Ilm. 18. luvun enkeli (sanansaattaja) julistaa Babylonin kukistuvan. Mikä on Babylon? Se on sekoitus uskontoja, spiritismiä, taikuutta, pakanuutta, valtapolitiikkaa ym. sekoitusta, jota tämän maapallon päältä löytyy hyvin paljon.
Ilm. 18:2 kertoo siitä kuvaannollisin sanoin: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saasteisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssijaksi.”
Kukistunut on aivan yhtä hyvin ”langennut”, joten langennut on suuri Babylon, joka on ”haureutensa vihan viinillä” (väärillä Raamatun vastaisilla opeilla) juottanut kaikki kansat, maan kuninkaat ovat ”haureutta harjoittaneet” (valtionkirkot) sen kanssa ja maan kauppiaat ovat ”rikastuneet hänen hekumansa runsaudessa”(aneet, pyhäinjäännökset, kuvapatsaat yms.) Ei voida tulkita näitä sanoja kirjaimelliseksi. Siksi ne kirjoitettiinkin salaisiin kuvakielen tulkinnoin, etteivät valtaa pitävät niistä tunnista omaa historiaansa ja toimintaansa.
”Haureuden vihan viini” on väärää oppia, jota alkoi välittömästi tulla alkuseurakuntaan, kun vaino lakkasi 313 eKr. Konstantinus Suuri lisäsi sunnuntain lepopäiväksi ja hyväksyi pappien verovapauden. Kirkko alkoi rikastua, eikä se ollut sille hyväksi. Se mistä vainojen aikana oli pidetty kiinni oikeana uskona ja jonka vuoksi oli menty kuolemaan asti, muuttui nyt ”hyvien päivien” aikana aivan toiseksi. Tehtiin pakanuuden kanssa kompromisseja ja näin saavutettiin mukavia etuisuuksia. Nicean kirkolliskokouksessa kuningas Konstantinus oli mukana tarkkailijana. Hän tarkkaili nimenomaan sitä, missä ”kirkkolaiva” purjehtii. Viisaana hallitsijana hän halusi kirkon kannatuksen itselleen ja hyväksyi äänestysten voittajien tuloksen. Näin syntyi valtionkirkko.
Ilm. 18:4 käskee: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistaan.” koskee meidän aikaamme. Nyt olemme jo niin pitkällä, että Jumala kutsuu omiaan pois tuosta hengellisestä Babylonista, joka on vietellyt kansat. Jumala tietää, että ”hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti” ja Jumala muistaa hänen rikoksensa.
Mitä nämä rikokset ovat? Ne ovat miljoonien toisinajattelevien ihmisten henki, joka on menetetty noiden pimeiden vuosisatojen aikana. Ne ovat väärät opetukset, joihin lisättiin pakanuudesta kaikenlaista mukavaa. Monia juhlapäiviä, kun sapatti syrjäytettiin. Tuli hienoja kulkueita, kalliita vaatteita, loistoa ja purppuraa, kalliita kiviä ja kultaa ulkonaisessa palveluksessa. Jumalanpalvelus pidettiin latinaksi, ettei kansa enää ymmärtänyt, mitä sille puhuttiin. Kuvien palvonta lisättiin tuohon palveluun, vaikka Jumala oli kieltänyt tekemästä mitään Jumalan kuvaa, ja VT:n puolella nuo kuvat tuhottiin ehdoitta. Tuli sakramentit, joiden mukaan kansan oli elettävä kuoleman uhalla. 1260 pitkää vuotta kesti tuota pimeää aikaa, ja usko Jumalaan lähes tulkoon sammui.
Välillä tosin heräsi muutamia varhaisia uskonpuhdistajia, mutta heidät vaiennettiin kuolemalla ja roviot polttivat vähänkin toisin ajattelevia kansalaisia noitina ja kerettiläisinä. Mitä hirveimpiä ihmiskohtaloita on Jumala kirjannut taivaan arkistoihin tuolta keskiajalta.
