Seuroissa puhuttiin lepopäivän pyhittämisestä. Samassa yhteydessä puhuja ohimennen mainitsi, että sabbatin, eli lauantain Apostolit muuttivat sunnuntaipäivälle sen tähden, koska Jeesus nousi ylös sinä päivänä.
Minä en usko, että Apostolit olisivat sen tehneet.
Mikä on totuus tästä asiasta?
Minä en usko, että Apostolit olisivat sen tehneet.
Mikä on totuus tästä asiasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä ilmeisimmin viettivät sapattia lauantaina; olihan heidän joukossaan suuri osa juutalaisen taustan omaavia ihmisiä.
Kun kristinusko erkaantui juutalaisuudesta selvästi omaksi uskonnokseen, niin kristitytt lakkasivat osallistumasta lauantaisin juutalaiseen synagoga-jumalanpalvelukseen. Silloin otettiin lepopäiväksi sunnuntai, roomalaisten Auringon päivä, joka oli myös Kristuksen ylösnousemuksen viikonpäivä.(Kristus--maailman aurinko) Käytäntö lienee pitkään ollut eri alueilla erilainen (lauantai/sunnuntai).
Toisella vuosisadalla sunnuntai oli jo vakiintunut kristittyjen lepo- ja jumalanpalveluspäivä. Tuolloin apostolit olivat jo poistuneet maalliselta näyttämöltä, joten ei ole todisteita siitä, että kyseessä olisi nimenomaan apostolinen tapa.
Kyllä se juuri niin on, mutta ei aivan.
Sillä kristitythän olivat vainottuja, ja heidän piti kokoontua salaa, joten sunnuntai oli hyvä vaihtoehto. Tämän sittemmin eräs piispa vakiinnuttu ja nyt se on näin.
Asiaan kuuluu myös se kala, jonka olette nähneet kristittyjen auton perässä, siinä on se tarina, että kun ei useinkaan kristitty tiennyt, että onko lähimmäinen Jeesuksessa, vai laissa, Hän piirsi sandaalillaan hiekkaan kahdella vedolla sen kalan, joten jos ymmärsi olivat he veljiä, ellei, niin piti olla varovainen.
Pelko oli asian alullepano, mutta sunnuntai sopi juuri siksi kun Jeesus Kirkastettiin.
Ihmettelen, miksi vähättelette sapattia, joka oli alkujaan lepopäivä.
Tarkemmin sanottuna Keisari Konstantinus n.321 jKr.n sääti sunnuntailain. Apostolit ei sitä ole muuttaneet, niinkuin väitetään.
Tämä asia ei näytä kiinnostavan kristikansaa, vaikka kysymyksessä on pakanallisen katolisen kirkon, eli Antikristuksen säädös. Kristillinen kirkko vaan alistui ja hyväksyi hiljaa tämän muutoksen.
Jeesus ei ole käskenyt vaihtaa lepopäivää ja siksi ollaan menty harhaan oikein pahan kerran.
Kuka sen sanoo, että ylösnousemusta piti alkaa pyhittämään, ei kukaan.
Jeesus olisi maininnut, jos hän olisi halunnut muutettaman sabatin päivä sunnuntille.
Siis ilman Jeesuksen lupaa opn menty tekemään kymmeneneen käskyyn räikeä muutos.
Miksi meidän pitää palvoa katolista Paavin oppia.
Tästä asiasta vaijetaan kaikkialla ja uskotellaan vaan, että apostolit muutti. Ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Missään ei Raamattu anna valtuutta muuttaa sitä jumalanpalveluspäivää, jonka Jumala asetti Eedenissä ja jonka hän uudelleen vahvisti Siinailla. Muutkin kristityt, vaikka ovatkin sunnuntain viettäjiä, ovat tunnustaneet tämän tosiasian. Katolinen kardinaali James Gibbons kirjoitti aikoinaan: "Voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti etkä löydä ainuttakaan riviä, jossa annettaisiin valtuudet sunnuntain pyhittämiselle. Raamattu vahvistaa lauantain uskonnollisen vieton."
