seuraavat sanat Pietarin
suuhun:
”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne
annettaisiin anteeksi. SILLOIN te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
En ota kantaa siihen, mikä on ollut tarkoitus, kun tuo ”silloin” sana on tekstiin käännetty.
Jotkut saattavat todella ymmärtää sanan siten, että juuri silloin, eli juuri teitä kastettaessa,
te saatte Pyhän Hengen.
Tosin sana voidaan ymmärtää myös oikein eli siten, että ”silloin eli edellä sanotun läpi
käytyänne te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Vanhempi kirkkoraamattu on kuitenkin alkukielen mukainen kun se sanoo:
”…niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Kun jakeen alkutekstin ”metanoeesate” (kääntykää / tehkää parannus) sana on ensimmäisen
aoristin imperatiivin monikon toinen persoona, ja ”baptistheetoo” (ottakoon kasteen) sana on
passiivin ensimmäisen aoristin imperatiivin yksikön kolmas persoona, ja ”leepsesthe” ( te saatte)
sana on sen sijaan mediumin FUTUURIN indikatiivin monikon toinen persoona, on tekstin selvä
tarkoitus sanoa, että he tulevat saamaan Pyhän Hengen vasta tulevaisuudessa, eli vasta
sen jälkeen kun parannus on tehty ja kaste otettu.
Myös Apt. 19 luku kertoo, että Paavali kastoi Efesossa muutamia opetuslapsia joita ei vielä oltu
kastettu Herran nimeen. Teksti kertoo, että Paavalin selvityksen kuultuaan he antoivat kastaa
itsensä Herran Jeesuksen nimeen. Paavali kastoi heidät toinen toisensa perään, mutta vasta
kastehetken jälkeen he saivat Pyhän Hengen, kun Paavali alkoi rukoilla heidän puolestaan,
pannen kätensä heidän päälleen.
Pyhä Henki ei siis todellakaan ole kasteessa, eikä häntä saada kasteen kanssa eli kastettaessa,
vaan Hänet saadaan uskon, mielenmuutoksen ja kasteen perusteella. Galatalaisilta Paavali tosin
kysyi:
”Lain teoistako saitte Hengen vaiko uskon saarnan kuulemisesta? …” (Gal.3: 1-5).
Uskon saarnan kuunteleminenkin, ja kuulemansa uskossa omaksuminen vaatii kuullun
ymmärrystä.
Alpon kommentti:
”(Ymmärsinkö oikein, ettei lapsia tule opettaa. Minulle sellainen käsitys on täysin tuntematon).”
Vastaus:
Et todellakaan ymmärtänyt oikein. Kyllä lapsia tulee opettaa, mutta jos yrität opettaa jopa
vastasyntyneitä sylivauvoja, se yritys on turha.
Alpon kommentti:
”`Miksi mukamas Alpon mahdollinen heikko luetun ymmärtämisen´
Olen kiitollinen arvioinnistasi olen noita kerännyt maljaan.”
Vastaus:
Jos olet oikealla tavalla kiitollinen, eli otat onkeesi ja opiksesi, pyrkien jatkossa todella
ymmärtämään oikein, olen hyvilläni kiitollisuudestasi. On myös arvokas asia, jos pistät
saamasi ohjeet ja oikaisut oikein maljaan talteen. Silloin niitä voi jatkossakin opikseen
kerrata.
Alpon kommentti: ”Viestissäsi todistat, että elät täysin haavemaailmassa, etkä tajua ajallisen
elämän ja vauvojen ymmärryskyvyn todellisuutta. Sijotat vauvat tuomion alaiseksi ja sitten
yrität vanhempien omilla teoilla pelastaa heidät. Raamattu ei hyväksy oppiasi kuuna päivänä.
Jeesus sanoo: Lastenkaltaisten on taivasten valtakunta.”
Vastaus:
Vai on se elämistä täysin haavemaailmassa, jos ei Alpon lailla tajua ”vauvojen ymmärryskyvyn
todellisuutta.”
Ja vauvojen ymmärryskyvyn tajuamattomuus on sitten muka Alpon mukaan vauvojen sijoittamista
tuomion alaisiksi.
Eikös se ole paremminkin ”vanhempien omilla keinoilla vauvojen pelastusyritystä”, kun yrittää
vauvoja kastamalla pelastaa vauvat?
Lasten kaltaisuudella Jeesus tarkoittaa todellakin ”kaltaisuutta”, eli sitä luottavaa asennetta
joka jo ymmärtävään ikään varttuneilla lapsilla on auktoriteetteihinsa. Jeesus ei sanonut:
”Sylivauvojen kaltaisten on taivasten valtakunta.”
Alpon kommentti:
”Viestissäsi oivasti todistat kokonaisuutena, että sijoitat lapsiin todellisesti Raamatun vastaisesti
kiellon kaikkia koskevasta lähetyskäskystä. Olen siis vahvasti eri mieltä esittämäsi viestin kanssa.
Viestisi pohjautuu vahvasti pyhityskristillisiin rajaaviin oppeihin, joita alkoi ilmetä keskiajalla. En
siis hyväksy oppisi rakennelmaa, perusteita ja sisältöä "kuuna päivänä".
Vastaus:
Katsotaanpa nyt miten evankelista Filippus toteutti lähetyskäskyä. Hän meni Samariaan
ja saarnasi (Apt 8: 5) ja ”kansa otti yksimielisesti huomioon, mitä Filippus sanoi, kun
kuulivat hänen puheensa ja näkivät ne tunnusteot jotka hän teki.” (Apt.8:6).
Teksti jatkuu, kertoen suuresta ilosta, joka tuli tuohon kaupunkiin.
Teksti sitten jatkaa, kertoen Simon noidasta joka harjoitti noituutta, ja joka oli lumonnut
Samarian kansaa, sanoen olevansa jokin suuri.
