"kiusaajan", oikeammin henkisen väkivallan aiheuttajan kanssa?
Onko teille sattunut niin, että tuo ko.hlö käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi ikinä tehnytkään?
uudelleen kohtaaminen
jo riitti, kiits
36
2274
Vastaukset
- on kohdalleni
saattunut sellainen.
Osaa vetää roolinsa niin, että kukaan ei edes tajua mistä on kysymys.
Kohta en tajua itsekään.
Mielenkiinnon vuoksi mitä tarkoitat uudelleen kohtaamisella.
Kohtaaminen kiusaajan kanssa vai mistä on kysymys kohdallasi?- ap.
tarkoitinkin, ei mitään uutta työpaikkaa tms. No liotkoon omassa häpeässään.
- mitä tuo
oletettu henkilö on sinulle tehnyt?
- meni näin
Kiusaaja oli pomoni, jonka kanssa viime keväänä satuin samaan bussiin. Kumpikin oli kuin ei olisi tuntenut toisiaan. Olipa hikiset oltavat, ennen kuin olin autosta ulkona!
Nyt olen alkanut leikkiä ajatuksella, että menisinkin käymään vanhalla työpaikallani vaikka jonkun muun kanssa. Ihmisenhän pitäisi kohdata se paha, mitä pelkää.
Taitaisi vain pari ihmistä juosta sieltä karkuun, kun tulisin ovesta sisään. Voi olla, että joku muu pelkää enemmän.
Surullista vain, että jos menisin sinne haluaisin tarttua töihini ja jatkaa niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Osa minusta on poissa. Enkä saa sitä osaani takaisin. - tuollainen
henkilö kääntää asian vielä niin, että sinä oot kiusannu häntä...!!!!
- ja muuta lätinää
Ensimmäisen huutomyrskyn jälkeen olin niin järkyttynyt, että pelästyin omaa peilikuvaani: silmät olivat kuin olisin aaveen nähnyt, otsa kurtussa ja iho harmaankalpea. Käteni tärisivät ja rintaa puristi. Sitä kesti yli viikon ja ihmiset kyselivät, mitä minulle oikein on tapahtunut, mutta en pystynyt edes puhumaan. Yritin kiinnittää kaiken huomioni mukaviin asioihin, että oloni olisi yhtään helpompi.
Tiimissä minulta odotettiin tapahtuman jälkeen reipasta, avuliasta ja ystävällistä olemusta. Minun piti heti keskeyttää oma työni ja rientää (huom!) iloisin mielin auttamaan. Jos yhtään viivyttelin, tai suuni oli mutrussa, heti tiuskaistiin "Mitä!??? Mitä nyt TAAS... Onko tässä nyt joku ONGELMA?"
Ymmärsin, että huudon ja syyttelyn tarkoitus oli alistaa minut "ruotuun", kiusaajan nöyräksi palvelijaksi ja alamaiseksi. Kaikki vahtivat minua. Ja supattivat keskenään, saako se nyt jonkun kohtauksen. Kaikki teeskentelivät, että minä olin se ongelma ja että olin vain saanut ansaitsemani opetuksen.
Kun kiusaaja ei ollut paikalla, kyselin myöhemmin muilta, mitä minun pitäisi tehdä. Joku vastasi, että parempi antaa vain olla, kunhan ei toistu.
Toinen huutomyrsky oli kyllä odotettavissa ja ennen pitkää se tulikin. Siinä minulle lueteltiin uudet syytteet. Pilasin kiusaajan mielestä hänen elämänsä vittumaisuudellani, jota tahallisesti kohdistin nimenomaan häneen. Kuuntelin ulkoaopetellun kuulloisen esityksen muutamaan kertaan, totesin sitten ettei taida olla enää muuta tulossa. Alkoi jo kyllästyttää, koska kaikki syytekohdat olisivat sopineet kiusaajaan, mutteivät minuun.
Iski lopullinen motivaation puute: koin, että olin joutunut työssäni hoitajan asemaan, missä minulta vaadittiin ratkaisua jonkun suht vieraan ihmisen sisäisiin ristiriitoihin. Eli ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olin suhtautunut kiusaajaan aiemmin niin ymmärtävästi ja suvaitsevasti kuin osasin, mutta puolustin muita ja itseäni, jos hän yritti valehdella tai syyttää aiheetta. Nyt kaikki yrittäminen ja empatia karisivat lopullisesti.
Hain apua luottamushenkilöiltä, työterveyshuollosta ja esimiehiltä, koska halusin varmistaa työrauhan ja mieluiten myös puhdistaa maineeni. Olin melko varma, että hyökkäys minua vastaan johtui siitä, että kiusaaja halusi yhden toisen henkilön pois tiimistä, mutta koska ei kieroiluistaan huolimatta saanut minua hoitamaan asiaa, hän kohdisti vihansa minuun.
Avun hakeminen ja sen vaatiminen, että asiaan puututaan johti ojasta allikkoon. Sain kimppuuni firman aivopesukoneiston. Minua painostettiin mm. sillä, että persoonani oli vääränlainen ("henkilökemiat eivät toimi"), että olin tulkinnut asiat väärin ja reaktioni oli ylimitoitettu (johtui "henk.koht. ongelmistani"), olin itse aiheuttanut muissa työntekijöissä epäilyjä (mm. onko moraalini turmeltunut, onko yksityiselämäni kunnossa, olenko päästäni terve...) ja siksi heidän oli pakko juoruilla minusta ja lietsoa vihaa minua kohtaan, koska olin ollut "epäilyttävä". Samalla myönnettiin auliisti, että kiusaaja kyllä tiedettiin vittumaiseksi ja vihamielisesti käyttäytyväksi ihmiseksi. Loppujen lopuksi minä olin esimiesten (ja työkavereiden) mukaan itse vastuussa, tulenko toimeen hänen kanssaan, koska häneltähän ei voinut kunnollista käytöstä edes vaatia.