Mutta Jumalan mitta tulee joskus täyteen. Ranskan vallankumous(1793) päätti tuon ajan ja sen aikainen paavi joutui vankeuteen, jossa lopulta kuoli. Nyt näytti siltä, että uskonnosta päästiin eroon, se sai kuolinhaavan. Tilalle tuli järjen jumalatar, jota palvottiin kirkoissa ja toreilla, poltettiin Raamatut ja kaikki ihmisten tuomat kristinoppia käsittelevät kirjat. Voltaire oli siihen aikaan mies, joka uhkasi yksin lopettaa kristinuskon. ”Ranska surmasi sivistyneensä” on joku sanonut, ja se pitää paikkansa. Surman syyksi riitti usko, sillä Pärttylin verilöylyssä hyökättiin kuninkaan luvalla pappien ja prelaattien vaatimuksesta yöllä koteihin ja tapettiin tuhansia perheitä. Verilöyly jatkui seitsemän päivää, ja se ulotettiin kaikkiin kaupunkeihin, joissa oli protestantteja. Ei ollut väliä, oliko aatelinen, talonpoika, rikas tai köyhä, vanha tai nuori, äiti tai lapsi tai jos iho oli väärän värinen tai oli hyvin lahjakas, säveltäjä, kirjailija tms. jotakin enemmän kuin rahvas. Koko raamatullinen siveyskäsitys hylättiin, ja Ranska ainoana maana maailmassa kielsi Jumalan olemassaolon. väestö tanssi innoissaan kaduilla kuullessaan julistuksen, ja kansa eli kuin tuomarien ajassa; jokainen teki niin kuin ”oli hänen omasta mielestään oikein”.
Ellei tämä ole sen suuren Babylonin aikaansaannosta, mikä sitten on? Olisiko Kristuksen opetuslapsi hänen ajallaan osallistunut tähän työhön? Mutta tuon ajan kirkon johtajat iloitsivat, kun kuulivat ”uutisen verilöylystä saapuvan Roomaan, papiston riemulla ei ollut rajoja.” --- Gregorius XIII meni kardinaaleineen ja kirkon muiden arvohenkilöiden saattamana pitkässä kulkueessa St Louisin kirkkoon … Verilöylyn muistoksi lyötiin mitali. --- Eräs ranskalainen pappi puhui ”siitä onnen ja ilon päivästä”, jolloin pyhin isä kuuli uutisen ja meni juhlallisesti kiittämään Jumalaa ja pyhää Louisia.
Mutta jo 1797 täytyi ranskalaisten hallitusmiesten pyörtää sanansa, koska seurasi anarkia ja Ranska ajautui kohti tuhoaan ja tästä syytettiin valtaistuinta ja kirkkoa, mutta tosi on että kirkko myrkytti kuninkaiden mielen uskonpuhdistusta vastaan. Rooman henki innoitti valtaistuimella olevan julmuuksiin ja sekasortoon. Ranskasta lähti jokaisesta sukupolvesta ihmisiä vainoojien silmitöntä raivoa pakoon, ja he veivät mukanaan ymmärryksensä, oppineisuutensa, ahkeruutensa ja järjestelykykynsä. ”Jos he olisivat jääneet Ranskaan--- millainen suuri, menestyvä ja onnellinen maa --- se olisikaan ollut. --- Lopulta valtakunta raunioitui täysin.” Wylie, 13. kirja 20. luku.
Ei ihme, jos heidän syntinsä ulottuivat taivaaseen asti ja Jumala myös muistaa ne. Kun oli sanouduttu irti uskonnosta, jopa kansan johtajat itse kauhistuivat valintaansa. Niinpä 1797 palattiin takaisin ruotuun. Raamattu vapautettiin ja kaikille uskonnoille annettiin vapaus toimia Ranskassa. Tänään näemme, että kuolinhaava on parantunut ja Babylonin haureus taas kukoistaa, mutta nyt tekee ateismi, humanismi ja kehitysoppi samaa työtään tuhoten ihmisten uskoa Raamatuun.
Tämä Ilm. 18. luku kertoo tuosta ajasta, mutta kertoo se myös tulevasta ajasta. Raamattu on kuin parallelli, jossa toistuvat uudelleen ja uudelleen monet tapahtumat. Jumalan kansa on ainoa, joka siellä pysyy, mutta sen edesottamuksia Jumala seuraa tarkasti. Tässä takoitan nimen omaan sitä ihmisjoukkoa, joka kulkee Jumalan viitoittamaa tietä, ja jonka Jumala yksin tietää. Kun tämä kansa kulkee Jumalan tietä uskollisesti ja nöyrästi, Jumala siunaa sitä, kun se taas eksyy pois hänen tieltään, siunaus poistuu.
