On ensimmäinen kesä, kun nautin lomastani ja omasta seurastani. Menneinä kesinä on ollut avioeromurheita, suhdesuruja, yksinäisyyden kalvavaa kipua. Ja työtä, työtä, työtä - Luojan kiitos! Ei ole ainakaan ollut aikaa paisutella suruja yltiömäisiin mittasuhteisiin. Nyt mulla on oikea LOMA. Varaa ei ole matkustella - varaa on vain normaaliin elämään, mutta silti: voin valita kuinka pitkään nukun, haluanko siivota (ja onko ihan pakko),voin istua parvekkeellani aamiaisella, lukea lehteni sängyssä ihan kaikessa rauhassa, lähteä kirpparikierrokselle tai toriostoksille tai muuten vain jokirantaan istumaan jäätelölle. Tämä on olemisen vapautta ja pelkän olemisen taitamisesta nauttimista!
Toki kaipaan seuraa - onneksi on ystävät ja lapset. Mutta kaipaan sellaista kumppaniseuraa - olkoon että ihan omillanikin toimeen tulen. Tervetulleeksi hänet toivotan elämääni, sitten kun on oikea aika sille... Avosylin, iloisena toivotan: TERVETULOA MAAILMAANI! Sitten joskus...
Toki kaipaan seuraa - onneksi on ystävät ja lapset. Mutta kaipaan sellaista kumppaniseuraa - olkoon että ihan omillanikin toimeen tulen. Tervetulleeksi hänet toivotan elämääni, sitten kun on oikea aika sille... Avosylin, iloisena toivotan: TERVETULOA MAAILMAANI! Sitten joskus...
Vastaukset 2
Vanhimmat
...samat ajatukset minullakin. Elämä on ihanaa näinkin-young, single and free (ainakin kaksi jälkimmäistä..heh)!!! Mutta kyllähän se kivempi olisi kaksin nauttia tästä ihanasta elämästä kuitenkin...
...jos sattuu olemaan itsekunnioitus, itsearvostus, itsetunto kohdillaan. Suuri lahja on taito löytää onnen aiheita just ja nyt tästä arjesta, joka välillä kyllä runttaa ja jyrää, muttei ole vielä litistänyt eikä murtanut. Itse asiassa tuo kaikki kulkee käsi kädessä: kun on taito löytää ilon aiheita pikkujutskista, on myös voimaa kestää kovemmatkin tuulet ja myräkät. kaukana on sinkkuelämä a'la TV & media, enemmän se on vain arjessa selviämistä, alituista siipien kantokyvyn luokitusta ja yksin elämistä. Kaksin ois helpompi olla joskus myös heikko, pelkkä heikko nainen. Nyt on oltava Se Vahva, joka jaksaa pitää koko "perheyrityksen" järjestyksessä. Mutta eipä liian paha tuokaan. Joskus mietin, mihin mä miestä tarviin: osaan vaihtaa lampun, osaan putsata tukkeentuneen käsienpesualtaan putken, osaan hakata naulan seinään, vaihtaa sulakkeen. Siis tommosta pientä, naismaista remppaa. Ei sen niin nokonuukaa ole onko mun pyyheliinakoukkutelineeni suorassa vaiko kanivinossa, yhtä ylpeä olen siitä kuitenkin, kun olen saanut sen seinään tai kattoon koukun, joka ei ole vieläkään amppeleineen pudonnut. Mä selviän, mutta silti, kuten sanoit, kaksin ois kivempi... yhdessä ilot tuplaantuu ja murheet puolittuu. Ei munsta vielä ole aika jättänyt, joten kaikki on vielä mahdollista. Uskon että se tulee odottamatta ja etsimättä. Kunhan vain pitää silmät ja korvat auki. Ja että uskaltaa elää ja koputella ovia, kurkotella kuita: jos ei koskaan mitään tee, ei koskaan mitään saa.