Lähdin sairaslomalle, koska olin niin vihainen. Inhotti nähdä työpaikan väen tekopyhät naamat. Syyllisyys painoi joitakin niin pahasti, että he yrittivät vältellä minua ja luikkivat pakoon niskat kyyryssä. Minusta oli tullut työpaikan kummitus.
Kun sairaslomaa oli kestänyt useamman viikon, minulle esitettiin vaatimus: minun oli nyt aika palata työpaikalle ja itse selvittää välini kiusaajan kanssa. Annettiin oikein ohjeita, miten pelottavaan tilanteeseen mennään "askel kerrallaan." Minulle ei kerrottu, oliko kukaan tehnyt mitään työpaikalla tai kiusaajan suhteen. Lisäehtona annettiin vain, ettei työaikaa saa enää käyttää tämän asian käsittelyyn.
Kieltäydyin kunniasta ja ilmoitin, ettei ole sitten muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua. Jäin tyhjän päälle, mutta olin velkaa ottamalla turvannut talouteni 3 kuukaudeksi eteenpäin. Työvoimatoimikunta päätti odotetusti karenssista, koska minulla "ei ollut pätevää syytä työsuhteen päättämiseen". Sosiaalitoimistoon en edes suostunut menemään, vaikka kehotettiin.
Vasta monen kuukauden kuluttua pystyin ajattelemaan, millainen olisi ollut vaihtoehtona työhön palaaminen ja kiusaajan kohtaaminen.
Tiesin, että näyttelijänlahjani eivät olisi riittäneet teeskentelemään, että kaikki on ok, mitään ei ole tapahtunut, ja että kavereitahan me tässä ollaan kaikki kaikkien kanssa. Joitakin asioita voi antaa anteeksi, mutta miten voi unohtaa?
Jos olisin mennyt takaisin, ainut vaihtoehto olisi ollut, että olisin tyynen rauhallisesti puhunut kaikkien kanssa tapahtumista, sairaslomastani, tunteistani ja tuntemuksistani. Kiusaajaan olisin suhtautunut "isällisin ottein", kysellyt kenties, onko hänellä kaikki hyvin, harmittaako, kiukuttaako, tarvitseeko hän jotain vai pärjääkö hän nyt itsenäisesti. Eli toisin sanottuna, olisin ollut jälleen konfliktissa, koska en olisi noudattanut minulle annettuja paluuehtoja.
En palannut, koska en sillä hetkellä ollut valmis. Eli emme saa koskaan tietää, miten olisi käynyt. Olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos sattumalta törmäisin kiusaajaan. Luultavasti yrittäisin välttää häntä, mutta jos hän sanoisi minulle jotain, mitä tahansa, sanoisin vain, "ei nyt."
(Kotitehtäväksi minulle: Haluanko, että kiusaajani kärsii vai haluanko lievittää hänen kärsimystään? Esimerkiksi jos hän jostain kumman syystä haluaisi pyytää anteeksi. Minulle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän kärsii, mutta onko minulla velvollisuus muita ihmisiä kohtaan huolehtia siitä, etten päästä häntä liian vähälläkään? Kummasta ihminen oppii enemmän, siitä että oman kärsimyksensä kautta joutuu opettelemaan uusia tapoja käyttäytyä ja suhtautua asioihin ja ihmisiin vai siitä, että saa kokea hyvyyttä elämässään, hänelle annetaan anteeksi ja häntä ymmärretään?)
Jatkan tämän asian jauhamista ilmeisesti niin kauan, kun saan kroppani kalibroitua siihen, että vaara on ohi. Olen ylivireessä, säpsähtelen, sydämeni hakkaa ja rintaa puristaa pienikin stressi. Stressaannun yleensä vain, kun kysymys on ihmisistä, monta muuta asiaa otan niin lunkisti, että sitä jopa hämmästellään. Vuorovaikutus ihmistenkin kanssa on muuten normaalia, mutta tietyllä tavalla vihamieliset ihmiset ja ilkeät kommentit saavat fyysiset reaktiot jylläämään, vaikka järki sanoo "pyh, mitään vaaraa ei ole". Jopa omat tietyt sanat ja ajatukset vihlaisevat rintaa.
Pelkojen kohtaamista suositellaan, mutta ehkä olisi parempi valmentautua, ennen kuin syöksyy suinpäin epäonnistumaan. Uhoamalla (rohkeasti päin haarniska kiiltäen!) ja etäännyttämällä (poissaolevana pää tyhjillään) saa monta asiaa hoidettua, mutta siitä jää ikävä tunne, että haluaisi silti olla omana itsenään läsnä elämänsä tapahtumissa. Kirjasta (jälleen, heh) luin, että asioiden merkityksiä voi "opettaa" itselleen neutraalimmiksi erinäisillä (fyysisillä&ajatus) tempuilla.
Välttelen asioita, joita pelkään, koska pääsen niin helpommalla. Pitkittyneet reaktioni vaivaavat minua, koska ne hallitsevat minua tietyissä tilanteissa ja tulevaisuudessa saattavat estää omat tavoitteeni. Reippaus on rajallinen voimavara, joten ehkä minun on parempi yrittää työstää ajatukseni nyt sille uralle, että tämä vaihe on ohi ja parempi tulevaisuus edessä - kunhan teen kaikki tarpeelliset harjoitukseni, ja opettelen elämään menneisyydestä vapaana ihmisenä.- Pää pystyssä eteenpäin
Annoit minulle sanat.
- Miksi todella
monella on samanlaisia kokemuksia? Aivan liian usein yhtiöistä riippumatta kiusaamistilanne hoidetaan juuri esittämälläsi tavalla. Tulee vaan mieleen millaisia onnettomia pikku sieluja työpaikat on täynnä johtotaso mukaan lukien???!!!
- tätä tapausta
Miksi todella kirjoitti:
monella on samanlaisia kokemuksia? Aivan liian usein yhtiöistä riippumatta kiusaamistilanne hoidetaan juuri esittämälläsi tavalla. Tulee vaan mieleen millaisia onnettomia pikku sieluja työpaikat on täynnä johtotaso mukaan lukien???!!!
