Sillä kukaan ei voi tietää Jumalasta mitään, sillä nekin jotka kirjojaan ovat kirjoittaneet eivät sitä tienneet.Myöskään ne ihmiset jotka SANOVAT ,että jumalaa ei ole olemassa VALEHTELEVAT, sillä mistä he sellaisen tiedon ovat saaneet.Voimme vain sanoa että EN TIEDÄ , vain silloin voit ehkä olla kaikkein lähimpänä Jumalaa.Mitä enemmän sepustamme tietoa Jumalasta, sitä kauemmaksi , me etäännymme.Kokeilkaa hiljaisuutta , kuunnelkaa sitä mitä pulppuaa mielen tuolta puolen.Älkääkä pukeko sitä ajatuksiksi eikä sanoiksi.
Moniko kuuluu valehtelijoihin
muikkumies
14603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuten itsekkin toteat---> "Kokeilkaa hiljaisuutta , kuunnelkaa sitä mitä pulppuaa mielen tuolta puolen.Älkääkä pukeko sitä ajatuksiksi eikä sanoiksi."---> tietoisuudet voivat tarpeen vaatiessa viestittää ja loogisesti niin täytyykin olla.
Onko meidän syytä tuomita toistemme näkemyksiä ja tulkintoja, ei minusta, mutta sen sijaan voimme kyseenalaistaa niitä tuomalla omat intuitoiset ja kokemukseen perustuvat ajatuksemme esiin.
Todellisuuden esiin tuomat todisteet puhuvat vahvaa evidenssiä sen puolesta, että ihmiskunnalla on pakon'omainen tarve---> olla henkisiä, ihmiselle ei siis riitä ainoastaan biologis'fyysisen kokonaisuuden ruokkiminen ja sen halu-maailmojen tyydyttäminen.
Toisaalta jos[ja kun] jumaluuksia on, on loogista, että nämä tuovat tarpeitaan--> palvontansa, keskinäisten 'taivaallisten' kahnauksiensa--> "Kuka meistä on suurin ja kaunein" etc. vuoksi esiin, ja tähän 'he' tarvitsevat ihmis-kuorien ja muiden olentojen [mm. alienit] reagtioita [puolesta/vastaan] tilanteisiinsa.
Totta on myös huomiosi -->"Mitä enemmän sepustamme tietoa Jumalasta, sitä kauemmaksi , me etäännymme.", sillä kaiken-karvaiset [eläin-ihmiset]tulkitsijat omine pyyteellisine motiiveineen [valta,kunnia,päteminen,harhautus,money etc.] ja näin[kuuntelematta mainitsemaasi 'hiljaisuutta'] vääristävät uskonnollisilla yleistyksillä ja pakottavilla dogmistoillaan koko sen hiljaisuuden ja kokemuksellisen intuitoisen [rakkaudellisen] Korkeimman 'äänen' joka on [myös] loogisesti mahdollista Itse-tietoisuuden tilassa lahjanomaisesti saavuttaa.
Lisäisin vielä sen, että koska nämä hengen asiat luonnollisesti ovat mitä privateinpia, on omia syviä privaatteja kokemuksiaan,ajatuksiaan turhaa ja hieman vaarallistakin dogmatisoida muiden päihin opeiksi, koska kaikkien on käytävä [halutessaan] nämä asiat privaatisti lävitse ja kokemustensa lävistäminä annettava itse muuntua uuden tietoisuuden tilan kautta.
Minusta olisi kummallista, jos tämän kaiken Luoja ei olisi ottanut yhteyttä ihmisiin millään tavalla.
Mitä jos Jumala on tosiaan ottanut yhteyttä ihmisiin, ja kirjoituttanut kirjaan ne asiat, jotka haluaa ihmisten tietävän?
Hän itse on Henki, mutta voi antaa ihmiselle Hengen kautta sanat, jotka kirjoittaa. Maailman laajalevikkisimpään kirjaan.
erittäin paljon isomman kirjan,koko maailmankaikkeuden luontoineen, vaan kirjoitus pilkkoo ja vääristää todellisuuden.Vain hiljaisuus ja katsomisella tavoitat todellisuuden.
Ensinnäkin, miten sinä voit väittää ettei kukaan voi tietää Jumalasta mitään? Jos joku sinun väitteesi vastaisesti tietää, niin sinä olet VALEHTELIJA.