Tämän näemme kansojen kohtaloissa. Kun kansat haluavat elää ilman Jumalaa, hänen lakinsa suojaa ja säätävät tuon lain vastaisia omia lakejaan, ei ole ihme, että Jumala ei enää halua olla missään tekemisissä tuollaisen kansan kanssa. Hän poistuu tuon kansan keskeltä ja antaa sen paholaisen rusikoitavaksi.
VT:n Israelkin muisti Jumalan yleensä silloin, kun meni huonosti. Jumala otti sen vastaan, kun he katuivat ja tekivät parannuksen. Nyt tuo kansa on samalla viivalla kaikkien maailman kansojen kanssa. Jumala teki kaikkensa heidän puolestaan, mutta he tappoivat hänen Poikansa ja valitsivat pakanallisen keisarin ja Jumala kääntyi pakanoiden puoleen etsimään uskoa maan päältä. En ihmettele, että israelilaisilla on ollut niin paljon kärsimyksiä historian aikana, koska he hylkäsivät Jumalan siunauksen kohdaltaan. Uskon, että jonakin päivänä näemme "kuolleisiin luihin" tulevan elämää, kuten Hesekiel ennustaa. tuo kansakunta herää siinä kuin monet muutkin huutamaan Herraa avukseen.
Teemmekö mekin samoin? Muistammeko valintamme seuraukset? Millaiset johtajat valitsemme itsellemme? Kuvaavatko heidän edesottamuksensa kansan syvien rivien tahtoa ja tarpeita? Haluammeko olla varman päällä Jumalan suojeluksessa vai annammeko niiden johtaa, jotka eivät Jumalasta mitään piittaa, vaan ovat johtajinemme vain vallan halusta. Vastauksen näemme kansamme tapahtumissa.
Ilm. 18:2 kertoo siitä kuvaannollisin sanoin: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saasteisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssijaksi.”
Kukistunut on aivan yhtä hyvin ”langennut”, joten langennut on suuri Babylon, joka on ”haureutensa vihan viinillä” (väärillä Raamatun vastaisilla opeilla) juottanut kaikki kansat, maan kuninkaat ovat ”haureutta harjoittaneet” (valtionkirkot) sen kanssa ja maan kauppiaat ovat ”rikastuneet hänen hekumansa runsaudessa”(aneet, pyhäinjäännökset, kuvapatsaat yms.) Ei voida tulkita näitä sanoja kirjaimelliseksi. Siksi ne kirjoitettiinkin salaisiin kuvakielen tulkinnoin, etteivät valtaa pitävät niistä tunnista omaa historiaansa ja toimintaansa.
”Haureuden vihan viini” on väärää oppia, jota alkoi välittömästi tulla alkuseurakuntaan, kun vaino lakkasi 313 eKr. Konstantinus Suuri lisäsi sunnuntain lepopäiväksi ja hyväksyi pappien verovapauden. Kirkko alkoi rikastua, eikä se ollut sille hyväksi. Se mistä vainojen aikana oli pidetty kiinni oikeana uskona ja jonka vuoksi oli menty kuolemaan asti, muuttui nyt ”hyvien päivien” aikana aivan toiseksi. Tehtiin pakanuuden kanssa kompromisseja ja näin saavutettiin mukavia etuisuuksia. Nicean kirkolliskokouksessa kuningas Konstantinus oli mukana tarkkailijana. Hän tarkkaili nimenomaan sitä, missä ”kirkkolaiva” purjehtii. Viisaana hallitsijana hän halusi kirkon kannatuksen itselleen ja hyväksyi äänestysten voittajien tuloksen. Näin syntyi valtionkirkko.
Ilm. 18:4 käskee: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistaan.” koskee meidän aikaamme. Nyt olemme jo niin pitkällä, että Jumala kutsuu omiaan pois tuosta hengellisestä Babylonista, joka on vietellyt kansat. Jumala tietää, että ”hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti” ja Jumala muistaa hänen rikoksensa.
