Miten olisikaan käynyt, jos Suomen 16 divisioona ja muutamat prikaatit olisivatkin ryhmitetty toisella tavalla jatkosodan hyökkäysvaihetta varten? Saksalaisen 20.Vuoristoarmeijan sijoittaminen Suomen Lappiin oli myös virhe. Jälkikäteen ajatellen, järkevämpää olisi ollut jättää 20.A:n pääjoukot Norjaan, ja tuoda Suomeen sen sijaan esim. 11.A:n joukkoja yhden panssariarmeijakunnan tukemana. Ajatelkaapa, millaisella vauhdilla saksalainen panssariarmeijakunta olisi pyyhkäissyt Laatokan itäistä rantatietä Aunuksen kautta Tihvinään. Jälkikäteen ajatellen, koko Karjalan Armeija olisi tullut olla saksalaisperäinen. Suomalaisten vastuualueena olisi voinut olla Karjalan Kannas, sekä Pohjoinen Suomi Petsamoa lukuun ottamatta. Saksalaisen Karjalan Armeijan (mahd. 11.A) tehtävänä olisi ollut edetä pikavauhtia Syvärille ja kohdata Syvärin ja Olhava-joen välimaastossa Pohjoisen Armeijaryhmän joukot elo-syyskuussa. Eteneminen Äänisen rannalle ja Maaselän Kannakselle olisi voinut jättää kauemmaksi tulevaisuuteen, jos sille Leningradin antauduttua olisi ollut edes tarvetta.
Mitä tulee tuohon 11.Armeijaan, joka olisi tässä ratkaisussa ollut pois Eteläisestä Armeijaryhmästä, niin se toki olisi heikentänyt Saksan ja sen liittolaisten etenemistä Länsi-Ukrainassa ja Bessarabiassa, mutta toisaalta se oli vain sivunäyttämö, koska ratkaisun piti tapahtua Leningradin ja Moskovan suunnassa.
Mitä tulee tuohon 11.Armeijaan, joka olisi tässä ratkaisussa ollut pois Eteläisestä Armeijaryhmästä, niin se toki olisi heikentänyt Saksan ja sen liittolaisten etenemistä Länsi-Ukrainassa ja Bessarabiassa, mutta toisaalta se oli vain sivunäyttämö, koska ratkaisun piti tapahtua Leningradin ja Moskovan suunnassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomi olisi pitänyt sijoittaa Ruotsin ja Norjan väliin. Historiamme olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi.
" Mitä tulee tuohon 11.Armeijaan, joka olisi tässä ratkaisussa ollut pois Eteläisestä Armeijaryhmästä, niin se toki olisi heikentänyt Saksan ja sen liittolaisten etenemistä Länsi-Ukrainassa ja Bessarabiassa, mutta toisaalta se oli vain sivunäyttämö, koska ratkaisun piti tapahtua Leningradin ja Moskovan suunnassa.
OKH:n ja Hitlerin näkemykset poikkesivat Moskovan ja Leningradin painopisteiden erilaisista näkemyksistä.
OKH:n mukaan hyökkäys olisi pitänyt suorittaa ensin Moskovaan, tuhoamalla siellä oleva elävä voima maantieteellisesti tärkeän Leningradin sijaan. Hitler taas katsoi Venäjän olevan heikon ja ei tulisi kestämään MOLEMPIIN yhtäaikaisesti suoritettavaa operaatiota, jolloin molemmat tavoitteet maantieteelliset ja sotilaallinen ( elävän voiman ) tuhoaminen voitaisiin suorittaa yhtaikaisesti, sivustojen suurten saarrostustaisteluiden avulla.
Kenraalit joutuivat taustakuoroon Hitlerin johtaessa idän retkeään, taustalla oli kenraalien pelko että Fyhrer saattoi jälleen olla oikeassa uhkapelissään kuten aiemminkin.
Hitler oli julistanut Leningradin idän sotaretken tärkeimmäksi ensitavoitteeksi jolloin myös Itämeren herruus olisi myös saavutettavissa.
Lisäksi Hitler näki maayhteyden avautumisen suomalaisiin tärkeänä. Vähäpätöinen näkemys ei myöskään ollut vallankumouksen kehdon kukistumisen
syvällisillä vaikutuksilla venäläisiin.
yhtään mitään.Karjalan Armeijalle alistettu 163.D osoitti keskiverto saksalaisen jälkaväkidivisioonan täydellisen sopimattomuuden/ kyvyttömyyden taisteluihin korpiolosuhteissa. Toisekseen Eteläisen Armeijaryhmän kaistalla Barbarossan alussa eteneminen oli kaikkein nihkeintä. Hölmöläisen peite ei pitene jos yläpäästä leikataan pala pois ja jatketaan alapäätä.
http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/Armeen/11Armee.htm
Samapa se miten olisi mitäkin sijoitettu...NL ylin johto päätti Suomen kohtalon,,,kyse on vain kaatuneiden lukumäärän opimoinnista,,,matematiikkaa.
