Välinekeskeisyys

Ennen tiirailtiin filmin raekokoa luupilla,se oli pääasia,kuvalla itsellään ei.

Tuo digivillitys aiheutti sen että saamme kärsiä huonoista valokuvista lähes jokaisella nettisivulla. Hyvä kuva ei ole sen huonompi kuin ennenkään, mutta huonot kuvat on mielestäni huonontuneet filmiajoista, tai ainakaan niitä ei voinut laittaa ennen internetiä kaikkien kauhisteltavaksi.
Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa. Halvalla järkkärillä saa asiaan perehtynyt näyttävämpää jälkeä aikaiseksi kuin äkkirikkaan, statukseksi ostama huippujärkkäri jonka säädöt on käyttäjälleen täyttä hepreaa. Kyllähän 10000€ digijärkkäri tekee vihreällä automaattiasetuksella parempaa kuvaa kuin halvin järkkäri samalla asetuksella, mutta kun otetaan kuvia vakavasti, ja otetaan ne manuaalisäädöt käyttöön, putoaa rahamies huippukameroineen kelkasta samantien.
Raha ratkaisee kuvissa vain silloin jos kameran ominaisuudet loppuu kesken. Tarkoitan tätä puhkikaluttua pokkari vs. järkkäri asetelmaa. Jos pokkarissa ei ole manuaalisäätöjä, eihän se kuvaaja silloin ole se joka sen kuvan ottaa vaan se japski-insinööri. Pokkarillakin saa asiallisia kuvia jos kamera on sellainen että kuvaaja saa päättää kaikista asetuksista. Tosin syväterävyys on se mikä ontuu noissa pokkareissa, siihen on tyytyminen mihin kamera teknisesti pystyy.

hyvä on edelleen hyvää kirjoitti:

Tuo digivillitys aiheutti sen että saamme kärsiä huonoista valokuvista lähes jokaisella nettisivulla. Hyvä kuva ei ole sen huonompi kuin ennenkään, mutta huonot kuvat on mielestäni huonontuneet filmiajoista, tai ainakaan niitä ei voinut laittaa ennen internetiä kaikkien kauhisteltavaksi.
Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa. Halvalla järkkärillä saa asiaan perehtynyt näyttävämpää jälkeä aikaiseksi kuin äkkirikkaan, statukseksi ostama huippujärkkäri jonka säädöt on käyttäjälleen täyttä hepreaa. Kyllähän 10000€ digijärkkäri tekee vihreällä automaattiasetuksella parempaa kuvaa kuin halvin järkkäri samalla asetuksella, mutta kun otetaan kuvia vakavasti, ja otetaan ne manuaalisäädöt käyttöön, putoaa rahamies huippukameroineen kelkasta samantien.
Raha ratkaisee kuvissa vain silloin jos kameran ominaisuudet loppuu kesken. Tarkoitan tätä puhkikaluttua pokkari vs. järkkäri asetelmaa. Jos pokkarissa ei ole manuaalisäätöjä, eihän se kuvaaja silloin ole se joka sen kuvan ottaa vaan se japski-insinööri. Pokkarillakin saa asiallisia kuvia jos kamera on sellainen että kuvaaja saa päättää kaikista asetuksista. Tosin syväterävyys on se mikä ontuu noissa pokkareissa, siihen on tyytyminen mihin kamera teknisesti pystyy.

Lue lisää

"Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa."

Eli parinsadan pokkarillakin pääsee alkuun ja voi jo perustaa valokuvaamon. Miksi sitten ammattilaiset laittaa studioihinsa jopa kymmeniä tuhansia euroja? Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?

Olli P kirjoitti:

"Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa."

Eli parinsadan pokkarillakin pääsee alkuun ja voi jo perustaa valokuvaamon. Miksi sitten ammattilaiset laittaa studioihinsa jopa kymmeniä tuhansia euroja? Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?

Lue lisää

> Miksi sitten ammattilaiset laittaa studioihinsa jopa kymmeniä tuhansia euroja? Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?

...on ainakin Suomessa itsetunto mikrometritasolla. Kukaan toimitusjohtaja ei voi ajaa perusmallin Nissanilla/Toyotalla mennäkseen pankkiin hakemaan lainaa. Mersu se pitää vähintään olla vaikka sen vikatilastot muutama vuosi sitten olivat Fiatin tasolla häntäpäässä (E-sarja).

Eli, kyse on uskottavuudesta, ei mistään muusta. Jos kaipaa mitäänsanomattoman rahvaan hyväksyntää, ei valitettavasti ainakaan tässä maassa muuta voi kun se "pili" on muuten liian pieni.

> Filmiaikaan pystyi "100" vuotta vanhalla kirpputorilta ostetulla kameralla saaman yhtä hyviä kuvia, kuin uusillakin ja kuvaajan taito seuloi jyvät akanoista.

...tekninen osaaminen ole yksi noista elämän joutavimmista asioista mitä olla saattaa.

Kyllä se vielä tuo taiteellinen vaikutelma on viimekädessä se joka erottaa akanat jyvistä oli rahaa tai ei.

Olli P kirjoitti:

"Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa."

Eli parinsadan pokkarillakin pääsee alkuun ja voi jo perustaa valokuvaamon. Miksi sitten ammattilaiset laittaa studioihinsa jopa kymmeniä tuhansia euroja? Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?

Lue lisää

Jos olisit lukenut kirjoitukseni, olisit varmaan ymmärtänyt mistä oli kyse.
Otetaanpa pätkä rautalankaa ja väännetään: Jos Pertti Perusinssi ostaa ekaksi kamerakseen Canonin kalleimman järkän siihen kalleimman zoomin mitä kaupasta löytyy, ja lähtee kuvailemaan. Vierelle tulee tyhjätaskuamis, muutaman vuoden vanhalla perusCanonilla ja kittiputkella. Amis on jo ehtinyt tutustua kameraan sen verran että osaa säätää asetukset manuaalisesti ja sommitella vähän kuvaa ennen laukaisua. Pertti taas laittaa kameran täysautomatiikalle koska se takuulla ottaa hyviä kuvia niin, onhan se parasta mitä rahalla siitä kaupasta sai. Mutta mitä vittua?! Pertin kamera tarkensi väärään kohtaan ja syväterävyyskin on täältä helvettiin asti. Amis veti köyhänrimpulalla samassa paikassa todella näyttävän kuvan, tarkan ja komeasti syväterävyyttä halliten. Onko Pertin kamera rikki vai mikä siinä nyt meni perseelleen. Kyllä on maailma mallillaan kun tyhjätaskuamis näytti Pertille mistä kana kusee...

Siis: Pertti ei saanut isollakaan rahalla näyttävää jälkeä.

Ja tuohon kuvaamovitsailuun vastaan vain sen mikä tuli aiemmassa kirjoituksessani esille (toistan siis itseäni pyynnöstäsi): Halvemmallakin kameralla saa hyviä kuvia jos kuvaaja on se joka ne kuvat ottaa. Jos kameran syväterävyyttä ei saa niin lyhyeksi kuin halutaan, pitää tyytyä siihen mitä saa, mutta silloinhan kuva on insinöörin asetusten mukainen. Kuvaamojen laitteisto on hyvää ja kallista siksi ettei kameran ominaisuudet rajoittaisi kuvanlaatua. Aloittelija ei saa niillä kameroilla todennäköisesti edes kameraa laukaistua, samalla tavalla kuin työkseen 30 vuotta ajanut rekkakuski ei saisi F1-autoa edes käyntiin.
Huippukameralla saa huippukuvia vain jos hallitsee kameran. Jos ei ymmärrä kuvauksen perusasioita eikä halua niitä opiskella, voi ihan hyvin ostaa halvemman kameran koska sillä saa hinta/laatu-suhteeltaan parempaa vastinetta.

rahalla ei edelleenkään saa kirjoitti:

Jos olisit lukenut kirjoitukseni, olisit varmaan ymmärtänyt mistä oli kyse.
Otetaanpa pätkä rautalankaa ja väännetään: Jos Pertti Perusinssi ostaa ekaksi kamerakseen Canonin kalleimman järkän siihen kalleimman zoomin mitä kaupasta löytyy, ja lähtee kuvailemaan. Vierelle tulee tyhjätaskuamis, muutaman vuoden vanhalla perusCanonilla ja kittiputkella. Amis on jo ehtinyt tutustua kameraan sen verran että osaa säätää asetukset manuaalisesti ja sommitella vähän kuvaa ennen laukaisua. Pertti taas laittaa kameran täysautomatiikalle koska se takuulla ottaa hyviä kuvia niin, onhan se parasta mitä rahalla siitä kaupasta sai. Mutta mitä vittua?! Pertin kamera tarkensi väärään kohtaan ja syväterävyyskin on täältä helvettiin asti. Amis veti köyhänrimpulalla samassa paikassa todella näyttävän kuvan, tarkan ja komeasti syväterävyyttä halliten. Onko Pertin kamera rikki vai mikä siinä nyt meni perseelleen. Kyllä on maailma mallillaan kun tyhjätaskuamis näytti Pertille mistä kana kusee...

Siis: Pertti ei saanut isollakaan rahalla näyttävää jälkeä.