Mitä nämä rikokset ovat? Ne ovat miljoonien toisinajattelevien ihmisten henki, joka on menetetty noiden pimeiden vuosisatojen aikana. Ne ovat väärät opetukset, joihin lisättiin pakanuudesta kaikenlaista mukavaa. Monia juhlapäiviä, kun sapatti syrjäytettiin. Tuli hienoja kulkueita, kalliita vaatteita, loistoa ja purppuraa, kalliita kiviä ja kultaa ulkonaisessa palveluksessa. Jumalanpalvelus pidettiin latinaksi, ettei kansa enää ymmärtänyt, mitä sille puhuttiin. Kuvien palvonta lisättiin tuohon palveluun, vaikka Jumala oli kieltänyt tekemästä mitään Jumalan kuvaa, ja VT:n puolella nuo kuvat tuhottiin ehdoitta. Tuli sakramentit, joiden mukaan kansan oli elettävä kuoleman uhalla. 1260 pitkää vuotta kesti tuota pimeää aikaa, ja usko Jumalaan lähes tulkoon sammui.
Välillä tosin heräsi muutamia varhaisia uskonpuhdistajia, mutta heidät vaiennettiin kuolemalla ja roviot polttivat vähänkin toisin ajattelevia kansalaisia noitina ja kerettiläisinä. Mitä hirveimpiä ihmiskohtaloita on Jumala kirjannut taivaan arkistoihin tuolta keskiajalta.
Mutta Jumalan mitta tulee joskus täyteen. Ranskan vallankumous(1793) päätti tuon ajan ja sen aikainen paavi joutui vankeuteen, jossa lopulta kuoli. Nyt näytti siltä, että uskonnosta päästiin eroon, se sai kuolinhaavan. Tilalle tuli järjen jumalatar, jota palvottiin kirkoissa ja toreilla, poltettiin Raamatut ja kaikki ihmisten tuomat kristinoppia käsittelevät kirjat. Voltaire oli siihen aikaan mies, joka uhkasi yksin lopettaa kristinuskon. ”Ranska surmasi sivistyneensä” on joku sanonut, ja se pitää paikkansa. Surman syyksi riitti usko, sillä Pärttylin verilöylyssä hyökättiin kuninkaan luvalla pappien ja prelaattien vaatimuksesta yöllä koteihin ja tapettiin tuhansia perheitä. Verilöyly jatkui seitsemän päivää, ja se ulotettiin kaikkiin kaupunkeihin, joissa oli protestantteja. Ei ollut väliä, oliko aatelinen, talonpoika, rikas tai köyhä, vanha tai nuori, äiti tai lapsi tai jos iho oli väärän värinen tai oli hyvin lahjakas, säveltäjä, kirjailija tms. jotakin enemmän kuin rahvas. Koko raamatullinen siveyskäsitys hylättiin, ja Ranska ainoana maana maailmassa kielsi Jumalan olemassaolon. väestö tanssi innoissaan kaduilla kuullessaan julistuksen, ja kansa eli kuin tuomarien ajassa; jokainen teki niin kuin ”oli hänen omasta mielestään oikein”.
Ellei tämä ole sen suuren Babylonin aikaansaannosta, mikä sitten on? Olisiko Kristuksen opetuslapsi hänen ajallaan osallistunut tähän työhön? Mutta tuon ajan kirkon johtajat iloitsivat, kun kuulivat ”uutisen verilöylystä saapuvan Roomaan, papiston riemulla ei ollut rajoja.” --- Gregorius XIII meni kardinaaleineen ja kirkon muiden arvohenkilöiden saattamana pitkässä kulkueessa St Louisin kirkkoon … Verilöylyn muistoksi lyötiin mitali. --- Eräs ranskalainen pappi puhui ”siitä onnen ja ilon päivästä”, jolloin pyhin isä kuuli uutisen ja meni juhlallisesti kiittämään Jumalaa ja pyhää Louisia.
Mutta jo 1797 täytyi ranskalaisten hallitusmiesten pyörtää sanansa, koska seurasi anarkia ja Ranska ajautui kohti tuhoaan ja tästä syytettiin valtaistuinta ja kirkkoa, mutta tosi on että kirkko myrkytti kuninkaiden mielen uskonpuhdistusta vastaan. Rooman henki innoitti valtaistuimella olevan julmuuksiin ja sekasortoon. Ranskasta lähti jokaisesta sukupolvesta ihmisiä vainoojien silmitöntä raivoa pakoon, ja he veivät mukanaan ymmärryksensä, oppineisuutensa, ahkeruutensa ja järjestelykykynsä. ”Jos he olisivat jääneet Ranskaan--- millainen suuri, menestyvä ja onnellinen maa --- se olisikaan ollut. --- Lopulta valtakunta raunioitui täysin.” Wylie, 13. kirja 20. luku.