Yrityksessä toimitusjohtaja johti alaisiaan (naisia) huutamalla ja itkettämällä heitä. Toimitusjohtaja oli perehtynyt psykologiaan (ha-ha) ja tullut siihen lopputulokseen, että firmalle saavutetaan paras tulos, kun toimihenkilöt räyhätään tehokkaiksi. Pakko on paras kannustin!
Ei sitten ihme, ettei lattiatason tehtävissä toimivillekaan voinut mennä sanomaan, että ei noin saa tehdä. Olisihan se ollut vähän noloa, että toimitusjohtaja siten myöntäisi, että hän itsekin käyttäytyy huonosti. Sillä lattiatason keissillä ei ollut mitään tekemistä firman eikä tuottavuuden kanssa, mutta toimintamalli (raivoaminen toisille, jos itseä vituttaa) oli firmassa yleisesti hyväksytty käytäntö. Minullekin tähdennettiin, että eihän ihminen huuda, ellei hänellä ole siihen aihetta. Kätevää...
Luulen, että väkivaltaan ja aggressioihin perustuva johtamisperinne on saanut jatkua siksi, että kovin harva uskaltaa vastustaa sitä. Pelätään oman työpaikan puolesta, koska monesti vaihtoehdot on vähissä. Työntekijäpuolen toimintamalleista taas kerrotaan eräässäkin historiikissa, että vielä sata vuotta sitten oli normaali käytäntö, että uudelle tulokkaalle tehtiin jos jonkinlaista jäynää, vaadittiin häneltä taloontulolahjuksia (esim. viinapullo) ja piestiin tulokas, jos hän ei alistunut vaatimuksiin. Asiat ehkä muuttuvat sadassa vuodessa, mutta entäs ne asenteet?
Tällaista "vapaata kansalaista" kuten minä, joka on voinut vaihtaa paikkaa melkein milloin haluaa, työkaverit kauhistelevat, että etkö yhtään pelkää seurauksia, jos nyt tappelet vastaan. Alistumisperinne jyllää, ajatellaan "kyllä se siitä, kunhan sen lakaisee maton alle ja unohtaa sinne". Silti minua on monissa paikoissa arvostettu sekä työntekijöiden, että esimiesteni keskuudessa juuri suoraselkäisyydestä ja reiluudesta muita kohtaan. Sielläkin, mistä minut onnistuttiin savustamaan ulos, harmiteltiin lähtöäni, mutta minulle heidän ehtonsa (eli pakko tulla toimeen sen yhden putkiviallisen rätisevän kahjon kanssa) olivat sillä hetkellä mahdoton toteuttaa.
Kiusaamisesta ja johtamisesta on kirjoitettu vaikka millä mitalla kirjoja. Ihmettelenkin, eivätkö esimiehet koskaan lue niitä, vai eivätkö ymmärrä lukemaansa. Tosin esimiesaineksen tuntien on vähän ristiriitaiset ajatukset, kannattaako heille edes opettaa ns. vaikeita asioita, etteivät ryhdy väkisin näkemään esim. kiusaamista sielläkin, missä sitä ei ole. - Työelämässä kaiken kokenut
Minua lämminlihaleikkaamossa työskennellyt silloinen luottamusmies mulkoili, irvaili ja nimitteli tosi pirullisesti vuosia ja vuosikymmeniä.
Kun pois lähtiessäni sanoin hänelle rauhalliseen sävyyn millä tavoin hän minua käsitteli, niin ei hän pyytänyt edes anteeksi. Seisoi kuin puujumala ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt koko asiaa.
Saman firman silloinen pääluottamusmies teki käytöksellään minusta kiusaajan. Hän antoi ymmärtää että vain minussa on vikaa ja kun minä lähden niin sitten tilanne muuttuu.
No muuttuihan se. Firma siirsi toimintojaan muualle. Joukkokiusaaminen on rikollista toimintaa ja luottamusmiehetkin voivat sellaiseen syyllistyä.
Muistan kuinka kerran erään Outokumpulaisen lihafirman entinen pääluottamusmies haukkui meidät uudet työntekijät "kurnuilijoiksi" jo parin työpäivän jälkeen. Hän teki silloin selväksi sen että ette ole tänne tervetulleita. Toivottavasti tilanne on nyt toinen ja kiusaajat ovat saanet "palkkansa." Jos haluat lukea miten muille on käynyt vastaavissa tilanteissa, niin vieraile täällä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/ -> Kertomukset
Ja muista, että et todellakaan ole ongelman kanssa yksin...- tuttuja juttuja
Kuulostaa niin tutulta tuo kertomasi huutomyrskyistä.
Monta kertaa niin tyhjästä
alulle lähteviä,että ei voi olla ajattelematta
riehumisen olevan itse tarkoitus. Alleviivata
toisille paikalla olijoille huudon kohteen
raivostuttavuus. Sitä, että häntä ei vois sietää
työpaikalla kukaan muukaan.
Hähättely ja hohotus on myös kiusaajien käyttämä tyylikeino
kun mitätöidään kiusatun
kannanottoja työasioissa. Kerran
palaverissa luottamusmies aikansa hähteltyään
toisen kannanotoille kääntyi istumaan
kohti nurkkaa, nosti päänsä kattoa kohti ja
hohotteli ihan jonkinlaisen tovin.
Jäkeenpäin esimieskin ihmetteli tuota käytöstä.
Mistä tällainen käytös kertoo ? - Hahhahhaa kun naurattaa
tuttuja juttuja kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta tuo kertomasi huutomyrskyistä.
Monta kertaa niin tyhjästä
alulle lähteviä,että ei voi olla ajattelematta
riehumisen olevan itse tarkoitus. Alleviivata
toisille paikalla olijoille huudon kohteen
raivostuttavuus. Sitä, että häntä ei vois sietää
työpaikalla kukaan muukaan.
