Eikös se noin menekkään "1. Kor. 14:34–35 "Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa."
Naispappeus Jumalanpilkkaa?
Mika T.re
14386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämän päivä seurakunnissa on voimakkaasti mielipiteitä jakanut eräs asia, joka on nainen seurakunnan johtajana sekä vanhimpana. Monet ajattelevat, että nainen ei saa olla vanhimpana eikä nainen voi toimia seurakunnan johtotehtävissä. Toiset ajattelevat, että nainen voi toimia seurakunnassa vanhimpana sekä osallistua seurakunnan johtotehtäviin. Jumalan Sana koettelee kaikki mielipiteemme, sen tähden keskitymme tässä tutkimuksessa siihen mitä Raamattu sanoo kyseessä olevasta asiasta.
Ennen kuin käymme itse asiaan käsiksi on syytä mainita muutamia tärkeitä asioita. Nainen on Jumalan luoma upea luomus, joita miehet eivät saa syrjiä ja halveksua. Miehenä oleminen ja miehuus ei ole parempi asia kuin naisena oleminen tai naiseus. Raamattu opettaa miehen ja naisen langenneen syntiin, jonka seurauksena kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi, vaan molemmat ovat yhtä syntisiä Jumalan edessä. Raamatun opettama kuva ihmisestä, miehestä ja naisesta on tasa-arvoinen, sillä he ovat yhtä syntisiä Jumalan edessä sekä pelastuessaan Jumalan armosta he ovat kummatkin (nainen ja mies) yhtä vanhurskautettuja (armahdettuja) Jumalan edessä. Jumalan sana antaa suuren arvon naiselle, samoin tulee myös meidän miesten antaa heille suuri arvostus. Tämän kirjoituksen tarkoitus on puhtaasti Jumalan sanan valossa osoittaa sen keitä Jumala on valinnut johtamaan Uuden Liiton seurakuntaa. Kysymys ei ole miehen ja naisen vastakkainasettelusta luonnollisen ihmisen näkökulmasta katsottuna, vaan siitä mitä Jumala opettaa meille sanassaan. Eikä kysymys ole miesten halusta alistaa naisia ja toteuttaa patriakaalista valtaa, vaan Jumalan omasta valinnasta ja tahdosta. Nyt voimme siirtyä itse asiaan, eli siihen mitä Raamattu opettaa seurakunnan johtamisesta.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Nainen ja seurakunnan johtajuus
...jos mies ei mistään mitään tiedä, eikä ole kiinnostunut koko asiasta. Suurin osa ei ole kiinnostunut, tai jos on, niin puhuvat puuta heinää.
Pitääkö uskoa miesten valheita siinäkin asiassa.
Selkeästi paavali vetoaa tuossa johonkin lakiin. 1. Kor. 11 Paavali myös käsittelee naisen asemaa ja muita kulttuurisidonnaisia asioita ja sanoo alussa: 'Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.' Se oli aika kulttuurisidonnaista tuo naisen aseman käsittely Paavalilla. Sanoohan hän kuitenkin että kristuksessa ei ole miestä eikä naista:
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Gal.3.html
Eli nainen saa nykyaikana puhua seurakunnassa vaikka Paavali toista sanookin tuon ajan joihinkin esim. juutalaisien lakeihin vedoten.
Emme ole lain alla vaan kristuksessa tasa-arvoisia. Synti on syntiä mutta tasa-arvo asioissa voi mielestäni joustaa Paavalin opetuksen suhteen. Joustetaanhan siinäkin että sallitaan syntisten, jopa homojen osallistua julkisiin seurakunnan kokouksiin. Tämä ei tarkoita että synti hyväksyttäisiin, se on vain tasa arvoa kaikkia syntisiä kohtaan jotta nämä voisivat kuulla Jumalan sanaa ja tulla synnintuntoon.
ei pidä vesittää.
Apostoli Paavalin kantaa naispappeihin yritetään vesittää erilaisin argumentein.
Supattelevista naisista yritetään keksiä syitä Paavalin lausuntoihin, ikäänkuin miehiltä puuttuisi samainen taito.
