ja seurakuntanne näiden 38000:n joukosta?
>> Fundamentalismin kasvu
Kristinuskon fundamentalismi syntyi alun perin modernin vastustuksen seurauksena 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Nykyään fundamentalismia on vaikea määrittää tarkasti, mutta kahtena perusehtona pidetään raamatun kirjaimellista totena ottamista sekä pessimismiä nyky-yhteiskuntaa ja tiedettä kohtaan. Tämänpäiväinen fundamentalisti juontaa juurensa lähinnä globalisaation vastustuksesta (ks. esim. Hentilä 2003) ja on myös vahvasti sidoksissa uuskonservatiiviseen politiikkaan, jossa varsinkin vieraita uskontojen kohtaan koettu suvaitsemattomuus on silmiinpistävä. Fundamentalistit pelkäävät muuttuneen länsimaisen kulttuurin nielevän uskon, yrittäen palauttaa takaisin vanhoja uskonnollisia arvoja. Taistelua käydäänkin nyt kahdella rintamalla: moraalisella ja maailmankuvallisella.16 Moraalisessa taistelussa keskeisiksi teemoiksi nousevat nyky-yhteiskunnan seksikeskeisyyden ja tasavertaisuuslainsäädäntöjen (mm. naiset, homoseksuaalit jne.) vastustaminen. Maailmankuvallisessa kamppailussa yritetään elvyttää — jo tieteelle hävittyä — taistelua evoluution ja Big bangin ennennäkemättömällä vastustuksella. Kristinuskon ulkopuolella kyseiset teemat ovat kuitenkin saaneet heikosti huomiota.
Fundamentalismin kasvu kristillisissä kirkoissa on ollut viimevuosien aikana huomattavaa. Adherents.com listaa noin 33 800 erilaista kristillistä kirkkoa ja liikettä joista arviolta 80 % on syntynyt viimeisen 20-vuoden aikana. Suurin osa näistä fundamentalistisista järjestöistä saa jäsenmääränsä muista kristillisistä piireistä — käännytettyjen ei-uskovien sekä syntyvien lasten osuus jää pieneksi. Syntyneitä lapsia sosiaalistetaan häikäilemättömällä tavalla: heitä yritetään pitää erillään muusta ikäluokasta ja eroavia nuoria uhkaillaan (vrt. kultit) sosiaalisten kontaktien (esim. perhe jättää) katkaisulla (esim. jotkut lestadiolaiset, Jehovan todistajat jne.). Fundamentalistit ovat myös onnistuneet tahrimaan kristinuskon, jo ennestään, synkkää leimaa: yhä useammin he esiintyvät mediassa suvaitsemattomilla asenteillaan, esimerkiksi homoliittojen vastustamisella tai (Yhdysvalloissa) aborttiklinikoiden pommi-iskuilla. Ei siis ole mikään ihme, että monet fundamentalistijärjestöt päätyvät eri ihmisoikeusjärjestöjen mustille listoille.
Monet tahot pelkäävätkin fundamentalismin leviävän ja palauttavan ihmisoikeudet keskiaikaiselle tasolle. Pelko on kuitenkin turha, sillä äärifundamentalistit tulevat heikosti keskenään toimeen. Yleisiä kiistanaiheita ovat mm. kaste, maailman luomiskysymys, uskoontulo, raamatun historiallisuus ja yleinen teologia. Ironista kyllä, yksittäisten fundamentalistien individualistisuus — seikan jota vastaan uskonto on aina taistellut — pirstottaakin kirkkoja vielä pienempiin lahkoihin.
