Kirkon historiallinen taakka

kuin oikeutettu jakamaan ehtoollista. Luterilainen kirkko painottaa olevansa osa katollista kirkkoa, joka perustettiin helluntaina.

Inkvisitio

Inkvisitio on varmasti yksi eniten ja laajimmin väärinymmärretyistä katoliseen kirkkoon liittyvistä asioista. Ristiretkien ohella ja ehkä vielä useammin sitä käytetään kirkonvastaisena taikasanana, jonka takana piilee monesti täysi tietämättömyys siitä, mistä inkvisitiossa ylipäätään oli kysymys.

Sana inkvisitio itsessään tarkoittaa kyselyä, ja juuri kyselystä inkvisitiossa olikin kyse – se ei ollut kirkon keino etsiä käsiinsä, kiduttaa ja teloittaa vääräoppisia. On itse asiassa hieman harhaanjohtavaa puhua inkvisitiosta yksikössä, sillä todellisuudessa inkvisitioita oli monia eri vuosisatoina eri paikoissa, ja ne kohdistuivat eri ryhmiin. Pahamaineisin yleisen käsityksen mukaan oli Espanjan inkvisitio, jonka on joskus väitetty surmanneen miljoonittain ihmisiä.

Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön.

Myös surmattujen lukuja on liioiteltu rajusti katolisvastaisissa teoksissa. Jotkut esitetyt luvut ovat olleet niin suuria (kymmeniä miljoonia), että ne olisivat vaatineet koko Euroopan tuonaikaisen väestön surmaamista! Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia tuhansia pitkällä aikavälillä. Inkvisitio ei ollut raaempi eikä epäoikeudenmukaisempi kuin muut tuonaikaiset tuomioistuimet. Päinvastoin sillä oli hyvä maine, koska todistusaineistot punnittiin erittäin tarkkaan ennen tuomiota. On olemassa merkintöjä tapauksista, joissa maallisessa oikeudessa syytetty lausui jumalanpilkkoja vain siksi, että hänen tapauksensa siirrettäisiin inkvisition tutkittavaksi.

Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö. 5. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: “Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin (lat. inquisieris diligenter) heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi.” (17:2–5)

Muinaisen Israelin tapaan keskiaikainen Eurooppa oli Jumalalle pyhitetty yhteiskunta, jossa virallinen uskonto oli myös virallinen totuus. On siis ymmärrettävää, että keskiaikaiset kristityt ymmärsivät Raamattua lukiessaan, että heidän tuli noudattaa tätä Uudessa testamentissakin toistettua Jumalan käskyä: “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13, vrt. 5. Moos. 13:6)

Jälleen on kuitenkin tunnustettava, että inkvisitioissa mentiin joskus liian pitkälle, väärinkäytöksiä tapahtui (esim. kidutus), ihmisten syntisyys sai käytännössä voiton hyvistä tarkoitusperistä. Paavin johdolla kirkko on ilmaissut katumuksensa kaikista lastensa tekemistä vääryyksistä useaan otteeseen, ja kirkko aloittaa jokaisen messun yhteisellä synnintunnustuksella. Katolilaisten puutteellisuus on kuitenkin totta ilman inkvisitioitakin, eikä asia varsinaisesti liity mitenkään siihen, onko katolinen kirkko Jumalan perustama tai onko katolinen usko totta. Nämä asiat on selvitettävä toisin perustein.

Galileo Galilein tapaus

Toinen kirkolle monien mielestä nolo tapaus on Galileo Galilein kohtelu ja kohtalo. Tähänkin tapaukseen liittyy useita väärinkäsityksiä. Galileo Galilei ei keksinyt eikä todistanut teoriaa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa – jo muinaisesta Intiasta (700–800-luvut eKr.) ja antiikin Kreikasta (300 eKr.) tunnetaan kirjoituksia, jotka pohtivat kysymystä, eikä kukaan tiedemies nykyään hyväksy Galileon perusteita heliosentrisyyden todistamiseksi.

Katolinen kirkko ei myöskään automaattisesti ollut heliosentristä näkemystä vastaan – kirkko ei ole koskaan ollut tieteenvastainen, vaan päinvastoin keskiajalla kirkko oli useissa tapauksissa tieteen edelläkävijä. Katolinen pappi Kopernikus oli omistanut paaville teoksensa heliosentrisyydestä ennen Galilei-kiistaa, eikä häntä ollut siitä tuomittu. Myös Galileo oli paavin ystävä ennen hänen tuomitsemistaan.