Sunnuntainvieton historian tutkija A.T. Lincoln, protestantti, myöntää: "Ei voida väittää, että Uusi testamentti itse olisi antanut perustan uskomukselle, jonka mukaan ylösnousemuksen jälkeen Jumala asetti viikon ensimmäisen päivän lepopäiväksi sapatin tilalle." Hän tunnustaa: "Jokaisen, joka pitää koko dekalogia sitovana moraalilakina, ainoa johdonmukainen menettelytapa on viettää sapattia viikon seitsemäntenä päivänä."
Jos ei ole olemassa Raamatun todistusta sille, että Kristus tai hänen opetuslapsensa olisivat muuttaneet jumalanpalveluspäivän seitsemänneltä päivältä, miten sitten niin monet kristityt ovat omaksuneet sunnuntain sen tilalle?
Sunnuntainvieton synty. Muutos sapatinvietosta sunnuntainviettoon tapahtui asteettain. Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa, mutta on todisteita, jotka osoittavat, että toisen vuosisadan puolivälissä jotkut kristityt viettivät vapaaehtoisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänä, ei lepopäivänä.
Rooman seurakunta, joka koostui suureksi osaksi pakanakristityistä (Room.-11:-13), oli johtava vaikuttaja siinä kehityksessä, joka johti kohti sunnuntain omaksumista jumalanpalveluspäiväksi. Roomassa, valtakunnan pääkaupungissa, esiintyi voimakkaita juutalaisvastaisia asenteita, jotka ajan myötä vahvistuivat entisestään. Tuossa kaupungissa asuvat kristityt pyrkivät tämän vuoksi erottautumaan juutalaisuudesta. He luopuivat joistakin tavoista, jotka olivat olleet yhteisiä kristityille ja juutalaisille. Tässä vaiheessa alkoi kristittyjen keskuudessa esiintyä siirtymistä pois sapatin kunnioittamisesta kohti yksinomaista sunnuntainviettoa.
Toiselta vuosisadalta viidennelle vuosisadalle kristityt kuitenkin jatkoivat seitsemännen päivän sapatin viettämistä lähes kaikkialla Rooman valtakunnan alueella samalla kun sunnuntain asema vahvistui. Viidennellä vuosisadalla elänyt historioitsija Socrates kirjoitti: "Lähes kaikki seurakunnat kautta maailman viettävät pyhiä salaisuuksia joka viikko sapattina, kuitenkin kristityt Aleksandriassa ja Roomassa ovat luopuneet tästä tavasta jonkin vanhan perinteen vuoksi."
Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla monet kristityt pyhittivät sekä sapatin että sunnuntain. Sozomen, toinen historioitsija samalta aikakaudelta, kirjoitti: "Ihmiset Konstantinopolissa ja lähes kaikkialla kokoontuvat yhteen sapattina samoin kuin viikon ensimmäisenä päivänä; tätä tapaa ei kuitenkaan noudateta Roomassa eikä Aleksandriassa." Nämä lähteet osoittavat Rooman johtavaa asemaa sapatinvietosta luopumisessa.
Miksi ne, jotka luopuivat pyhittämästä seitsemättä päivää, valitsivat lepopäiväksi sunnuntain eikä jotain muuta päivää? Pääsyynä oli se, että Kristus oli noussut kuolleista sunnuntaina; itse asiassa väitettiin, että hän oli antanut valtuudet sunnuntainvietolle. "Mutta niin oudolta kuin se ehkä tuntuukin, yksikään kirjoittaja toisella tai kolmannella vuosisadalla ei kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Ei Barnabas, ei Ignatios, ei Justinus Marttyyri, ei Irenaeus, ei Tertullianus, ei Klemens Roomalainen, ei Klemens Aleksandrialainen, ei Origenes, ei Cyprianus, ei Victorinus eikä kukaan muukaan kirjoittaja, joka eli lähellä sitä aikaa, jolloin Jeesus eli maan päällä, mainitse mitään mistään sellaisesta Jeesuksen tai muun Raamatun henkilön antamasta opetuksesta."