Hähättely ja hohotus on myös kiusaajien käyttämä tyylikeino
kun mitätöidään kiusatun
kannanottoja työasioissa. Kerran
palaverissa luottamusmies aikansa hähteltyään
toisen kannanotoille kääntyi istumaan
kohti nurkkaa, nosti päänsä kattoa kohti ja
hohotteli ihan jonkinlaisen tovin.
Jäkeenpäin esimieskin ihmetteli tuota käytöstä.
Mistä tällainen käytös kertoo ?Ehkäpä tulevaisuudessa diagnostiikka kehittyy sille tasolle, että löytyy sopiva hoitosuositus ja -laitos tällekin vammaistyypille.
- Sorge
Hahhahhaa kun naurattaa kirjoitti:
Ehkäpä tulevaisuudessa diagnostiikka kehittyy sille tasolle, että löytyy sopiva hoitosuositus ja -laitos tällekin vammaistyypille.
Unohtakaa tuo äskeinen, vaikka se täällä vähän aikaa roikkuneekin. Ei ollut riittävän arvokkaasti sanottu. Sanon mieluummin näin: Kaipa te hartaasti harjoitellun tekonaurun tunnistatte? Tämä on se tyyppi, joka uskoo saavansa tahtonsa perille säikäyttämällä aremmat pelkällä röyhkeällä elkeilyllä. Ei sentään.
- A ja O
Sorge kirjoitti:
Unohtakaa tuo äskeinen, vaikka se täällä vähän aikaa roikkuneekin. Ei ollut riittävän arvokkaasti sanottu. Sanon mieluummin näin: Kaipa te hartaasti harjoitellun tekonaurun tunnistatte? Tämä on se tyyppi, joka uskoo saavansa tahtonsa perille säikäyttämällä aremmat pelkällä röyhkeällä elkeilyllä. Ei sentään.
Kyllä, röyhkeys ja suunnitelmallisuus on yhteistä
oli sitten kiusaaja yksin tai niivitetään
jotakuta porukalla. Isot pomot teettävät
näillä pikkuröyhkimyksillä ilkeät temput
kiusattavalle. - etä567oi
Työelämässä kaiken kokenut kirjoitti:
Minua lämminlihaleikkaamossa työskennellyt silloinen luottamusmies mulkoili, irvaili ja nimitteli tosi pirullisesti vuosia ja vuosikymmeniä.
Kun pois lähtiessäni sanoin hänelle rauhalliseen sävyyn millä tavoin hän minua käsitteli, niin ei hän pyytänyt edes anteeksi. Seisoi kuin puujumala ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt koko asiaa.
Saman firman silloinen pääluottamusmies teki käytöksellään minusta kiusaajan. Hän antoi ymmärtää että vain minussa on vikaa ja kun minä lähden niin sitten tilanne muuttuu.
No muuttuihan se. Firma siirsi toimintojaan muualle. Joukkokiusaaminen on rikollista toimintaa ja luottamusmiehetkin voivat sellaiseen syyllistyä.
Muistan kuinka kerran erään Outokumpulaisen lihafirman entinen pääluottamusmies haukkui meidät uudet työntekijät "kurnuilijoiksi" jo parin työpäivän jälkeen. Hän teki silloin selväksi sen että ette ole tänne tervetulleita. Toivottavasti tilanne on nyt toinen ja kiusaajat ovat saanet "palkkansa."Ainakun nään nämä ääliöt siviilissä kohotan leukani ja annan katseeni kertoa mitä heistä ajattelen.Ja samaa saan kohdata itsekkin.Ei mulla muuta.
- sitten ei
en tiedä mitä sanoisin, kun en ole kohdannut.
Tuskin mitään? - luonnollista
aika mahdoton kuvitella, että voisin
jatkaa työpaikassa sellaisen ihmisen lähettyvillä, joka on hakannut
minut tieten tahtoen pitkälle
sairaslomalle, tarkoituksena saada
minut työkyvyttömäksi.
On muistettava että työpaikkakiusaaminen
on tahallista henkistä pahoinpitelyä,
jolla useimmiten pyritään totaalisempaan
tuhoon kuin fyysisellä kimppuun käymisellä.
Tyypillistä myös, että kiusaaja ei koe
tarvetta pyytää anteeksi tekemisiään.
Toisaalta pelkkä anteeksipyyntö
ei hyvitä tyopaikan tai työkyvyn menetystä.
Jos työpaikkahäiritsijä ei ole edes
joutunut myöntämään toimineensa väärin,
on todennäköistä että sama peli jatkuu.- koko touhussa,
että työnantaja (työnjohto ylemmät esimiehet), työterveyshuolto, luottamusmiehet ja työsuojelupiiri aktiivisesti unohtavat, että häirintä ja henkinen väkivalta on työsuojelurikos, josta rangaistukset luetellaan rikoslaissa.
Kiusaajalle koituu seurauksena ainoastaan mahdollinen työsuhteen menetys, ellei ole esim. pahoinpitelyn tms. tunnusmerkit täyttyneet, minkä pitäisi taas johtaa rikosilmoituksen tekoon. Työnantajapuolelle taas koituu työsuojelurikoksesta annettavat rangaistukset ja mahdolliset kiusatun työsuhteen päättymisestä tulevat korvausvastuut. Esimiehet joutuvat siis henkilökohtaiseen vastuuseen ja firmalle voi tulla kuluja, elleivät hoida velvollisuuksiaan.
Luulisi vetävän naamat vakavaksi, jos edes tovin käyttäisivät tämän asian miettimiseen. Eivät työpaikat ole mitään yhteiskunnan sisällä lilliviä vapaasaarekkeita, joissa pätevät omat viidakon lait. Kiusattujen suita yritetään tukkia ja kyseenalaistaa heidän mielenterveytensä varmaan juuri siksi, koska seuraukset ovat kovat, jos mennään niin kuin laki sanoo.
Työntekijöiden pitäisi tietää enemmän oikeuksistaan. Lievästäkin pahoinpitelystä voi tehdä rikosilmoituksen. Työnantajan on ryhdyttävä toimiin työturvallisuusriskin poistamiseksi heti tiedon siitä saatuaan. On syytä tehdä ilmoitukset mahdollisimman nopeasti, vaatia työnantajaa puuttumaan kiusaajan tekemisiin ja antamaan hänelle varoituksen. Työnantajan laiminlyönnit ilmoitetaan omaan liittoon ja työsuojelupiiriin.