Heliosentrisyyttä vastustivat Galileo Galilein aikana arvostetut tiedemiehet eikä vain Raamattua sokean kirjaimellisesti tulkitseva kirkko. On olemassa eri näkemyksiä siitä, mikä oikeastaan johti Galileon ja kirkon konfliktiin, mutta on selvää, että kirkko ei ole koskaan erehtymättömästi julistanut mitään geosentrisyyden todellisuudesta eikä heliosentrisyyden harhaoppisuudesta.

Galileon ”harhaopista suuresti epäillyksi” julistanut tuomioistuin sai päätökselleen paavin hyväksynnän, mutta erehtymättömyyden oppi koskee vain paavin tai ekumeenisen kirkolliskokouksen määrittelemää koko kirkkoa sitovaa uskonoppiin tai moraaliin liittyvää kysymystä. Tapaus ei siis kyseenalaista kirkon tai paavin erehtymättömyyttä.

Huhut Galileon kiduttamisesta ja karusta vangitsemisesta ovat perättömiä – Galileoa kohdeltiin erittäin hyvin eikä hänen tuomionsa ollut kotiarestia vakavampi. Silti kirkko tunnustaa virheensä Galileon tuomitsemisessa – vuonna 1992 Johannes Paavali II pahoitteli sitä, miten tapaus aikoinaan hoidettiin.

Kaikesta huolimatta ja lähes kaikkien yllätykseksi on kuitenkin edelleen avoin ja väiteltävissä oleva kysymys, oliko Galileo kenties täysin väärässä ja kirkon perinteinen näkemys oikeassa. Joidenkin omankin aikamme ihmisten mielestä heliosentrisyyttä ei ole koskaan todistettu – he uskovat geosentrisyyteen rationaalisin perustein ja ovat valmiina väittelemään asiasta. (Näillä ja näillä sivuilla modernit geosentrisyyden puolustajat esittävät näkemyksiään ja argumenttejaan.)

http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/kirkon-skandaalit/

Faktio kirjoitti:

Inkvisitio

Inkvisitio on varmasti yksi eniten ja laajimmin väärinymmärretyistä katoliseen kirkkoon liittyvistä asioista. Ristiretkien ohella ja ehkä vielä useammin sitä käytetään kirkonvastaisena taikasanana, jonka takana piilee monesti täysi tietämättömyys siitä, mistä inkvisitiossa ylipäätään oli kysymys.

Sana inkvisitio itsessään tarkoittaa kyselyä, ja juuri kyselystä inkvisitiossa olikin kyse – se ei ollut kirkon keino etsiä käsiinsä, kiduttaa ja teloittaa vääräoppisia. On itse asiassa hieman harhaanjohtavaa puhua inkvisitiosta yksikössä, sillä todellisuudessa inkvisitioita oli monia eri vuosisatoina eri paikoissa, ja ne kohdistuivat eri ryhmiin. Pahamaineisin yleisen käsityksen mukaan oli Espanjan inkvisitio, jonka on joskus väitetty surmanneen miljoonittain ihmisiä.

Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön.

Myös surmattujen lukuja on liioiteltu rajusti katolisvastaisissa teoksissa. Jotkut esitetyt luvut ovat olleet niin suuria (kymmeniä miljoonia), että ne olisivat vaatineet koko Euroopan tuonaikaisen väestön surmaamista! Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia tuhansia pitkällä aikavälillä. Inkvisitio ei ollut raaempi eikä epäoikeudenmukaisempi kuin muut tuonaikaiset tuomioistuimet. Päinvastoin sillä oli hyvä maine, koska todistusaineistot punnittiin erittäin tarkkaan ennen tuomiota. On olemassa merkintöjä tapauksista, joissa maallisessa oikeudessa syytetty lausui jumalanpilkkoja vain siksi, että hänen tapauksensa siirrettäisiin inkvisition tutkittavaksi.

Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö. 5. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: “Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin (lat. inquisieris diligenter) heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi.” (17:2–5)

Muinaisen Israelin tapaan keskiaikainen Eurooppa oli Jumalalle pyhitetty yhteiskunta, jossa virallinen uskonto oli myös virallinen totuus. On siis ymmärrettävää, että keskiaikaiset kristityt ymmärsivät Raamattua lukiessaan, että heidän tuli noudattaa tätä Uudessa testamentissakin toistettua Jumalan käskyä: “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13, vrt. 5. Moos. 13:6)

Jälleen on kuitenkin tunnustettava, että inkvisitioissa mentiin joskus liian pitkälle, väärinkäytöksiä tapahtui (esim. kidutus), ihmisten syntisyys sai käytännössä voiton hyvistä tarkoitusperistä. Paavin johdolla kirkko on ilmaissut katumuksensa kaikista lastensa tekemistä vääryyksistä useaan otteeseen, ja kirkko aloittaa jokaisen messun yhteisellä synnintunnustuksella. Katolilaisten puutteellisuus on kuitenkin totta ilman inkvisitioitakin, eikä asia varsinaisesti liity mitenkään siihen, onko katolinen kirkko Jumalan perustama tai onko katolinen usko totta. Nämä asiat on selvitettävä toisin perustein.

Galileo Galilein tapaus

Toinen kirkolle monien mielestä nolo tapaus on Galileo Galilein kohtelu ja kohtalo. Tähänkin tapaukseen liittyy useita väärinkäsityksiä. Galileo Galilei ei keksinyt eikä todistanut teoriaa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa – jo muinaisesta Intiasta (700–800-luvut eKr.) ja antiikin Kreikasta (300 eKr.) tunnetaan kirjoituksia, jotka pohtivat kysymystä, eikä kukaan tiedemies nykyään hyväksy Galileon perusteita heliosentrisyyden todistamiseksi.

Katolinen kirkko ei myöskään automaattisesti ollut heliosentristä näkemystä vastaan – kirkko ei ole koskaan ollut tieteenvastainen, vaan päinvastoin keskiajalla kirkko oli useissa tapauksissa tieteen edelläkävijä. Katolinen pappi Kopernikus oli omistanut paaville teoksensa heliosentrisyydestä ennen Galilei-kiistaa, eikä häntä ollut siitä tuomittu. Myös Galileo oli paavin ystävä ennen hänen tuomitsemistaan.

Heliosentrisyyttä vastustivat Galileo Galilein aikana arvostetut tiedemiehet eikä vain Raamattua sokean kirjaimellisesti tulkitseva kirkko. On olemassa eri näkemyksiä siitä, mikä oikeastaan johti Galileon ja kirkon konfliktiin, mutta on selvää, että kirkko ei ole koskaan erehtymättömästi julistanut mitään geosentrisyyden todellisuudesta eikä heliosentrisyyden harhaoppisuudesta.

Galileon ”harhaopista suuresti epäillyksi” julistanut tuomioistuin sai päätökselleen paavin hyväksynnän, mutta erehtymättömyyden oppi koskee vain paavin tai ekumeenisen kirkolliskokouksen määrittelemää koko kirkkoa sitovaa uskonoppiin tai moraaliin liittyvää kysymystä. Tapaus ei siis kyseenalaista kirkon tai paavin erehtymättömyyttä.

Huhut Galileon kiduttamisesta ja karusta vangitsemisesta ovat perättömiä – Galileoa kohdeltiin erittäin hyvin eikä hänen tuomionsa ollut kotiarestia vakavampi. Silti kirkko tunnustaa virheensä Galileon tuomitsemisessa – vuonna 1992 Johannes Paavali II pahoitteli sitä, miten tapaus aikoinaan hoidettiin.

Kaikesta huolimatta ja lähes kaikkien yllätykseksi on kuitenkin edelleen avoin ja väiteltävissä oleva kysymys, oliko Galileo kenties täysin väärässä ja kirkon perinteinen näkemys oikeassa. Joidenkin omankin aikamme ihmisten mielestä heliosentrisyyttä ei ole koskaan todistettu – he uskovat geosentrisyyteen rationaalisin perustein ja ovat valmiina väittelemään asiasta. (Näillä ja näillä sivuilla modernit geosentrisyyden puolustajat esittävät näkemyksiään ja argumenttejaan.)

http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/kirkon-skandaalit/

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkvisitio
Voit lukea tuolta ihan toisenlaista tietoa asiasta.

Nykyinen Paavi "Jeesuksen rotweiler" ei tunnusta vieläkään Galileon tutkimuksia maan kiertämisestä auringon ympäri. 1633 inkvistio tuomitsi Galilein ja nykyinen Paavi on sanonut tuomion olevan "järkevä ja oikeudenmukainen".