Se kansansuosio ja vaikutus, minkä pakanallisten roomalaisten harjoittama auringon palvonta antoi sunnuntaille, epäilemättä myötävaikutti sen yleistyvään hyväksyntään jumalanpalveluspäiväksi. Auringon palvonta esitti tärkeää osaa kaikkialla antiikin maailmassa. Se oli "yksi vanhimpia elementtejä roomalaisessa uskonnossa." Itämaisen aurinkokultin vuoksi "toisen kristillisen vuosisadan alkupuolelta lähtien Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) kultti oli hallitsevassa asemassa Roomassa ja muissa osissa valtakuntaa."
Tämä suosittu uskonto pääsi vaikuttamaan varhaiseen kirkkoon uusien käännynnäisten välityksellä. "Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneet tunsivat jatkuvasti vetovoimaa auringon palvontaa kohtaan. Tämä ilmenee siitä, että kirkkoisät toistuvasti tuomitsivat auringon palvonnan, mutta myös siitä, että auringon palvonnalla oli merkittäviä vaikutuksia kristillisen kirkon liturgiaan."
Neljännellä vuosisadalla annettiin ensimmäiset sunnuntailait. Ensin sunnuntailait olivat luonteeltaan yhteiskunnallisia, myöhemmin annettiin luonteeltaan uskonnollisia sunnuntailakeja. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7. maaliskuuta 321 jKr. Ottaen huomioon sunnuntain suosion aurinkoa palvovien pakanoiden keskuudessa ja sen arvonannon, millä monet kristityt siihen suhtautuivat, Konstantinus toivoi, että tekemällä sunnuntaista lepopäivän hän voisi varmistaa kummankin kansanryhmän tuen hallitukselleen.
Konstantinuksen sunnuntailaki heijasti hänen taustaansa auringon palvojana. Siinä sanottiin: "Auringon kunnianarvoisena päivänä (venerabili die Solis) virkamiehet ja kaupungeissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään."
Useita vuosikymmeniä myöhemmin kirkko seurasi hänen esimerkkiään. Laodikean konsiilissa (n. 364 jKr., tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä), joka ei ollut ns. ekumeeninen kirkolliskokous vaan ainoastaan roomalaiskatolisen kirkon hyväksymä, annettiin ensimmäinen kirkollinen sunnuntailaki. Kaanonissa 29 kirkko sääsi, että kristittyjen tulisi kunnioittaa sunnuntaita ja "jos mahdollista, olla tekemättä työtä tuona päivänä". Samassa yhteydessä se tuomitsi tavan levätä sapattina ja opetti, että kristittyjen "ei tulisi olla joutilaina lauantaina (kreik. sabbaton, 'sapattina'), vaan työskennellä tuona päivänä."
Vuonna 538, samana vuonna, josta lasketaan alkavan 1260 - vuotta käsittävä profeetallinen ajanjakso (ks. tämän kirjan lukua 12), Orleansin kolmas konsiili antoi lain. joka oli ankarampi kuin Konstantinuksen sunnuntailaki. Tuon konsiilin kaanonissa 28 sanotaan, että sunnuntaina myös "maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon."
Muutos ennustettu. Raamattu paljastaa, että sunnuntain viettämisellä kristillisenä asetuksena on alkunsa "laittomuuden salaisuudessa" (2.- Tess.2-:-7, VKR), joka vaikutti jo Paavalin aikana (ks. tämän kirjan lukua 12). Danielin 7. luvussa esitetyn profetian välityksellä Jumala ilmoitti etukäteen pyhäpäivän muutoksesta.
Danielin näky kuvailee hyökkäystä Jumalan kansaa ja Jumalan lakia vastaan. Hyökkäävä valta, jota kuvaa pieni sarvi (ja peto Ilmestyskirjan 13. luvun alussa), aiheuttaa suuren luopumuksen kristillisessä kirkossa (katso tämän kirjan lukua 12). Pieni sarvi nousee neljännestä eläimestä (pedosta) ja siitä tulee suuri vainoava valta Rooman kukistumisen jälkeen (ks. lukua 18). Se "pyrkii muuttamaan juhla - ajat ja lain" (Dan. 7:25). Tämä luopiovalta onnistuu hyvin eksyttämään suurimman osan maailmaa, mutta lopulta oikeus tekee päätöksen sen tuhoamisesta (Dan. 7:11,-22,-26). Viimeisen ahdistuksen aikana Jumala puuttuu asioihin ja vapauttaa kansansa (Dan. 12:-1 - 3).
