6.4.1998 Maanantai (viikko 15)
Heräsin yöllä mystiseen ääneen, kun joku soitti Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Aina kun yritin nukkua alkoi soitto uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.
Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.
Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhu-episodia. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, enkä nähnyt rapussa ketään. Päätin kuitenkin tarkistaa onko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai onko rapussa todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa, "virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...". Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.
Heräsin yöllä mystiseen ääneen, kun joku soitti Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Aina kun yritin nukkua alkoi soitto uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.
Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.
Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhu-episodia. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, enkä nähnyt rapussa ketään. Päätin kuitenkin tarkistaa onko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai onko rapussa todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa, "virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...". Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en tosin ole herännyt moisiin ääni- tai kuuloharhoihin, mutta muuten alkaa olla kiintiö täysi.
aloituksesi on tähänastisista muuten parhain, toi sefun juttu on mitä on
hyvät huomenet sinulle
nuo juoppiksethan on tuolta netistä vaan.. hauskoja ja jopa ajankohtaisiakin, vaikka jo 10 vuotta vanhoja...heh..