Kor.1.14:34 sanotaan: "Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoon alamaisia niin kuin lakikin sanoo."
Paavali ei näe Jumalan seurakunnassa sellaista tapaa, että nainen opettaa, eikä sitä löydy vieläkään katolisista kirkoista.
Paavalin mukaan Kristuksessa ei ole eroa miehen, vaimon, orjan tai Kreikkalaisen välillä, vaan he ovat yhtä Kristuksessa.
Paavalilla oli syynsä selventää asiaa, koska Jeesuksen toiminnan aikana ei evankeliumia julistettu pakanoille.
Matt.15:22 mukaan kanaanilainen vaimo tuli Jeesuksen luo ja huusi sanoen:" Herra Daavidin Poika, armahda minua." Jeesus vastaa:" Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden tykö."
Tämän vuoksi Paavalin oli syytä korostaa, että myöskin pakanoille sukuperästä ja sukupuolesta huolimatta oli annettu pelastumisen mahdollisuus, eikä vain valitulle kansalle.
Kyse ei ole naisen aseman muutoksesta vallanalaisuudesta poiketen, vaan evankeliumin julistamisesta myöskin pakanoille.
Huomattava on myöskin, ettei Paavali maininnut apostoleja mainitun ryhmän mukana, vaan keskittyi pelastukseen, eli niihin, jotka ovat osallisia pelastukseen Kristuksessa.
Niin kauan kuin Jumala on Kristuksen pää, kristus seurakunnan pää ja mies vaimon pää, ei naisilla ole oikeutta suorittaa "ALTTARIPALVELUSTA", sillä se on häpeäksi naiselle jo naisellisista syistä.
Apostolit valitsivat miehen Juudaksen tilalle, ja perinne jatkuu katolisissa kirkoissa apostolisena seurantona edelleen.
Jos kaikki olisivat pappeja ja apostoleja, miksi apostolit valitsivat Juudaksen tilalle toisen apostolin, sillä eihän siihen olisi ollut tarvetta, jos kaikki ovat pappeja ja apostoleja.
Uusi-liitto poisti Leeviläiset papit tehtävistään sukuperäisenä valintana, mutta estikö se heitä julistamasta evankeliumia Kristuksesta sen uudessa merkityksessä.
Yleinen pappeus (Piet.1.2:9) ei muuta naisen asemaa seurakunnassa, sillä Pietari kehoittaa vaimoja olemaan alamaisia miehilleen.
Paavali ja pietari eivät todellakaan puhu muutoksesta naisen asemasta toimia seurakunnassa pappeina, vaan vallanalaisuuden puitteissa toimia seurakunnallisissa palvelutehtävissä.
On mieletöntä opettaa, että kaikki ovat pappeja, sillä mihin perustuu silloin papillinen virka yhteiskunnassa?.
Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Korintilaisille 12:29 sanotaan: " Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja ? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja.
Paavali esittää vaatimuksia, jotka koskevat seurakunnan paimenen virkaa.
Seurakunnan paimeneksi tulisi valita vain sellainen henkilö, jonka toiminta oman perheen vastuunkantajana näkyisi hyvinvointina omassa perheessä. Vain sellainen henkilö voisi olla Paavalin mukaan seurakunnan paimen.
Jos tähän asiaan halutaan kytkeä sukupuolten väliset erot, niin mielestäni keskustelu pitäisi aloittaa siitä, ovatko mies ja nainen yhtä mahdollisia toimimaan perheen päänä siten, ettei kumpaakaan loukata.
Minulla on pieni epäilys siitä, että mies voi joutua kokemaan itsensä turhaksi ja merkityksettömäksi, jos ei saa mitään sanavaltaa omassa perheessään esimerkiksi voimakastahtoisen vaimon vuoksi.
Paavalin ilmaisemat sukupuoliroolit ovat hyvin luonnollisia, ne pohjautuvat todella koettuun ja havaittuun. Paavalin mukaan erot nousevat esiin jo luomisjärjestyksestä, mutta vaikka siihen ei kiinnittäisi huomiota, niin hyvin selkeitä käytännöllisiä huomioita Paavalin kirjoitukset esittävät.