Jakeessa 10 sanotaan merkittävästi:
”ja häneen (siis Simoniin) liittyivät kaikki PIENIMMÄSTÄ SUURIMPAAN ja sanoivat: `Tämä
mies on Jumalan voima, jota nimitetään suureksi.´”
Jakeessa 10 oleva ilmaisu ”pienimmästä suurimpaan” viittaa selvästi kansan ikäjakautumaan.
Nuoret ja lapsetkin olivat mukana niiden joukossa, jotka olivat liittyneet Simoniin, sen
vuoksi että hän oli pitänyt heitä kauan aikaa noituuksiensa lumoissa (jae 11).
Mutta sitten sanotaan jakeessa 12 merkittävästi:
”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta
ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he antoivat itsensä kastaa, SEKÄ MIEHET ETTÄ
NAISET.”
On merkittävää, että lapsista ei mainita kasteen yhteydessä mitään vaikka juuri edellä
Simonin kannattajien yhteydessä oli puhuttu koko kansasta eli kaikista ikäluokista,
pienimmistä suurimpaan.
Kasteen yhteydessä olevalla maininnalla, joka kokonaan jättää lapset mainitsematta,
ja joka puhuu vain miehistä ja naisista, on varmasti oma merkityksensä.
Alposta puheen ollen, Alpo ei varmaankaan alkuunkaan hyväksy evankelista Filippuksen
toimintaa Samariassa, koska Luukas, Filippus toimintaa selostaessaan puhui vain uskoon
tulleiden miesten ja naisten kastamisesta, sivuuttaen kokonaan Alpolle niin tärkeät
sylivauvat.
Jeesus sanoo: "Lastenkaltaisten on taivasten
valtakunta." Hyvä tunnustus.
Kysynkin, että onko taivaan valtakunnassa sitten sellaisten, jotka eivät ymmärrä ja usko? Viestisi viittaa siihen käsitykseen.
Voisitko selittää viestisi aiheuttaman ristiriidan ja varsinkin Jeesuksen opetuksen kanssa ja sanan todistuksen kanssa.
Antoiko Jeesus lähetyskäskyn seurakunnalle, vai Jumalalle. Mikä ihmeen jako viestissäsi on.
Uskovat ovat taivaskelpoisia ja eikös Jeesus osoittanut ja todistanut lapset uskon esikuviksi.
Pyhityskristillisyys tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa lukemaan oman pyhityksensä osaksi Jumalan edessä kelpaavaa vanhurskautta, jolla ihminen sovittaa itse itseään Jumalan edessä ja siten hylkää Jumalan edessä Jeesuksen ainoana vanhurskautena edestämme.
ILMAN USKOA ON MAHDOTON OLLA OTOLLINEN. Minä en edusta sitä käsitystä, ettei lapset usko, mutta pyhityskristittyjen viesteistä olen sellaisia puheenvuoroja lukenut.
Hyvä on, että viestisi mukaan lapset eivät voi uskoa, mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Siis opillasi itse asetat lapset sellaiseen tilaan, että ovat tuomion tilassa, sillä Raamatun todistuksen mukaan ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Siinä ei muuten ole uskolle asetettu mitään ikärajaa - siis näytäpä se.
että en enää ymmärrä omia kirjoituksiasi?
Olet toitottanut, Lutheria siteeraten, että Jumala
kastaa vauvan. Se ei ole ihmistekoa!
Antoiko Jumala lähetyskäskyn itselleen?
Miksei hän myös opeta, jotta sinun ei tarvitse
täydentää Hänen työtään?
noita vanhempia, jotka yrittävät omalla teollaan
ansaita vauvalle autuuden.
Siis ensin he määrittelevät vauvan syntiseksi, joka
pitää vanhurskauttaa jollain vesiseremonialla.
Luulevat tekevänsä vauvalle suuren palveluksen, mutta itseasiassa mitätöivät Jeesuksen sanat:
Lastenkaltaisten on taivasten valtakunta.
Mitenkäs Jeesus sanoikaan heistä:
"Te teette minun sanani tyhjiksi perinnäissääntö-
jenne kautta."
korviesi välissä.
Toistappas itsellesi kymmenen kertaa nämä
Jeesuksen sanat:
"Lastenkaltaisten on taivasten valtakunta.
Lastenkaltaisten on taivasten valtakunta.
Lastenkaltaisten on taivasten valtakunata...........
Aika kovapäinen pitää olla, ellei tajua, mitä niissä sanotaan.
Mutta sinun pitää toistaa ne ilmeisesti vielä toiset kymmenen kertaa, kun tuntuu, että ymmärrys-
kyvyssäsi on jotain vikaa.
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Jälleen tämä Alpo todisti itse itsestään, ettei hänellä ole luetun tekstin
ymmärtämisen taitoa nimeksikään.
Alpo irrottaa Raamatun teksteissä esitettyjä ajatuksia alkuperäisistä
yhteyksistään, ja sovittaa ne omiin päätelmiinsä, ja antaa näin monille
Raamatun teksteille täysin yhteydestään irti reväistyjä sovellutuksia
ja merkityksiä, joita tekstien alkuperäiset kirjoittajat eivät ole noita
tekstejä kirjoittaessaan ollenkaan tarkoittaneet.
Juuri näin tapahtui nytkin.
Alpon pitäisi sen verran ymmärtää, että koska Herramme Jeesus on
sovitustyöllään lunastanut ihmiskunnan, niin kaikki vastasyntyneet
sylilapsetkin ovat noita lunastettuja, ja uskomaan kykenemättöminä
he ovat tuon lunastuksen perusteella ilman omakohtaista uskoakin
Jumalalle otollisia.