Ja tuohon kuvaamovitsailuun vastaan vain sen mikä tuli aiemmassa kirjoituksessani esille (toistan siis itseäni pyynnöstäsi): Halvemmallakin kameralla saa hyviä kuvia jos kuvaaja on se joka ne kuvat ottaa. Jos kameran syväterävyyttä ei saa niin lyhyeksi kuin halutaan, pitää tyytyä siihen mitä saa, mutta silloinhan kuva on insinöörin asetusten mukainen. Kuvaamojen laitteisto on hyvää ja kallista siksi ettei kameran ominaisuudet rajoittaisi kuvanlaatua. Aloittelija ei saa niillä kameroilla todennäköisesti edes kameraa laukaistua, samalla tavalla kuin työkseen 30 vuotta ajanut rekkakuski ei saisi F1-autoa edes käyntiin.
Huippukameralla saa huippukuvia vain jos hallitsee kameran. Jos ei ymmärrä kuvauksen perusasioita eikä halua niitä opiskella, voi ihan hyvin ostaa halvemman kameran koska sillä saa hinta/laatu-suhteeltaan parempaa vastinetta.

Lue lisää

Ei asia nyt ole ihan noin mustavalkoinen.

Yleensä se petteri sillä vanhemmalla järkkärillä ei tiedä valokuvauksesta sen enempää kuin se juuri uuden kameran osgtanut, ja se vanhan kameran käyttäjäkin kuvaa vain "vihreällä linjalla".

Huippurungoissa ei edes ole "vihreää linjaa" vaan pitää ihan itse päättää millaista automatiikkaa käyttää.

Mutta joo, kameran takana on se tärkein tekijä kuvan laadussa. Kunhan mekaanisessa pelissä on edes perusasiat kunnossa.

Earl_of_Snowdon kirjoitti:

> Filmiaikaan pystyi "100" vuotta vanhalla kirpputorilta ostetulla kameralla saaman yhtä hyviä kuvia, kuin uusillakin ja kuvaajan taito seuloi jyvät akanoista.

...tekninen osaaminen ole yksi noista elämän joutavimmista asioista mitä olla saattaa.

Kyllä se vielä tuo taiteellinen vaikutelma on viimekädessä se joka erottaa akanat jyvistä oli rahaa tai ei.

Lue lisää

...vuoden luontokuvaksi valittiin vaatimattomalla peruspokkarilla otettu kuva. Aiheutti muuten joissakin ammattilaisissa melkoista närää.

jk01 kirjoitti:

...vuoden luontokuvaksi valittiin vaatimattomalla peruspokkarilla otettu kuva. Aiheutti muuten joissakin ammattilaisissa melkoista närää.

eikös se ollu ihan normaali maisemakuva? Sellaisessahan pokkari on ihan omiaan kun syväterävyyttä löytyy, olen nähnyt paljon hienoja maisemakuvia jotka otettu halvalla pokkarilla. Parhaimmat harrastelijoiden ottamat tähtikuvatkin on otettu pokkareilla.
Yhtään hienoa makro- tai potrettikuvaa en ole nähnyt jotka olisi otettu pokkarilla, mutta se ei tarkoita etteikö sellaisiakin olisi olemassa. Ei se pokkari ihan käyttökelvoton ole, kunhan ei yritä ihan mahdottomuuksia sillä. Mitä lyhyempää syväterävyyttä tarvitaan, sen huonommin pokkari soveltuu kuvaukseen. Samoin liikkuva kohde huonossa valaistuksessa, pokkari on lähes käyttökelvoton sellaiseen.

jk01 kirjoitti:

...vuoden luontokuvaksi valittiin vaatimattomalla peruspokkarilla otettu kuva. Aiheutti muuten joissakin ammattilaisissa melkoista närää.

> Aiheutti muuten joissakin ammattilaisissa melkoista närää.

...sanonutkin tuolla ylempänä "rahvaan hyväksynnästä"? Tulee mieleen koko yhteiskunnan "kerman" koostumus väriin katsomatta. Itsetunnottomat esimiehet pestaavat heille vaarattomia keskinkertaisuuksia alaisikseen joiden kieli on jo valmiiksi turta nuolemaan vaikka maailman kaikki saappaat ja lopussa kiitos seisoo. Tarkasteleppas tämänkin maan huippupäättäjien kouluarvosanoja niin ymmärrät mitä sanoin. Seiskan papereilla on vielä toivoa mutta kutosen arvosanoilla pääsee jo pitkälle. Kahdeksan ja yli keskiarvon ihmiset heitetään armotta sivuraiteelle viimeistään aivan loppusuoralla, että se siitä.

Niin sanotuissa "ammattipiireissä" on myös paljon noita "pieni pilisiä" tuhertajia, jotka pätevät vain ulkoisilla välineillään sitä oikeaa sisintä koskaan tajuamatta.

Olli P kirjoitti:

"Ei rahalla edelleenkään huippukuvia saa."

Eli parinsadan pokkarillakin pääsee alkuun ja voi jo perustaa valokuvaamon. Miksi sitten ammattilaiset laittaa studioihinsa jopa kymmeniä tuhansia euroja? Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?

Lue lisää

"Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?"

Olen mieltänyt aina valokuvauksen käsityöläisammatiksi. Jos katsot paikkakunnan ainoan valokuvaajan yhtenä vuonna ottamia rippi- tai yo-kuvia, näet helposti liukuhihnan jäljen. Luova passikuva on harvinaisuus, kuvaamalla navettapaloa on vaikea toteuttaa itseään...

Toki valokuvaus on myös taidetta, mutta edes valokuvauksen harrastajat eivät pidä sitä "oikeana" taiteena. Paljonko olisit valmis maksamaan jonkun toisen ottamasta seinälle ripustettavasta valokuvasta? Entä maalauksesta? Suunnilleen jokaisen mielestä hyvä maalaus on arvokkaampi kuin hyvä valokuva.

Hyvät työkalut parantavat työn tuottavuutta ja siksi ammattilaisten kannattaa sijoittaa kameroihin. Harrastelijat sijoittavat varsin suuria summia kameroihinsa. Minulle kameran runko merkitsee viikon palkkaa, joten luonnollisesti opettelen sen käyttämistäkin, vaikka sillä ei ole vaikutusta toimeentulooni.

Kimmo Koo kirjoitti:

"Lisääkö se muka sitä taiteellisuutta?"

Olen mieltänyt aina valokuvauksen käsityöläisammatiksi. Jos katsot paikkakunnan ainoan valokuvaajan yhtenä vuonna ottamia rippi- tai yo-kuvia, näet helposti liukuhihnan jäljen. Luova passikuva on harvinaisuus, kuvaamalla navettapaloa on vaikea toteuttaa itseään...

Toki valokuvaus on myös taidetta, mutta edes valokuvauksen harrastajat eivät pidä sitä "oikeana" taiteena. Paljonko olisit valmis maksamaan jonkun toisen ottamasta seinälle ripustettavasta valokuvasta? Entä maalauksesta? Suunnilleen jokaisen mielestä hyvä maalaus on arvokkaampi kuin hyvä valokuva.

Hyvät työkalut parantavat työn tuottavuutta ja siksi ammattilaisten kannattaa sijoittaa kameroihin. Harrastelijat sijoittavat varsin suuria summia kameroihinsa. Minulle kameran runko merkitsee viikon palkkaa, joten luonnollisesti opettelen sen käyttämistäkin, vaikka sillä ei ole vaikutusta toimeentulooni.

Lue lisää

.... että kerroit mitä me valokuvauksen harrastajat pidämme taiteena. Selvensit samalla itseänikin pitkään vaivanneen kysymyksen hyvästä taiteesta. Taide on siis makkaraa.

rahalla ei edelleenkään saa kirjoitti:

Jos olisit lukenut kirjoitukseni, olisit varmaan ymmärtänyt mistä oli kyse.
Otetaanpa pätkä rautalankaa ja väännetään: Jos Pertti Perusinssi ostaa ekaksi kamerakseen Canonin kalleimman järkän siihen kalleimman zoomin mitä kaupasta löytyy, ja lähtee kuvailemaan. Vierelle tulee tyhjätaskuamis, muutaman vuoden vanhalla perusCanonilla ja kittiputkella. Amis on jo ehtinyt tutustua kameraan sen verran että osaa säätää asetukset manuaalisesti ja sommitella vähän kuvaa ennen laukaisua. Pertti taas laittaa kameran täysautomatiikalle koska se takuulla ottaa hyviä kuvia niin, onhan se parasta mitä rahalla siitä kaupasta sai. Mutta mitä vittua?! Pertin kamera tarkensi väärään kohtaan ja syväterävyyskin on täältä helvettiin asti. Amis veti köyhänrimpulalla samassa paikassa todella näyttävän kuvan, tarkan ja komeasti syväterävyyttä halliten. Onko Pertin kamera rikki vai mikä siinä nyt meni perseelleen. Kyllä on maailma mallillaan kun tyhjätaskuamis näytti Pertille mistä kana kusee...

Siis: Pertti ei saanut isollakaan rahalla näyttävää jälkeä.

