”Olen luokkatietoinen kirjailija, en työläiskirjailija”, on ruotsinsuomalainen Susanna Alakoski sanonut. Alakosken ”Svinalängorna” -nimellä ilmestynyt esikoisromaani oli suuri tapaus Ruotsin kirjallisuudessa vuonna 2006 ja sai arvostetun August-palkinnon.
Susanna Alakosken suomeksi nimellä ”Sikalat” ilmestynyt kirja kertoo Ruotsiin työn perässä muuttaneen suomalaisen perheen elämästä 1960–70-luvun Ystadissa, asuinalueella, jonka nimi on virallisesti Fridhem, mutta jota kutsutaan nimellä Svinalängorna. Ystadin ”sikaloihin” koottiin maahanmuuttajia, alkoholisteja, pitkäaikaissairaita, yksinhuoltajia ja monilla muilla tavoilla syrjäytyneitä ja syrjäytettyjä ihmisiä. Sikalat kuvaa sitä puolta ruotsalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, josta ei ole mielellään puhuttu sosialidemokraattisen kansankodin kuvausten yhteydessä.
Sikalat on ainutlaatuinen kertomus Ruotsin 1960- ja 70-luvun asuntopolitiikan seurauksista, kun nopeassa tahdissa rakennettiin suuria asuinalueita, joita työläisperheet ja siirtolaiset kansoittivat. Syynä siihen, miksi vastaavaa kirjallisuutta ei juuri ole aiemmin ilmestynyt, on Susanna antamissaan haastatteluissa todennut, etteivät työläiset juuri perinteisesti kirjoita itse itsestään kirjoja. Hänen mukaansa tarvitaan niin sanottu luokkamatka, jollaisen Susanna on itsekin tehnyt kouluttautuessaan sosiaalityöntekijäksi. Omien sanojensa mukaan köyhyydestä keskiluokkaan, jos nyt sellaista tyypittelyä halutaan palkkatyöväestön erilaisista osasista käyttää. Tällaista sosiaalista nousua kutsutaan Ruotsissa klassresaksi (luokkaretki). Suomen kielessä ei vastaavaa sanaa ole, ainakaan samassa merkityksessä. Alakoski ravistelee teoksessaan ruotsalaisia näkemään alaluokan ongelmia, ja hän on kertonut toivovansa, että sama keskustelu aloitettaisiin vihdoin Suomessakin.
Mustan huumorin sävyttämän, rankan mutta toiveikkaan tarinan päähenkilö ja kertoja on kahdeksanvuotias Leena, jonka perheelle muutto uuteen asuntoon uudessa kotimaassa on iso asia. Moilasen perheen suuressa, uutuuttaan kiiltelevässä ja nykyaikaisessa asunnossa on kaikki ihmeelliseltä tuntuvat mukavuudet. Hanasta tulee kuumaa vettä. On sisävessa. Vähitellen onni murentuu, ja perhe voi yhä huonommin. Työttömyys, alkoholi ja henkinen tai fyysinen väkivalta alkavat hallita paitsi Leenan vanhempien myös hänen kahden parhaan kaverinsa Åsen ja Riittan perheiden elämää. Sikalat on raadollinen yhteiskuntakuvaus, mutta myös toiveikas kasvu- ja selviytymistarina.
Susanna Alakoski: Sikalat
Suom. Katriina Savolainen
Schildts 2007
Susanna Alakosken suomeksi nimellä ”Sikalat” ilmestynyt kirja kertoo Ruotsiin työn perässä muuttaneen suomalaisen perheen elämästä 1960–70-luvun Ystadissa, asuinalueella, jonka nimi on virallisesti Fridhem, mutta jota kutsutaan nimellä Svinalängorna. Ystadin ”sikaloihin” koottiin maahanmuuttajia, alkoholisteja, pitkäaikaissairaita, yksinhuoltajia ja monilla muilla tavoilla syrjäytyneitä ja syrjäytettyjä ihmisiä. Sikalat kuvaa sitä puolta ruotsalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, josta ei ole mielellään puhuttu sosialidemokraattisen kansankodin kuvausten yhteydessä.
Sikalat on ainutlaatuinen kertomus Ruotsin 1960- ja 70-luvun asuntopolitiikan seurauksista, kun nopeassa tahdissa rakennettiin suuria asuinalueita, joita työläisperheet ja siirtolaiset kansoittivat. Syynä siihen, miksi vastaavaa kirjallisuutta ei juuri ole aiemmin ilmestynyt, on Susanna antamissaan haastatteluissa todennut, etteivät työläiset juuri perinteisesti kirjoita itse itsestään kirjoja. Hänen mukaansa tarvitaan niin sanottu luokkamatka, jollaisen Susanna on itsekin tehnyt kouluttautuessaan sosiaalityöntekijäksi. Omien sanojensa mukaan köyhyydestä keskiluokkaan, jos nyt sellaista tyypittelyä halutaan palkkatyöväestön erilaisista osasista käyttää. Tällaista sosiaalista nousua kutsutaan Ruotsissa klassresaksi (luokkaretki). Suomen kielessä ei vastaavaa sanaa ole, ainakaan samassa merkityksessä. Alakoski ravistelee teoksessaan ruotsalaisia näkemään alaluokan ongelmia, ja hän on kertonut toivovansa, että sama keskustelu aloitettaisiin vihdoin Suomessakin.
Mustan huumorin sävyttämän, rankan mutta toiveikkaan tarinan päähenkilö ja kertoja on kahdeksanvuotias Leena, jonka perheelle muutto uuteen asuntoon uudessa kotimaassa on iso asia. Moilasen perheen suuressa, uutuuttaan kiiltelevässä ja nykyaikaisessa asunnossa on kaikki ihmeelliseltä tuntuvat mukavuudet. Hanasta tulee kuumaa vettä. On sisävessa. Vähitellen onni murentuu, ja perhe voi yhä huonommin. Työttömyys, alkoholi ja henkinen tai fyysinen väkivalta alkavat hallita paitsi Leenan vanhempien myös hänen kahden parhaan kaverinsa Åsen ja Riittan perheiden elämää. Sikalat on raadollinen yhteiskuntakuvaus, mutta myös toiveikas kasvu- ja selviytymistarina.
Susanna Alakoski: Sikalat
Suom. Katriina Savolainen
Schildts 2007
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.