Ei ihme, jos heidän syntinsä ulottuivat taivaaseen asti ja Jumala myös muistaa ne. Kun oli sanouduttu irti uskonnosta, jopa kansan johtajat itse kauhistuivat valintaansa. Niinpä 1797 palattiin takaisin ruotuun. Raamattu vapautettiin ja kaikille uskonnoille annettiin vapaus toimia Ranskassa. Tänään näemme, että kuolinhaava on parantunut ja Babylonin haureus taas kukoistaa, mutta nyt tekee ateismi, humanismi ja kehitysoppi samaa työtään tuhoten ihmisten uskoa Raamatuun.
Tämä Ilm. 18. luku kertoo tuosta ajasta, mutta kertoo se myös tulevasta ajasta. Raamattu on kuin parallelli, jossa toistuvat uudelleen ja uudelleen monet tapahtumat. Jumalan kansa on ainoa, joka siellä pysyy, mutta sen edesottamuksia Jumala seuraa tarkasti. Tässä takoitan nimen omaan sitä ihmisjoukkoa, joka kulkee Jumalan viitoittamaa tietä, ja jonka Jumala yksin tietää. Kun tämä kansa kulkee Jumalan tietä uskollisesti ja nöyrästi, Jumala siunaa sitä, kun se taas eksyy pois hänen tieltään, siunaus poistuu.
Tämän näemme kansojen kohtaloissa. Kun kansat haluavat elää ilman Jumalaa, hänen lakinsa suojaa ja säätävät tuon lain vastaisia omia lakejaan, ei ole ihme, että Jumala ei enää halua olla missään tekemisissä tuollaisen kansan kanssa. Hän poistuu tuon kansan keskeltä ja antaa sen paholaisen rusikoitavaksi.
VT:n Israelkin muisti Jumalan yleensä silloin, kun meni huonosti. Jumala otti sen vastaan, kun he katuivat ja tekivät parannuksen. Nyt tuo kansa on samalla viivalla kaikkien maailman kansojen kanssa. Jumala teki kaikkensa heidän puolestaan, mutta he tappoivat hänen Poikansa ja valitsivat pakanallisen keisarin ja Jumala kääntyi pakanoiden puoleen etsimään uskoa maan päältä. En ihmettele, että israelilaisilla on ollut niin paljon kärsimyksiä historian aikana, koska he hylkäsivät Jumalan siunauksen kohdaltaan. Uskon, että jonakin päivänä näemme "kuolleisiin luihin" tulevan elämää, kuten Hesekiel ennustaa. tuo kansakunta herää siinä kuin monet muutkin huutamaan Herraa avukseen.
Teemmekö mekin samoin? Muistammeko valintamme seuraukset? Millaiset johtajat valitsemme itsellemme? Kuvaavatko heidän edesottamuksensa kansan syvien rivien tahtoa ja tarpeita? Haluammeko olla varman päällä Jumalan suojeluksessa vai annammeko niiden johtaa, jotka eivät Jumalasta mitään piittaa, vaan ovat johtajinemme vain vallan halusta. Vastauksen näemme kansamme tapahtumissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aleksanteri Suuri oli Danielin kirjan "Neljännen pedon kuninkaita luvulla 300 eaa.
Konstantinus Suuri eli noin 600 vuotta myöhemmin luvulla 300 jKr.
Ja Babylon oli se maailmanvalta ja kaupunki jossa juutalaisiakin oli pakkosiirtolaisuudessa n, 722 eaa. - alkaen ( Kats .Samarian tuho)
(Danielin unet tulkinnan mukaan !)
En tiedä, mitä tarkoit neljännellä pedolla, mutta tässä jotakin lisää. En todellakaan olettanut, että Aleksanteri ja Konstantinus olisivat saman ajan kuninkaita. Babylon oli toki maailmanvalta ennemminkin, mutta on nyt täysin kadonnut, kuten ennustettiinkin. Kun nyt puhutaan Babylonista, se tarkoittaa aina sekoitusta, joka seurakunnassa vallitsee.