Monet kristilliset ryhmät vastustavat kasvavaa fundamentalismia; heidän vastustuksensa tosin jää liian heikoksi, liian hitaaksi, liian kohteliaaksi... liian liberaaliksi, liian rauhanomaiseksi17. Eräs fundamentalismia vastustava kristitty tokaisi taannoin surullisesti: "jos 1500-luvulla kristinuskon ydin oli Kristus, kolmiyhteinen Jumala, niin nykyään tuntuu siltä että se on 666, pedon merkki, evoluutio, antikristus ja maailmanloppu". >>
http://www.stabu.net/kristtul.html
>> Fundamentalismin kasvu
Kristinuskon fundamentalismi syntyi alun perin modernin vastustuksen seurauksena 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Nykyään fundamentalismia on vaikea määrittää tarkasti, mutta kahtena perusehtona pidetään raamatun kirjaimellista totena ottamista sekä pessimismiä nyky-yhteiskuntaa ja tiedettä kohtaan. Tämänpäiväinen fundamentalisti juontaa juurensa lähinnä globalisaation vastustuksesta (ks. esim. Hentilä 2003) ja on myös vahvasti sidoksissa uuskonservatiiviseen politiikkaan, jossa varsinkin vieraita uskontojen kohtaan koettu suvaitsemattomuus on silmiinpistävä. Fundamentalistit pelkäävät muuttuneen länsimaisen kulttuurin nielevän uskon, yrittäen palauttaa takaisin vanhoja uskonnollisia arvoja. Taistelua käydäänkin nyt kahdella rintamalla: moraalisella ja maailmankuvallisella.16 Moraalisessa taistelussa keskeisiksi teemoiksi nousevat nyky-yhteiskunnan seksikeskeisyyden ja tasavertaisuuslainsäädäntöjen (mm. naiset, homoseksuaalit jne.) vastustaminen. Maailmankuvallisessa kamppailussa yritetään elvyttää — jo tieteelle hävittyä — taistelua evoluution ja Big bangin ennennäkemättömällä vastustuksella. Kristinuskon ulkopuolella kyseiset teemat ovat kuitenkin saaneet heikosti huomiota.
Fundamentalismin kasvu kristillisissä kirkoissa on ollut viimevuosien aikana huomattavaa. Adherents.com listaa noin 33 800 erilaista kristillistä kirkkoa ja liikettä joista arviolta 80 % on syntynyt viimeisen 20-vuoden aikana. Suurin osa näistä fundamentalistisista järjestöistä saa jäsenmääränsä muista kristillisistä piireistä — käännytettyjen ei-uskovien sekä syntyvien lasten osuus jää pieneksi. Syntyneitä lapsia sosiaalistetaan häikäilemättömällä tavalla: heitä yritetään pitää erillään muusta ikäluokasta ja eroavia nuoria uhkaillaan (vrt. kultit) sosiaalisten kontaktien (esim. perhe jättää) katkaisulla (esim. jotkut lestadiolaiset, Jehovan todistajat jne.). Fundamentalistit ovat myös onnistuneet tahrimaan kristinuskon, jo ennestään, synkkää leimaa: yhä useammin he esiintyvät mediassa suvaitsemattomilla asenteillaan, esimerkiksi homoliittojen vastustamisella tai (Yhdysvalloissa) aborttiklinikoiden pommi-iskuilla. Ei siis ole mikään ihme, että monet fundamentalistijärjestöt päätyvät eri ihmisoikeusjärjestöjen mustille listoille.
Monet tahot pelkäävätkin fundamentalismin leviävän ja palauttavan ihmisoikeudet keskiaikaiselle tasolle. Pelko on kuitenkin turha, sillä äärifundamentalistit tulevat heikosti keskenään toimeen. Yleisiä kiistanaiheita ovat mm. kaste, maailman luomiskysymys, uskoontulo, raamatun historiallisuus ja yleinen teologia. Ironista kyllä, yksittäisten fundamentalistien individualistisuus — seikan jota vastaan uskonto on aina taistellut — pirstottaakin kirkkoja vielä pienempiin lahkoihin.
Monet kristilliset ryhmät vastustavat kasvavaa fundamentalismia; heidän vastustuksensa tosin jää liian heikoksi, liian hitaaksi, liian kohteliaaksi... liian liberaaliksi, liian rauhanomaiseksi17. Eräs fundamentalismia vastustava kristitty tokaisi taannoin surullisesti: "jos 1500-luvulla kristinuskon ydin oli Kristus, kolmiyhteinen Jumala, niin nykyään tuntuu siltä että se on 666, pedon merkki, evoluutio, antikristus ja maailmanloppu". >>
http://www.stabu.net/kristtul.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
palstan aiheen kanssa? adventistit eivät kuulu fundamentalisteihin vaan konservatiiveihin.
kirjaimelliseen raamatuntulkintaan?
vaan voidaan puhua persoonan inspiraatiosta tai ajatusinnoituksesta. Raamatun kirjoittaja ei ollut kynä, vaan kirjoittaja oli innoitettu ja ilmaisi saamansa viestin inhimillisellä kyvyllään kuvailla saamaansa näkyä tai ilmoitusta (2. Tim. 3:16). Voidaan myös puhua siitä, että innoitettuja kirjoituksia koottiin Hengen innoittamana ja johtamana.
sitten ymmärrettävä tuollaiset seikat kuin tiukasti pitäytyminen esim. kuusipäiväiseen luomisviikkoon kirjaimellisesti ymmärrettynä? Siis, että päivä tarkoittaisi nykyistä 24 tuntista vuorokautta.