Muutama hyvä ennakkotapaus tarvittaisiin, että saataisiin viimein joku järki ja järjestys tähän työpaikoilla nyt piilossa tapahtuvaan henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. - on keinot loppu
koko touhussa, kirjoitti:
että työnantaja (työnjohto ylemmät esimiehet), työterveyshuolto, luottamusmiehet ja työsuojelupiiri aktiivisesti unohtavat, että häirintä ja henkinen väkivalta on työsuojelurikos, josta rangaistukset luetellaan rikoslaissa.
Kiusaajalle koituu seurauksena ainoastaan mahdollinen työsuhteen menetys, ellei ole esim. pahoinpitelyn tms. tunnusmerkit täyttyneet, minkä pitäisi taas johtaa rikosilmoituksen tekoon. Työnantajapuolelle taas koituu työsuojelurikoksesta annettavat rangaistukset ja mahdolliset kiusatun työsuhteen päättymisestä tulevat korvausvastuut. Esimiehet joutuvat siis henkilökohtaiseen vastuuseen ja firmalle voi tulla kuluja, elleivät hoida velvollisuuksiaan.
Luulisi vetävän naamat vakavaksi, jos edes tovin käyttäisivät tämän asian miettimiseen. Eivät työpaikat ole mitään yhteiskunnan sisällä lilliviä vapaasaarekkeita, joissa pätevät omat viidakon lait. Kiusattujen suita yritetään tukkia ja kyseenalaistaa heidän mielenterveytensä varmaan juuri siksi, koska seuraukset ovat kovat, jos mennään niin kuin laki sanoo.
Työntekijöiden pitäisi tietää enemmän oikeuksistaan. Lievästäkin pahoinpitelystä voi tehdä rikosilmoituksen. Työnantajan on ryhdyttävä toimiin työturvallisuusriskin poistamiseksi heti tiedon siitä saatuaan. On syytä tehdä ilmoitukset mahdollisimman nopeasti, vaatia työnantajaa puuttumaan kiusaajan tekemisiin ja antamaan hänelle varoituksen. Työnantajan laiminlyönnit ilmoitetaan omaan liittoon ja työsuojelupiiriin.
Muutama hyvä ennakkotapaus tarvittaisiin, että saataisiin viimein joku järki ja järjestys tähän työpaikoilla nyt piilossa tapahtuvaan henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan.olen lähestynyt kaikkia noita instansseja ja siitä vastineeksi minusta yritettiin tehdä mielenvikainen ja yritetään edelleen joukkolynkkauksella.
Vuosi sitten apua ei tullut miltään instanssilta kaikkien vähiten johdolta ja työsuojelupiiriltä.
Sen vuoksi kirjoittelen täällä. - Työelämässä kaiken kokenut
on keinot loppu kirjoitti:
olen lähestynyt kaikkia noita instansseja ja siitä vastineeksi minusta yritettiin tehdä mielenvikainen ja yritetään edelleen joukkolynkkauksella.
Vuosi sitten apua ei tullut miltään instanssilta kaikkien vähiten johdolta ja työsuojelupiiriltä.
Sen vuoksi kirjoittelen täällä.Minut aikoinaan lynkattiin, mutta elän vielä. Jos olisin jatkanut siinä helvetillisessä ilmapiirissä en enää eläisi. Kaikkea sitä pitää kuulla ja kokea miestyöpaikassa - uskomatonta!
- ..............
on keinot loppu kirjoitti:
olen lähestynyt kaikkia noita instansseja ja siitä vastineeksi minusta yritettiin tehdä mielenvikainen ja yritetään edelleen joukkolynkkauksella.
Vuosi sitten apua ei tullut miltään instanssilta kaikkien vähiten johdolta ja työsuojelupiiriltä.
Sen vuoksi kirjoittelen täällä.Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pötkiä pakoon. Kirjoittelen täällä, jos vaikka joku joskus jossain onnistuisi, kun saisi vaan sitä tukea ajoissa kanssaihmisiltä. Minullakin oli vähän outo tilanne, kun työkaverit kuitenkin tukivat (kahdenkesken), mutta kun tuli tarpeeksi tiukka paikka, lipesivät ruodusta kiusaajan leiriin. Kovat ovat pelot ihmisillä, eivät näe kuinka helppoa se olisi joukolla yhtä kiusaajaa vastaan toimia.
Olin joskus sellaisessa paikassa, missä puhuttiin suoraan. Jos joku ilkeili, sille naurettiin ja käskettiin mennä kotiin, jos ei osaa työpaikalla olla ihmisiksi. Hyökkäävästä käytöksestä (huutamisesta ja uhkailusta) sai jopa varoituksen, jos kohde vain kävi kantelemassa asiasta.
Eli työnantaja sen päättää, miten toimitaan, mutta työntekijät ovat käytännössä avainasemassa, miten päättävät keskenään olla. Kaikkein helpointa minusta on olla työpaikalla, jossa ollaan solidaarisia ja kohteliaita. Joillekin on ilmeisesti luonnollisempaa olla ilkeä rääväsuu ja ajatella pahaa muista.
"Jotain tarttis tehdä!" Se minulla takoo päässä, vaikka vuosia sitten tapahtunut savustus ei muuten enää juurikaan vaikuta elämääni. Se on jäänyt kaivelemaan, mitä minun pitäisi tehdä tai mitä voisin tehdä, että asioihin saataisiin muutos. Eihän yksi ihminen tietenkään pysty paljon vaikuttamaan, mutta jos toimin jotenkin, niin voin olettaa, että moni muukin tekee samoin ja yhteensä meillä saattaa olla vaikutusta. - on viisainta
.............. kirjoitti:
Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pötkiä pakoon. Kirjoittelen täällä, jos vaikka joku joskus jossain onnistuisi, kun saisi vaan sitä tukea ajoissa kanssaihmisiltä. Minullakin oli vähän outo tilanne, kun työkaverit kuitenkin tukivat (kahdenkesken), mutta kun tuli tarpeeksi tiukka paikka, lipesivät ruodusta kiusaajan leiriin. Kovat ovat pelot ihmisillä, eivät näe kuinka helppoa se olisi joukolla yhtä kiusaajaa vastaan toimia.