Tätä ei Alpo ole kuitenkaan ymmärtänyt, ja niinpä hän päätteli,
että vastasyntyneiden sylilapsienkin täytyy kyetä uskomaan,
koska hän löysi raamatunkohdan, jonka mukaan usko on
Jumalalle otollisuuden edellytys.
Alpo näet löysi Raamatun tekstien joukosta ajatuksen joka kuuluu:
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”,
ja tämän Raamatun kohdan perustalta Alpo päätteli, että myös
vastasyntyneitten sylilastenkin täytyy olla kykeneviä uskomaan,
koska hekin kerran ovat Jumalalle otollisia.
Alpo ei siis kykene ollenkaan tajuamaan, ettei heprealaiskirjeen
kirjoittaja ole alkuunkaan (siis kyseistä kohtaa kirjoittaessaan)
tarkoittanut tätä kirjoittamaansa kohtaa sylilapsiin sovellutettavaksi.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja näet kirjoitti (Hepr. 11:6):
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan
tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka
häntä etsivät.”
Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti siis JUMALAN TYKÖ TULEVISTA,
eli niistä JOTKA HÄNTÄ ELI JUMALAA ETSIVÄT, ja jotka Jumala
myös palkitsee, antamalla löytää itsensä.
On aivan varmaa, että vastasyntyneet sylilapset eivät kuulu niiden
joukkoon jotka kirjoittajan tarkoittamalla tavalla omatoimisesti
JUMALAN TYKÖ TULEVAT, eivätkä vastasyntyneet sylilapset
myöskään kuulu niihin, jotka kirjoittajan tarkoittamalla tavalla
omatoimisesti JUMALAA ETSIVÄT.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja siis selvästi tarkoittaa, että ilman uskoa
on mahdotonta olla otollinen eli tulla omatoimisesti Jumalan tykö, ja
ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, eli etsiä Jumalaa sillä ei
kukaan edes etsi Jumalaa, jollei Hänen olemassaoloonsa usko.
Koko heprealaiskirjeen 11 luku onkin uskon sankareiden ylistysluku,
ja on aivan varmaa, ettei kirjoittaja ole tarkoittanut vastasyntyneitä
sylivauvoja luettaviksi noiden uskon sankareiden joukkoon:
Tässä esimerkiksi 11 luvun 6 ensimmäistä jaetta:
”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen
sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan
sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja
uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala
antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä
kuoltuaankin puhuu.
Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä
enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen pois
ottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan
tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka
häntä etsivät.”
-----------------
Kun Alpokin toisaalta myöntää, että ”usko tulee kuulemisesta”, niin
olisi mielenkiintoista saada lukea, milloin nuo vastasyntyneet sylivauvat
Alpon tulkinnan mukaan evankeliumia kuulevat ja alkavat sitten uskoa
kuulemaansa.
Oppivatko äitiensä kohduissa olevat sikiöt kenties jo siellä kohduissa
äidinkieltänsä ymmärtämään, ja ovat sitten synnyttyään jo muutaman
viikon vanhoina kykeneviä kastetilaisuudessaan papin julistaman
puheen ymmärtämään, ja tulemaan kuulemansa perusteella uskoon?
-----------------
Apostoli Paavali ennusti Timoteukselle (4:1-2) ”tulevista ajoista” jolloin
”muutamat” luopuvat uskosta ja liittyvät villitsevien henkien ja riivaajien
oppeihin.
Myös Tiitusta Paavali opetti, että Herran palvelijan tulee olla kykenevä
neuvomaan terveellä opilla ja kumoamaan niiden vastaan sanojien
väitteet jotka ovat niskoittelevia turhanpuhujia ja eksyttäjiä, ja joita
jo Paavalin aikoina oli ilmestynyt uskon asioita sotkemaan ”paljon”.
(Tiitus 1: 9 – 14).
Mielestäni Alpon tapa soveltaa alkuperäisestä yhteydestään irti
repäisemiään eri Raamatun kohtien sisältämiä opetuksia täysin
perättömiin ja vääriin omiin luuloihinsa, on yksi oiva osoitus siitä,
ettei Paavalin ennustukset ja opetukset Timoteukselle ja Tiitukselle
olleet suinkaan paikkansa pitämättömiä.
Erityiskiitos minut mielipuoliseksi luokittelevasta lausunnostasi. Se on kultamaljaan tallennettava.
Taidatkin todistaa siis sitä, ettei JEESUKSELLA, HÄNEN TYÖLLÄÄN SEKEÄ TEKEVÄSSÄ, ETTÄ KÄRSIVÄSSÄ KUULIAISUUDESSA JA HÄNEN ASETTAMALLAAN KRISTILLISELLÄ KASTEELLA, JONKA HÄN SITTEN ANTOI TAIVAASEEN NOUSTESSAAN SEURAKUNNAN KÄTTÖÖN, OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ TOISTENSA KANSSA. Silloin voitkin sanoa kristillistä kastetta halventaen mielestäsi puhtaalla omallatunnollasi sen, minkä sanot, vasten Raamatun todistusta.
No taidatkin olla tyytyväinen niihin pyhityksesi ensiaskeleihisi kuuliaisuudessa. Etpä silleen taida tarvita pelastukseen mitään Jumalan tekoa.
En astu miinaasi, vaan Raamattu todistaa, että:
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi 1. Kor. 1:30.
Kysynkin, etteikö kasteessa puetakaan päällemme Kristuksen vanhurskautta ja eikö kasteessa tullakaan osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Jos väität sitten ITSE JEESUKSEN SANOJEN vastaisesti, niin etteivät lapset voi uskoa, niin tässä on jo kaksi kohtaa Raamatusta, jota vastaan taistelet.
kuuliaisuudessa"
niitä vanhempia, jotka yrittävät omalla teollaan
pyhittää pienen vauvan ja näin ovat kuuliaisia
Lutherin harhaopille?
