Adventistit väittävät olevansa pyhempiä kuin muut uskovat (tätä sanotaan Raamatussa oman suun kerskaamiseksi).
Väite pyhyyydestä on lapsellinen ja älytön jos nyt joku on koskaan käynyt adventistien kokouksissa ja todennut siellä olevan hengen läsnäolon.
Kukaan Raamatun henkilö ei ole koskaan väittänyt olevansa pyhempi kuin muut.
Mitenkä adventistit tunnistavat epäpyhemmän henkilön keskuudestaaan?
Väite pyhyyydestä on lapsellinen ja älytön jos nyt joku on koskaan käynyt adventistien kokouksissa ja todennut siellä olevan hengen läsnäolon.
Kukaan Raamatun henkilö ei ole koskaan väittänyt olevansa pyhempi kuin muut.
Mitenkä adventistit tunnistavat epäpyhemmän henkilön keskuudestaaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
1. Sam. 2:2
Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
Turhaa sitä panettelee.
Antaa Jumalan tehtäväksi tämä pyhitys.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Suurin kaikesta on rakkaus.
Toinen toistenne kunnioituksessa kilvoitelkaa keskenänne.
Suruttomat ihmiset kokevat maailmassa kristityn olemassaolon joskus vaivaksi.
Nuoruudessani työpaikalla ajelin trukilla. Satuin työporukan luokse, ja yksi selin oleva ihannoi elämänsä viikonlopun huuman rientoa.
No tarinaa kertoen, ei "huomannut", että saavuin paikalle ja kuulin erään kuiskaavan: "Ole hiljaa, pappi on seläntakana".
Kokivatkohan sanoittakin sen, että joku toisen elämässä rajoitti omaa elämää. Kokivatkohan he jotain pyhempää olevan, koska sen ääressä ei voinut puhua kerskaten "oman kunnian kieltä"?
Ei siinä omalla kohdalla koskaan tullut ajatelleeksikaan olevansa jotenkin pyhempi vaan armahdettu syntinen.
Rakkaus heitä kohtaan vain kumpusi.
Kyllä pilkkaajia on matkalla ollut, näitä ryhmässä olevia pilkkaajia. Mutta joskus, kun tuska tuli jollain kovaksi, oli autossa viereisellä penkillä murtunutta särjettyä sydäntä.
Siinä oli ihanaa julistaa Jeesuksen veren evankeliumia, täytetystä työstä jne.
Ja Jumalan Pyhyys oli matkassa niissä hetkissä.
Armahdettu voi puhua armosta, anteeksi saanut anteeksiannosta. Joka paljon saa anteeksi, niin.. näin se on.
Murtaa mieltä, tämä Jumalan suuri rakkaus, anteeksiannon rakkaus.
Anteeksianto, sillekin esimiehelle, joka sanoi, että jos sapattia pidät saat lopputilin.
Anteeksianto, Jumalan lahja, Hän pyhittää ja Hän rakastaa.
Pyhyys on Hänen lahjansa, armo on Hänen lahjansa.
Jokainen vain valitsee haluaako hän osallisuudesta Jumalan pyhyydestä ja pyhittämisestä.
Voisiko ehkä joku mielenlaadun takia kokea sitä, kuin nämä työkaverit -> nuo adventistit, nuo väittävät olevansa pyhempiä? Tällä rakkauden kentällä meillä on kaikilla oppimista, etsikäämme Kristuksen rakkautta ja antakaamme anteeksi toinen toisellemme. Elämä on kaikilla kasvamista Kristuksen täyteen miehuuteen, Jumalan tahdon mukaisessa elämässä.
Koroittaako se Jeesusta vai saako tälläinen oman suun kerskaaminen Jeesuksen murhelliseksi kuin väittää olevansa Pyhemmässä kirkossa jäsenenä ja vieläpä olevansa itse pyhempi?
Kiehut omassa liemessäsi.
Mielenlaatusi on se, etten jatka keskustelua.
Jumalan antaman rakkaudenkohteen tunnustaminen Hänen kunniakseen saa nämä aikaan helmien tallomisen, eikä näin anna tilaa oikeanlaiselle ajatuksen vaihdolle.
Herra antakoon sinulle anteeksi mielenlaatusi vikoilu.
En usko kenenkään adventistin väittäneen meidän olevan pyhempiä kuin muut uskovat tai jos on, niin hän on harvinaisen väärässä.
Enemmän kyllä uskon, että joku adventistiksi tekeytynyt on voinut väittää tuollaista, sillä tämä foorumi on kerta toisensa jälkeen osoittanut, miten vastustajamme toimivat jatkuvasti valheen aseilla ja paljastavat näin sen lähteen, mikä on heidän innoittajansa. Armahtakoon Jumala heitä ja johtakoon totuuden palvelijoiksi takaisin hänen yhteyteensä.
Kyllä me adventistit olemme itsessämme täysin saastaisia ja synninturmelemia kuten kaikki muutkin uskovat.
Mutta Kristuksessa me niinkuin muutkin häneen uskovat olemme täysin pyhiä. Tämä toteutuu niin, että Jumala katsoo meitä pyhän Poikansa Jeesuksen kautta ja näkee meissä Jeesuksen täydellisen synnittömyyden ja pyhyyden eli näin meille Kristuksessa luetun pyhyyden ja vanhurskauden.
On totta että sanoin adventistit julistavat syntisyyttään ja Jeesuksen uhrin varassa olemistaan.Tottakai!
Mutta käytännön elämässä asia ei ole ihan näin selkeä.
On hyvin yleistä että seurakunnan jäseniä jaellaan:hyödyttömiin ja hyödyllisiin.Tosi adventisteihin ja toivottomiin tapauksiin.
Olenhan itsekin saanut kuulla alusta alkaen,itseeni kohdistuvia kommentteja jotka eivät kuulu siihen sarjaan josta raamattu kirjoittaa:"teidät tunnistetaan rakkaudesta keskuudessanne."
Tämä jatkuu edelleen muodossa:"mitäs me sanottiin".
Eli on havaittavissa adventistisia ennakkoluuloja,ainakin näillä kulmilla.
No,ei sen väliä.Minä en tarvitse adventtikirkkoa ja adventtikirkko minua.Tasoissa ollaan.