Toiseksi, valehtelu tarkoittaa ainakin minun mielestä sitä, että puhuu/muuten esittää todenvastaisen lausunnon vaikka TIETÄÄ mikä on totta. Koska sinun mukaan kukaan ei voi tietää Jumalasta mitään, ei kukaan myöskään voi hänestä mitään valehdella.
Olemmeko samaa mieltä tästä?
sana ei tarkoita todellisuutta
Kirjoitin: "Ensinnäkin, miten sinä voit väittää ettei kukaan voi tietää Jumalasta mitään?"
No, tiedätkö sinä ettei kukaan voi tietää Jumalasta mitään vai uskotko vain?
Kaikkia uskonnollisia väitteitä ei ehkä voi tarkastella suoraan loogisesti niiden toisentyyppisten perustelujen vuoksi, mutta jos esitetään jokin väite johon kytketyn näkemyksen mukaan toisin ajattelijat ovat valehtelijoita, niin se on jo aika jyrkkä väite. Sellaiselta väitteeltä, varsinkin sisällöltään filosofisluonteiselta, voisi edellyttää ainakin sisäistä johdonmukaisuutta, joka ei nyt toteudu.
Jos Jumalasta ei voi tietää mitään, niin silloin hänestä ei voi tietää sitäkään, mitä hänestä voidaan tai ei voida tietää. Kysymykseen Jumalasta voisi olla erilaisia vastauksia, ei, kyllä, ehkä, en tiedä. Mielestäsi ainoa oikea kannanotto Jumalaa koskevaan kysymykseen on ”en tiedä”. Siis sinulla on kuitenkin niin paljon tietoa Jumalasta, että tiedät mikä on ainoa oikea kannanotto kysymykseen Jumalasta. Vai eikö se kannanotto perustukaan tietoon, vaan tietämättömyyteen?
Jos nyt sinä otat kantaa kysymykseen Jumalasta sen perusteella, mitä et tiedä ja väität tietäväsi sen olevan ainoa oikea kannanotto, niin kannanottosi voi olla vaikea perustella. Itse asiassa se on itsensä kumoava. Aivan kuin ”Jumalasta ei voida sanoa mitään”, mutta hups, nythän siinä tuli sanottua jo Jumalasta jotain ;)
, mutta sanoilla on kiva kikkailla:Onko avaruudessa elämää.Kyllä/ei löytyy vaihtoehdot, mutta todellisuutta on sanoa EMME TIEDÄ
Oletkos nähnyt atomin? Sinulle kerrotaan, että niitä on ihan lähellä sinua, todella lähellä. Ne ovat läsnä siellä missä olet mutta et voi nähdä atomia silmilläsi, et voi ottaa yhtä atomia sormiesi väliin ja tutkiskella sitä.
Maailman ajatteleminen atomeista koostuvana on kuin yksi näkökulma maailmaan. Ei silti välttämätön, pöydän voi ajatella olevan pöytä vaikka ei pohtisi tarkemmin mistä se koostuu. Elämän voi elää normaalisti vaikka ei koskaan ajattelisi atomeja, onhan tärkeämpiäkin asioita kuten ystävät ja onnellisuus.
Jos oletusta atomeista ei käytännön elämään tarvitse, onko se silloin ylimääräinen, turha oletus, voisiko sanoa maailman tulevan toimeen ilman atomejakin? Jos niitä ei ole itse nähnyt, miten voi olla varma siitä, että niitä on? Niitä kerrotaan olevan olemassa. Pitäisikö sanoa, ettei voida tietää onko atomeja?
Tai voidaanko sanoa, että meillä on tietoa sellaisesta paikasta, jossa vain muutamat kertovat käyneensä? He kirjoittavat siitä, mutta ovatko kertomukset luotettavia. Voiko siitä varmistua mitenkään muuten, kuin menemällä sinne mistä kirjoittajat kertovat?
Jos koko olemassaolon perustasta käytetään käsitettä Jumala, niin voiko se silloin olla vain ylimääräinen ja turha lisäoletus? Jotkut kertovat tuntevansa Jumalan ja kertovat, että Jumalan voi löytää. Voiko siitä saada varmuutta, ellei häntä etsi siten kuin hänet löytäneet kertovat hänen olevan löydettävissä? Jos etsii toisin, niin se on kuin saisi kartan, mutta ei kulje sen mukaan koska ei pidä karttaa luotettavana. Siten ei koskaan saa tietää oliko kartta luotettava.
että atomit on jo aikoja sitten todettu kokeellisesti ja jopa protonit ja neutronit.Jos joku tuntee jumalan sydämessään , se on vain hänen totuutensa.