Nyt on vain kaksi vertauskuvallista kaupunkia Jerusalem, johon kootaan Jumalan lapset ja Babylon, jossa viihtyvät jumalattomat. Tämä on hyvin yksinkertainen totuus Raamatussa. Siellä ei ole mitään välipaikkoja tai-tiloja, joihin Jumalalta piiloutua. Hän etsii, löytää ja näkee kaiken.
Mutta nyt kannattaa lukea Danielin 2. luku, että asiat selviää. Siinä kerrotaan Nebukadnessarin näkemästä unesta, jonka vain Daniel Jumalan avulla pystyi kuninkaalle selittämään. Kuvapatsas oli suuri, sen kirkkaus oli ylenpalttinen ja se seisoi kuninkaan edessä. Se oli hirvittävä nähdä.
Kuvan pää oli puhdasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea, ja sen sääret olivat rautaa, ja jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Kun kuningas sitä katseli, irtautui kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin murskautuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain puimatantereella; tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään, mutta kivestä kasvoi suuri vuori, joka täytti maan. Tämä oli uni.
Daniel saa Jumalalta selostuksen unen tarkoituksesta.
1. Nebukadnessar on se kultainen pää. ”Sinä olet se kultainen pää”
2. hänen jälkeensä nousee toinen, halvempi kuin hän, Meedia-Persia (rinta ja käsivarret)
3. kolmas valtakunta on vaskea, ja hallitsee kaikkea maata, Aleksanteri Suuri
4. neljäs on luja kuin rauta, joka musertaa ja särkee kaiken, se on rautainen Rooma
5. sen jatko on hajanainen valtakunta, jossa on raudan lujuutta, mutta myös saven heikkoutta. Se on Eurooppaan kansainvaelluksen jälkeen syntyneet kymmenen valtakuntaa, ”kuningasta”.
6. viimeinen valta on taivaan Jumalan pystyttämä valtakunta, joka on kukistumaton ja ikuinen, ja jonka valtaa ei kenellekään toiselle anneta. Se musertaa kaikki muut ja tekee niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.
Myöhemmin Daniel näkee itse toisen näyn, jossa palataan noihin valtakuntiin.
1. Oinas puskee päin jokea, ja sillä on kaksi sarvea. Sarvet olivat korkeat ja toinen oli toista korkeampi, ja toinen korkeampi kasvoi esiin myöhemmin. Oinas kuvaa taas Meedia- Persiaa, joka myös tuli suureksi valtakunnaksi. Se valloitti alueita lännestä, pohjoisesta, etelästä ja idästä ja teki mitä tahtoi.
2. Sitten tulee kauris päivän laskun puolelta, siis lännestä, kaksisarvisen oinaan luo, eikä maata koskettanut, ja sillä kauriilla oli otsassaan uhkea sarvi (kuvaa Aleksanteri Suurta)Se murskasi oinaan molemmat sarvet, ja mehän tiedämme, että Aleksanteri valloitti silloisen maailman aina Intian rajalle asti n. 13 vuodessa. Kun hän oli suurimmillaan, hän oli vain 30-vuotias ja kuoli sotaretkellä ollessaan. Hänen neljä sotapäällikköään jakoivat vallan ja valtakunnan neljään osaan, joten tämäkin kuva täyttyy ennustuksessa, kun tuosta suuresta sarvesta puhkeaa neljä uhkeata sarvea neljään suuntaan. Nuo jakajat ovat Lysimakos, Kassander, Seleukos, Ptolemaios. Tunnettuja nimiä ovat kaikki.
3. Yhdestä näistä sarvista puhkeaa esiin vähäpätöinen sarvi, joka kuitenkin kasvaa suuresti etelään, itään ja ”ihanaan maahan” (joka tarkoittaa Jumalan kansan Juudean aluetta) päin. Siinä näyssä kuvataan jopa Jeesuksen kärsimyshistoriakin muutamin sanoin. Rautainen Rooma oli vallassa silloin, kun Jeesus tuli maailmaan.
Näitäkään näkyjä meidän ei tarvitse itse selittää, vaan enkeli selittää ne Danielille, (Dan. 8:20-26)
jonka on vaikea ymmärtää asioita, mutta enkeli sanookin, että se tarkoittaa kaukaista aikaa.