Faktio kirjoitti:

Inkvisitio

Inkvisitio on varmasti yksi eniten ja laajimmin väärinymmärretyistä katoliseen kirkkoon liittyvistä asioista. Ristiretkien ohella ja ehkä vielä useammin sitä käytetään kirkonvastaisena taikasanana, jonka takana piilee monesti täysi tietämättömyys siitä, mistä inkvisitiossa ylipäätään oli kysymys.

Sana inkvisitio itsessään tarkoittaa kyselyä, ja juuri kyselystä inkvisitiossa olikin kyse – se ei ollut kirkon keino etsiä käsiinsä, kiduttaa ja teloittaa vääräoppisia. On itse asiassa hieman harhaanjohtavaa puhua inkvisitiosta yksikössä, sillä todellisuudessa inkvisitioita oli monia eri vuosisatoina eri paikoissa, ja ne kohdistuivat eri ryhmiin. Pahamaineisin yleisen käsityksen mukaan oli Espanjan inkvisitio, jonka on joskus väitetty surmanneen miljoonittain ihmisiä.

Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön.

Myös surmattujen lukuja on liioiteltu rajusti katolisvastaisissa teoksissa. Jotkut esitetyt luvut ovat olleet niin suuria (kymmeniä miljoonia), että ne olisivat vaatineet koko Euroopan tuonaikaisen väestön surmaamista! Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia tuhansia pitkällä aikavälillä. Inkvisitio ei ollut raaempi eikä epäoikeudenmukaisempi kuin muut tuonaikaiset tuomioistuimet. Päinvastoin sillä oli hyvä maine, koska todistusaineistot punnittiin erittäin tarkkaan ennen tuomiota. On olemassa merkintöjä tapauksista, joissa maallisessa oikeudessa syytetty lausui jumalanpilkkoja vain siksi, että hänen tapauksensa siirrettäisiin inkvisition tutkittavaksi.

Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö. 5. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: “Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin (lat. inquisieris diligenter) heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi.” (17:2–5)

Muinaisen Israelin tapaan keskiaikainen Eurooppa oli Jumalalle pyhitetty yhteiskunta, jossa virallinen uskonto oli myös virallinen totuus. On siis ymmärrettävää, että keskiaikaiset kristityt ymmärsivät Raamattua lukiessaan, että heidän tuli noudattaa tätä Uudessa testamentissakin toistettua Jumalan käskyä: “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13, vrt. 5. Moos. 13:6)

Jälleen on kuitenkin tunnustettava, että inkvisitioissa mentiin joskus liian pitkälle, väärinkäytöksiä tapahtui (esim. kidutus), ihmisten syntisyys sai käytännössä voiton hyvistä tarkoitusperistä. Paavin johdolla kirkko on ilmaissut katumuksensa kaikista lastensa tekemistä vääryyksistä useaan otteeseen, ja kirkko aloittaa jokaisen messun yhteisellä synnintunnustuksella. Katolilaisten puutteellisuus on kuitenkin totta ilman inkvisitioitakin, eikä asia varsinaisesti liity mitenkään siihen, onko katolinen kirkko Jumalan perustama tai onko katolinen usko totta. Nämä asiat on selvitettävä toisin perustein.

Galileo Galilein tapaus

Toinen kirkolle monien mielestä nolo tapaus on Galileo Galilein kohtelu ja kohtalo. Tähänkin tapaukseen liittyy useita väärinkäsityksiä. Galileo Galilei ei keksinyt eikä todistanut teoriaa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa – jo muinaisesta Intiasta (700–800-luvut eKr.) ja antiikin Kreikasta (300 eKr.) tunnetaan kirjoituksia, jotka pohtivat kysymystä, eikä kukaan tiedemies nykyään hyväksy Galileon perusteita heliosentrisyyden todistamiseksi.

Katolinen kirkko ei myöskään automaattisesti ollut heliosentristä näkemystä vastaan – kirkko ei ole koskaan ollut tieteenvastainen, vaan päinvastoin keskiajalla kirkko oli useissa tapauksissa tieteen edelläkävijä. Katolinen pappi Kopernikus oli omistanut paaville teoksensa heliosentrisyydestä ennen Galilei-kiistaa, eikä häntä ollut siitä tuomittu. Myös Galileo oli paavin ystävä ennen hänen tuomitsemistaan.