Tämä profetia sopii vain yhteen valtaan kristikunnassa. On olemassa vain yksi uskonnollinen organisaatio, joka väittää olevansa oikeutettu muuttamaan jumalallisia lakeja. Huomaa, mitä roomalaiskatoliset auktoriteetit ovat kautta historian väittäneet:
Noin vuonna 1400 jKr. Petrus de Ancharano vakuutti, että "paavi voi muuttaa jumalallista lakia, koska hänen valtansa ei ole peräisin ihmiseltä vaan Jumalalta ja hän toimii maan päällä Jumalan sijasta. Hänellä on täysi valta sekä sitoa että päästää hänen lampaitaan."
Tämän hämmästyttävän väitteen vaikutus oli nähtävissä uskonpuhdistuksen aikana. Luther väitti, että hänen elämänohjeenaan oli Pyhä Raamattu eikä kirkon traditio. Hänen tunnuslauseensa oli sola scriptura - "Raamattu ja yksin Raamattu". John Eck, yksi roomalaiskatolisen opin kyvykkäimmistä puolustajista, hyökkäsi Lutheria vastaan juuri tässä kohdin väittämällä, että kirkon arvovalta oli Raamatun yläpuolella. Hän vetosi siihen, että Luther vietti sunnuntaita Raamatun sapatin sijasta. Eck sanoi: "Raamattu opettaa: 'Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti,' jne. Kuitenkin kirkko on muuttanut sapatin omalla arvovallallaan sunnuntaiksi, eikä sinulla (Lutherilla) ole siihen mitään Raamatun perustetta."
Trenton konsiilissa (1545 - 1563), jonka paavi oli kutsunut koolle protestantismin vastustamiseksi, Gaspare de Fosso, Reggion arkkipiispa, otti asian uudelleen esille. "Kirkon arvovalta," hän sanoi, "käy siis mitä selvimmin ilmi Raamatun kirjoituksista: vaikka kirkko toisaalta suosittelee niitä, selittää niiden olevan jumalallista alkuperää ja tarjoaa niitä meidän luettavaksemme, - - toisaalta kuitenkin Raamatun sisältämät lain käskyt, joita Herra opetti, ovat lakanneet olemasta voimassa saman arvovallan (kirkon) toimesta. Sapatti, kaikkein kunniakkain päivä laissa, on muutettu Herran päiväksi. - - Nämä ja muut samankaltaiset asiat eivät ole lakanneet Kristuksen opetuksen tähden (sillä hän sanoi tulleensa täyttämään lakia, ei kumoamaan sitä), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla."
Onko tuolla kirkolla edelleen sama kanta? Vuoden 1977 laitos katolisesta katekismuksesta (The Convert's Catechism of Catholic Doctrine) sisältää seuraavan sarjan kysymyksiä ja vastauksia:
"K. Mikä päivä on sapatti?
"V. Sapatti on lauantai.
"Miksi vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita?
"Vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita, koska Katolinen Kirkko siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille."
Menekkiteoksessaan The Faith of Millions (1974) roomalaiskatolinen tutkija John A. O'Brien päätyy tähän väistämättömään johtopäätökseen: "Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei - katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista." Hän huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita "perustuu Katolisen Kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei - katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa."
Nämä väitteet täyttävät profetiaa ja auttavat tunnistamaan pienen sarven vallan.
Sapatin ennalleen asettaminen. Jesajan kirjan luvuissa 56 ja 58 Jumala kutsuu Israelia sapattiuudistukseen. Jumala viittaa tulevaisuudessa tapahtuvaan pakanakansojen kokoamiseen samaan Herran laumaan (Jes.- 56:-8) ja yhdistää tämän pelastusmission onnistumisen sapatin pyhänä pitämiseen (Jes.- 56:-1,2,6,7).