Hän kertoo, että parisuhteessa nainen on se osapuoli, joka tarvitsee rakkauden osoitusta. Jos joku nainen on erimieltä ja sanoo, ettei kaipaa rakkaudenosoitusta, niin silti tuo huomio on mielestäni varsin yleisesti totta.
Yhtä kipeästi kuin nainen tarvitsee rakkaudenosoitusta, mies tarvitsee kunnioitusta. Näiden osoittaminen puolin ja toisin on melko luonnollista ihan ilman mitään käskyä. Tämä on yleistystä, tiedän, mutta yleistykselle on myös joitain perusteita.
Mielestäni seurakunnan paimenviran hoitamista pitäisi joka tapauksessa tarkastella tältä pohjalta. Ei eriarvoistamisen näkökulmasta, vaan keskinäisen rakastamisen ja kunnioittamisen näkökulmasta ja siitä, kummanko tulisi ihan luonnollisin perustein toimia ja kummallako tavalla, jos tahtoo toisen hyvää, kuten keskinäisestä rakkaudesta sanotaan.
Nainen mielletään usein perheen alapääksi, mutta ei se mielestäni saa olla syynä estää heiltä pappeus.
Olen kyllä luullut, että miehiä pidetään yleisemmin alapäähän keskittyviksi ja alapään ohjailemiksi. Ainakin nuo alapää jutut taitaa olla useammin miesten käsialaa. Silti miesten pappeutta ei yritetä kieltää, joten en usko, että alapäällä on asiaan sellaista vaikutusta kuin ehdotat.
onpas älyttömät roolit: "Yhtä kipeästi kuin nainen tarvitsee rakkaudenosoitusta, mies tarvitsee kunnioitusta." Muinoin naiselle sopi rakkaudenosoitukset haaremin pikkuvaimona numero 6 ja miehelle omistajan rooli, mitähän seuraavaksi? Voiko uskontoja ollenkaan ottaa vakavasti?
Paavalin esittämiin vaatimuksiin kuuluu se, että seurakunnan johtajan on oltava yhden vaimon mies.
Tarkoitinkin lähinnä, että MIEHET mieltävät naisen helposti pelkäksi alapääksi.
Siia naimattomat eivät olla seurakunnan johtajia?
Ei naimattomien tarvitse Raamatun mukaan jäädä ulkopuolelle seurakunnan työstä, mutta seurakunnan paimenen virkaan asetettavan vaatimuksiin kuuluu perheellisyys. Paavali näyttää pitävän sitä jonkinlaisena pätevyysvaatimuksena, että on ensin osoittautunut hyväksi ja lempeäksi kasvattajaksi omien lastensa kohdalla. Aivan kuten vaatimuksiin kuuluu, että seurakunna paimenen tulee olla henkilö, joka on osoittaunut taitavaksi opettajaksi. Joka on kuunniallinen, raitis, maltillinen, jne. Ei rahanahne, riitaisa, pikavihainen, jne.
Tästä kaikesta on oltava seurakuntalaisten hyvä todistus siitä henkilöstä, joka paimenen virkaan valitaan. Monenlaisia muita opettajan, julistajan ja organisaattiorin tehtäviä kyllä seurakunnissa on, joissa vaatimukset eivät ole samat kuin seurakunnan paimenella. Jos joku ei ole onnistunut omien lastensa kasvattimsessa niin, että lapset ovat tasapainoisia ja yleisesti kunniallisia ihmisiä, niin sellaista ei Paavalin esittämien vaatimusten mukaan pitäisi päästää seurakuntaa paimentamaan. Ajatus sinänsä on oikein looginen ja ymärrettävä.
Roomalaiskatolinen kirkko on ihan itse kehitellyt joidenkin seksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvien ajatusrakennelmiensa perustalta omat pappisvaatimuksensa.
Sinkku, eronnut tai leski ei siis mielestäsi voi toimia luterilaisena pappina?
Ennenkuin luopumus ensin tapahtuu, naispappeus on yksi osa luopumusta Jumalan sanasta.