Ensin he julistavat vauvan perisyntiseksi ja sit-
ten "pelastavat" tämän syntisen vauvan omilla teoillaan!
yrittävät pukea väkisin vauvan päälle Kristuksen
vanhurskautta, mutta eivät huomaa, että rakenta-
vatkin omaa vanhurskauttaan.
Ilmankos tuollainen pakkopukeminen ei johda tulok-
siin, vaan suomalaiset elävät täysin vieraana
Jeesukselle.
Eihän se ihme olekkaan, sillä eiväthän edes useimmat
vanhemmat usko Jeesukseen. Taitaa olla sama tilanne
monen papin kohdalla.
vastaan!
Alpon on mahdoton ymmärtää kahta eri asiaa yhtä-
aikaiseesti.
Tuossa Hebr 11: puhutaan niistä, jotka tulevat
Jumalan tykö, eikä niistä, jotaka JO OVAT JUMALAN TYKÖNÄ, eli vauvoista.
Mutta siinähän se Alpon juju onkin.
Ensin hän RIISTÄÄ vauvat Jeesuksen sylistä, väit-
täen heitä syntisiksi, ja sitten esiintyy suurena
auttajana yrittäen PALAUTTAA vauvat takaisin Jee-
suksen syliin kasteseremonialla.
Jeesus EI MISSÄÄN KOHDEN SANO, ETTÄ VAUVAT USKO-
VAT.
Tuossa Matt 17:6 Jeesus puhuu "NÄISTÄ PIENISTÄ, jotka uskovat minuun."
Siis juuri niistä, jotka olivat siinä kuunte-
massa Hänen puhettaan."
EI KAIKKIA MAAILMAN VAUVOJA!
Mutta tämä taitaa olla Alpolle liian vaikea asia käsittää!
taitaa tuo Alpon kultamalja olla jo pullollaan
eri henkilöiden tekemiä täysin paikkansa pitäviä
huomioita, jotka Alpo on maljaansa tallentanut.
Kerrohan Alpo myös edes yksikin Raamatun kohta,
jossa Jeesus muka opettaa vastasyntyneiden syli-
vauvojen uskovan, kuten jatkuvasti ja toistuvasti
väität, niin tutkitaan yhdessä tuon väitteesi paik-
kansa pitävyys.
Tosiasia näet on, ettei sellaista kohtaa mistään
löydy, vaan olet tuollaista väittäessäsi perätöntä
hömppää väittävän asialla.
Mitä Matteuksen teksti tosiasiassa kertookaan siitä, mitä Jeesus puhui
lapsista?
Matteus 18:2-6 Aapeli Saarisalon sanatarkan käännöksen mukaan:
”Kutsuttuaan tykönsä lapsukaisen Jeesus asetti hänet heidän keskelleen
ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten
kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka siis nöyrtyy niin kuin
tämä lapsukainen, hän on suurempi taivasten valtakunnassa. Joka ottaa
luokseen tällaisen lapsukaisen Minun nimessäni, ottaa tykönsä Minut.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun, hänen
on parempi, että aasin väännettävä myllynkivi ripustettaisiin hänen
kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Kommentti edelliseen:
”Lapsukainen” sanaa vastaava alkukielen sana on neutrinen ”paidion” joka
on deminutiivi muoto maskuliinisesta ja feminiinisestä sanasta ”pais”,
jota käytetään poika- ja tyttölapsista sekä palvelijoista.
Ilmaisu ”Kutsuttuaan tykönsä” viestii siitä, että Jeesus kutsui tykönsä
yhden ympärillään olevista lapsista, ja kyseinen lapsi tuli todennäköisesti
Jeesuksen luokse,kävellen ihan omilla jaloillaan.
Mutta mitä Jeesus tarkoitti, asettaessaan tämän lapsukaisen sen
”kaltaisuuden” esikuvaksi jolla päästään taivasten valtakuntaan?
Jeesus itse selittää asiaa, sanoen tarkoittavansa ”nöyrtymistä”
tämän lapsen kaltaiseksi. Tuolla nöyrtymisellä Jeesus tarkoitti
sitä asennetta joka jo ymmärtävään ikään varttuneilla lapsilla
on omiin opettajiinsa ja auktoriteetteihinsa ja joka ilmenee
heidän luottamuksenaan heille annetun opetuksen sisältöön.
Kun Jeesus lisäksi mainitsi olevan mahdollista, että joku saattaa
vietellä ”yhden näistä pienistä jotka uskovat minuun”, tämä
Jeesuksen ilmaisu nimenomaan todistaa, että nyt oli kysymys
tosin pienistä, mutta kylläkin jo sen verran varttuneista lapsista
jotka jo olivat kehittyneet Jeesukseen uskomaan kykeneviksi.
Missään tapauksessa ei voinut tämän esimerkkilapsen kohdalla
olla kysymys aivan vastasyntyneistä sylivauvoista, sillä sen
ikäiset lapset eivät vielä kykene Jeesukseen uskomaan.
Eikä sylivauvaikäistä voi vielä kukaan edes vietellä. vaan
vasta hiukan varttuneemmat lapset ovat viettelyksille alttiita.
Tuskin Jeesus olisi aivan sylivauvaikäistä edes syliinsä
ottanut.
Markus 9:36-37 Saarisalon sanatarkan käännöksen mukaan:
”Otti pienen lapsen, asetti heidän keskelleen ja otettuaan hänet syliinsä
sanoi heille: "Joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsukaisen Minun
nimessäni, ottaa tykönsä Minut, ja joka ottaa luokseen Minut, ei ota
tykönsä Minua, vaan Hänet, joka on Minut lähettänyt."
Kommentti Markuksen tekstiin:
Tämä teksti kertoo, että Jeesus ”otti pienen lapsen ja asetti lapsen
ensin heidän keskelleen.”