Jumala esittää täsmällisen tehtävän kansalleen. Vaikka tuo tehtävä onkin maailmanlaajuinen, se on erityisesti suunnattu niihin, jotka väittävät olevansa uskovaisia mutta jotka todellisuudessa ovat luopuneet hänen käskyistään (Jes.- 58:-1,2). Tuo tehtävä määritellään seuraavasti: "Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä. Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta" (Jes. -58:-12 - 14).
Hengellisen Israelin lähetystehtävä on samankaltainen kuin muinaisen Israelin. Jumalan lakiin tehtiin halkeama, kun pienen sarven valta muutti sapatin. Kuten maahan poljettu sapatti oli saatettava ennalleen Israelissa, samoin nykyaikana sapatin jumalallinen instituutio on asetettava entiselleen ja Jumalan laissa oleva halkeama korjattava.
Ilmestyskirjan 14. luvun sanoman (6 - 12) julistaminen ikuisen evankeliumin yhteydessä toteuttaa tämän entistämistyön ja lain asettamisen oikeaan arvoonsa. Tämän sanoman julistaminen on Jumalan seurakunnan tehtävä toisen adventin lähestyessä (ks. tämän kirjan lukua 12). Tämän sanoman tehtävänä on herättää maailma ja kutsua jokaista valmistautumaan tuomiolle.
"Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-7). Tässä kehotuksessa on suora viittaus Jumalan ikuisen lain sapattikäskyyn. Sen liittäminen tähän viimeiseen varoitukseen vahvistaa sen, että Jumala tuntee erityistä huolta hänen lajalti unohdetun sapattinsa palauttamisesta ennalleen ennen toista adventtia.
Tämän sanoman julistaminen edeltää taistelua, joka koskee koko maailmaa. Keskeisenä kysymyksenä tulee olemaan kuuliaisuus Jumalan lakia kohtaan ja sapatin noudattaminen. Tämän taistelun uhatessa jokaisen on ratkaistava, noudattaako hän Jumalan vai ihmisten käskyjä. Tämä sanoma kokoaa kansan, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Sen hylkääjät ottavat lopulta vastaan pedon merkin (Ilm. -14:9,12; ks. tämän kirjan lukua 12).
Sapatin viettäminen
Sapatti alkaa auringon laskiessa perjantai - iltana ja päättyy auringon laskuun lauantai - iltana (ks. 1.Moos. -1:-5; vrt. Mark. 1:-32).Raamattu nimittää sapattia edeltävää päivää (perjantaita) valmistuspäiväksi (Mark. -15:-42). Silloin valmistaudutaan sapattia varten, jotta mikään ei häiritsisi sen pyhyyttä. Tuona päivänä tulisi valmistaa myös sapatin ateriat, jotta sapatin pyhinä hetkinä voidaan olla levossa myös ruoanlaiton osalta (ks. 2.Moos.- 16:-23; 4.-Moos. -11:-8).
Herra kehottaa kansaansa nimittämään sapattia ilon päiväksi (Jes. -58:-13). Miten se on mahdollista? Vain siten, että seurataan sapatin Herran Jeesuksen esimerkkiä. Vain siten voidaan kokea sitä todellista iloa ja tyydytystä, jonka Jumala on varannut tuolle päivälle.
Jeesus vietti säännöllisesti sapattia, otti osaa sen jumalanpalvelukseen ja antoi uskonnollista opetusta tuona päivänä (Mark.- 1:21; 3:-1 - 4; Luuk. 4:-16 - 27;- 13:10). Mutta hän teki enemmän kuin vain osallistui jumalanpalvelukseen. Hän oli yhteydessä toisiin ihmisiin (Mark.- 1:-29 - 31; Luuk. -14:-1), kulki luonnossa (Mark.- 2:-23) ja teki pyhiä laupeuden tekoja. Missä tahansa hän kulkikin, hän paransi sairaita ja kärsiviä (Mark.- 1:21 - 31; 3:-1 - 5; Luuk.- 13:-10 - 17; 14:-2 - 4; Joh. -5:-1 - 15; 9:1 - 14).
