olen tässä viimeiset parit viikot oikeastaan vaan maannut sohvalla ja nauttinut ansaitusta vapaasta ennenkuin menen taas muutamaksi päiväksi töihin ennen talvilomaani. olen pari päivää lueskellut jari leskisen ja pekka silvastin kirjaa "suljettu aika", joka kertoo porkkalanniemestä ja venäläisten tukikohdasta siellä. en nyt puutu venäläismiehitykseen tarkemmin enkä edes suomalaisiin maanpettureihin jotka neuvostotiedustelulle vakoilivat myyden maansa ja sielunsa kommunistisen aatteen sotahyökkäyssuunnitelmien hyväksi. mutta pistää vihaksi, vaikka porkkalaisten viha ja suru aikoinaan varmasti oli suurempi, venäläisten täysin moraaliton suhtautuminen vainajiin ja hautausmaihin. kirjassa on iljetäviä yksityiskohtia näiden kommunististen eliittijoukkojen haudanhäpäisyistä ja kakaroiden mellastamisessa hautuumailla. venäläiseen kulttuuriin kuuluva täysin välinpitämätön asenne kuolleita, varsinkin kuolleita ulkomaalaisia kohtaan on pöyristyttävä. ilman tunnontuskia nämä ateistit ovat myllertäneet haudat mullinmallin; hautakiviä on käytetty rakennusten perustuksiin, suurempia monumenttejä on kaivettu kuoppiin ja tehty panssariesteitä. omat vainajat ovat kuopattu entisten päälle ja pystytetty tilalle pakanallisia obeliskeja ja punatähtiä kertomaan vainajien sijainnin. tämä ei varmastikaan ole niin paha mitä kommunistit harjoittivat karjalassa häpäistessään haudat mutta ihmetyttää silti kuinka suomalaiset silti suuressa suvaitsevaisuudessaan pitivät huolta venäläisten kalmoista tukikohdan luovutuksen jälkeen. toki pakanallisimmat hautamerkit oli vaihdettu hautakiviin mutta silti vihollisen haudoista pidettiin huoli. tätä ihmettelivät myös vanhat venäläiset, jotka nuoruutensa olivat viettäneet porkkalassa ja NL:n romahtamisen jälkeen palanneet sinne vierailemaan. heidänkin tarinoistaan täytyy joskus tehdä yhteenveto; kuinka he tänä päivänä voivat ääneen myöntää, että suomessa ulkohuussitkin rakennettiin kauniimmiksi ja parempikuntoisiksi kuin parhaimmatkaan kommunistien pientalot. kuinka porkkalassa kaikki oli hienossa järjestyksessä venäläisten sinne tullessa... no, ne ovat muita tarinoita.
yhteenvetona; kommunismi rappioittaa ihmiset. kommunismi aiheuttaa moraalista rappiota, joka poistaa ihmisiltä kaiken inhimmillisyyden ja säädyllisyyden. kommunistisissa yhteiskunnissa ihmisiltä poistuvat estot väkivallanteoille, kuolleiden häpäisyille ja pahan tekemisen eläville koska kommunistiset yhteiskunnat tekevät pahaa omilleen niin miksipä ne "omat" tuntisivat jotain tunnontuskia tehdessään pahaa "muille". kommunismi ei anna uskoa tulevaisuuteen. taistellaan yhdessä sen puolesta ettei kommunismi ja natsismi, maailman pahat, enää koskaan pääse vallitseviksi tekijöiksi.
yhteenvetona; kommunismi rappioittaa ihmiset. kommunismi aiheuttaa moraalista rappiota, joka poistaa ihmisiltä kaiken inhimmillisyyden ja säädyllisyyden. kommunistisissa yhteiskunnissa ihmisiltä poistuvat estot väkivallanteoille, kuolleiden häpäisyille ja pahan tekemisen eläville koska kommunistiset yhteiskunnat tekevät pahaa omilleen niin miksipä ne "omat" tuntisivat jotain tunnontuskia tehdessään pahaa "muille". kommunismi ei anna uskoa tulevaisuuteen. taistellaan yhdessä sen puolesta ettei kommunismi ja natsismi, maailman pahat, enää koskaan pääse vallitseviksi tekijöiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy heti alkuun todeta selvyyden vuoksi, että en hyväksy missään tapauksessa, jo yleisinhimillisten periaatteiden pohjalta, esimerkiksi hautausmaiden tai kirkkojen tuhoamista ja häpäisemistä.
Mutta turha sinun on vetää jostain hautausmaan mylläämisestä johtopäätöstä, että kommunismi rappeuttaa moraalia tms. Yhtälailla voisin sanoa, että porvarillisus ja kapitalismi rappeuttaa moraalia ja ottaa esimerkiksi Suomen natsihenkiset toimet Itä-karjalassa keskitysleireineen, ihmisten jakamisine rasistisesti Suomen-heimoiset kansallisiin ja lähinnä venäläiset epäkansallisiin ja suomalaisten suoritaman lähes täydellisen Itä-karjalan rosvouksen kaikesta irtaimesta: koneista ja romusta jopa kalastusvälineisiin ja Petroskoin yliopiston kirjoihin, jotka menivät Suomessa suoraan paperikeräykseen.