Heliosentrisyyttä vastustivat Galileo Galilein aikana arvostetut tiedemiehet eikä vain Raamattua sokean kirjaimellisesti tulkitseva kirkko. On olemassa eri näkemyksiä siitä, mikä oikeastaan johti Galileon ja kirkon konfliktiin, mutta on selvää, että kirkko ei ole koskaan erehtymättömästi julistanut mitään geosentrisyyden todellisuudesta eikä heliosentrisyyden harhaoppisuudesta.

Galileon ”harhaopista suuresti epäillyksi” julistanut tuomioistuin sai päätökselleen paavin hyväksynnän, mutta erehtymättömyyden oppi koskee vain paavin tai ekumeenisen kirkolliskokouksen määrittelemää koko kirkkoa sitovaa uskonoppiin tai moraaliin liittyvää kysymystä. Tapaus ei siis kyseenalaista kirkon tai paavin erehtymättömyyttä.

Huhut Galileon kiduttamisesta ja karusta vangitsemisesta ovat perättömiä – Galileoa kohdeltiin erittäin hyvin eikä hänen tuomionsa ollut kotiarestia vakavampi. Silti kirkko tunnustaa virheensä Galileon tuomitsemisessa – vuonna 1992 Johannes Paavali II pahoitteli sitä, miten tapaus aikoinaan hoidettiin.

Kaikesta huolimatta ja lähes kaikkien yllätykseksi on kuitenkin edelleen avoin ja väiteltävissä oleva kysymys, oliko Galileo kenties täysin väärässä ja kirkon perinteinen näkemys oikeassa. Joidenkin omankin aikamme ihmisten mielestä heliosentrisyyttä ei ole koskaan todistettu – he uskovat geosentrisyyteen rationaalisin perustein ja ovat valmiina väittelemään asiasta. (Näillä ja näillä sivuilla modernit geosentrisyyden puolustajat esittävät näkemyksiään ja argumenttejaan.)

http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/kirkon-skandaalit/

Lue lisää

Onko Inkvisitio "Jumalan keksintö" kuten väität?

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1)

"minä en tuomitse ketään" (Joh.8:15)


Mitä Jeesus opetti kiduttamisesta?

Matt.7:12

Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

Pe.ku kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkvisitio
Voit lukea tuolta ihan toisenlaista tietoa asiasta.

Nykyinen Paavi "Jeesuksen rotweiler" ei tunnusta vieläkään Galileon tutkimuksia maan kiertämisestä auringon ympäri. 1633 inkvistio tuomitsi Galilein ja nykyinen Paavi on sanonut tuomion olevan "järkevä ja oikeudenmukainen".

Lue lisää

Linkistäsi ei löytynyt tukea väitteillesi.

kuten väität kirjoitti:

Onko Inkvisitio "Jumalan keksintö" kuten väität?

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1)

"minä en tuomitse ketään" (Joh.8:15)


Mitä Jeesus opetti kiduttamisesta?

Matt.7:12

Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

Lue lisää

Se edellinen kirjoitus uudelleen.

Faktio kirjoitti:

Inkvisitio

Inkvisitio on varmasti yksi eniten ja laajimmin väärinymmärretyistä katoliseen kirkkoon liittyvistä asioista. Ristiretkien ohella ja ehkä vielä useammin sitä käytetään kirkonvastaisena taikasanana, jonka takana piilee monesti täysi tietämättömyys siitä, mistä inkvisitiossa ylipäätään oli kysymys.

Sana inkvisitio itsessään tarkoittaa kyselyä, ja juuri kyselystä inkvisitiossa olikin kyse – se ei ollut kirkon keino etsiä käsiinsä, kiduttaa ja teloittaa vääräoppisia. On itse asiassa hieman harhaanjohtavaa puhua inkvisitiosta yksikössä, sillä todellisuudessa inkvisitioita oli monia eri vuosisatoina eri paikoissa, ja ne kohdistuivat eri ryhmiin. Pahamaineisin yleisen käsityksen mukaan oli Espanjan inkvisitio, jonka on joskus väitetty surmanneen miljoonittain ihmisiä.

Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön.

Myös surmattujen lukuja on liioiteltu rajusti katolisvastaisissa teoksissa. Jotkut esitetyt luvut ovat olleet niin suuria (kymmeniä miljoonia), että ne olisivat vaatineet koko Euroopan tuonaikaisen väestön surmaamista! Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia tuhansia pitkällä aikavälillä. Inkvisitio ei ollut raaempi eikä epäoikeudenmukaisempi kuin muut tuonaikaiset tuomioistuimet. Päinvastoin sillä oli hyvä maine, koska todistusaineistot punnittiin erittäin tarkkaan ennen tuomiota. On olemassa merkintöjä tapauksista, joissa maallisessa oikeudessa syytetty lausui jumalanpilkkoja vain siksi, että hänen tapauksensa siirrettäisiin inkvisition tutkittavaksi.

Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö. 5. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: “Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin (lat. inquisieris diligenter) heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi.” (17:2–5)

Muinaisen Israelin tapaan keskiaikainen Eurooppa oli Jumalalle pyhitetty yhteiskunta, jossa virallinen uskonto oli myös virallinen totuus. On siis ymmärrettävää, että keskiaikaiset kristityt ymmärsivät Raamattua lukiessaan, että heidän tuli noudattaa tätä Uudessa testamentissakin toistettua Jumalan käskyä: “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13, vrt. 5. Moos. 13:6)

Jälleen on kuitenkin tunnustettava, että inkvisitioissa mentiin joskus liian pitkälle, väärinkäytöksiä tapahtui (esim. kidutus), ihmisten syntisyys sai käytännössä voiton hyvistä tarkoitusperistä. Paavin johdolla kirkko on ilmaissut katumuksensa kaikista lastensa tekemistä vääryyksistä useaan otteeseen, ja kirkko aloittaa jokaisen messun yhteisellä synnintunnustuksella. Katolilaisten puutteellisuus on kuitenkin totta ilman inkvisitioitakin, eikä asia varsinaisesti liity mitenkään siihen, onko katolinen kirkko Jumalan perustama tai onko katolinen usko totta. Nämä asiat on selvitettävä toisin perustein.

Galileo Galilein tapaus

Toinen kirkolle monien mielestä nolo tapaus on Galileo Galilein kohtelu ja kohtalo. Tähänkin tapaukseen liittyy useita väärinkäsityksiä. Galileo Galilei ei keksinyt eikä todistanut teoriaa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa – jo muinaisesta Intiasta (700–800-luvut eKr.) ja antiikin Kreikasta (300 eKr.) tunnetaan kirjoituksia, jotka pohtivat kysymystä, eikä kukaan tiedemies nykyään hyväksy Galileon perusteita heliosentrisyyden todistamiseksi.

Katolinen kirkko ei myöskään automaattisesti ollut heliosentristä näkemystä vastaan – kirkko ei ole koskaan ollut tieteenvastainen, vaan päinvastoin keskiajalla kirkko oli useissa tapauksissa tieteen edelläkävijä. Katolinen pappi Kopernikus oli omistanut paaville teoksensa heliosentrisyydestä ennen Galilei-kiistaa, eikä häntä ollut siitä tuomittu. Myös Galileo oli paavin ystävä ennen hänen tuomitsemistaan.

Heliosentrisyyttä vastustivat Galileo Galilein aikana arvostetut tiedemiehet eikä vain Raamattua sokean kirjaimellisesti tulkitseva kirkko. On olemassa eri näkemyksiä siitä, mikä oikeastaan johti Galileon ja kirkon konfliktiin, mutta on selvää, että kirkko ei ole koskaan erehtymättömästi julistanut mitään geosentrisyyden todellisuudesta eikä heliosentrisyyden harhaoppisuudesta.

Galileon ”harhaopista suuresti epäillyksi” julistanut tuomioistuin sai päätökselleen paavin hyväksynnän, mutta erehtymättömyyden oppi koskee vain paavin tai ekumeenisen kirkolliskokouksen määrittelemää koko kirkkoa sitovaa uskonoppiin tai moraaliin liittyvää kysymystä. Tapaus ei siis kyseenalaista kirkon tai paavin erehtymättömyyttä.

Huhut Galileon kiduttamisesta ja karusta vangitsemisesta ovat perättömiä – Galileoa kohdeltiin erittäin hyvin eikä hänen tuomionsa ollut kotiarestia vakavampi. Silti kirkko tunnustaa virheensä Galileon tuomitsemisessa – vuonna 1992 Johannes Paavali II pahoitteli sitä, miten tapaus aikoinaan hoidettiin.