Olin joskus sellaisessa paikassa, missä puhuttiin suoraan. Jos joku ilkeili, sille naurettiin ja käskettiin mennä kotiin, jos ei osaa työpaikalla olla ihmisiksi. Hyökkäävästä käytöksestä (huutamisesta ja uhkailusta) sai jopa varoituksen, jos kohde vain kävi kantelemassa asiasta.
Eli työnantaja sen päättää, miten toimitaan, mutta työntekijät ovat käytännössä avainasemassa, miten päättävät keskenään olla. Kaikkein helpointa minusta on olla työpaikalla, jossa ollaan solidaarisia ja kohteliaita. Joillekin on ilmeisesti luonnollisempaa olla ilkeä rääväsuu ja ajatella pahaa muista.
"Jotain tarttis tehdä!" Se minulla takoo päässä, vaikka vuosia sitten tapahtunut savustus ei muuten enää juurikaan vaikuta elämääni. Se on jäänyt kaivelemaan, mitä minun pitäisi tehdä tai mitä voisin tehdä, että asioihin saataisiin muutos. Eihän yksi ihminen tietenkään pysty paljon vaikuttamaan, mutta jos toimin jotenkin, niin voin olettaa, että moni muukin tekee samoin ja yhteensä meillä saattaa olla vaikutusta.lähteä tuollaisista paikoista, jotta säilyttää mielenterveytensä edes suurin piirtein.
Kyllä monet kertomukset kuulostavat siltä, että kiusaajilla on ollut narsistisia luonteenpiirteitä. SEllaiset ovat monesti niin oveliakin, että pystyvät jatkamaan touhujaan vuosikausia, eikä kukaan tajua miten sairaista tyypeistä on kyse. Valitettavasti niitä on johtajissa niinkuin duunareissakin, sekä myös parisuhteissa.
Kannattaa lukea Naamiona terve mieli, Sata tapaa tappaa sielu, Miksi aina sinä? tai Naimisissa narsistin kanssa. Näistä saa tietoa, jonka avulla voi oppia ymmärtämään jonkin verran, mutta ei hyväksymään, häiriköiden käyttäytymistä. .............. kirjoitti:
Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pötkiä pakoon. Kirjoittelen täällä, jos vaikka joku joskus jossain onnistuisi, kun saisi vaan sitä tukea ajoissa kanssaihmisiltä. Minullakin oli vähän outo tilanne, kun työkaverit kuitenkin tukivat (kahdenkesken), mutta kun tuli tarpeeksi tiukka paikka, lipesivät ruodusta kiusaajan leiriin. Kovat ovat pelot ihmisillä, eivät näe kuinka helppoa se olisi joukolla yhtä kiusaajaa vastaan toimia.
Olin joskus sellaisessa paikassa, missä puhuttiin suoraan. Jos joku ilkeili, sille naurettiin ja käskettiin mennä kotiin, jos ei osaa työpaikalla olla ihmisiksi. Hyökkäävästä käytöksestä (huutamisesta ja uhkailusta) sai jopa varoituksen, jos kohde vain kävi kantelemassa asiasta.
Eli työnantaja sen päättää, miten toimitaan, mutta työntekijät ovat käytännössä avainasemassa, miten päättävät keskenään olla. Kaikkein helpointa minusta on olla työpaikalla, jossa ollaan solidaarisia ja kohteliaita. Joillekin on ilmeisesti luonnollisempaa olla ilkeä rääväsuu ja ajatella pahaa muista.
"Jotain tarttis tehdä!" Se minulla takoo päässä, vaikka vuosia sitten tapahtunut savustus ei muuten enää juurikaan vaikuta elämääni. Se on jäänyt kaivelemaan, mitä minun pitäisi tehdä tai mitä voisin tehdä, että asioihin saataisiin muutos. Eihän yksi ihminen tietenkään pysty paljon vaikuttamaan, mutta jos toimin jotenkin, niin voin olettaa, että moni muukin tekee samoin ja yhteensä meillä saattaa olla vaikutusta.Ja lisää tehdään koko ajan, kts. profiilini linkit.
Oma tapaukseni tulee ulos TV haastatteluna tässä kuussa, ilmoittelen tarkemman ajankohdan myöhemmin täällä palstalla.
Kannattaa käydä foorumissa lukemassa muiden kokemuksia ja faktaa aiheesta:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/- nodoubt
on keinot loppu kirjoitti:
olen lähestynyt kaikkia noita instansseja ja siitä vastineeksi minusta yritettiin tehdä mielenvikainen ja yritetään edelleen joukkolynkkauksella.
Vuosi sitten apua ei tullut miltään instanssilta kaikkien vähiten johdolta ja työsuojelupiiriltä.
Sen vuoksi kirjoittelen täällä.näennäistouhua lähinnä syntyy,kun pyytää
työsuojeluinstansseja tai poliisia työpaikkakiusaamista tutkimaan.
Eikä sitä enää kukaan ihmettelekään, kun nytkin tutkitaan samaan aikaan monta epäilyä,
onko mahdollisesti poliisi vain näennäisesti tutkinut rikollisyhteistyökumppanista
tehdyn rikosilmoituksen,toisessa tapauksessa,
onko varoittanut rikollista salakuuntelusta. Tammikuussa uutisoitiin korkeimman oikeuden
tuomarin jääviysepäilystä ns parveketupakointijutussa.
Ennakkotapaukset ovat tämän oikeusjärjestelmän tuotoksia. - Kanvas
koko touhussa, kirjoitti:
että työnantaja (työnjohto ylemmät esimiehet), työterveyshuolto, luottamusmiehet ja työsuojelupiiri aktiivisesti unohtavat, että häirintä ja henkinen väkivalta on työsuojelurikos, josta rangaistukset luetellaan rikoslaissa.