Enemmin on lähdettävä siitä, että sodat tuovat muassan tuhoa ja kärsimystä ja hävitystä ja nöyryytystä. Siksi olen ollut jo kymeniä vuosia
Suomen Rauhanpuolustajien jäsen, jossa on ymmärretty, että parasta rauhantyötä on se, että tutustutaan naapurikansoihin ja heidän kulkttuuriinsa ja kunnioitetaan heidän tapojaan, uskontojaan jne.
miten sota toikaan kurjuutta kissoille ja koirille vuonna -55, siis yksitoista vuotta sodan päättymisen jälkeen. venäläisten alkaessa evakuoimaan porkkalaa, kotieläimiä ilmeisesti kiellettiin ottamasta mukaan. kovin välinpitämättömästi kissat ja koirat jätettiin kuolemaan nälkään ja viluun vaivautumatta edes lopettamaan niitä. vielä helmikuussa -56 suomen viranomaiset tappoivat näitä viimeisiä hengissäolevia nälkiintyneitä ja villiintyneitä luontokappaleenparkoja. kirjassa oli koskettava valokuva isokokoisen koiran luurangosta. koira oli ilmeisesti viimeisillä voimillaan saanut pään kannon päälle ja kuollut siihen. kun koira löydettiin ei ollut jäljellä kuin kuolinasentoon jämähtänyt luuranko. eräs venäläinen majuri kertoo haastattelussa, että lähdön hetkellä hän oli ryöstämässä lankkuja taloista venäjälle kotiinvietäväksi kun hän vilkaisi yhteen latoon, jossa kolme kissaa istui neljännen, kuolleen, ympärillä ja söi tätä. kissasta ei ollut jäljellä kuin pää. ladon repiminen jäi siihen ja uljas majurimme pisti mökin palamaan.
tälläiseen välinpitämättömyyteen elämää, vaikkakin vain kissoa ja koiria, kohtaan pystyy vain täysin tunnevammainen ihminen. viimeisessä hädässäänkin yleensä paatuneinkin ihminen pistää viimeisenä palveluksena koiralleen luodin päähän ettei raukaparka jää kitumaan. mutta näin eivät tehneet kommunistisen kasvatuksen saaneet neuvostokansalaiset. heille oli tärkeämpää surkutella omaa kovaa kohtaloaan kun porkkalan etu-oikeutettu asema toimivine elintarvikekauppoineen ym. oli jäämässä taakse ja edessä oli komennus leningradiin, jonka kurjuuden ja köyhyyden kaikki tiesivät. oma nahka on kommunismissa aina tärkein ja muiden kärsimykset eivät kommunisteja kosketa. eikö tämäkin kerro osaltaan kommunismin rappioituneisuudesta?
... oletko kissa- vai koiraihminen? Minä pelaan varman päälle ja olen molempia. Perheessämme on nimittäin moraalistani huolehtimassa rotikka ja kaksi kissaa. Olenhan julkikommari jo kolmannessa polvessa, näin voin toki sanoa, koska pappani oli jonkun sorttinen vasemmistolainen.
Ja nyt pitää kohtapuolin lähteä tuon isomman moraalinvartijan kanssa ulos...:)
kuusi venäläistä matruusia löysi vapaa-ajan retkeilynsä yhteydessä rantakallioilta laatikollisen pirtua. laatikko oli ilmeisesti peräisin haaksirikkoutuneesta puolalaisesta laivasta. kovin tyypilliseen kommunistiseen tapaan matruusit eivät ajatelleet jakavansa saalistaan tasa-arvoisesti tovereidensa kera vaan alkoivat heti nauttia virvokkeitaan ennenkuin politrukit tai muut NKVD:n sotilaat takavarikoisivat viinakset itselleen. homma jäi kuitenkin puolitiehen viiden matruusin kesken juomingin heittäessä henkensä ja kuudennen sokeutuessa.
no mikä tässä sitten oli hauskaa? no se tietysti, että suomalaiset ovat pohtineet venäläisten lähtiessä mysteeriä, että miksi kalmistolla on kuudessa hautakivessä sama päiväys. onhan se hauskaa kun jonninjoutavia aatoksia ei tarvi enää pyöritellä mielessään.
mutta tarinan opetus on se, että kommunismi on rappioituneiden ihmisten aate. jos nämäkin olisivat ajatelleet muita ihmisiä niin he lisivat luovuttaneet löytönsä esimiehilleen jotka, jos olisivat ajatelleet yhteistä hyvää eivätkä välittömästi kipanneet niitä kurkkuihinsa, olisivat kenties havainneet pirtun olevankin pakkasnestettä ja koko tragedia olisi vältetty. mutta ei; kommunismissa oma suu on aina lähinnä.
kuten tämä "kommunismi on rappioituneiden ihmisten aate" ovat minusta hauskoja, toisaalta, mutta toisaalta yritän ymmärtää, mikä saa sinut ajattelemaan kuten kirjoitat? Ehkä tuon nelijalkaisen moraalinvartijani kanssa siitä keskustelemme piakkoin... ahaa hetimiten, valjaat jo tuotiin kovalla kolinalla...