...toimi lähinnä vain suojaustehtävissä ensin Kollaan suunnalla ja myöhemmin turvallisella paikalla Syvärillä. Vastaavanlaiset divisioonat etenivät reippaasti Leningradin suunnalla ja Olhavan rintamalla maastossa, joka ei juurikaan eronnut Laatokan ja Äänisen välisestä maastosta. Pari panssaridivisioonaa olisi tehnyt helposti läpimurron Pitkärannan suunnasta Aunuksen suuntaan, jossa maasto on helppokulkuista. En pidä mahdottomana sitäkään, että saksalainen panssaridivisioona olisi edennyt viikossa Jänisjärveltä Syvärin eteläpuolelle. Ripeimmillään saksalaiset panssaridivisioonat etenivät sodan esimmäisinä päivinä jopa 100 km päivässä, joten n. 30 km:n päivävauhti olisi voinut hyvinkin onnistua. Tietysti se olisi vaatinut "lentävän" tykistön merkittävää apua aina kun vastusta olisi ilmennyt.
auki. Ainakin Stalingradissa siitä oli pikkasen huonoja kokemuksia. Salla antoi myöskin opetuksen siitä mitä tapahtuu kun hyökätään yhden ainoan huonon huoltotien varassa.
”Pari panssaridivisioonaa olisi tehnyt helposti läpimurron Pitkärannan suunnasta Aunuksen suuntaan”
"ja tuoda Suomeen sen sijaan esim. 11.A:n joukkoja
yhden panssariarmeijakunnan tukemana.."
Saksan 11. armeija ja von Mansteinin panssarit
tuotiin Leningradin rintamalle, mutta Leningradin
rintaman Govorov löi sen hajalle jo kesällä 1942.
Turhaa sinun on jauhaa tuota roskaasi, koska
näistä taisteluista ei yksikään suomalainen
sotahistorioitsijakaan tiedä hölkäsen pöläystä.
- Joten et sinäkään!
...mihinkäs väliin näissä suunnitelmissa sopii tämä "erillissota"...?
Erillissodat ovat siitä hankalia, ettei aina tiedä, miten eri maiden divisioonat olisi viisainta sijoittaa hyökkäysvaiheessa.
arasti. Tappioihin 88000 kaatunutta ja haavoittunutta niin olisi pitänyt pystyä 41 parempaan. Veikkaanpa että Mansteinin 11 armeija olisi opettanut Suomalaisille hyökkäämistä. Manstein 11 armeija löi vihollisen mm Novgorodin maastossa, krimillä eli taisi olla Saksan nimekkäin armeija.
siinä sitten loppujen lopuksi kävi? Tappiot taisivat olla hiukan suuremmat? Eikä saavutettuja alueita taidettu pitää? Toisaalta ihan hyvä ettei käynyt ihan samalla lailla Saksalle.
von Mansteinin 11.Armeija oli kyllä ehkä Saksan maineikkain armeija ja se tuotiinkin panssareineen loppukesästä 1942 Ukrainasta Leningradin rintamalle tarkoituksena murtaa kaupungin puolustus.
Kenraali Govorovin komentamat Leningradin rintaman 2.Iskuarmeija kuitenkin löi von Mansteinin armeijan hajalle kuten myös Lindemannin 18. Armeijan.
- Puna-armeijan vastahyökkäykset olivat alkaneet niin Moskovan kuin Leningradin rintamilla jo loppuvuodesta 1941:
http://www.geocities.com/sonzabird/counter.html
Ja lopulta Saksan armeegruppe Nord lyötiin takaisin eikä Saksa enää etelästä tai lounaasta pystynyt uhkaamaan sen paremmin Moskovan kuin Leningradinkaan puolustusta. Myös Suomen ja saksan yhteiset operaatiot Muurmannin radalle loppuivat siihen.
http://www.rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1942NW/Leningrad/Sinyavino_42.jpg
Samaan aikaan Pauluksen 6.Armeija alkoi joutua vaikeuksiin Ukrainassa, jolloin Hitlerin esikunnan oli pakko siirtää jäljelle jääneet von Mansteinin 11.Armeijan rippeet takaisin Ukrainaan ja sieltä Stalingradin rintamalle.
Niinhän siinä kävi. Karjalan armeijan päähyökkäys alkoi 10.7.1941 eli reilu kaksi viikkoa operaatio Barbarossan alkamisesta.
Vaikka Suomen armeija olikin ryhmitetty hyökkäysryhmitykseen ei mitään merkittäviä hyökkäystoimia aloitettu ennen.
Tämä johtui siitä, että "erillissotaa" käyvän Saksan kanssa oli sovittu, että Suomen hyökkäys alkaa siinä vaiheessa kun saksalainen armeijaryhmä Nord on edennyt Pihkovan tasalle. Näin myös kävi.
Suomalaisten hyökkäys sitoi vastassa olleet venäläiset joten niitä ei voitu siirtää saksalaisia vastaan.
ts. Venäläisillä oli tuo mainittu reilu pariviikkoinen aikaa varustaa asemiaan. Tämä on merkittävä syy suuriin suomalaistappioihin juuri hyökkäysvaiheessa. Tuhansia suomalaisia uhrattiin tässä todeksi muuttuneessa sotapelissä.
Suomen tappiot kaatuneina vuoden -41loppuun mennessä olivat suuruusluokkaa 28-29000 ja se on aika helvetin paljon.
"Erillissotijan" tappiolukuja voi tutkia syksyltä 1939 marraskuulle 1944 tästä linkistä. Kylmää oli kyyti varsinkin elokuulla 1944.
http://www.feldgrau.com/stats.html