Kiusaajalle koituu seurauksena ainoastaan mahdollinen työsuhteen menetys, ellei ole esim. pahoinpitelyn tms. tunnusmerkit täyttyneet, minkä pitäisi taas johtaa rikosilmoituksen tekoon. Työnantajapuolelle taas koituu työsuojelurikoksesta annettavat rangaistukset ja mahdolliset kiusatun työsuhteen päättymisestä tulevat korvausvastuut. Esimiehet joutuvat siis henkilökohtaiseen vastuuseen ja firmalle voi tulla kuluja, elleivät hoida velvollisuuksiaan.
Luulisi vetävän naamat vakavaksi, jos edes tovin käyttäisivät tämän asian miettimiseen. Eivät työpaikat ole mitään yhteiskunnan sisällä lilliviä vapaasaarekkeita, joissa pätevät omat viidakon lait. Kiusattujen suita yritetään tukkia ja kyseenalaistaa heidän mielenterveytensä varmaan juuri siksi, koska seuraukset ovat kovat, jos mennään niin kuin laki sanoo.
Työntekijöiden pitäisi tietää enemmän oikeuksistaan. Lievästäkin pahoinpitelystä voi tehdä rikosilmoituksen. Työnantajan on ryhdyttävä toimiin työturvallisuusriskin poistamiseksi heti tiedon siitä saatuaan. On syytä tehdä ilmoitukset mahdollisimman nopeasti, vaatia työnantajaa puuttumaan kiusaajan tekemisiin ja antamaan hänelle varoituksen. Työnantajan laiminlyönnit ilmoitetaan omaan liittoon ja työsuojelupiiriin.
Muutama hyvä ennakkotapaus tarvittaisiin, että saataisiin viimein joku järki ja järjestys tähän työpaikoilla nyt piilossa tapahtuvaan henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan.Nimesi viime keväänä muistaakseni ensimmäisen keskusteluni "Oikeustapaus- varoittava esimerkki". Työpaikkakiusaamistapausta tutkineet viranomaiset käräjäoikeutta myöten oikoivat mutkat suoriksi todella röyhkeästi.
" On niin vaikea saada näyttöä" (työsuojelupiirit tutkimatta asiaa ),"ei näyttöä" (poliisi tutkimatta asiaa) , "ei näyttöä- hylätään " (käräjäoikeus tutkimatta asiaa edes työnantajan selvitysvelvollisuuden osalta", "hylätään" (hovioikeus tutkimatta asiaa).
Mielivalta tuodaan korostetusti esiin, jotta ymmärrettäisiin, kenellä on valta, ja ketä pitää pelätä . Niille, joille työpaikkakiusaaminen on tarkoituksenmukainen keino omille tavoitteelleen, on selusta turvattu. Työpaikalle jäänet työntekijät seuraavat entisen työkaverinsa epäonnista taistelua asiansa puolesta. Todellakin varoittava esimerkki kuin suoraan Natsi-Saksan tai Neuvostoliiton totalitarismista.
Kun vielä me kiusatut täällä keskustelupalstalla kerromme tästä ylivoimasta, ja lehdissäkin sitä toistetaan hiljentyy kiusaamisen uhrit entisestään eivätkä tohdi vaatia oikeutta asiassaan.
"Sisäpiirin" ulkopuolelle moni on vienyt oikeusjuttunsa valittamalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. - uhkailut päälle
Kanvas kirjoitti:
Nimesi viime keväänä muistaakseni ensimmäisen keskusteluni "Oikeustapaus- varoittava esimerkki". Työpaikkakiusaamistapausta tutkineet viranomaiset käräjäoikeutta myöten oikoivat mutkat suoriksi todella röyhkeästi.
" On niin vaikea saada näyttöä" (työsuojelupiirit tutkimatta asiaa ),"ei näyttöä" (poliisi tutkimatta asiaa) , "ei näyttöä- hylätään " (käräjäoikeus tutkimatta asiaa edes työnantajan selvitysvelvollisuuden osalta", "hylätään" (hovioikeus tutkimatta asiaa).
Mielivalta tuodaan korostetusti esiin, jotta ymmärrettäisiin, kenellä on valta, ja ketä pitää pelätä . Niille, joille työpaikkakiusaaminen on tarkoituksenmukainen keino omille tavoitteelleen, on selusta turvattu. Työpaikalle jäänet työntekijät seuraavat entisen työkaverinsa epäonnista taistelua asiansa puolesta. Todellakin varoittava esimerkki kuin suoraan Natsi-Saksan tai Neuvostoliiton totalitarismista.
Kun vielä me kiusatut täällä keskustelupalstalla kerromme tästä ylivoimasta, ja lehdissäkin sitä toistetaan hiljentyy kiusaamisen uhrit entisestään eivätkä tohdi vaatia oikeutta asiassaan.
"Sisäpiirin" ulkopuolelle moni on vienyt oikeusjuttunsa valittamalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.että jos ottaa asiaa esille, ohjataan oitis työterveyteen ja "mielenvikaisen" leima otsaan.
- Horror factor
Kanvas kirjoitti:
Nimesi viime keväänä muistaakseni ensimmäisen keskusteluni "Oikeustapaus- varoittava esimerkki". Työpaikkakiusaamistapausta tutkineet viranomaiset käräjäoikeutta myöten oikoivat mutkat suoriksi todella röyhkeästi.
" On niin vaikea saada näyttöä" (työsuojelupiirit tutkimatta asiaa ),"ei näyttöä" (poliisi tutkimatta asiaa) , "ei näyttöä- hylätään " (käräjäoikeus tutkimatta asiaa edes työnantajan selvitysvelvollisuuden osalta", "hylätään" (hovioikeus tutkimatta asiaa).