Kaikesta huolimatta ja lähes kaikkien yllätykseksi on kuitenkin edelleen avoin ja väiteltävissä oleva kysymys, oliko Galileo kenties täysin väärässä ja kirkon perinteinen näkemys oikeassa. Joidenkin omankin aikamme ihmisten mielestä heliosentrisyyttä ei ole koskaan todistettu – he uskovat geosentrisyyteen rationaalisin perustein ja ovat valmiina väittelemään asiasta. (Näillä ja näillä sivuilla modernit geosentrisyyden puolustajat esittävät näkemyksiään ja argumenttejaan.)

http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/kirkon-skandaalit/

Lue lisää

"Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön."

Noinhan se näennäisesti oli.
Tosiasiassa tekopyhä kirkko käytti valtiota likaisimpaan työhön, eli rangaistusten täytäntöön panoon säilyttääkseen "verta vuodattamattoman" maineensa. Kirkon valta oli suurempi kuin valtion, joten se valitsi, mitä teki itse ja mitä teetätti muilla.

Faktio kirjoitti:

Se edellinen kirjoitus uudelleen.

Faktio: "Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö."

Katolilainen kaksinaamainen valehtelija, Faktio, on Paavin kätyri joka ei pysy sanojensa takana. Mutta Paavin teot palastetaan koko maailmalle sitä ei Paavi pysty estämään.

Faktio kirjoitti:

Inkvisitio

Inkvisitio on varmasti yksi eniten ja laajimmin väärinymmärretyistä katoliseen kirkkoon liittyvistä asioista. Ristiretkien ohella ja ehkä vielä useammin sitä käytetään kirkonvastaisena taikasanana, jonka takana piilee monesti täysi tietämättömyys siitä, mistä inkvisitiossa ylipäätään oli kysymys.

Sana inkvisitio itsessään tarkoittaa kyselyä, ja juuri kyselystä inkvisitiossa olikin kyse – se ei ollut kirkon keino etsiä käsiinsä, kiduttaa ja teloittaa vääräoppisia. On itse asiassa hieman harhaanjohtavaa puhua inkvisitiosta yksikössä, sillä todellisuudessa inkvisitioita oli monia eri vuosisatoina eri paikoissa, ja ne kohdistuivat eri ryhmiin. Pahamaineisin yleisen käsityksen mukaan oli Espanjan inkvisitio, jonka on joskus väitetty surmanneen miljoonittain ihmisiä.

Todellisuudessa inkvisitio ei surmannut eikä kirkko tappanut. Sen sijaan valtio, joka oli kristillinen toisin kuin nykyään, piti harhaoppia tai valheellista kristillisyyttä (Espanjan inkvisitio kohdistui valheellisiin juutalaisiin ja islamilaisiin ”käännynnäisiin” ja heidän aiheuttamaansa yhteiskunnalliseen vaaraan) raskaana rikoksena. Valtio pyysi kirkkoa tutkimaan epäiltyjä, ja jos joku todettiin syylliseksi eikä hän suostunut katumaan, hänet luovutettiin valtiolle, joka pani rangaistukset täytäntöön.

Myös surmattujen lukuja on liioiteltu rajusti katolisvastaisissa teoksissa. Jotkut esitetyt luvut ovat olleet niin suuria (kymmeniä miljoonia), että ne olisivat vaatineet koko Euroopan tuonaikaisen väestön surmaamista! Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia tuhansia pitkällä aikavälillä. Inkvisitio ei ollut raaempi eikä epäoikeudenmukaisempi kuin muut tuonaikaiset tuomioistuimet. Päinvastoin sillä oli hyvä maine, koska todistusaineistot punnittiin erittäin tarkkaan ennen tuomiota. On olemassa merkintöjä tapauksista, joissa maallisessa oikeudessa syytetty lausui jumalanpilkkoja vain siksi, että hänen tapauksensa siirrettäisiin inkvisition tutkittavaksi.

Eräs huomionarvoinen asia on myös se, että inkvisitio ei ole katolisen kirkon vaan Jumalan itsensä keksintö. 5. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: “Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin (lat. inquisieris diligenter) heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi.” (17:2–5)

Muinaisen Israelin tapaan keskiaikainen Eurooppa oli Jumalalle pyhitetty yhteiskunta, jossa virallinen uskonto oli myös virallinen totuus. On siis ymmärrettävää, että keskiaikaiset kristityt ymmärsivät Raamattua lukiessaan, että heidän tuli noudattaa tätä Uudessa testamentissakin toistettua Jumalan käskyä: “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13, vrt. 5. Moos. 13:6)

Jälleen on kuitenkin tunnustettava, että inkvisitioissa mentiin joskus liian pitkälle, väärinkäytöksiä tapahtui (esim. kidutus), ihmisten syntisyys sai käytännössä voiton hyvistä tarkoitusperistä. Paavin johdolla kirkko on ilmaissut katumuksensa kaikista lastensa tekemistä vääryyksistä useaan otteeseen, ja kirkko aloittaa jokaisen messun yhteisellä synnintunnustuksella. Katolilaisten puutteellisuus on kuitenkin totta ilman inkvisitioitakin, eikä asia varsinaisesti liity mitenkään siihen, onko katolinen kirkko Jumalan perustama tai onko katolinen usko totta. Nämä asiat on selvitettävä toisin perustein.

