Onko näin että alunperin Suomen (Venäjän) länsirajan piti kulkea paljon lännempänä Suomen sodan jälkeen 1809? Eli Suomeen olisi kuulunut myös Kiiruna. Joku ruotsalainen juoni neuvottelija onnistui sumplimaan tavalla tai toisella rajan Tornion joelle. Muistaako/Tietääkö joku tuosta rajanvetoneuvotteluista tarkemmin?
Olisi pelikortit ja kohtalomme ollut ehkä toisenlainen (parempi vai paskempi -en veikkaile), jos Kiirunan alueen malmivarat olisivat olleet käytettävissämme.
Olisi pelikortit ja kohtalomme ollut ehkä toisenlainen (parempi vai paskempi -en veikkaile), jos Kiirunan alueen malmivarat olisivat olleet käytettävissämme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kulki Kemin ja Tornion välissä olevassa Kaakamajoessa. Eli Suomi sai hiukan "kaupantekijäistä". Jos Petsamon nikkelille oli ottajia, niin kuinka me olisimme luovineet sodan karikoissa Kiirunan rautamalmin kanssa. Todennäköisesti olisi muodostunut riesaksi.
Ruotsin menettäessä itäisen puoliskonsa (Suomen), niin Haminan rauhassa venäläiset vaativat rajan vetämistä Kainuunjokeen, koska sen itäpuoliset alueet olivat suomenkielisten asuttamia. Ruotsalaiset onnistuivat kuitenkin osittain torjumaan vaatimukset ja lopulta ryskyt tyytyivät siihen, että raja vedettiin Tornion- ja Muonionjokeen.
Tämän Väiteen olen kuulut tai Lukenut joskus 50-60 lukujen vaihteesa olen kotoisin Pellosta
Rajat
Sen rajamme piti mennä suoraan Kilpisjärveltä Atlantiin. Ruijassa ei asunut ruåttalas-norjalaisia-tanskalaasia, vaan 60% saamea noin 40 % suomenkielistä ja -sukuista kansaa.
Kiplisjärvelle rajavaltuuskunta pysähtyi ja jatkoi sitten keväthangilla kulkuaan. Sitä ennen oli paikalle tuotu viinaa porokuormittain. Selväpäiset norskit lähtivät "peukalonpäästä" härskisti kaakkoon! Krapulapäät sen huomasivat ja lähdettiin luoteeseen.
Syntyi kämmen, mutta viinaa ajettiin lisää ja tultiin käsivarren pohjoisreunaa taas kaakkoon. Kesällä paikalle tuli Pietarin hallinnon kaksi everstiä ja niiden mukana lähdettiin tavoittamaan Jäämerta Tenaa pitkin .
Tiedämme, kuinka venäläis-suomalaista retkikuntaa petetettiin taas viinapäissään naisilla ja pienillä lahjuksilla Utsjoen Tenan rantahietikolla ja valtuuskunta ei koskaan löytänyt Jäämerta.
Tästä meiningistä on hyvä kuvaus ruotsinkielisessä Lappland -historia om gränsen. Se on Ruåttin Lapin historiaseuran kirja 1912.
Rajat muuttuu sotien ja politiikan mukana vaikka tuskin paljoa nykyään enää kun on ydinaseet ja muu teknologia.
Tanska ja Norja, eli Napoleon, olisi moiseen suhtautunut? Venäjä kun ei ollut sodassa Tanskaa vastaan.
Oikeastaan homma meni niin, että Venäläiset pysähtyivät jonnekkin Luulajan seuduilla, olikohan Kainuujoki tai mitä niitä jokia nyt siellä on, hiippakuntien välinen raja kulki kumminkin Tornio ja Kemijoen välissä Kaakamojoessa ja Ruotsalaiset vaativat rajaa neuvotteluissa tämän takia idemmäksi koska tätä Kaakamojokea tavallaan pidettiin tämän hiippakuntien rajan takia Suomen ja Ruotsin välisenä rajana, Tornio oli kai jonkunlainen neuvotelutulos, joka sopi Ruotsalasille, koska aluehan oli Suomenkielistä, eli varsinaista Ruotsia ei mennyt yhtään vaikka raja siirtyikin myös hiippakuntien välillä ...
Niimpä siinä samalla sitten siirtyi hiippakuntien välinen rajakin lännemmäksi.
valtakuntien väliseksi rajaksi oli Kemijoki-Ounasjoki-linja.