1. Oinas on Meedia-Persia
2. kauris on Jaavan eli Kreikka eli Aleksanteri Suuren valtakunta joka jakaantui neljään osaan, kuten edellä kerroin.
3. Pienen sarven valtakunnasta on aina käyty kiistaa. Sitä on epäilty Antiokus IV Epifaneeksi, mutta häneen eivät kaikki tuntomerkit sovi.
Ensiksi ennustus koskee lopun aikaa, eli meidän aikaamme, Antiokus on aikoja sitten kuollut, joten hänellä ei ole mitään tekemistä meidän aikanamme, jotka elämme lopun aikoja aivan selvästi. Lähes kaikki Raamatun ennustukset ovat jo toteutuneet.
Toiseksi tuo pieni sarvi puhkesi niiden neljän sarven keskeltä. Antiokus ei vopi olla tuo sarvi, koska hän kuului seleukiidien sukuun ja oli näin ollen syyrialainen, siis yksi syyrialaisen sarven kuninkaista.
Kolmanneksi tuo pieni sarvi kasvoi taivaan sotajoukkoon asti. Kun Persian kuningas tuli suureksi ja Kreikan ylen suureksi tuo pieni sarvi kasvoi ”taivaan sotajoukkoon asti” eli hyvin tai tavattoman suureksi. Hän ei edes kovin laajentanut valtakuntaansa, sillä vain muutamia voittoja tuli taisteluista egyptiläisiä vastaan.
Neljäs tuntomerkkikään ei käy, sillä Antiokus ei, vaikka vainosikin juutalaisia, lakkauttanut temppelipalvelusta eikä kukistanut pyhäkön paikkaa. Myöskään aika temppelin tallaamisesta ei sovi häneen, sillä 2300 aamua ja iltaa tekee vuosiksi luettuna lähes kuusi ja puoli vuotta, eikä edes puolitettunakaan todista Antiokuksen puolesta.
Kuka oli pieni sarvi tai mikä valta se oli?
1. Se puhkeaa esiin yhdestä Kreikan valtakunnan osasta.
2. Se kasvaa etelään ja itään päin, joten sen täytyy olla läntinen valtakunta
3. Se on väkevä valta, joka saa aikaan paljon hävitystä
4. Se nousee niiden valtakuntien loppupuolella, joihin Kreikka jakautui.
Miten täydellisesti tuon valtakunnan tuntomerkit sopivatkaan Roomaan. Se oli vähäpätöinen sarvi, kun se valloitti Makedonian. Se kasvaa etelään päin ja valloittaa Egyptin, josta tehdään Rooman maakunta. Se kasvaa itään päin ja valloittaa Syyrian ja vielä ”ihanaan maahan päin”, kun se valloitti Juudean.
Monet suuret tutkijat ovat sitä mieltä, etteivät merkit sovi niin täydellisesti muihin kuin rautaisen Rooman valtakuntaan. Pakanallinen Rooma hävitti pyhäkön, mutta sen jatkaja paavillinen Rooma hävittää taivaallisen pyhäkön ja siellä meidän esirukoilijanamme toimivan Jeesuksen merkityksen ihmisten mielistä. Ihmisille tyrkytetään pappeja, prelaatteja, kardinaaleja ja Mariaa välittäjäksi, myös rahalla ja lahjoituksilla saa etuja, jopa syntien tunnustaminen käydään läpi papin kanssa ei siis suoraan Jumalalle kertoen. Mihin siellä enää Vapahtajaa tarvitaankaan?
Antikristus on aivan yhtä hyvin se joka toimii ”vastaan” tai tulee ”sijaan”, joten tuossa vallassa meillä on toteutuneet kaikki ennustuksen merkit, mitä vain voidaan esille tuoda. "Jumalan Pojan sijainen" siellä istuu tämän maailman ”pyhällä istuimella”, ja ottaa vastaan maailman valtakuntien ja heidän edustajiensa audienssia. Mutta on silti muistettava, ettei Jumala kunniaansa ihmiselle koskaan tule antamaan.
Juuri äskettäin kuulimme kuinka uusi paavi Benediktus XVI julisti katolisen kirkon olevan ainoa oikea kirkko, ja kaikki protestanttiset kirkot ovat harhassa olevia lahkoja. Tämä on selvää Rooman puhetta, se on muuttumaton valta, joka sanelee ehdot, miten äitikirkon helmaan pääsee. He odottavat, että palaamme äitikirkon helmaan.