Mielivalta tuodaan korostetusti esiin, jotta ymmärrettäisiin, kenellä on valta, ja ketä pitää pelätä . Niille, joille työpaikkakiusaaminen on tarkoituksenmukainen keino omille tavoitteelleen, on selusta turvattu. Työpaikalle jäänet työntekijät seuraavat entisen työkaverinsa epäonnista taistelua asiansa puolesta. Todellakin varoittava esimerkki kuin suoraan Natsi-Saksan tai Neuvostoliiton totalitarismista.
Kun vielä me kiusatut täällä keskustelupalstalla kerromme tästä ylivoimasta, ja lehdissäkin sitä toistetaan hiljentyy kiusaamisen uhrit entisestään eivätkä tohdi vaatia oikeutta asiassaan.
"Sisäpiirin" ulkopuolelle moni on vienyt oikeusjuttunsa valittamalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.Henkinen väkivalta on oire sairaasta työyhteisöstä. Syytä siihen,
mikä työyhteisön sairastaa,kierretään kuin kuumaa perunaa.
Pitäisikö työhyvinvoinnin sijasta työilmapiiritutkimuksissa mitata,
paljonko työpaikalla pelätään.
Pitäisi kysyä -
Uskallatko avata suusi työpalaverissa,
uskallatko ehdottaa uutta työntekotapaa,
pitääkö etsiä liittolaisisia, kuinka usein esimiehesi/kollegasi huutaa sinulle,
uskallatko kertoa henkilökohtaisista asioista työkaverille, esimiehelle. Jne
Kauhukerroin paljastaisi paremmin myös
syyt työpaikan pahoinvointiin - tällä hetkellä
Horror factor kirjoitti:
Henkinen väkivalta on oire sairaasta työyhteisöstä. Syytä siihen,
mikä työyhteisön sairastaa,kierretään kuin kuumaa perunaa.
Pitäisikö työhyvinvoinnin sijasta työilmapiiritutkimuksissa mitata,
paljonko työpaikalla pelätään.
Pitäisi kysyä -
Uskallatko avata suusi työpalaverissa,
uskallatko ehdottaa uutta työntekotapaa,
pitääkö etsiä liittolaisisia, kuinka usein esimiehesi/kollegasi huutaa sinulle,
uskallatko kertoa henkilökohtaisista asioista työkaverille, esimiehelle. Jne
Kauhukerroin paljastaisi paremmin myös
syyt työpaikan pahoinvointiintodella lisääntynyt henkinen hiostus oikein kahden hengen voimin sen jälkeen kun aloin tällä palstalla kirjoittelemaan, mistähän syystä?
Onko heillä pääsy tähän kotikoneeseeni tai tähän foorumin systeemeihin.
On mennyt jo niin pitkälle että työntekoani jo häiritään. - Kanvas
Horror factor kirjoitti:
Henkinen väkivalta on oire sairaasta työyhteisöstä. Syytä siihen,
mikä työyhteisön sairastaa,kierretään kuin kuumaa perunaa.
Pitäisikö työhyvinvoinnin sijasta työilmapiiritutkimuksissa mitata,
paljonko työpaikalla pelätään.
Pitäisi kysyä -
Uskallatko avata suusi työpalaverissa,
uskallatko ehdottaa uutta työntekotapaa,
pitääkö etsiä liittolaisisia, kuinka usein esimiehesi/kollegasi huutaa sinulle,
uskallatko kertoa henkilökohtaisista asioista työkaverille, esimiehelle. Jne
Kauhukerroin paljastaisi paremmin myös
syyt työpaikan pahoinvointiinKun työpaikalla seurataan työkaverin mobbausta, tämän kärsimystä, ja lopulta joutumista sairaslomalle tai irtisanoutumista, työilmapiiri tuskin on hyvinvointia vaan pelkoa ja kauhua siitä, että itse voi olla seuraava uhri.
Tälläkin palstalla on keskusteltu, onko koulukiusattu itsestään selvästi myöhemmin työpaikkakiusattu. Pitäisi kiinnostaa, onko koulukiusaaja tavallisesti myös työpaikkakiusaaja.Mobatun kohtalo on tiedostettava ja annettava siihen tehokkasti apua. Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää on tarttua ongelman aiheuttajaan,jotta ennaltaehkäisy onnistuisi.
- sitten OK
Jos tuo toinen myöntäisi, että on tehnyt
väärin, ja jotenkin katuisi sitä, voisi
työnteko ehkä onnistua entisen häiritsijän
kanssakin.
Sovintokaan ei synny itsestään. Varmaankin sitä
varten työterveyshuolto vaatii työnantjaa
aktiivisesti johtamaan selvittelyä. Eli
paljon on kiinni työnantajasta, ts esimiehistä
voidaanko sovussa jatkaa.- paitsi
tuo anteeksipyyntö saisi tulla aika alkuvaiheessa, että olisi mitään mahdollisuuksia _oikeasti_ aloittaa puhtaalta pöydältä.
- vitsin murjaisit
ettäkö esimiehestä apua???????
- ja kun
kiusaaja oli esimies? mieli tekisi toivottaa hyvää matkaa lämpimään paikkaan, mutta jaksaisiko tuota edes hymähtää jos vastaantulisi jossain..
- vahva-uhri
Minua on kiusannut oma siskoni koko elämäni ajan. Nimitellyt..pilkannut..näykkinyt..nälvinyt..pelotellut..hakannut päätäni jne...jne.. Ja hän esittää niin viatonta...niin viatonta..ja säälittävää. Marttyyri. Sitä paremmin voin mitä vähemmän häntä näen. Olisi ollut paras jos hän olisi syntynyt eri perheeseen....
- sii1123you
Kiusaajamme on henkisesti vammautunut yli 50kymppinen veistetty graniitista oleva akka.Ylempi johto puhutellut häntä ja todennut toivottomaksi tapaukseksi.Laki estää irtisanomiset .Muutkin joutuneet kärsimään ja pomollamme keinot loppuivat jo vuosia sitten.Kirjalliset varoitukset eivät ole saaneet tämän ihmishirviön tapoja muuttumaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664552Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142239- 251754
- 121498
- 271433
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101217
- 131136
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014