Ja tuohon kuvaamovitsailuun vastaan vain sen mikä tuli aiemmassa kirjoituksessani esille (toistan siis itseäni pyynnöstäsi): Halvemmallakin kameralla saa hyviä kuvia jos kuvaaja on se joka ne kuvat ottaa. Jos kameran syväterävyyttä ei saa niin lyhyeksi kuin halutaan, pitää tyytyä siihen mitä saa, mutta silloinhan kuva on insinöörin asetusten mukainen. Kuvaamojen laitteisto on hyvää ja kallista siksi ettei kameran ominaisuudet rajoittaisi kuvanlaatua. Aloittelija ei saa niillä kameroilla todennäköisesti edes kameraa laukaistua, samalla tavalla kuin työkseen 30 vuotta ajanut rekkakuski ei saisi F1-autoa edes käyntiin.
Huippukameralla saa huippukuvia vain jos hallitsee kameran. Jos ei ymmärrä kuvauksen perusasioita eikä halua niitä opiskella, voi ihan hyvin ostaa halvemman kameran koska sillä saa hinta/laatu-suhteeltaan parempaa vastinetta.

Lue lisää

Kerrotkko nyt mutua vai edustatko oikeasti jompaa kumpaa, Perttiä tai Amista? Uskotko, että Pertti saisi parempia kuvia sillä vanhemmalla perusCanonoilla, edelleenkään perehtymättä kuvaukseen syvällisemmin?

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että rahaa useilla on nykyään paljon käytettävänään harrastuksiinkin. Siksi monet ammattilaiset kokevat kalliin järkkärin ostajan uhaksi koko ammattikunnalle. Onko silloin kyse ammattitaidottomuudesta vai puhtaasti kateudesta?

Mika.... kirjoitti:

.... että kerroit mitä me valokuvauksen harrastajat pidämme taiteena. Selvensit samalla itseänikin pitkään vaivanneen kysymyksen hyvästä taiteesta. Taide on siis makkaraa.

Lue lisää

Harrastan niin valokuvausta kuin taulujen maalaamista ja nuotiollla käristetty grillimakkara on hyvää.

Kuvien kanssa yleensä teen siten, että kopioin peruskuvat joiden värimaailmaa muokkaan.

Aluksi; huonot kuvaajat tekevät itse itsestään huonon. Siinä on yksi lysti ovatko välineet silloin hyvät vai huonot. Pääasiallinen huonon kuvaajan ominaisuus on väärä asenne. Ei siis taidot, tiedot tai välineet, vaan asenne.

Näyttää aika vahvasti siltä, ettet ymmärrä kokemuksen merkitystä alkuunkaan. Tuolla asenteella sinusta itsestäsi ei ainakaan tule kokenutta. Miksi ylipäätään harrastat valokuvausta?

Kyse ei ole siitä, lotrataanko pimiössä kehitteiden ja kiinnitteiden kanssa vai pohditaanko sävyntoiston ongelmatiikkaa tietokoneen ääressä. Sehän on vain tekniikkaa, jota käytetään hyväksi pyrittäessä haluttuun päämäärään eli halutunlaiseen valokuvaan. Kokenut kuvaaja tietää tämän ja osaa toimia sen mukaisesti. Oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä näin digiaikana?

Tallaisessa keskustelussa tulisi muistaa, että uudet menetelmät (tai hyvät välineet) eivät tee kenestäkään hyvää kuvaajaa. Lahjakkuutta tarvitaan tietenkin siemeneksi, mutta hyväksi valokuvaajaksi ei voi kasvaa ilman oikeaa asennetta ja kokemusta.

Capa kirjoitti:

Aluksi; huonot kuvaajat tekevät itse itsestään huonon. Siinä on yksi lysti ovatko välineet silloin hyvät vai huonot. Pääasiallinen huonon kuvaajan ominaisuus on väärä asenne. Ei siis taidot, tiedot tai välineet, vaan asenne.

Näyttää aika vahvasti siltä, ettet ymmärrä kokemuksen merkitystä alkuunkaan. Tuolla asenteella sinusta itsestäsi ei ainakaan tule kokenutta. Miksi ylipäätään harrastat valokuvausta?

Kyse ei ole siitä, lotrataanko pimiössä kehitteiden ja kiinnitteiden kanssa vai pohditaanko sävyntoiston ongelmatiikkaa tietokoneen ääressä. Sehän on vain tekniikkaa, jota käytetään hyväksi pyrittäessä haluttuun päämäärään eli halutunlaiseen valokuvaan. Kokenut kuvaaja tietää tämän ja osaa toimia sen mukaisesti. Oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä näin digiaikana?

Tallaisessa keskustelussa tulisi muistaa, että uudet menetelmät (tai hyvät välineet) eivät tee kenestäkään hyvää kuvaajaa. Lahjakkuutta tarvitaan tietenkin siemeneksi, mutta hyväksi valokuvaajaksi ei voi kasvaa ilman oikeaa asennetta ja kokemusta.

Lue lisää

Jos olet lukenut vanhoja valokuvaus kirjoja, olet varmaan huomannut että niissä puhuttiin lähinnä kemiasta. Vaikka olisit kuinka kokenut märkälevyn tekijä, se ei auta sinua käynnistämään digikameraa. Kun tekniikka edistyy, vanhenevan tekniikan hallitsemisen merkitys vähenee. Minä pidän uudesta digitaalisesta tekniikasta.


"Kyse ei ole siitä, lotrataanko pimiössä kehitteiden ja kiinnitteiden kanssa vai pohditaanko sävyntoiston ongelmatiikkaa tietokoneen ääressä. Sehän on vain tekniikkaa, jota käytetään hyväksi pyrittäessä haluttuun päämäärään eli halutunlaiseen valokuvaan."

Photoshopin suurin idea oli tehdä kaikki mahdollisimman samalla tavalla kuin filmille kuvatessa, mutta paremmin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut kokeilla erilaisia papereita, tutkia kehitteiden lämpötiloja tai katsoa luupilla kuvia. Tarkoitus on tehdä kuvia omaksi ja toivottavasti muiden iloksi. Kuvassa voi merkittävänä asiana olla idea tai tekniikka. Molemmilla kiva on leikkiä, enkä todellakaan ymmärrä mitä hyötyä kummankaan kannalta on pimiöissä vietetyillä tunneilla.

Digitaalitekniikka on tuonut koko kuvantekoprosessin takaisin valokuvaajalle. Aniharva meistä on itse tehnyt värikuvansa ennen digitaalikameroita.


"Näyttää aika vahvasti siltä, ettet ymmärrä kokemuksen merkitystä alkuunkaan. Tuolla asenteella sinusta itsestäsi ei ainakaan tule kokenutta. Miksi ylipäätään harrastat valokuvausta?", "Oletko todella niin tyhmä, …"

Eräs sivistyksen mitoista on kohteliaisuus. Eritavalla ajattelevien henkilökohtainen haukkunen kertoo paljon kirjoittajasta ja hänen sivistystasosta. Sinulle voisi olla hyväksi lukea muutama käytöskirja.

Kimmo Koo kirjoitti:

Jos olet lukenut vanhoja valokuvaus kirjoja, olet varmaan huomannut että niissä puhuttiin lähinnä kemiasta. Vaikka olisit kuinka kokenut märkälevyn tekijä, se ei auta sinua käynnistämään digikameraa. Kun tekniikka edistyy, vanhenevan tekniikan hallitsemisen merkitys vähenee. Minä pidän uudesta digitaalisesta tekniikasta.


"Kyse ei ole siitä, lotrataanko pimiössä kehitteiden ja kiinnitteiden kanssa vai pohditaanko sävyntoiston ongelmatiikkaa tietokoneen ääressä. Sehän on vain tekniikkaa, jota käytetään hyväksi pyrittäessä haluttuun päämäärään eli halutunlaiseen valokuvaan."

Photoshopin suurin idea oli tehdä kaikki mahdollisimman samalla tavalla kuin filmille kuvatessa, mutta paremmin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut kokeilla erilaisia papereita, tutkia kehitteiden lämpötiloja tai katsoa luupilla kuvia. Tarkoitus on tehdä kuvia omaksi ja toivottavasti muiden iloksi. Kuvassa voi merkittävänä asiana olla idea tai tekniikka. Molemmilla kiva on leikkiä, enkä todellakaan ymmärrä mitä hyötyä kummankaan kannalta on pimiöissä vietetyillä tunneilla.

Digitaalitekniikka on tuonut koko kuvantekoprosessin takaisin valokuvaajalle. Aniharva meistä on itse tehnyt värikuvansa ennen digitaalikameroita.


"Näyttää aika vahvasti siltä, ettet ymmärrä kokemuksen merkitystä alkuunkaan. Tuolla asenteella sinusta itsestäsi ei ainakaan tule kokenutta. Miksi ylipäätään harrastat valokuvausta?", "Oletko todella niin tyhmä, …"

Eräs sivistyksen mitoista on kohteliaisuus. Eritavalla ajattelevien henkilökohtainen haukkunen kertoo paljon kirjoittajasta ja hänen sivistystasosta. Sinulle voisi olla hyväksi lukea muutama käytöskirja.

Lue lisää

Kuuleppas Kimmo Koo, olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien. En enää edes muista mikä versio silloin oli menossa, oliko vielä 1.0 vai oliko jo peräti kakkonen. Täytyy myöntää että jotain ehkä olen Photoshopistakin vuosien varrella oppinut, aina noista ajoista tähän päivään asti.

Ensimmäisessä kommentissasi luettelemasi tekniikan "uudet" mahdollisuudet eivät to-del-la-kaan ole mitään uusia ilmiöitä valokuvauksen saralla. Tuollaisia asioita pitkän linjan valokuvaajat ovat pohtineet jo vuosikymmenet.

Sinun kannattais vähän laajentaa näkökulmaasi & hankkia kokemusta, mahdollisuuksiesi mukaan tietenkin.

