Jos nyt ei aivan fyysisesti niin ainakin henkisesti nöyryytin heitä.
Aloittaessani keväällä 2005 asepalvelukseni Riihimäen viestirykmentissä olivat tiet huomattavan liukkaat.
Minua otti päähän, alapäähän kun piti juosta jäisillä teillä. Hermostuin niin että pisu tuli housuun.
Erään kerran komppanialla ja herra lääkintämajurilla oli tilaisuus keskustella terveyteen liittyvistä kysymyksistä.
Ei saatana! Kylläpäs. Minä otin asian puheeksi. Perustelin lääkintämajurille hyvin asiani. Seuraavana päivänä ei kukaan enäää juossut esim. kasarmin ja ruokalan väliä vaan hiljaa hipsuteltiin.
Ai että oli hauska vittuilla alikerstanteille. No nyt olenkin sivari TJ-nolla 06.2006
Aloittaessani keväällä 2005 asepalvelukseni Riihimäen viestirykmentissä olivat tiet huomattavan liukkaat.
Minua otti päähän, alapäähän kun piti juosta jäisillä teillä. Hermostuin niin että pisu tuli housuun.
Erään kerran komppanialla ja herra lääkintämajurilla oli tilaisuus keskustella terveyteen liittyvistä kysymyksistä.
Ei saatana! Kylläpäs. Minä otin asian puheeksi. Perustelin lääkintämajurille hyvin asiani. Seuraavana päivänä ei kukaan enäää juossut esim. kasarmin ja ruokalan väliä vaan hiljaa hipsuteltiin.
Ai että oli hauska vittuilla alikerstanteille. No nyt olenkin sivari TJ-nolla 06.2006
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä riitti Aukissa (itse olin oppilaana) kun komppanjan päällikkö näki järjestäytymisen, sanoi ettei se juokseminen ole tarpeellista, sen jälkeen riitti kävelyvauhti. Ei sitä kukaan alikersantti surrut.