Juhani Suomi esittää taas tarkoitushakuisia väitteitään lähihistoriasta. Hän (Ylen uutiset) väittää (presidentti)Koiviston runnoneen maahan sinipunahallituksen varmistaakseen oman uudelleenvalitsemisensa.
Koivisto itse on aiemmin esittänyt, että hän loukkaantui syvästi siitä tavasta, jolla puolueiden puheenjohtajat Paavo Väyrynen, Cristotoffer Taxell ja Ilkka Suominen kaavailivat porvarihallitusta Suomeen hänen selkänsä takana.Erityisen loukkaantunut Koivisto oli Puhemies Ilkka Suomiseen, jonka mielipiteitä hän kuunteli erityisen tarkasti.
Ei kait kukaan voi väittää, että kassakaappisopimukset olisivat kovin demokraattinen tapa edetä demokratiassa. Koiviston versio asioiden kulusta on todellakin uskottavampi, kuin Kekkosen hovirunoilija Juhani Suomen.
Koivisto itse on aiemmin esittänyt, että hän loukkaantui syvästi siitä tavasta, jolla puolueiden puheenjohtajat Paavo Väyrynen, Cristotoffer Taxell ja Ilkka Suominen kaavailivat porvarihallitusta Suomeen hänen selkänsä takana.Erityisen loukkaantunut Koivisto oli Puhemies Ilkka Suomiseen, jonka mielipiteitä hän kuunteli erityisen tarkasti.
Ei kait kukaan voi väittää, että kassakaappisopimukset olisivat kovin demokraattinen tapa edetä demokratiassa. Koiviston versio asioiden kulusta on todellakin uskottavampi, kuin Kekkosen hovirunoilija Juhani Suomen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
J.Suomi puhuu niin totta kuin kepulainen osaa.
Juhani Suomi puolustaa näkökantojaan itse tänään netissä ja ilmeisesti kuka vaan voi kysyä:
http://www.uusisuomi.fi/click/14444/9
Väyrysen oppositioon ajamisen yksi syy oli tietenkin se, ettei tämä olisi noussut haastamaan Koivistoa pääministerin näkyvästä poliittisesta asemasta ja vielä porvareiden ykkösmiehenä.
Tämä haastamisen pyrky oli Väyrysellä niin kova, että hän yritti näyttää Sorsalle ja Koivistolle kaapin paikkaa 1985-86 kaiken maailman iltalypsyillään. Väyrynenhän oli saanut ylhäältä ilmoituksen, että hän on seuraava kekkonen kun maalle valitaan taas kekkonen Koviston tilalle.
Sorsa ja Koivisto heittivät Väyrysen pihalle, koska tämä oli yhteistyökyvvytön tollo, josta ei missään nimessa saanut tulla maan presidenttiä.
Suomi on siis oikeassa, mutta syyt ovat ihan muut kuin Koiviston omat halut. Kyse oli maan edusta ja siitä, että keskustan aiempi ylivalta politiikassa haluttiin SDP:n suunnasta suitsia.
Siinä Juhani Suomi juuri valehteli, että Koivisto olisi sinipunahallituksen runnaamisella pedannut omaa valintaansa uudelle presidenttikaudelle.
Vähän ihmettelen Ilkka Suomisen menemistä Paavo Väyrysen kuningastien lattiamatoksi?
En ollut sinipunan syntymisen aikaan aktiivisesti kokoomuksessa mukana, muuta kuin paikallisyhdistystasolla, joten käsitykseni ei perustu suureen tietomäärään.
Tästä syystä uskon vahvasti siihen, että kokoomuksen johdossa ei elätelty toiveita hallitukseen pääsystä Koiviston aikana, koska hänen katsottiin pitävän kiinni punamullasta; olihan Sorsa nii vasemmistolainen ja puheissaan täysin kokoomusvastainen, ettei kukaan kuvitellut kokoomukselle mitään hallitusmahdollisuuksia.
Tämä käsitys voi olla Suomisen virhearvioinnin takana.
Koiviston omien muistelmien mukaan hän ja Sorsa alkoivat kuhua sinipunan mahdollisuudesta kahden kesken vasta kesällä 1986, kun Sorsa oli kypsynyt Väyrysen iltalypsyihin.
Väyrynen vanhana kettuna todennäköisesti huomasi, että punamullan jatko ei ole mahdollista, joten hän taktikoi itselleen toisen oljenkorren Koiviston haastamiseen juuri ennen vaaleja.
Voi todellakin olla mahdollista, että punamulta olisi ilman kassakaappisopimusta jatkanut entiseen malliin. Tai sitten Suomisen johdolla vaalivoiton saanut kokoomus olisi muodostanut sinipunan nimenomaan Suomisen johdolla.
Silti on ihmeteltävä niinkin selväjärkisten herrojen kuten Suomisen ja Taxellin menoa Väyrysen vedätykseen. Olihan Väyrysellä tosin näyttöä vastaavasta meiningistä jo aiemmilta vuosilta, kun hän kaappasi liberaalipuolueen velkoineen kepun kylkeen ja kuihdutti sen.
Uskon itse siihen, että Sorsa ja Koivisto kaavailivat sinipunaa yhtenä vaihtoehtona jo kesällä 1986, mutta kokoomukselle sitä ei paljastettu. Koivisto oli yleensäkin hyvin pihi kertomaan mistään aikeistaan ennakkoon, koska hän halusi säilyttää itsellään mahdollisimman laajan liikkumavapauden päätöksilleen.
Väyrynen todennäköisesti vain aavisti Sorsan suhtautumisesta, että punamullan edessä voi olla vaikeuksia ja houkutteli Suomisen ja Taxellin kassakaappisopimukseen varmuuden vuoksi. Vaalitulos porvaripuolueiden hyväksihän 1987 ei ollut mitenkään varma asia etukäteen.
Taxellia itse eniten ihmettelen, koska rkp oli takuuvarma ruotsinsuomalaisten pääomapiirien edustaja kaikissa hallituksissa. Suomiseen saattoi vaikuttaa eniten tiedon puute ja epävarmuus siitä, että Sorsa kuitenkin jatkaisi punamultaa ja ehkä Suominen halusi sitoa Väyrysen kädet sen suhteen, ettei punamultaa tulisi ja kokoomus pääsisi vuosikymmenten hallituspaitsiostaan vaikka kepulikonsteinkin.
Olennaista Koiviston "ylikävelylle" on se, että Väyrynen, Taxell ja Suominen kiistivät kassakaappisopimuksen olemassdaolon vaalien jälkeen, Holkerin tehdessä tunnustelujaan ja vielä vuosi senkin jälkeen, kun Holkerin hallitus oli jo ollut pystyssä.
Holkeri, Koivisto ja monet muutkin kuitenkin tiesivät sopimuksesta, koska Holkeri onki Tiedon Suomiselta ja vahvisti Koivistolle sopimuksen olemassaolon. Siksi Koivisto oli "saletissa", kun hän hallituspäätöksensä perusteluissa viittasi siihen, ettei salaisilla papereilla kävellä yli sen, mitä äänestäjille oli ennen vaalia sanottu.
Koivisto teki asiasta oman parlamentaarisen asenteensa ässäkortin vetoamalla juuri siihen, että hallitussopimukset - jos sellaisia on - on kerrottava äänestäjille jo ennen vaaleja. Muuten tehdään hänen mukaansa pilkkaa parlamentaarisesta demokratiasta.