Sivistyksen eräs mitta on kyky nähdä asioita laajemmasta perspektiivistä kuin pelkästään oman vessapaperirullan läpi (osoittamasi tietynlainen kapeakatseisuus on tyhmyyttä, joka puolestaan on epäkohteliaisuutta). Jotkut taas sanovat että tiedon ja ymmärryksen jatkuva hankkiminen on sivistyksen mitta.

Miten tahansa onkin, vain tyhmä pitää kokemusta tarpeettomana tai vähäpätöisenä asiana. Eihän kukaan normaali ihminen väitä, että esim. kokenut lääkäri on huonompi kuin kokemattomampi. Tai kokenut lentäjä ammattitaidottomampi kuin kokematon. Näilläkin aloilla menetelmät ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana todella paljon.

Oletko todella sitä mieltä, arvoisa Kimmo Koo, että kokemus menettää merkityksensä kun menetelmät muuttuvat?

Vai oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä valokuvauksessa, näin digiaikana?

Capa kirjoitti:

Kuuleppas Kimmo Koo, olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien. En enää edes muista mikä versio silloin oli menossa, oliko vielä 1.0 vai oliko jo peräti kakkonen. Täytyy myöntää että jotain ehkä olen Photoshopistakin vuosien varrella oppinut, aina noista ajoista tähän päivään asti.

Ensimmäisessä kommentissasi luettelemasi tekniikan "uudet" mahdollisuudet eivät to-del-la-kaan ole mitään uusia ilmiöitä valokuvauksen saralla. Tuollaisia asioita pitkän linjan valokuvaajat ovat pohtineet jo vuosikymmenet.

Sinun kannattais vähän laajentaa näkökulmaasi & hankkia kokemusta, mahdollisuuksiesi mukaan tietenkin.

Sivistyksen eräs mitta on kyky nähdä asioita laajemmasta perspektiivistä kuin pelkästään oman vessapaperirullan läpi (osoittamasi tietynlainen kapeakatseisuus on tyhmyyttä, joka puolestaan on epäkohteliaisuutta). Jotkut taas sanovat että tiedon ja ymmärryksen jatkuva hankkiminen on sivistyksen mitta.

Miten tahansa onkin, vain tyhmä pitää kokemusta tarpeettomana tai vähäpätöisenä asiana. Eihän kukaan normaali ihminen väitä, että esim. kokenut lääkäri on huonompi kuin kokemattomampi. Tai kokenut lentäjä ammattitaidottomampi kuin kokematon. Näilläkin aloilla menetelmät ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana todella paljon.

Oletko todella sitä mieltä, arvoisa Kimmo Koo, että kokemus menettää merkityksensä kun menetelmät muuttuvat?

Vai oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä valokuvauksessa, näin digiaikana?

Lue lisää

Kuten varmaan huomaat, tunsin itseni tässä keskustelussa niin nurkkaan ahdistetuksi, että valitsin tuekseni nimimerkin, jotta voisin uskotella muille olevani yhtä hyvä insinööri kuin Michelangelo, joka välillä teki ihan kivoja kuvia ja patsaita.


"Kuuleppas Kimmo Koo, olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien."

Luultavasti siirryin sinua aikaisemmin käyttämään Photoshoppia, sillä Adobe osti Aldus Photostylerin, jonka omistajille tarjottiin edullinen Photoshop 3, joka oli ilmestynyt 1994! Ajattelin silloin, että tokko ikinä vaihdan pois parempaa Photostyleria Photoshoppiin, mutta työnantaja osti Photoshopin, jotta taittohommat sujuisivat paremmin. Photostyler oli loistava ohjelma ainakin meidän vanhojen mielestä, jotka olimme käsitelleet kuvia lähinnä piirtämiseen tarkoitetulla Zsoftin PaintBrushilla. Vaikka olen opettanut ohjelman käyttämistä 80-luvulla, olen unohtanut ohjelman yksityiskohdat. Vuodet ovat joskus armollisia. 90-luvun alkupuolella oli todella monia käyttökelpoisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta oheislaitteiden tuki oli yleensä varsin heikko ennen Windowsin yleistymistä.

Mutta varsinaiseen asiaan. Miten sinä sait 90-luvun puolivälissä ammattivalokuvaajalle riittävän tasokkaita kuvia? Rumpuskannerit olivat kalliita ja Pro Photo-CD oli sekä kallis että hidas ratkaisu. Filmiskannerit pystyivät toki 4000 dpi tarkkuuteen, mutta koska en törmännyt niihin, oletan että niitä käytettiin varsin vähän. Tasoskannerit toki luki suuria tiedostoja, mutta eikö dynamiikka ollut varsin onnetonta (en löytänyt kovalevyltä yhtään senaikaista skannattua kuvaa). Minulla ei ole selvää mielikuvaa se ajan kameroista, mutta vanhin edelleen käytössä olevista kameroistani – Oly C-1400XL - on selvästi uudempi eikä sen laatu riittänyt kuin lehtikäyttöön (vai muistanko väärin?) Olen varmuuskopioinut vanhat Photo CD-kuvat jpg:nä. Ammattilaiselle vanhat kuvat ovat paljon arvokkaampia kuin tällaiselle harrastelijalle, joten kerrotko miten olet varmuuskopioinut Photo CD:t tai muut eksoottiset formaatit.

Kuvien saamista ohjelmiin suurempi ongelma oli niiden saaminen paperille. Painot olivat minulle liian kalliita ja valokuvaamot pystyivät tulostamaan vain Photo CD:ltä, joten käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sairaan kalliit sublimaatiotulostimet, jos halusi hyviä kuvia paperille. Miten ammattilaiset ratkaisivat ongelman kymmenen vuotta sitten? (Kaikki silloin tuntemani valokuvaajat, jotka eivät työskennelleet painoissa, vannoivat silloin filmin nimeen.)


"Sinun kannattais vähän laajentaa näkökulmaasi & hankkia kokemusta, mahdollisuuksiesi mukaan tietenkin."

Tästä olemme samaa mieltä ja siksi harrastankin valokuvausta. Olen omasta mielestäni niin hyvä insinööri, etten saa mitään nautintoa kukkoilemalla asiaa käsittelevillä keskustelualueilla. Vaikka työnantaja on ostanut laitteita ja ohjelmia käyttööni ja välillä maksanut kuvaamisestakin, olen pitänyt sen omana juttuna, harrastuksena. Valokuvaamisen yhteydessä olen tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä ja parinkin päivän kurssi katkaisee kummasti työn arjen.

Toivottavasti sinullakin on joku harrastus.


"tyhmä pitää kokemusta tarpeettomana tai vähäpätöisenä asiana."

Osasta kokemuksia on hyötyä, osasta ei. Ymmärrän hyvin, että vossikkakuskit siirtyivät taksisuhareiksi tai eräs etninen ryhmä vaihtoi hevoskaupasta käytettyjen autojen välittämiseen, mutta en ymmärrä miten pimiössä vietetty aika auttaa digikuvauksessa. Vanhojen kuvankäsittelyohjelmien käyttäminen helpottaa uuden oppimista, visuaalinen hahmottaminen auttaa oikean kuvakulman löytämistä. Uskon, että harrastelijapiirtäjän on helpompi siirtyä digikuvaukseen kuin kemigrafin – toki tiedän, että monesta kemigrafista tuli lehtikuvaaja.

Kuvaajat vertaavat itseään mielellään lentäjiin tai lääkäreihin. Hannu Hautala oli ennen valokuvaajaksi alkamistaan automekaanikko. Tiedätkö yhtään lentomekaanikkoa, josta tuli lentäjä ilman koulutusta. Jos muistan oikein, Staf oli Aamulehdessä juoksupoikana, kun lehteen hankittiin auto ja hänet koulutettiin kuljettajaksi. Lehden kameraa pidettiin autossa ja kun toimittajat eivät aina osanneet kuvata, alkoi legendaarinen Staf kuvata kaikkien puolesta. Tälläkin hetkellä moni valokuvauksen ammattilainen on ilman minkäänlaista ammattikoulutusta. Tunnetko itseoppineita lääkäreitä?

Kokemuksella on monessa asiassa merkitystä, mutta jo opittujen asioiden poisoppiminen on vaikeaa. Muistaakseni ensimmäisen kuulennon suunnitelleiden insinöörien keski-ikä oli 23 vuotta, mutta varsinainen johto oli paljon vanhempi. Paras tulos saadaan kun yhdistetään sopivasti kokemusta ja nuorta intoa. Jos joudun sydänleikkaukseen, en halua kirurgiksi mahdollisimman vanhaa.

Jos kokemus merkitsisi paljon, jäisi nuoret valokuvaajat ilman töitä, kun supistuvalla alalla on yhä vaikeampi nykyistenkään ansaita leipänsä. Meille töihin on palkattu viime aikoina monta viisikymppistä naista (jotka ovat erinomaista, motivoitunutta ja pätevää työvoimaa), mutta eikö työnantajat suosi selvästi nuorempia?


"Jotkut taas sanovat että tiedon ja ymmärryksen jatkuva hankkiminen on sivistyksen mitta."

Varmaan he ovat oikeassa.

