Kaksipa poikaa Kuriskasta
Kaksipa poikaa Kurikasta niin komiasti liikkuu. (2x)
Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Hei! Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski, (2x)
Ja kohisevan kosken rannalla oli tyttö punaposki. (2x)
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli virran töyrä. (2x)
Vertaansa kun rakastaa, ei trenkää olla nöyrä. (2x)
Mikäs tuolla järvellä ruskottaa, se taitaa olla saari. (2x)
Viidessä, kuudessa pitäjässä on poijalla appifaari. (2x)
Ajetaanpa poijat kyytillä ja käydään me kievarissa. (2x)
Siell' on flikkoja passaamassa ja pirtua pikarissa. (2x)
Kaksipa poikaa Kurikasta niin komiasti liikkuu. (2x)
Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Hei! Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski, (2x)
Ja kohisevan kosken rannalla oli tyttö punaposki. (2x)
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli virran töyrä. (2x)
Vertaansa kun rakastaa, ei trenkää olla nöyrä. (2x)
Mikäs tuolla järvellä ruskottaa, se taitaa olla saari. (2x)
Viidessä, kuudessa pitäjässä on poijalla appifaari. (2x)
Ajetaanpa poijat kyytillä ja käydään me kievarissa. (2x)
Siell' on flikkoja passaamassa ja pirtua pikarissa. (2x)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapua-lauluja Suamen sorasta kertovas Tämä Pala Pohjolaa -näytelmäs. Kuusisto säveltää ja ohojaaja Jotaarkka Pennasen mukahan ovat tarttuvia melorioota.
Kun Talvisota - elokuvaa kuvattiin Kosolan koululla
Kauhavalla, niin filmiryhmän riesana pyöri humalainen mies.
Sitä karhattiin pois, mies itki: " Antakaa näytellä
eres kuollutta".
Minä haluaasin näytellä kuollutta ruottalaasta upseeria. Onko se maharollista ?
Pennasella ja Kuusistolla on selvästi pulaa töistä (rahasta?) kun pitää alistua tuollaisiin sotaoopperoihin nykyaikana.
virsi
laulu. Meinaakko jotta lyhyeltä virsi kaunis?
Tämä pala Pohjolaa - näytelmässä on teemana " Minä vaivainen oon mato matkamies maan", hienoa.
Säveltäjä Ilkka Kuusisto tekee varmaan laadukasta jälkeä. Jännittävää odottaa.
ohi.
Nyt toivoisi uusien virsien ajan koittaneen Lapuallekin. Vaan ei näytä siltä.
Googlella löytyy "Minä vaivainen oon mato matkamies maan", nöyrä taulu, lue !
Siitä tulee sellainen näytelmä että sen muistaa lopun ikänsä.
Vihollisen sotajoukot olivat täällä asti, kyllä siitä pitää kertoa.
kommentti. Kyseessä on historiallinen näytelmä, ei mikään nykylapuan esittely. Pitääkö kaikessa nähdä sotaisuus ja poliittisuus, tunne historiasi, opettele perusasiat ja viisastele sitten.
"Pitääkö kaikessa nähdä sotaisuus ja poliittisuus"
Meillähän on tämä 'kansanparantajakyky', joka tekee kaikesta sotaista ja poliittista. Mesomisellaan hän nostattaa kiukkua ja vastustusta ennen neutraalisti näihin asioihin suhtautuneissa. Nyt Lapualla joutuu uudelleen valitsemaan puolensa. Caveat emptor.
Ketä kiinnostaa "vihollisten sotajoukot" joskus toissavuosisadalla?
"....tule ylös sieltä kuopasta arkeologi....sä mennyttä aikaa et tavoita milloinkaan..."
200 vuotta sitten populaatio oli pieni, joten meidän kaikkien sukulaisia on ollut mukana.
Ei ole epäilystäkään, tämä on kiinnostava aihe. Menkää katsomaan upseereiden nimiä Kiviristille, ne
suvut yhä vaikuttaa.
Ihan samantekevää nykymaailmassa ketä unohdettuja sukulaisia siellä oli tai ei ollut. Vai ajatteletko, että jotain arvovaltaa tms. loistetta voisi lainata sukunimen perusteella parinsadan vuoden takaa?
Emme tänne tyhjästä putkahda, meillä on geneettinen perimä, kulttuuri on muokannut meitä, kaikki tieteelliset edistysaskeleet pohjautuvat aikaisempaan.
Kielemme tulee kaukaa, enemmistö meistä ymmärtää tämän ja on kiinnostunut historiasta. Sitä kutsutaan sivistykseksi.
On oma vahinkosi jos et kiinnostu muusta kuin tästä hetkestä.
paljon mielenkiintoisempia juttuja kuin menneet sodat, joilla jo koululaitoskin on kyllästymiseen asti yrittäny kansaa "sivistää".
Lapuan taisteluvirsi (Tekijä tuntematon, v. virsikirja 589)
Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan,
monet kuljen mä vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsin mä vaan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, täällä mä en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
mikä säilyä voisi maan päällä!
Ilo hetkessä häipyvi maailman tään,
kun kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuni kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on,
ja kun kuolema silmäni sulkee,
minut, Herrani, sinne sä vie ilohon,
pyhät missä sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkaukttas,
sinun kiitos ja kunnia. Amen
Jukka Paarma, arkkipiispa
Suomalaiseen kristillisyyteen, ainakin sellaiseen kuin mihin olemme vanhastaan tottuneet, tämä ei oikein pure. Meillä on mieluummin veisattu lapualaisen virren sanoin: Minä vaivainen oon mato matkamies maan, monet kuljen mä vaikeat retket. Tällainen ei niinkään ole tyypillistä luterilaisuutta, vaan paremminkin suomalaiseen mielentilaan aikojen kuluessa liittyvä perusasenne. Pohjolan karujen luonnonolojen keskellä ja suurempien valtakuntien puristuksessa elinmahdollisuuksistaan kamppailleen suomalaisen kristityn mielessä kyti ennemminkin ajatus ”miten tästä selviän ja jaksan” kuin näyttää maailmalle, että ”täältä pesee”
Sakari Kukko, muusikko
Kajaani. Pilven päällä valaisee vielä vähän Luojan aurinko. Mutta kun laskeudutaa viisi kilometriä alaspäin Oulujärven jäiden kohdalla, niin on ihan hämärää.
Minä vaivainen oon mato matkamies maan.
Siinä on hautausmaa vähässä lumessa ja Paltaniemen vanha kirkko.
Kirkkoon mennään suurella avaimella ja hirsiholvien alla on vielä hämärämpää kuin tiellä. Seinillä kulkee maalauksia, mutta niitä ei juuri erota.
Monipäinen hirviä säikyttelee katossa Sakari Kukkoa, mutta siellä leijailee muös torvea soittava enkeli. Kuvien silmät katsovat ylhäältä ympäri kirkkosalia, ja ovat katselleet jo 1700-luvulta asti.
tasapäisyydestä? No aletaampas kehitellä.Kaikki mukaan.Parhaat varmaan palkitaan.
Alatalon Mikko vois kehitellä jotain.
Häneltä se varmaan onnistuu.