Viimeinen valtakunta, joka maailmaan perustetaan on Jeesuksen valtakunta. Se syntyy tuon suuren kiven avulla, joka murskaa kaiken entisen. (Kaikki entinen on mennyt) Se tulee hänen tullesssaan takaisin Kunnian Kuninkaana ja Herrain Herrana.
hyvin pitäisi tietää Danielin kirjan kirjoitetuksi paljon Aleksanteri Suuren jälkeen. Miksi se, mikä Raamatun kertomuksissa on hyvää, varteenotettavaa ja arvokasta pitää vesittää tuon kirjan syntyä ja sisältöä koskevilla epätosilla väittämillä.
Mutta et kuitenkaan ole tutustunut Seleukidien Syyrian kuninkaisiin riittävästi !
Ja Apokryfien Makkabialaiskirjat ovat sinulta jääneet lukematta kokonaan ,koska et tunne Antiokhos neljännen Epifaneen Jerusalemin ja sen Temppelin ryöstöä , häpäisemistä etkä Zeus Jumalan palvontaa , sikojen uhraamisiin juutalaisten kaikkein pyhimmässä temppelissä .
Jos haluat tutustua Danielin kirjan toisenlaiseenkin tulkintaan , niin täältä Suomi 24 kerkustelusta se löytyy , Danielin unet, käsitteellä ! tuhat ja yksi, nimmarilla !
DANIELIN UNET
Danielin kirjan 11 luku kertoo juuri noista Egyptin/ Ptolemaioksien ja Syyrian / Seleukoksien
sodista .
Makkabien kirjojen ajanlaskun vuosiluvutkin ovat Syyrialaista ajanlaskua -,
alkaen Seleukos ensim. Nikatorista 0 = sama kuin 312 eaa.
1. Babylonian maailmanvalta
2. Meedia
3. Persia
4. Magedonia
Nämä ovat ne neljä eläintä Danielin kirjassa , Danielin unet, tulkinnan mukaan .
Kuten sinäkin jo kerroit neljäs jakaantui neljään osaan . Näin kävikin Aleksanteri Suuren kuoltua äkilliseen kuumetautiin Persiassa !
Juutalaisten kannalta tärkeimmät olivat näistä Egypti ja Syyria,
( huom! Rooman vaikutuksesta Palestiinassa ei paljoakaan kerrota Danielin kirjassa !)
Rooman valta alkoi Palestiinassa vasta Danielin kirjan kirjoittamisen jälkeen !
Antiokhos neljäs Epifanes oli panttivankina Roomassa, hänen veljensä " kuningas" vapautti hänet ja lähetti pokansa Demetriuksen panttivangiksi Roomaan.
Veljensä kuoleman jälkeen Antiokhos neljäs Epifanees anasti itsellensä kuninkuuden vaikka se olisi kuulunut veljen pojalle Demetriukselle !
Että miksikö ? Antiokhos neljäs Epifanes oli se kuningas joka tuli kymmenennen jälkeen , hän oli se 11. kuningas !( Dan.7:24.)
Se on yli 2000 vuoden tulkinta virhe jos asian toisella tapaa tulkitsee jonka esitin !
1844 oppi on virheuden virheen paikkaus virheellä !( Suuri pettymys oli kohdannut merten takana seurakunnassa kun ennustukset eivät toteutuneetkaan ja tuo oppi on niin monimutkainen että siinä ovat aivot useasti solmussa ja jäljelle jää vain ymmärtämisen sijasta usko !)
Danielin unet taas ymmärtää tiedon ja vähäisen viitseliäisyyden avulla !
Danielin kirjassa kerrotaan että vain viisaat ymmärsivät ja Jumalattomilla ei ollut mitään mahdollisuutta ymmärtää Danielin kirjan sanomaa !
( Dan.12:10.)
Se tarkoiti sitä aikaa ,- nyt on nämä asiat helppo ymmärtää !
niin kyllä se on adventtikirkko ainakin siinä missä kaikki muutkin.
paavi Sylvesteri I kehoituksesta areiolaisuus julistettiin harhaoppiseksi ja kokous hyväksyi kolminaisuusopin. Se on paavin ja katolisen kirkon aikaansaannos, johon uskovat kaikki suurimmat kirkkokunnat.