En tiedä mikä on nykyään tapa teollisuudessa, mutta valmistumiseni aikoihin nuoret insinöörit laitettiin parin vuoden "lautanen ja lusikka" –kursseille, jossa heidät vietiin kaikenmaailman tilaisuuksiin oppimaan käytöstapoja. Minun opiskeluaikanani (lähes) jokaisella insinöörillä oli ällänpaperit, mutta opiskeluaikana oli rajoitetusti aikaa harrastaa kulttuuria ja siksi nuoret insinöörit tarvitsivat opetuksen rupattelun merkityksestä, perustiedot viineistä, pukeutumisesta… Tällainen tapakurssi olisi tarpeen kaikille muiden kanssa työskenteleville.

Pari vuotta sitten oli vähän hienommat juhlat, jossa kaikki olivat pukeutuneet tummiin pukuihin paitsi Aamulehden toimittaja ja valokuvaaja. Juhlapuhe pidettiin pöntöstä. Sen aikana Aamulehden valokuvaaja käveli juhlakalun eteen, pyllisti kutsuvieraille ja otti kuvan. Kuvasin juhlavieraiden pään yli salin toiselta puolelta. Ainoa kuva, jonka muistan ottaneeni juhlasta, on kuvaajan ahteri ja juhlakalu. Kuka muistaa lehdessä olleen kuvan? Kuvaajan manööverin muistavat varmasti kaikki paikallaolleet.


"Oletko todella sitä mieltä, arvoisa Kimmo Koo, että kokemus menettää merkityksensä kun menetelmät muuttuvat?"

Olen. Ruotsi vaihtoi aikanaan tieliikenteen vasemmalta oikealle. Epäilen, että enemmän kolareita ajoivat (aikaisempaan verrattuna) vanhukset kuin ne, jotka saivat ajokoulutuksen vasta oikeanpuoleisen liikenteen aikana.


"Vai oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä valokuvauksessa, näin digiaikana?"

Kumpaa lyöt mieluummin, vaimoa vai äitiäsi?

Mitään tuollaista en ole väittänyt. Osasta kuvauskokemuksesta on hyötyä, osa hidastaa oppimista ja osasta on haittaa. Emme elä mustavalkoisessa maailmassa vaan melkein aina hyviin asioihin liittyy jotain huonoakin.


Vanhoja valokuvaajia harmittaa se, että nuoret harrastelijat osaavat käyttää heitä paremmin uusia laitteita. Vielä enemmän harmittaa, jos laite helpottaa vaikeiden asioiden tekemistä. Kaikkein inhottavimpia ovat ne, joilla on varaa ja halua ostaa todella kalliita ja hyviä laitteita. Digikamerat koetaan toimentulon uhaksi, mutta ei asia ole välttämättä niin. Digikuvista otetaan vielä melko vähän paperitulosteita, joten "oikeiden" kuvien myyjä voi pysyä leivän syrjässä varsinkin jos alalta poistuisi sen verran väkeä, että lapsikuvasarjojen hinnat nousisivat järkevälle tasolle.

Michel Angelo kirjoitti:

Kuten varmaan huomaat, tunsin itseni tässä keskustelussa niin nurkkaan ahdistetuksi, että valitsin tuekseni nimimerkin, jotta voisin uskotella muille olevani yhtä hyvä insinööri kuin Michelangelo, joka välillä teki ihan kivoja kuvia ja patsaita.


"Kuuleppas Kimmo Koo, olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien."

Luultavasti siirryin sinua aikaisemmin käyttämään Photoshoppia, sillä Adobe osti Aldus Photostylerin, jonka omistajille tarjottiin edullinen Photoshop 3, joka oli ilmestynyt 1994! Ajattelin silloin, että tokko ikinä vaihdan pois parempaa Photostyleria Photoshoppiin, mutta työnantaja osti Photoshopin, jotta taittohommat sujuisivat paremmin. Photostyler oli loistava ohjelma ainakin meidän vanhojen mielestä, jotka olimme käsitelleet kuvia lähinnä piirtämiseen tarkoitetulla Zsoftin PaintBrushilla. Vaikka olen opettanut ohjelman käyttämistä 80-luvulla, olen unohtanut ohjelman yksityiskohdat. Vuodet ovat joskus armollisia. 90-luvun alkupuolella oli todella monia käyttökelpoisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta oheislaitteiden tuki oli yleensä varsin heikko ennen Windowsin yleistymistä.

Mutta varsinaiseen asiaan. Miten sinä sait 90-luvun puolivälissä ammattivalokuvaajalle riittävän tasokkaita kuvia? Rumpuskannerit olivat kalliita ja Pro Photo-CD oli sekä kallis että hidas ratkaisu. Filmiskannerit pystyivät toki 4000 dpi tarkkuuteen, mutta koska en törmännyt niihin, oletan että niitä käytettiin varsin vähän. Tasoskannerit toki luki suuria tiedostoja, mutta eikö dynamiikka ollut varsin onnetonta (en löytänyt kovalevyltä yhtään senaikaista skannattua kuvaa). Minulla ei ole selvää mielikuvaa se ajan kameroista, mutta vanhin edelleen käytössä olevista kameroistani – Oly C-1400XL - on selvästi uudempi eikä sen laatu riittänyt kuin lehtikäyttöön (vai muistanko väärin?) Olen varmuuskopioinut vanhat Photo CD-kuvat jpg:nä. Ammattilaiselle vanhat kuvat ovat paljon arvokkaampia kuin tällaiselle harrastelijalle, joten kerrotko miten olet varmuuskopioinut Photo CD:t tai muut eksoottiset formaatit.

Kuvien saamista ohjelmiin suurempi ongelma oli niiden saaminen paperille. Painot olivat minulle liian kalliita ja valokuvaamot pystyivät tulostamaan vain Photo CD:ltä, joten käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sairaan kalliit sublimaatiotulostimet, jos halusi hyviä kuvia paperille. Miten ammattilaiset ratkaisivat ongelman kymmenen vuotta sitten? (Kaikki silloin tuntemani valokuvaajat, jotka eivät työskennelleet painoissa, vannoivat silloin filmin nimeen.)


"Sinun kannattais vähän laajentaa näkökulmaasi & hankkia kokemusta, mahdollisuuksiesi mukaan tietenkin."

Tästä olemme samaa mieltä ja siksi harrastankin valokuvausta. Olen omasta mielestäni niin hyvä insinööri, etten saa mitään nautintoa kukkoilemalla asiaa käsittelevillä keskustelualueilla. Vaikka työnantaja on ostanut laitteita ja ohjelmia käyttööni ja välillä maksanut kuvaamisestakin, olen pitänyt sen omana juttuna, harrastuksena. Valokuvaamisen yhteydessä olen tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä ja parinkin päivän kurssi katkaisee kummasti työn arjen.

Toivottavasti sinullakin on joku harrastus.


"tyhmä pitää kokemusta tarpeettomana tai vähäpätöisenä asiana."

Osasta kokemuksia on hyötyä, osasta ei. Ymmärrän hyvin, että vossikkakuskit siirtyivät taksisuhareiksi tai eräs etninen ryhmä vaihtoi hevoskaupasta käytettyjen autojen välittämiseen, mutta en ymmärrä miten pimiössä vietetty aika auttaa digikuvauksessa. Vanhojen kuvankäsittelyohjelmien käyttäminen helpottaa uuden oppimista, visuaalinen hahmottaminen auttaa oikean kuvakulman löytämistä. Uskon, että harrastelijapiirtäjän on helpompi siirtyä digikuvaukseen kuin kemigrafin – toki tiedän, että monesta kemigrafista tuli lehtikuvaaja.

Kuvaajat vertaavat itseään mielellään lentäjiin tai lääkäreihin. Hannu Hautala oli ennen valokuvaajaksi alkamistaan automekaanikko. Tiedätkö yhtään lentomekaanikkoa, josta tuli lentäjä ilman koulutusta. Jos muistan oikein, Staf oli Aamulehdessä juoksupoikana, kun lehteen hankittiin auto ja hänet koulutettiin kuljettajaksi. Lehden kameraa pidettiin autossa ja kun toimittajat eivät aina osanneet kuvata, alkoi legendaarinen Staf kuvata kaikkien puolesta. Tälläkin hetkellä moni valokuvauksen ammattilainen on ilman minkäänlaista ammattikoulutusta. Tunnetko itseoppineita lääkäreitä?

Kokemuksella on monessa asiassa merkitystä, mutta jo opittujen asioiden poisoppiminen on vaikeaa. Muistaakseni ensimmäisen kuulennon suunnitelleiden insinöörien keski-ikä oli 23 vuotta, mutta varsinainen johto oli paljon vanhempi. Paras tulos saadaan kun yhdistetään sopivasti kokemusta ja nuorta intoa. Jos joudun sydänleikkaukseen, en halua kirurgiksi mahdollisimman vanhaa.

Jos kokemus merkitsisi paljon, jäisi nuoret valokuvaajat ilman töitä, kun supistuvalla alalla on yhä vaikeampi nykyistenkään ansaita leipänsä. Meille töihin on palkattu viime aikoina monta viisikymppistä naista (jotka ovat erinomaista, motivoitunutta ja pätevää työvoimaa), mutta eikö työnantajat suosi selvästi nuorempia?


"Jotkut taas sanovat että tiedon ja ymmärryksen jatkuva hankkiminen on sivistyksen mitta."

Varmaan he ovat oikeassa.