Jeesus siis asetti tämän lapsen ”heidän keskelleen” eli todennäköisesti
omilla jaloillaan `seisomaan´ heidän keskelleen, ja vasta myöhemmin
hän otti tämän lapsen syliinsä ja alkoi opettaa siitä, mitä merkitsee
tällaisen lapsen luokseen otto.
Markuksen kertoman mukaankin on ilmeistä, ettei suinkaan ollut kyse
sylivauvaikäisestä esimerkkilapsesta, vaan jo hieman varttuneesta, joka
kykeni omin jaloin seisomaan ja kävelemään.
Onhan nyt ymmärrettävä, että Raamatussa on kaksi sittenkin erilaista tapahtumaa, jossa Jeesus on antanut opetusta lapsen uskosta. Tapaus 1. Matteus 18: ja tapaus 2. Matteus 19: ja on huomioitava, että kyseiset tapaukset ovat sittenkin erilaisia.
Tapaus 1. oli Jeesuksen opetusvastaus opetuslapsille heidän esittämäänsä kysymykseen ja 2. kun Jeesuksen tykö tuotiin pieniä lapsia saamaan Jeesukselta kosketusta ja opetuslapset estelivät tuojia. Jeesuksen etukäteisopetus opetuslapsille (tapaus 1.) ei ollut opetuslapsissa tuottanut tulosta, vaan he katsoivat saamastaan opetuksesta huolimatta lapsia sopimattomiksi tuoda Jeesuksen luo (tapaus 2.) ja siis estelivät tuojia, vaikka Jeesus oli siis edellisessä tapauksessa määrittänyt lapset suurimmaksi taivasten valtakunnassa (18:4).
Tapauksessa 1. oli kyse vähän isommasta lapsesta ja tapauksessa 2. oli kyse aivan pienistä lapsista (tuotiin).
Siinähän halvennat lähetyskäskyyn liittyvää kastetta ja kiellät lasten uskon, jonka Jeesus todisti useita kertoja.
Itsehän olette opettaneet, että itse otatte parannuksen kasteen ensiaskeleina pyhityksen kuuliaisuudessa. En ole itse keksinyt mitään, vaan tässä käytän juuri pyhityskristillisten liikkeiden käyttämää kielenkäyttöä ottamastanne kasteesta, jossa matkitte Jeesusta ja luulette parannuksen kasteessa täyttävänne kaiken vanhurskauden. No Jeesus sen vain yksin on kyennyt täyttämään. Hän ei ollut turmeluksen mukaisesti siinnyt ja syntynyt kuten me olemme. Jeesus sai ainoana Pyhän Hengen ja Jumalan todistuksen vanhurskaudesta ja kansa sai Johannes Kastajalta todistuksen, että ovat kyykäärmeen sikiöitä (Luuk. 3:7). Tämän turmeluksen pyhityskristilliset liikkeet kieltävät tosiasiallisesti mennen tullen ja vielä päätteeksikin.
Kultamaljaan kerääntyneet herjat ovat arvokkaita. Niitä latelevat maailman hengessä olevat.
valheeseen, ja väärennettävä raamatullista uskovien kastetta?
Luulisi uskovaiseksi iteseään kutsuvan miehen yrit-
tävän edes pysyä totuudessa.
Kukaan ei ole väittänyt uskovien kastetta parannuksen ensiaskeleeksi saatikka sanonut sen
pyhittävän ketään.
Totuus tuntuu olevan sinulla vaikea laji!
Ilmankos Raamattu sanoo, että väärä oppi tulee:
"kaikella valheen voimalla."
lapset uskovat, puhumattakaan vauvoista, mutta et
näköjään pääse eroon noista harhaisista käsityksistäsi.
Raamattu sanoo päinvastoin, että "löytäneekö Hän uskoa maan päältä".
Suomalaisten kohdalla tuo pitää erittäin hyvin
paikkansa, vaikka te vauvakasteen puolustajat haaveilette, että vauva itku on yhtä kuin usko!
että Raamatussa EI OLE YHTÄÄN TAPAUSTA siitä, että
Jeesus olisi kastanut vauvoja!!!!!
Miten tätä on niin vaikea hänen tajuta?
maljaasi ne lukuisat valheet, mitä sinä itse
väität uskovien kasteen puolustajista?
ylösalaisin nurinpäin.
Todelliset uudestisyntyneet tosikristityt ovat muka Alpon ´
mukaan "maailman hengessä", ja ne jotka todella ovat
"maailman hengessä" eli todellisesta uskosta osattomat
vain uskonnollismieliset nimikristityt , ovat Alpon mukaan
muka Jumalan Hengessä.
Eipä Alpo näytä tiedostavan sitäkään, että henkilö joka
sanoo vanhurskasta jumalattomaksi ja vastaavasti sanoo
jumalatonta vanhurskaaksi, on Herralla kauhistus ja tulee
aivan varmuudella saamaan valheestaan ansaitsemansa
palkan.
Olehan siis Alpo varovainen heitoissasi.
Koska Alpon viestin jatkoksi oli taas "liian syvää", pistetään tähän.
Taas Alpo tarkoitushakuisesti vääristeli Raamatun tekstejä, yrittäen
selittää Matteuksen 19 luvussa mainitut lapset muka pienemmiksi
kuin Matteuksen 18 luvussa mainitut lapset.
Tuota Alpo yritti saadakseen ympättyä nuo hänelle niin rakkaat
sylivauvat Matteuksen 19 luvun tekstiin sisään.
Tosiasiassa kummassakin kohtaa, siis Matteuksen sekä 18 ja 19
luvuissa on kyse aivan samanikäisistä lapsista.
Myös luvussa 19 mainituista lapsista käytetään näet alkukielessä
aivan samaa ”pais” sanan deminutiivimuotoja, eli ”paidion” sanan
muotoja.