"Jos Jumalasta ei voi tietää mitään, niin silloin hänestä ei voi tietää sitäkään, mitä hänestä voidaan tai ei voida tietää. Kysymykseen Jumalasta voisi olla erilaisia vastauksia, ei, kyllä, ehkä, en tiedä."
Siksi uskovaiset käyttävät mielikuvitustaan apuna, tai lukevat sen Raamatusta, siellähän on ihan kivoja kertomuksia millainen hän on?
Katsopa vaikka näistä jos oma mielikuvituksesi ei riitä:
Kasvot (2. Moos. 33:11,20,23, 4. Moos. 6:25-26, 17:9, 20:9 jne.)
Huulet (Psa. 17:4) ja suu, jonka ollaan myös todettu sylkevän tulta (Jes. 1:20, 2. Sam. 22:9).
Tulinen kieli (Jes. 30:27)
Sieraimet (2. Sam. 22:9), joista tupruaa savua (Psa. 18:8).
Käsivarret (Jes. 30:30)
Valkoiset hiukset (Dan. 7:9).
Silmät (Psa. 11:4) ja korvat (2. Sam. 22:7).
Kädet (Psa. 28:5, 2. Moos. 24:11), joita käytetään mm. ihmisten vitsomiseen "vaskirumpujen ja kanteleiden" säestyksellä (Jes. 30:31-32).
Sormet (Psa. 8:4).
Sisäelimet, sisukset (Jer. 31:20).
Jalat, jalkapohjat (Psa. 18:10, Jes. 37:25, 2. Moos. 24:10).
Pukeutuu valkoisiin vaatteisiin (Dan. 7:9), suurta kokoa (Jes. 6:1).
Hengittää (Jes. 30:28).
Omistaa myös sulalliset siivet lentämistä varten (Psa. 91:4, 18:1, 36:8), tosin hänen ilmailuharrastuksensa ei rajoitu pelkästään omien siipien käyttöön (Psa. 18:11).
Jumalakaan ei kuulu asioihin, joista ei voisi vakuuttua. Hänestä voi vakuuttua, kuten monet ovat vakuuttuneet perustellusti.
Tuo sana perustellusti erottaa vakuuttumisen sellaisesta vakuuttumisesta, joka koskee maapallon ulkopuolista elämää.
Selvyyden saamiseksi kysymykseen, onko olemassa maapallon ulkopuolista elämää, voidaan esittää menetelmä. Jos ihminen tutkii koko maailmankaikkeuden, hän voi tietää onko elämää maapallon ulkopuolella vai ei. Ongelma on siinä, että menetelmän toteuttaminen ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista.
Kysymykseen Jumalasta voidaan myös esittää menetelmä. Erona edelliseen kysymykseen on se, että menetelmä ei ole mahdoton toteuttaa. Jumalasta siis voi vakuuttua perustellusti, jos asiaan on riittävästi kiinnostusta ja kärsivällisyyttä selvittää asia itselleen.
on tehneet niitä kokeita ja samoin JOTKUT ihmiset tuntevat Jumalan (samoin kuin voi tuntea toisen ihmisen).Vaikket sinä tunne niin joku muu voi tuntea:)..se on mahtavaa, mutta sinulla on täysi oikeus olla tarvitsematta/tuntematta Häntä, mutta kuoleman jälkeen viimeistään toivoisit, että olisit tutustunut Jeesukseen/Jumalaan...sillä kukaan ei pelastu ilman uskoa Jeesukseen. Kyllä täällä voi kikkailla ja pyöritellä sanoja, mutta seuraukset kantaa itse.Jumala on rakkaus, mutta myös Pyhä ja jos ei ymmärrä sitä voi varmaan puhua Hänestä niinkuin jostain joulupukista, että uskooko siihen...siis jos joku tuntee jonkun(tässä tap.Jumalan/Jeesuksen)jota sinä et tunne niin ei se tarkoita ,ettei tämä olisi totta:). Jumala kyllä vastaa sille, joka Häntä tarvitsee:)
Tietoa minulla on kovin vähän (ajattelen, on siis olemassa jotakin, mikä ajattelee). Mielipiteitä sen sijaan riittää.
Olenkin sitä mieltä, että jumala saattaa syntyä.