En tiedä mikä on nykyään tapa teollisuudessa, mutta valmistumiseni aikoihin nuoret insinöörit laitettiin parin vuoden "lautanen ja lusikka" –kursseille, jossa heidät vietiin kaikenmaailman tilaisuuksiin oppimaan käytöstapoja. Minun opiskeluaikanani (lähes) jokaisella insinöörillä oli ällänpaperit, mutta opiskeluaikana oli rajoitetusti aikaa harrastaa kulttuuria ja siksi nuoret insinöörit tarvitsivat opetuksen rupattelun merkityksestä, perustiedot viineistä, pukeutumisesta… Tällainen tapakurssi olisi tarpeen kaikille muiden kanssa työskenteleville.

Pari vuotta sitten oli vähän hienommat juhlat, jossa kaikki olivat pukeutuneet tummiin pukuihin paitsi Aamulehden toimittaja ja valokuvaaja. Juhlapuhe pidettiin pöntöstä. Sen aikana Aamulehden valokuvaaja käveli juhlakalun eteen, pyllisti kutsuvieraille ja otti kuvan. Kuvasin juhlavieraiden pään yli salin toiselta puolelta. Ainoa kuva, jonka muistan ottaneeni juhlasta, on kuvaajan ahteri ja juhlakalu. Kuka muistaa lehdessä olleen kuvan? Kuvaajan manööverin muistavat varmasti kaikki paikallaolleet.


"Oletko todella sitä mieltä, arvoisa Kimmo Koo, että kokemus menettää merkityksensä kun menetelmät muuttuvat?"

Olen. Ruotsi vaihtoi aikanaan tieliikenteen vasemmalta oikealle. Epäilen, että enemmän kolareita ajoivat (aikaisempaan verrattuna) vanhukset kuin ne, jotka saivat ajokoulutuksen vasta oikeanpuoleisen liikenteen aikana.


"Vai oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä valokuvauksessa, näin digiaikana?"

Kumpaa lyöt mieluummin, vaimoa vai äitiäsi?

Mitään tuollaista en ole väittänyt. Osasta kuvauskokemuksesta on hyötyä, osa hidastaa oppimista ja osasta on haittaa. Emme elä mustavalkoisessa maailmassa vaan melkein aina hyviin asioihin liittyy jotain huonoakin.


Vanhoja valokuvaajia harmittaa se, että nuoret harrastelijat osaavat käyttää heitä paremmin uusia laitteita. Vielä enemmän harmittaa, jos laite helpottaa vaikeiden asioiden tekemistä. Kaikkein inhottavimpia ovat ne, joilla on varaa ja halua ostaa todella kalliita ja hyviä laitteita. Digikamerat koetaan toimentulon uhaksi, mutta ei asia ole välttämättä niin. Digikuvista otetaan vielä melko vähän paperitulosteita, joten "oikeiden" kuvien myyjä voi pysyä leivän syrjässä varsinkin jos alalta poistuisi sen verran väkeä, että lapsikuvasarjojen hinnat nousisivat järkevälle tasolle.

Lue lisää

Toivottavasti nimimerkin vaihdoksesi helpottaa edes vähän ahdistuneisuuttasi. Oletko muuten miettinyt mistä tuntemuksesi johtuu? Voisiko syynä olla vaikka se, että olen todellakin osoittanut sinulle että kokemuksesta ON hyötyä?

Totuus voi tehdä kipeää, mutta vielä kipeämpää tekee pitää kiinni sokeasti sellaisista näkemyksistään, joita ei pysty perustelemaan edes itselleen. Saati sitten muille. Silloin voi tulla kieltämättä tuollaisia nurkkaan ahtautumis-tuntemuksia. Eihän sinulle vain ole sattunut näin?

Sinun kannattaisi vilkaista itse peiliin, ennenkuin alat muille heittelemään asiaan kuulumatonta läppää mm. vaimon tai äidin lyömisestä.

Capa kirjoitti:

Toivottavasti nimimerkin vaihdoksesi helpottaa edes vähän ahdistuneisuuttasi. Oletko muuten miettinyt mistä tuntemuksesi johtuu? Voisiko syynä olla vaikka se, että olen todellakin osoittanut sinulle että kokemuksesta ON hyötyä?

Totuus voi tehdä kipeää, mutta vielä kipeämpää tekee pitää kiinni sokeasti sellaisista näkemyksistään, joita ei pysty perustelemaan edes itselleen. Saati sitten muille. Silloin voi tulla kieltämättä tuollaisia nurkkaan ahtautumis-tuntemuksia. Eihän sinulle vain ole sattunut näin?

Sinun kannattaisi vilkaista itse peiliin, ennenkuin alat muille heittelemään asiaan kuulumatonta läppää mm. vaimon tai äidin lyömisestä.

Lue lisää

Lienet joku ammattikoululainen, joka leikki täällä "kokenutta" valokuvajaa, joka vannoo kokemuksen nimeen. Olen iäkäs insinööri, joka ei usko kokemuksen merkitykseen kun menetelmät muuttuu. Minulla on paljon enemmän kokemusta, mutta joka on menettänyt merkityksensä tekniikan edistyessä.


Minua huvitti väitteesi siitä, että olet ammattivalokuvaaja, joka on käyttänyt jokapäiväisessä työssä Photoshoppia vuodesta 1995. Nimimerkistäsi päätellen olet rintamakuvaaja, mikä vain lisää mielikuvaa unelmien ja todellisuuden sekaantumisesta.


En tiedä, koska aloin tietokoneella työskentelemään kuvien kanssa. Ainakin ennen esikoisen syntymää (1985) kirjoitin eräälle HP:n kirjoittimelle HPGL-kielllä perusohjelmiston (tämäkään ei muuten auta sen paremmin kuvankäsittelyä kuin valokuvausta). Useat sukulaisistani työskenteli kirjapainoalalla 80-luvulla, joten olen kohtuullisesti perillä alan kehityksestä.

Adobe oli nimenomaan painoalan yhtiö, joka keräsi (ja kerää) postscriptista reippaasti rahaa. Photoshop oli luonnollinen lisä heidän ohjelistoperheeseen ja alussa sitä käyttävät graafikot löytyivät kirjapainoista ja mainostoimistoista. Ammatti valokuvaajille siitä ei ollut paljoakaan iloa, sillä

a) kuvien saaminen tietokoneelle oli vaikeaa. Luulen, että 1995 ei ollut vielä tarjolla kunnollista kameraa, mutta seuraavana vuonna tuli vähän yli 20 000 markkaa maksava Polaroid PCD-2000. Moneen riitti 800 x 600 pisteen tarkkuus, mutta tuskin rintamakuvaajalle :-)

1995 tosi ammattilainen käytti rumpuskanneria ja miksei olisi käyttänyt, kun edellisenä vuonna markkinoille tuli edullinen Dainippon Screen Desktop Color Desktop Color Scanner DT-S1015A1, joka oli suunniteltu henkilökohtaiseen käyttöön. Virran saanti ja lähes 200 000 markan hinta saittoi vaikeuttaa laitteen käyttöä rintamaolosuhteissa (halvimmat tavalliset skannerit olivat 10 000 hintaluokassa, mutta niiden jälki ei riittänyt ammattimaiseen kuvankäsittelyyn). Ostin muuten ensimmäisen skannerini selvästi myöhemmin. Parin vuoden käytön jälkeen 5000 skanneri vaihtui parin tonnin paljon parempaan kuvanlukijaan. Tekniikan kehitys oli siihen aikaa todella nopeaa.

Jos sotakuvaajalla ei olisi ollut niin kiirre, hän olisi voinnut tehdä kuvistaan photo-CD:n. Levylle mahtui noin 100 kuvaa ja sen hinta oli noin tuhannen markan kieppeillä, jos halusi valita kuvat (näitä meillä on monta tallessa).


b) Valokuvan käsittely oli erittäin hidasta ja vaikeaa.

1995 huippukoneet olivat varustettu ensimmäisillä Pentium-prosessoreilla. Windows 3 tarjosi 60 MHzin myllylle varsin vakaan pohjan ohjelmille, mutta megan kuvan pyörittäminen oli h-i-d-a-s-t-a.

Rintamalla lienee PowerBook 5300ce kuvankäsittelyyn ainoa vaihtoehto, sillä muut kannettavat Macit pystyivät vain 256 värin näyttämiseen. Eikö 800 x 600 pistettä ole varsin vähäinen tarkkuus ammattimaiseen kuvankäsittelyyn.


c) Aineiston säilytys.

1995 suuret kovalevyt olivat 500 MB luokkaa. Kirjoittavia CD-asemia ei ollut tarjolla. Iomega ZIP! tarjosi 100 MB 150 markan hintaisia levyjä. En tiedä ketään ammattikuvajaa, joka olisi yrittänyt tallettaa sellaisille valokuva-arkistoa. Levyjä minulla on muuten tallella, mutta ilman lukulaitetta niillä ei tee mitää.

Miten ihmeessä pystyi lähettämään sotatantereelta kuvia asiakkaillesi?


d) Kuvien tulostaminen.

Lehdet ja kirjapainot pystyivät tulostamaan 1995 valokuvat, mutta rintamalle oli tarjolla vain Apple Color StyleWriter 2200. Tämä noin 5000 markan kirjoitin pystyi tulostamaan värillisenä 60 x 360 pistettä tuumalle, joten kuvat eivät liene teknisesti aivan moitteettomia.