Kreikan alkutekstissä ”paidion” sana esiintyy Matteuksen 19 luvun
jakeissa 13 -15 kahdesti, ja kummallakin kertaa monikon nominatiivin
akkusatiivimuodossa, jakeessa 13 ilman määräävää artikkelia ja
jakeessa 14 määräävän artikkelin kanssa.
Aapeli Saarisalo on kääntänyt nämä deminutiivimuodot (samoin
kuin 18 luvussa) myös 19 luvussa kummallakin kertaa ”lapsukaisia” –
sanaksi, kuten hänen sanatarkasta suomennoksestaan on luettavissa:
Matteus 19:13 - 15:
”Silloin tuotiin tykönsä lapsukaisia (paidia), jotta panisi kätensä
heidän päälleen ja rukoilisi. Mutta opetuslapset nuhtelivat heitä.
Niin Jeesus sanoi: "Sallikaa lapsukaisia (ta paidia), älkää estäkö
heitä tulemasta tyköni, sillä sellaisten on taivasten valtakunta."
Pantuaan kädet heidän päälleen lähti sieltä.”
Tarkastelkaamme nyt Alpon selitysyritystä tähän tekstiin.
Kun tekstissä sanotaan, että ”silloin tuotiin hänen tykönsä
lapsukaisia” , Alpo yrittää tulkita nuo lapsukaiset ”sylilapsiksi”,
joita siis sylissä kantaen tuotiin Jeesuksen tykö.
Tosiasiassa kuitenkin noita lapsukaisia paremminkin `talutettiin´
Jeesuksen tykö, talutettuina he kävelivät aivan omilla jaloillaan.
Tämä ilmenee myös siitä mitä Jeesus sanoi, ja mitä Jeesus
toisaalta ei sanonut.
Jeesus ei sanonut oppilailleen: ”Älkää estäkö lapsukaisia
tuotavan (tai: kannettavan) minun tyköni”, vaan Jeesus
sanoi: ”Älkää estäkö HEITÄ TULEMASTA minun tyköni”,
eli nuo lapsukaiset tulivat Jeesuksen tykö, tosin talutettuina,
mutta kuitenkin omilla jaloillaan kävellen.
Voimakkain todiste siitä, että tässä 19 luvussa oli kyse
aivan samanikäisistä lapsista kuin 18 luvussakin, on se,
että kummassakin luvussa käytetään näistä lapsukaisista
aivan samaa sanaa.
Se sitten jo onkin toiveita herättävää, että Alpokin jo suostui
tunnustamaan Matteuksen evankeliumin 18 luvussa mainitut
lapsukaiset sylivauvoja varttuneemmiksi.
Sanoudun jyrkästi irti pyhityskristillisen liikkeiden kannattajien järkeisopista ja lainomaisesta pelastusjärjestyksestä. En kerrassaan liity niihin viestien kirjoittajiin täällä, jotka halventavat kastetta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja tekevät omista ratkaisuistaan sakramentin. Torjuttavien oppin listalla on myös sellainen pyhitysoppi, joka käsitetään osaksi vanhurskautumista Jumalan edessä. Sellainen oppi kaivertaa maata Jeesuksen suorittamasta sekä tekevästä, että kärsivästä kuuliaisuudesta edestämme ja lyö suulle Paavalin opetuksen:
Efesolaiskirje 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
ja:
Room. 3:28
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
olla samaa mieltä. Kirjoitat:
Efesolaiskirje 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
ja:
Room. 3:28
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
Pelastuminen on armosta, uskon kautta, joten siihen
ei tarvita vanhempien vesirituaaleja!
Häpeä viestisi lopun vääntöä. Ikä päivänä en ala viestisi mukaisesti kastetta halveksimaan. Siis kavala ja lipevä on kielesi, joka tervaa ja tuhrii Jeesuksen lähetyskäskyn.
Raamatunkohdat ja palaat tuohon vanhempien yrit-
tämään pyhitysoppiin vesiseremonioineen.
Selväksi tuli. Noin se Alpon mieli muuttuu nopeasti.
ON SINUN ASIASI vääristellä. Siinähän suutelet käsiäsi. Sinä muuttelet sanojani, enkä minä ja tee sitten niitä pyhityksen ensiaskeleitasi ja täytä se kaikki vanhurskaus ja pölise sitten mitä pöliset.
sinun mukaasi tällä hetkellä "armosta, uskon kautta"?
Ilman vesiseremonioita, lain tekoja?
Voi voi, kun sinun kantasi muuttuu niin nopeasti, että minä en pysy perässä.
Jaa niinkö käsität, että kaste on vesiseremonia lain teko. No eihän sillä sitten ole mitään tekemistä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuden kanssa tai että siinä Jeesus pukisi vanhurskaudellaan. Eipä sitten mikään ihme, kun vihaat kastetta noinkin roisisti.
Minä pidän vihollisen äänistä huolimatta kristillisen kasteen siinä arvossa ja merkityksessä minkä Raamatun todistukset siitä sanovat. Kaikki kansat kastaen ja opettaen. Sen mikä Jeesus teki, sen kasteessa sain ja sen uskossa omistan.
Analysoidaanpa nyt tätä Alpon esittämää kommenttia joka kuului:
”Minä pidän vihollisen äänistä huolimatta kristillisen kasteen siinä
arvossa ja merkityksessä minkä Raamatun todistukset siitä sanovat.
Kaikki kansat kastaen ja opettaen.
Sen mikä Jeesus teki, sen kasteessa sain ja sen uskossa omistan.”
Näin siis Alpo kommentoi.
Tuo Alpon kommentti paljastaa sen, missä arvossa ja missä
merkityksessä hän edelleen LUULEE Raamatun todistuksien
muka hänen kastettaan pitävän.
Eli, Alpon mukaan: ”Kaikki kansat kastaen ja opettaen.”
