K-linja ja SKP

Siellähän olivat kaikkein demokraattisimmat tyypit koolla.

Miksi SDP ajoi lopulta K-linjasta ja osasta SKP:tä vasemmalta ohi jotta sai syödä Kekkosen kädestä, jos se kerta on noin tuomittavaa?

Kuulut siihen syväsuomettuneiden demarien joukkoon jotka hakivat aatteellista pohjaa marxilaisesta sosialismista, hilluivat rauhanliikkeissä (=KGB:n organisoimaa propakandaa jakava järjestö) ja valtasivat ulkoministeriön ja muut poliittiset virkapaikat. Suuri osa porukasta, tuosta punahihhuleiden joukosta, on jo päässyt eroon punasilmäisyydestään, mutta sinä et

..mutakalat LIPPONEN, AHDE,TUOMIOJA-nämä vieläkin puolueessa merkittävässä asemassa olevat Stasi-kätyrit- yrittivät Kalevi SORSAN johdolla vasemmisto- vallankumousta ulkopolitiikassa.
Kekkonen piti kiinni Suomen puolueettomuudesta ja sen vahvistamisesta suurvaltasuhteissa.Nämä punasilmäiset sossut-kulassit hylkäsivät puolueettomuuden uskoen näin pääsevänsä Kekkosen ohi vasemmalta neukkujen suosioon.
Totesihan Sorsa 70-luvulla, että vuoden 1918 kesken jäänyt vallankumous olisi syytä jo saattaa lopulliseen tavoitteeseensa.
Mielipuolipuniikin hengen tuotteet tällä saitilla selittyvät sossujen v-66 valtakauden mikeltymyksillä.

K-linja oli se keskustan porukka, joka Korsimon johdolla rakensi maalaisliiton kentällä Kekkosen valtaa ja koetti käännyttää talonpoikia hyväksymään hallitusyhteistyön kommunistien, eli SKDL:n ja SKP:n kanssa, kuin myös sen, että Kekkonen hoiti maan asioita "puoluekanavaa" pitkin Moskovan kanssa kysymällä mm. hallituskokoonpanoille aina etukäteen moskovan hytväksynnän.

Tätä myöntyväisyyttä eivät keskustalaiset talonpojat hyväksyneet ja arvostelivat siitä Kekkosta kovasti. Karjalainen oli K-linjan miehiä alusta alkaen, mutta Virolainen ei ollut.

Virolainen taipui "aktiivisen ystävyys- ja avunantopolitiikan" mieheksi puheissaankin vasta 70-luvun lopulla, muttei koskaan saavuttanut Kekkosen ja NKP:n luottamusta.

Kun Kekkonen sairastui, Koivisto joutui vt. presidentiksi, ja vaalit olivat tulossa, NKP viestitti hyvin vahvasti, etytä Virolaisesta ei saa tehdä keskustan presidenttiehdokasta, vaan sen on oltava K-linjan Karjalainen.

Karjalaisen ympärille syntyikin sitten "epäpyhä allianssi", jossa olivat kommunistit, etelärannan punaiset vuorineuvokset ja keskustan K-linja.

K-linja oli ollut olemassa jo siitä saakka, kun Kekkonen käänsi kelkkansa sodan lopulla ja ryhtyi yhteistyöhön NL:on kanssa varmistaakseen oman asemansa politiikassa. Kun Kekkonen hääräsi sotasyyllisten tuomitsemista, hänellä oli keskustassa hyvin vähän tukijoita. Koko ajan Kekkonen kuitenkin rakensi omaa tiedottaja ja avustajaverkkoaan maalaisliiton sisälle kasvattamaan omien tukimiestensä määrää tulevaisuuden varalle.

Myöhemmin, kun Kekkonen alkoi saada muodollista valtaa, K-linja alkoi laajeta, muttei koskaan saanut täyttä hyväksyntää keskustassakaan.

Suomalaisessa politiikassa oli sotien jälkeen vasemmisto/oikeistoa selkeämpänä jakolinjana nimenomaan Kekkosen linja. Tämä jakolinja meni kaikkien puolueiden sisällä, jopa SKP:ssä oli niitä, jotka eivät Kekkosta kannattaneet. Sosialidemokraatit alkoivat kääntyä vasta Tannerin kuoleman jälkeen, kokoomus vieläkin myöhemmin, Vennamo ja JoriC eivät toki koskaan.

Taistolaisvähemmistössäkin oli jakolinjoja. Vanhempi väki ei kekkosesta juuri piitannut, kun muisti hänen menneisyytensä, mutta se sukupolvi, joka ei ollut sotaa elänyt hurahti vasemmistoidealismiin ja piti Kekkosta ikään kuin "maan isänä", joka takasi sen, että rauhanaate menestyi ja kansat vapautuisivat demokraatttista tietä, kommunismin kasvattaessa valtaansa kaikkialla.

Tähän meni mukaan suurimpana ryhmänä 1968 ylioppilaikksi kirjoittaneet nuoret, jotka olivat mm. Vanhan valtauksen suurin joukko. He3itä Kekkonen ei koskaan kritisoinut, vaan suorastaan kannusti nuorison vasemmistoradikalismia, koska nuoret tukivat Kekkosta ja hänen idänpolitiikkaansa.

Keskustanuorten vasemmistosiipi oli myös hyvin vahva, mutta SDP heilahti todella rajusti Sorsan myötä, ja löytyi kokoomuksestakin ne nuoret, Ilkka Kanervan johdolla, jotka katsoivat, että poliittista valtaa voi Suomessa saada vain Kekkonen tunnustamalla ja Moskovan luvalla.