Galileo Galilein tapaus

Toinen kirkolle monien mielestä nolo tapaus on Galileo Galilein kohtelu ja kohtalo. Tähänkin tapaukseen liittyy useita väärinkäsityksiä. Galileo Galilei ei keksinyt eikä todistanut teoriaa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa – jo muinaisesta Intiasta (700–800-luvut eKr.) ja antiikin Kreikasta (300 eKr.) tunnetaan kirjoituksia, jotka pohtivat kysymystä, eikä kukaan tiedemies nykyään hyväksy Galileon perusteita heliosentrisyyden todistamiseksi.

Katolinen kirkko ei myöskään automaattisesti ollut heliosentristä näkemystä vastaan – kirkko ei ole koskaan ollut tieteenvastainen, vaan päinvastoin keskiajalla kirkko oli useissa tapauksissa tieteen edelläkävijä. Katolinen pappi Kopernikus oli omistanut paaville teoksensa heliosentrisyydestä ennen Galilei-kiistaa, eikä häntä ollut siitä tuomittu. Myös Galileo oli paavin ystävä ennen hänen tuomitsemistaan.

Heliosentrisyyttä vastustivat Galileo Galilein aikana arvostetut tiedemiehet eikä vain Raamattua sokean kirjaimellisesti tulkitseva kirkko. On olemassa eri näkemyksiä siitä, mikä oikeastaan johti Galileon ja kirkon konfliktiin, mutta on selvää, että kirkko ei ole koskaan erehtymättömästi julistanut mitään geosentrisyyden todellisuudesta eikä heliosentrisyyden harhaoppisuudesta.

Galileon ”harhaopista suuresti epäillyksi” julistanut tuomioistuin sai päätökselleen paavin hyväksynnän, mutta erehtymättömyyden oppi koskee vain paavin tai ekumeenisen kirkolliskokouksen määrittelemää koko kirkkoa sitovaa uskonoppiin tai moraaliin liittyvää kysymystä. Tapaus ei siis kyseenalaista kirkon tai paavin erehtymättömyyttä.

Huhut Galileon kiduttamisesta ja karusta vangitsemisesta ovat perättömiä – Galileoa kohdeltiin erittäin hyvin eikä hänen tuomionsa ollut kotiarestia vakavampi. Silti kirkko tunnustaa virheensä Galileon tuomitsemisessa – vuonna 1992 Johannes Paavali II pahoitteli sitä, miten tapaus aikoinaan hoidettiin.

Kaikesta huolimatta ja lähes kaikkien yllätykseksi on kuitenkin edelleen avoin ja väiteltävissä oleva kysymys, oliko Galileo kenties täysin väärässä ja kirkon perinteinen näkemys oikeassa. Joidenkin omankin aikamme ihmisten mielestä heliosentrisyyttä ei ole koskaan todistettu – he uskovat geosentrisyyteen rationaalisin perustein ja ovat valmiina väittelemään asiasta. (Näillä ja näillä sivuilla modernit geosentrisyyden puolustajat esittävät näkemyksiään ja argumenttejaan.)

http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/kirkon-skandaalit/

Lue lisää

"Pope Gregory IX in 1231 instituted the papal Inquisition for the apprehension and trial of heretics." Encyclopedia Britannica, Inquisition

"The Inquisition properly so called did not come into existence until 1231, with the constitution Excommunicamus of Pope Gregory IX...." MS Encarta 98 Encyclopedia, Inquisition

"Soon after the Inquisition was instituted, Pope Innocent IV, influenced by the revival of Roman law, issued a decree (in 1252) that called on civil magistrates to have persons accused of heresy tortured to elicit confessions against themselves and others; this was probably the earliest instance of ecclesiastical sanction of this mode of examination." MS Encarta 98 Encyclopedia, torture