Näin siis Alpo edelleen, vaikka Alpo on saanut useaan kertaan
luettavakseen oman kirkkonsa oppineiden esiin tuomat, tuota
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä koskevat faktat.
Matteuksen nykyisenkään kreikankielisen alkutekstin lähetys-
käskyn mukaan ei ole suinkaan kysymys kansojen kastamisesta
kansoina, vaan kansojen yksilöiden kastamisesta.
Aapeli Saarisalon sanatarkan käännöksen mukaan nykyisen
tekstin keskeisin sisältö kuuluu:
”…Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja
kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja
opettakaa heitä pitämään kaikki mitä olen teille käskenyt…”
Merkittävää on, että edellä lainatun käännöksen mukaan ei ole
käännetty: ”tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi”, vaan: ”tehkää
kaikista kansoista”, eli siis yksilöitä kaikkien kansojen joukosta.
Tämä on aivan selvää kohdan kreikankielisen alkutekstin mukaan.
”Kansat” sana on näet monikon neutri, ja jos kansoihin kansoina
olisi kastamisen ja opettamisen yhteydessä jatkossa viitattu,
tekstissä pitäisi kahteen kertaan olla neutrinen ”auta” (niitä) .
Nyt tekstissä on kahteen kertaan maskuliininen ”autuus” (heitä,
heidät).
Jos olisi kyse kansoista, Saarisalokin olisi kääntänyt
”opettakaa niitä”,
mutta nyt hän sen sijaan käänsi
”opettakaa heitä”,
eli kansojen joukosta yksilöitä.
Mutta mikä merkittävää, ennen vuoden 325 Nikean kokousta
kirkkoisä Eusebius lainasi kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sanoja seuraavassa
muodossa:
”…mentyänne siis tehkää oppilaita kaikista kansoista, minun
nimessäni opettaen heitä pitämään kaikki mitä olen teille
käskenyt…”
Ja mitä kansankirkkomme arvostetut oppineet ovatkaan sanoneet
edellä lainatun johdosta?
Esko Haapa sanoi Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan,
sivulla 295 muun muassa seuraavaa:
”Mutta Eusebiuksen esinikealaisen tekstin tekemä tervetullut
lisäys on kastekäskyn paikalla. Jeesus antaa sen mukaan vain
opettamiskäskyn.”
Ja:
”Sanojen `en too onomati´ paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden. … eräät tutkijat (…) ovat esittäneet,
… että Eusebiuksen kastekäskytön lukutapa olisi alkuperäinen. …”
En jatka Matteuksen lähetyskäskyn sisältämästä kastekäskystä
enempää.
Totean vain jo edellä esitetyn osoittaneen, miten hataralla pohjalla
on se Raamatun todistus, johon Alpo sanoillaan ”Kaikki kansat
kastaen ja opettaen” turvaa.
Mutta paljon vakavampaa on se, mitä Alpo tarkoitti sanoillaan:
”Sen mikä Jeesus teki, sen kasteessa sain ja sen uskossa omistan.”
Kun Nikodeemus tuli Jeesuksen luo yöllä, hän totesi Jeesuksen tulleen
opettajaksi Isän Jumalan lähettämänä. Nikodeemusta kiinnosti siis
ensi sijassa opit ja opetukset.
Jeesus käänsi huomion oppeja paljon tärkeämpään asiaan, kertoen
Nikodeemukselle, että ”…ellei joku SYNNY YLHÄÄLTÄ, hän ei voi nähdä
Jumalan valtakuntaa.”
Kun Nikodeemus sitten ihmetteli, miten ihminen voi vanhana syntyä,
Jeesus täsmensi sanoen: ”…ellei joku SYNNY VEDESTÄ JA HENGESTÄ,
hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Johannes kertoo, kuinka Jeesus puhui samasta asiasta myöhemmin
myös toisia sanoja käyttäen:
”Juhlan viimeisenä suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen:
`Jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo
minuun niin kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on vuotava
elävän veden virrat.” (Joh 7: 37-38).
Ja jottei vain lukijoille jäisi väärää käsitystä siitä, milloin elävän
veden virrat alkaisivat vuotaa, Johannes lisäsi seuraavat selittävät
sanat:
”Mutta tämän sanoi Hengestä, jonka ne tulivat saamaan jotka
uskovat häneen. Sillä Pyhä Henki ei vielä ollut annettu, koska
Jeesus ei ollut vielä kirkastettu.”
Jeesus kirkastettiin ylösnousemisensa jälkeen, Isä tykö palattuaan,
kuten hän kerran Isälleen sanoikin: ”Ja nyt Isä, kirkasta Minut
tykönäsi sillä kirkkaudella joka Minulla oli tykönäsi ennen kuin
maailma oli.” (Joh 17:5).
Apostolien tekojen toisesta luvusta onkin sitten luettavissa miten
Jeesuksen lupaus elävien virtojen juoksemisesta toteutui. Silloin
Jeesus alkoi vuodattaa Pyhää Henkeä omiinsa, eli kastaa heitä
Pyhällä Hengellä.
Helluntaista alkaen ihmisille alettiin julistaa evankeliumia, kuten
Luukkaan evankeliumin lähetyskäskyssä Jeesuksen itsensä
kerrottiin sanoneen:
”Niin on kirjoitettu ja niin piti Kristuksen kärsimän ja nousevan
kuolleista kolmantena päivänä, ja Hänen nimessään saarnattaman
kääntymystä ja syntien anteeksiantamista kaikille kansoille
alkaen Jerusalemista.” (Luuk. 24: 45-49).
Ihmisille saarnattiin pelastusta kääntymyksessä Jumalan puoleen,
ja Jeesuksen nimessä syntien anteeksi saamista, ja heille luvattiin
Pyhän Hengen osallisuus sillä perusteella, jos he kääntymykseen
suostuen kastattavat itsensä Jeesuksen nimeen.