Kuten huomaat pappilan siatkin nauravat väitteelle "olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien". En osaa sanoa koska Suomessa valokuvaajat alkoivat vääntää valokuvia Photoshopilla. 1998 Hannu Hautala julkaisi Luontokuva-lehdessä kirjoituksen "Digitaalinen kuva tulee - oletko valmis?", mutta hänellä olikin apuna Otavan gurut Juha Rautavaara ja Jorma Suomi.


Et muuten vieläkään ole perustellut miten pimiössä vietetty aika auttaa digitaalisessa kuvaamisessa?

Vanhenevana insinöörinä minun on vaikea myöntää, että nuoret oppivat uusia asioita paljon helpommin ja nopeammin. Varmaan sinäkin oppisit, jos lopettaisit toisten kirjoitusten vääristelemisen ja alkaisit kuvaamaan :-)

Michel Angelo kirjoitti:

Lienet joku ammattikoululainen, joka leikki täällä "kokenutta" valokuvajaa, joka vannoo kokemuksen nimeen. Olen iäkäs insinööri, joka ei usko kokemuksen merkitykseen kun menetelmät muuttuu. Minulla on paljon enemmän kokemusta, mutta joka on menettänyt merkityksensä tekniikan edistyessä.


Minua huvitti väitteesi siitä, että olet ammattivalokuvaaja, joka on käyttänyt jokapäiväisessä työssä Photoshoppia vuodesta 1995. Nimimerkistäsi päätellen olet rintamakuvaaja, mikä vain lisää mielikuvaa unelmien ja todellisuuden sekaantumisesta.


En tiedä, koska aloin tietokoneella työskentelemään kuvien kanssa. Ainakin ennen esikoisen syntymää (1985) kirjoitin eräälle HP:n kirjoittimelle HPGL-kielllä perusohjelmiston (tämäkään ei muuten auta sen paremmin kuvankäsittelyä kuin valokuvausta). Useat sukulaisistani työskenteli kirjapainoalalla 80-luvulla, joten olen kohtuullisesti perillä alan kehityksestä.

Adobe oli nimenomaan painoalan yhtiö, joka keräsi (ja kerää) postscriptista reippaasti rahaa. Photoshop oli luonnollinen lisä heidän ohjelistoperheeseen ja alussa sitä käyttävät graafikot löytyivät kirjapainoista ja mainostoimistoista. Ammatti valokuvaajille siitä ei ollut paljoakaan iloa, sillä

a) kuvien saaminen tietokoneelle oli vaikeaa. Luulen, että 1995 ei ollut vielä tarjolla kunnollista kameraa, mutta seuraavana vuonna tuli vähän yli 20 000 markkaa maksava Polaroid PCD-2000. Moneen riitti 800 x 600 pisteen tarkkuus, mutta tuskin rintamakuvaajalle :-)

1995 tosi ammattilainen käytti rumpuskanneria ja miksei olisi käyttänyt, kun edellisenä vuonna markkinoille tuli edullinen Dainippon Screen Desktop Color Desktop Color Scanner DT-S1015A1, joka oli suunniteltu henkilökohtaiseen käyttöön. Virran saanti ja lähes 200 000 markan hinta saittoi vaikeuttaa laitteen käyttöä rintamaolosuhteissa (halvimmat tavalliset skannerit olivat 10 000 hintaluokassa, mutta niiden jälki ei riittänyt ammattimaiseen kuvankäsittelyyn). Ostin muuten ensimmäisen skannerini selvästi myöhemmin. Parin vuoden käytön jälkeen 5000 skanneri vaihtui parin tonnin paljon parempaan kuvanlukijaan. Tekniikan kehitys oli siihen aikaa todella nopeaa.

Jos sotakuvaajalla ei olisi ollut niin kiirre, hän olisi voinnut tehdä kuvistaan photo-CD:n. Levylle mahtui noin 100 kuvaa ja sen hinta oli noin tuhannen markan kieppeillä, jos halusi valita kuvat (näitä meillä on monta tallessa).


b) Valokuvan käsittely oli erittäin hidasta ja vaikeaa.

1995 huippukoneet olivat varustettu ensimmäisillä Pentium-prosessoreilla. Windows 3 tarjosi 60 MHzin myllylle varsin vakaan pohjan ohjelmille, mutta megan kuvan pyörittäminen oli h-i-d-a-s-t-a.

Rintamalla lienee PowerBook 5300ce kuvankäsittelyyn ainoa vaihtoehto, sillä muut kannettavat Macit pystyivät vain 256 värin näyttämiseen. Eikö 800 x 600 pistettä ole varsin vähäinen tarkkuus ammattimaiseen kuvankäsittelyyn.


c) Aineiston säilytys.

1995 suuret kovalevyt olivat 500 MB luokkaa. Kirjoittavia CD-asemia ei ollut tarjolla. Iomega ZIP! tarjosi 100 MB 150 markan hintaisia levyjä. En tiedä ketään ammattikuvajaa, joka olisi yrittänyt tallettaa sellaisille valokuva-arkistoa. Levyjä minulla on muuten tallella, mutta ilman lukulaitetta niillä ei tee mitää.

Miten ihmeessä pystyi lähettämään sotatantereelta kuvia asiakkaillesi?


d) Kuvien tulostaminen.

Lehdet ja kirjapainot pystyivät tulostamaan 1995 valokuvat, mutta rintamalle oli tarjolla vain Apple Color StyleWriter 2200. Tämä noin 5000 markan kirjoitin pystyi tulostamaan värillisenä 60 x 360 pistettä tuumalle, joten kuvat eivät liene teknisesti aivan moitteettomia.



Kuten huomaat pappilan siatkin nauravat väitteelle "olen vääntänyt ammatikseni digitaalikuvaa Photoshopilla vuodesta 1995 lähtien". En osaa sanoa koska Suomessa valokuvaajat alkoivat vääntää valokuvia Photoshopilla. 1998 Hannu Hautala julkaisi Luontokuva-lehdessä kirjoituksen "Digitaalinen kuva tulee - oletko valmis?", mutta hänellä olikin apuna Otavan gurut Juha Rautavaara ja Jorma Suomi.


Et muuten vieläkään ole perustellut miten pimiössä vietetty aika auttaa digitaalisessa kuvaamisessa?

Vanhenevana insinöörinä minun on vaikea myöntää, että nuoret oppivat uusia asioita paljon helpommin ja nopeammin. Varmaan sinäkin oppisit, jos lopettaisit toisten kirjoitusten vääristelemisen ja alkaisit kuvaamaan :-)

Lue lisää

Arvoisa Kimmokoomikkomichelangelo; Määrä ei korvaa laatua. Pystyt (tai pikemminkin viitsit) suoltaa ulos hirmuisen määrän joutavaa nippelitietoutta vanhentunutta tekniikkaa ja historiaa koskien. Kirjoittelusi ainakin todistaa sen, että osattiin sitä olla välinekeskeisiä ennenkin. Mutta sellaista asennetta ehkä sopiikin odottaa vanhenevalta insinööriltä.

Olet niin monta kertaa maininnut olevasi vanheneva insinööri, että epäilen sinun kärsivän siitä jollakin tapaa. Ota kuitenkin huomioon, että kaikki eivät ole vanhenevia insinöörejä; On myös vanhenevia valokuvaajia - heitä jotka ovat sujut digiajan ja nykyaikaisten menetelmien kanssa. Veikeää sinänsä havaita, miten tekniikka on ongelma insinöörille, mutta ei humanistille :-)

Minä en ole sinun viestejäsi vääristellyt, ainoastaan valottanut OMAA näkemystäni asioista. Jos sinun mielipiteistäsi poikkeavien asioiden esiin tuominen on vääristelyä, niin sopii todellakin kysyä kenen on syytä katsoa peiliin?

Koska keskustelu on ajautunut välinekeskeisyydestä henkilökohtaisuuksiin, en aio enää jatkaa tästä aiheesta. Hyvät jatkot sullekin, varsinkin jos oma ei piisaa!

Capa kirjoitti:

Arvoisa Kimmokoomikkomichelangelo; Määrä ei korvaa laatua. Pystyt (tai pikemminkin viitsit) suoltaa ulos hirmuisen määrän joutavaa nippelitietoutta vanhentunutta tekniikkaa ja historiaa koskien. Kirjoittelusi ainakin todistaa sen, että osattiin sitä olla välinekeskeisiä ennenkin. Mutta sellaista asennetta ehkä sopiikin odottaa vanhenevalta insinööriltä.

Olet niin monta kertaa maininnut olevasi vanheneva insinööri, että epäilen sinun kärsivän siitä jollakin tapaa. Ota kuitenkin huomioon, että kaikki eivät ole vanhenevia insinöörejä; On myös vanhenevia valokuvaajia - heitä jotka ovat sujut digiajan ja nykyaikaisten menetelmien kanssa. Veikeää sinänsä havaita, miten tekniikka on ongelma insinöörille, mutta ei humanistille :-)

Minä en ole sinun viestejäsi vääristellyt, ainoastaan valottanut OMAA näkemystäni asioista. Jos sinun mielipiteistäsi poikkeavien asioiden esiin tuominen on vääristelyä, niin sopii todellakin kysyä kenen on syytä katsoa peiliin?

Koska keskustelu on ajautunut välinekeskeisyydestä henkilökohtaisuuksiin, en aio enää jatkaa tästä aiheesta. Hyvät jatkot sullekin, varsinkin jos oma ei piisaa!

