No onko

Aaro Pajarin varsinainen tulikaste tapahtui helmikuun alussa Oulun valtauksessa, johon osallistui noin 200 miehen vahvuinen osasto Vöyrin sotakoululaisia.

Pajari toimi ryhmänjohtajana jääkäriluutnantti Petreliuksen johtamassa Vöyrin sotakoululaisten osastossa, jonka tehtävänä oli hyökätä kaupunkiin etelästä käsin sekä vallata kaupungin itäosassa sijaitseva punaisten päätukikohtana oleva työväentalo.

Oulussa edessä huomattavan kiivas taistelu.
Punaiset puolustautuivat sitkeästi työväentalon nelikerroksisessa kivirakennuksessa, kunnes valkoisten viideltä taholta sitä vastaan suuntaama ankara konekiväärituli sai heidät lopulta antautumaan illan alkaessa hämärtyä helmikuun 3. päivänä.

Punaisia vankeja kertyi työväentalon alueelta noin 800, venäläisiä koko kaupungista yli 1100. Valkoiset menettivät 37 miestä, joista vöyriläisiä oli kahdeksan.

Sotakoululaiset olivat joutuneet makaamaan melkein avomaastossa kuutisen tuntia vihollisen ankaran tulen alaisina. Monet heistä haavoittuivat tällöin vaikeasti.

Punaiset olivat aloittaneet helmikuun 2 p:nä iltapäivällä venäläisten avustamina yllättäen hyökkäyksen kaupungin koillisosassa majailevia suojeluskuntalaisia vastaan.

Kapinalliset olivat saaneet päivän kuluessa runsaasti apuvoimia, mutta valkoiset puolustautuivat sitkeästi ja tehokkaasti suurta ylivoimaa vastaan. Taistelu kiihtyi kiihtymistään, punaisten opastamana eräs venäläinen matruusi heitti palopommin puhelinkeskukseen, joka syttyi palamaan. Ennen pitkää kokonainen kortteli oli liekkien vallassa, ja taistelu riehui palavassa kaupungissa läpi yön suojeluskuntalaisten pitäessä yhä puoliaan.

Klo 9 aamulla kajahtivat itsenäisen Suomen armeijan tykkien ensimmäiset laukaukset. Eversti V. P. Nenonen johti tätä tykistövalmistelua, ja venäläisen kasarmin kohdalta kohoavat savupatsaat osoittivat täysosumia. Heti tämän jälkeen Ignatius johti joukkonsa hyökkäykseen. Hän oli saanut 2 p:nä lisävoimia, joten hänellä oli käytettävänään kaikkiaan yli 1 600 miestä, 14 konekivääriä ja 4 tykkiä.

Hyökkäysjoukot suunnattiin saarrostaen eri tahoilta kaupunkiin, raivokas taistelu alkoi, katu kadulta ja kortteli korttelilta valkoiset tunkeutuivat eteenpäin. Ignatiuksen lähettäessä reservinsä taisteluun murtui kapinallisten vastarinta, mutta vasta myöhään illalla antautuivat kasarmiinsa sulkeutuneet venäläiset päävoimat.

Valkoisia oli kaatunut 33 ja punaisia 26; haavoittuneita oli kummallakin puolen useita kymmeniä. Venäläisten tappiot olivat mitättömät, mutta sen sijaan heitä joutui vangiksi kaikkiaan noin 1100 miestä. Punaisia vankeja otettiin noin 800. Sotasaalis oli runsas, mm. yli 2000 kivääriä ja 10 konekivääriä.

Oulussa valkoiset joukot joutuivat ensimmäisen kerran vaativan hyökkäystaistelun vaikeaan kokeeseen. On tarpeetonta huomauttaa siitä, että hyökkäyksen taktillisessa suorituksessa oli joitakin puutteellisuuksia, sillä kysymyksessähän oli kouluttamaton joukko, mutta rohkeus ja sisukas yritteliäisyys kestävät ankarimmankin arvostelun.