Kun Jeesusta arvosteltiin siitä, että hän sapattina poisti kärsimystä, hän vastasi: "Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää" (Matt.-12:-12). Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen Jumalan välikappaleena hengellisen ilon ja virkistyksen tuomiseksi. Jumala on tarkoittanut sapatin ihmiskunnan hengelliseksi rikastumiseksi. Sellaiset toimet, jotka edistävät yhteyttä Jumalan kanssa, ovat sopivia sapattina. Ne toimet taas, jotka eivät tue tuota tarkoitusta vaan muuttavat sapatin pelkäksi vapaapäiväksi, ovat sopimattomia.
Tätä ei koskaan kuule seuroissa kerrottavan ja eikä kyllä ihmekkkään. Eihän sitä nyt totuutta voi kertoa, kun itse ei sitä ymmärretä, eikä noudateta.
.
Minä en vähättele mitään siihen suuntaan ja olen aiemmin myös kirjoittanut sen puolesta, että sadatti tulee olla lauantaina.. Mutta herramme Jeesus Kristus kerran sanoi >> ( Mark 2;27 ) Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Kyllä apostolit kokoontuivat sunnuntaisin perimätiedon mukaan, mutta en näe sitä kiistan aiheesi, tämä on vain tieto, mikä minulla on. Syy oli pelko. Minä en puhut siitä, että ylösnousemisen aika piti pyhittää, vaan se sattui samalle päivälle.
Sinun näkemyksen perusteella se on tapahtunut asteittain, ei sitäkään raamatussa mainita, eli molempien tieto on perimätietoa. Taltioin kuitenkin sinun pitkän opuskesi, jospa joskus tarviten sitä.
”””Tätä ei koskaan kuule seuroissa kerrottavan ja eikä kyllä ihmekkkään. Eihän sitä nyt totuutta voi kertoa, kun itse ei sitä ymmärretä, eikä noudateta ”” Juuri siksi en juuri seuroissa kuljekaan, vaan sillä missä on sabatti.
kiitos ja rauhaa.
Syvimmiltään sapatinviettokäsky oli osa Mooseksen lakia, joka ei koske kristittyjä. "Kristus on lain loppu".
Lueppa tuo Kempeläiselle osoitettu viesti uudestaan ja tarkemmin. Se on historiallista faktaa, eikä sitä voi kumota.
Nyt olikin kysymys sapatin muuttamisesta ja kenen toimesta, ei siitä, onko se oikein vai väärin.
Seurapuhujat eivät osaa selittää sanaa oikein, sillä he tuntevat historiallisia asioita kovin huonosti. Sapattia eivät siis apostolit muuttaneet, niinkuin seurapuhujat virheellisesti opettaa, vaan sen tekikin katolinen langennut kirkko. Jeesus ei missään tapauksessa ole kumonnut sapattia ja Kristus on lain loppu ei tarkoita sitä, että sapatti olisi kumottu ja Moosesta voitaisiin pitää harhaoppisena.
Mistään propakandasta tässä ei ole alkuunkaan kysymys. Sinä tässä propakoit!
Tämä on todella virheellinen käsitys Mooseksen laista. Ensinnäkään sapattikäsky annettiin maailman luodessa ja se ei ollut mikään Mooseksen laki. Sapattikäsky on suoraan Jumalalta, ei Moosekselta, niinkuin lestadiolaisuudessa virheellisesti opetetaan.
Jos he lestadiolaiszet viitsisi tutkia asiaa, mutta eihän he viitsi, uskovat vaan sokeasti katolisen kirkon oppirakennelmaa sapatista ja panevat saptin käskyn muuttamisen vielä apostolien päälle ja mikä "parasta", vielä sanovat Kristuksen antaneen käskyn alkaa viettää hänen ylösnousemuspäiväänsä sunnuntaita.
Tässä rikotaan tosi törkeästi erästä kymmenettä käskyä. Sama se, minkä päivän pyhittää, he sanoo