Lue lisää

Kirjoitit "Tuolla asenteella sinusta itsestäsi ei ainakaan tule kokenutta.", "Oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä näin digiaikana?", "Sinun kannattais vähän laajentaa näkökulmaasi & hankkia kokemusta, mahdollisuuksiesi mukaan tietenkin", "Vai oletko todella niin tyhmä, että luulet kokemuksen menettäneen merkityksensä valokuvauksessa, näin digiaikana?", "Arvoisa Kimmokoomikkomichelangelo"… Kun laskin leikkiä sotaleikeistäsi totesit "Koska keskustelu on ajautunut välinekeskeisyydestä henkilökohtaisuuksiin, en aio enää jatkaa tästä aiheesta."

Aikuiset suhtautuvat lasten ilkeilyyn huvittuneesti, sillä kelle lusikalla on annettu, siltä ei kauhalla voi ottaa. Lapset loukkaantuvat usein verisesti, jos heitä ei oteta todesta :-)


"Pystyt (tai pikemminkin viitsit) suoltaa ulos hirmuisen määrän joutavaa nippelitietoutta vanhentunutta tekniikkaa ja historiaa koskien."

Aikuiset eivät väitä keskustelukumppaninsa olevan valehtelijoita vaan osoittavat, että hän ei puhu totta. Enää et edes väitä käyttäneesi photoshoppia vuodesta 1995 valokuviesi käsittelyyn ;-)


"Veikeää sinänsä havaita, miten tekniikka on ongelma insinöörille, mutta ei humanistille :-)"

Sanaristikot ovat ongelmallisia vain niille, jotka niitä ratkovat.


"Minä en ole sinun viestejäsi vääristellyt,…"

;-o


Kun kirjoitin, että hyvillä välineillä kuvaajakin voi olla hyvä kuvaaja, en olisi uskonut että siitä tulisi näin pitkä ja hauska keskustelu. Keskustelun aikana plarasin mm. 90-luvun keskivaiheen Macin maailmat ja huomasin ihmeekseni kuinka montaa eri ohjelmaa olen vuosien aikana käyttänyt.

En ole koskaan väittänyt, että kokemus ei auttaisi, mutta maailman muuttuessa kokemus menettää merkityksensä. Meidän sukupolvi kuvaa digeillä aivan samoin filmikalustolla, mutta laitteiden kehittyminen vaikuttaa varmasti myös tapaan katsoa kuvia (mutta tuskin niin paljoa kuin värifilmi aikoinaan).


"On myös vanhenevia valokuvaajia - heitä jotka ovat sujut digiajan ja nykyaikaisten menetelmien kanssa."

Monikin vanha kuvaaja on sinut digilaitteiden kanssa. Kuvaamisessa ei ole oikeastaan ole muuttunut mikään, mutta kuvankäsittely on kokenut suuren muutoksen. Itse asiassa tuttavapiirissäni on monta iäkästä miestä, jotka ovat löytäneet uudelleen valokuvauksen digilaitteiden ja lastenlasten kautta.


"Hyvät jatkot sullekin, varsinkin jos oma ei piisaa!"

En ymmärrä ajatustasi. Minusta on kuitenkin kiva, että keskustelu lopetetaan tällaiseen ystävälliseen toivotukseen eikä riitaan.

Onnistuneita valotuksia sinulle toivoen Kimmo Koo

" Vaikka olisi 6 L:n lasit laukussa ei millään lasilla saa kuvaa yli sadan metrin päähän, P...le! "
Niin kauas kuin 100 metriä???
Eihän se tässä teollisuusilmastossa onnistu alkuunkaan ja kauniilla ilmalla on lämpöväreilyä.
Hienoja aaltoilevia, repalereunaisia kuvia tulee.
Sade ja loska puolestaan häivyttää ikävän tausta.
Ei, kyllä sinä nyt olet ymmärtänyt ihan väärin kuvauksen hienouden ja realistiset mahdollisuudet.

Kuvaako joku kirjoitti:

" Vaikka olisi 6 L:n lasit laukussa ei millään lasilla saa kuvaa yli sadan metrin päähän, P...le! "
Niin kauas kuin 100 metriä???
Eihän se tässä teollisuusilmastossa onnistu alkuunkaan ja kauniilla ilmalla on lämpöväreilyä.
Hienoja aaltoilevia, repalereunaisia kuvia tulee.
Sade ja loska puolestaan häivyttää ikävän tausta.
Ei, kyllä sinä nyt olet ymmärtänyt ihan väärin kuvauksen hienouden ja realistiset mahdollisuudet.

Lue lisää

> Eihän se tässä teollisuusilmastossa onnistu alkuunkaan ja kauniilla ilmalla on lämpöväreilyä.

No kun tänään iltapäivällä kävin Helsingissä autolla 3-tietä pitkin niin Hyvinkäällä ei autostakaan nähnyt ulos kuin vajaat 100 rupusta metriä sen verran oli kosteutta ilmassa.

Teollisuusilmasto? Tuskin.

Pysyvä ilmaston muutos? Siltä pikkuhiljaa vaikuttaa.

Puhut täyttä asiaa, taas kerran!

Kannattaiskohan tänne muuten perustaa yksi valokuvaustakin käsittelevä foorumi? Alkaisko triplapiste-Mika sellaisen palstan sheriffiksi?

Capa kirjoitti:

Puhut täyttä asiaa, taas kerran!

Kannattaiskohan tänne muuten perustaa yksi valokuvaustakin käsittelevä foorumi? Alkaisko triplapiste-Mika sellaisen palstan sheriffiksi?

Lue lisää

"Kannattaiskohan tänne muuten perustaa yksi valokuvaustakin käsittelevä foorumi?"

EI! Asiallisia valokuvausfoorumeja löytyy ainakin kameralaukku.comista ja Vastavalosta. Tänne ei kannata perustaa mitään vakavasti otettavaa keskustelupalstaa, täällä näyttää pyörivän aika pitkälle ne jotka on muilta saiteilta bannattu. Lähes jokainen asiallinen kirjoitus sotketaan jonkun amiksenkeskeyttäjän toimesta jolla ei ole pienintäkään hajua valokuvauksesta.

"Valtaosa tästä porukasta eivät edes osaa sommitalla kaunista kuvaa..."

Tässä on itseasiassa sanottu kaksikin asiaa:

1) pidät itseäsi keskimääräistä parempana kuvaajana niinkuin kaikki muutkin :-) Muistaakseni 60-luvulla tutkittiin kolarissa olleiden käsityksiä itsestään ja ajotavasta. Yli 80 % heistä piti itseään keskimääräistä parempana kuskina.

2) Et ymmärrä muiden estetiikkaa. Tällaisen vanhan papan on vaikea tajuta lävistyksiä, tatuointeja ... Niiden ottajat pitävät niitä hienoina. Luulen, että moni kuvaajista pitää omia sommitelmiaan hyvinä.

Minunkin mielestäni Irc-Gallerian kuvat ovat karmeita, mutta minusta on oikein hyvä, että he kuvaavat eri tavalla kuin me teimme 70-luvulla.

...ne eri "moodit" kamerassa on..

mutta minä olen mieltynyt Leicaan, jonka M8 on mukavan huomaamaton katukuvaamiseen.


"Se on tosi makee, siisti ja on kiva nähdä muiden typertyneet ja kateelliset ilmeet kun kaivan sen repusta."

Kun ostaa heti sellaiset välineet, joista pitää, ei tarvitse olla kateellinen muille.


"Siinä nämä reppanat sitten katselevat rupuiset kamerat kännyissään kun meikä ottaa todella hyvia kuvia laatu kameralla."

Tämäkin on osittain totta. Jos huutonetin kympin kameroilla saisi hyviä kuvia, niitä käyttäisi myös ammattilaiset, jonka jälkeen heidän hinnotteluun voisi tulla jotain järkeä. 1/100 sekunnissa otetusta kuvasta laskutetaan monta kymppiä, joten äkkiä laadukas kamera on hintansa arvoinen.

Tietenkään hyvät laitteet eivät tee hyviä kuvia, mutta ne auttavat kuvailmaisussa.


"Jos tekee jotain, niin miksi ei samalla kunnon kamoilla."

Totta. Kun käyttää alusta asti hyviä välineitä, niitä ei tarvitse koko ajan vaihtaa kittizoomia suttuzoomiin ja siten säästää paljon rahaa - ja aikaa.

No mitäs hyvää siinä sitten sinulle on? Ettet meinaan pokkarilla saisi aiheestasi hyviä kuvia? Jospa tarkentaisit.

ison hintalapun roikkumaan, että kaikki näkee miten ökyrikas kameramies on. Sehän se on tärkeintä.

kun jättää kirjoitti:

ison hintalapun roikkumaan, että kaikki näkee miten ökyrikas kameramies on. Sehän se on tärkeintä.

Kun noita rantarolexejakin myydään, niin miksei joku voisi myydä kameraa, jossa huippujärkkärin kuoret ja HP:n pokkari sisällä.

jk01 kirjoitti:

Kun noita rantarolexejakin myydään, niin miksei joku voisi myydä kameraa, jossa huippujärkkärin kuoret ja HP:n pokkari sisällä.

Tietämättömille kelpaa hyvin Nikonin D1 tai Canonin EOS 1D, ei maksa paljoa ja näyttää tosi kalliilta.

Lisäksi noilla saa sitä pokkaria parempia kuvia ;-)