Apostoli Paavali selittää Tiitus- kirjeessään myöhemmin, miten
Jumala pelasti (Saarisalon käännöksen mukaan ”vapahti”) meidät:
”Mutta kun Jumalan, vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus
ilmestyi, Hän vapahti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen tähden, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen
peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Sen Hän runsaasti
vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jotta me vanhurskautettuina armonsa kautta tulisimme perillisiksi
iankaikkisen elämän toivon mukaan.” (Tiit. 3: 3-7)
Paavali kirjoitti Tiitukselle kristittyjen yhteisestä pelastuksesta
menneessä aika muodossa ”pelasti”. Tuohon pelastukseen
kuului kunkin pelastuneen kohdalla hänen kääntymyksensä
jälkeinen ”uudestisyntymisen peso eli kylpy joka tarkoitti
uskon syntymisen perusteella tapahtunutta kasteen vastaan
ottamista.
Mutta tuohon pelastukseen kuului muutakin. Siihen kuului
myös Pyhän Hengen uudistus, jonka Hengen Hän eli Jumala
runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kautta.
Lopputuloksena näistä kahdesta eli uudestisyntymisen peson
ja runsaasti meihin vuodatetun Pyhän Hengen yhdessä aikaan
saamasta pelastuksesta, me olemme vanhurskautettuja hänen
armonsa kautta ja tulimme perillisiksi iankaikkisen elämän
toivon mukaan.
Todelliset raamatulliset kristityt ovatkin aivan ensimmäisestä
kristillisestä helluntaipäivästä alkaen kokeneet pelastuksen
aivan saman kaavan mukaan. He ovat kuulleet evankeliumia
jonka kuuleminen on synnyttänyt heihin uskon sanoman tuon
paikkansa pitävyyteen.
Tällöin he ovat mielenmuutokseen suostuen ja kääntymyksen
kokien kastattaneet itsensä syntiensä anteeksi saamiseksi ja
myös saadakseen osakseen luvatun Pyhän Hengen.
Kääntymyksensä ja itsensä kastattamisen seurauksena he
ovat myös kokeneet Pyhän Hengen kasteen, eli sen runsaan
Pyhän Hengen vuodatuksen itseensä, eli he ovat kokeneet
elävän veden virtojen alkavan juosta sisimmästään.
He ovat siis kokemuksellisesti eläneet Paavalin kirjoittaman
Tiitus kirjeen tekstin kohdallaan todeksi, ja kun Jumalan
Henki yhdessä heidän henkensä kanssa on alkanut todistaa
heidän lapsioikeudestaan, he totisesti ovat tienneet todella
olevansa nyt vanhurskautettuja Jumalan armon kautta, ja
iankaikkisen elämän perillisiä.
Entä sitten ne kristittyinä myös itseään pitävät joilla ei ole
minkäänlaista uudestisyntymisen kokemusta, eli henkilöt
jotka eivät ole koskaan kokeneet kohdalleen Jumalan
Hengen vuodatusta?
Heille on opetettu sellaista kristillismielistä uskonnollisuutta
että he ovat muka jo tulleet sylivauvoina saamansa kasteen
yhteydessä kristityiksi, ja he ovat jo tuon sylivauvana saadun
kasteen yhteydessä saaneet kaiken kristityille tarpeellisen.
He ovat osoittautuneet monesti myös tosi kiivaiksi elävän
kristillisyyden vastustajiksi, ja tietysti myös niin sanotun
uskovien kasteen vastustajiksi, he kun näet ovat jo omasta
mielestään vauvakasteessaan saaneet kaiken tarpeellisen.
Miten tällaiset ihmiset suhtautuvat Paavalin edellä lainattuun
Tiitus kirjeen tekstiin?
He lukevat tuon tekstin pelastuksesta, joka sisältää uudesti
syntymisen peson ja sitä seuraavan Pyhän Hengen runsaan
vuodatuksen, vanhurskautuksen sekä iankaikkisen elämän
perillisyyden.
Sitten he tulkitsevat kohtaa itseään koskien seuraavasti:
”Tätä kohtaa lukiessani sain tietää, mitä minulle silloin
tapahtui kun minut sylivauvana kastettiin.
Tosin en muista enkä muutenkaan kokemuksellisesti tiedä
tuosta tapahtumasta mitään, sillä eihän tuo tapahtuma ole
minulle mitään tietoisia jälkivaikutuksia jättänyt.
Mutta ei ole väliksikään tapahtumasta mitään muistaa, koska
saanhan tästä Raamatun tekstistä nyt lukea mitä minulle silloin
tehtiin ja mitä minulle silloin tapahtui.”
He siis pettävät itseään edellä esitetyllä tavalla samoin kuin
Alpokin pettää itseään seuraavin sanoin:
”Sen mikä Jeesus teki, sen kasteessa sain ja sen uskossa
omistan.”
Tosin sylilapsikasteeseenkin turvautuva saattaa uskossa
omistaa kohdalleen aivan oikean pelastuksen, ja näin
onkin monien kohdalla tapahtunut.
Monien kohdalla tuosta on ollut kyllä seurauksena se, että
kyseinen lause on muokkautunut uudelleen muotoon:
”Sen mikä Jeesus teki, sen USKONI KAUTTA sain ja sen
uskossa edelleen omistan.”
Koska Suomessa on nykyään uskon- ja uskonnonvapaus, jokaisella
on tietysti lupa ja oikeus uskoa ihan mitä ja miten suinkin haluaa.
Alponkaan paikkansa pitämättömiin uskomuksiin ei edes olisi
aihetta millään tavoin ottaa mitään kantaa, ellei mies olisi näillä
julkisilla keskustelupalstoilla noine sakramenttimaagillisine väitteineen
kynsin hampain sotimassa elävän kristillisyyden faktoja vastaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000033121709