Niin miten on, meidän perheessä minä olen maksanut lainat aina ja nyt ehdotin muijalle, että alettaisiin maksaa ne puoliksi, kun hän tuntuu työntävän rahat jonnekin ja kaksi viikkoa ennen tilipäivää tuntuu olevan perse auki, itse olen suht hyvätuloinen, mutta ei tässä saatana mikään tunnu riittävän, siis kertokaapa teidän perheidenne tilanne, kun muija väittää, että on miehen velvollisuus maksaa lainat ja kaikki laskut, mites teillä ?
Kuka teidän perheessä
maksaa lainat ?
213321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
enemmän palkkaa niin minä maksan kaksikolmasosaa maksuista ja puolet asumiskustannuksista ja ruoka puoliksi.Muija alkoi vängätä jotta juuri pitää minun kaikki maksaa.Naisen logiikkaa kait,kun minulle olisi maksujen jälkeen sitten jäänyt "omaa käyttörahaa 370€ ja muijalle vaan koko palkka eli 2100€käteen.No iskin tänään avioeropaperit tiskiin,kun alkoi vituttaan koko akka.Onneksi on kaikki kuitit mitä minä olen maksanut lainoista ja muista kokee muija yllätyksen kun jako tulee.Vaikka se ei usko vieläkään jotta loppu on.
sitten maksetaan ruokalaskut,lainat ja muut laskut pois ja sen jälkeen puoliksi loppu summa.Kyllä muija välillä kitisee,mutta ei auta kitinät.
Tienaan reilut 1,5 kertaa sen mitä vaimoni. Maksan lainaerän (2/3 nettopalkastani) pari muuta laskua jonka jälkeen tilistä jää n. 300-400 €. Vaimo maksaa lasten päivähoidot, lasten vaatteet tms. hankinnat ja autolainan kk-erän. Sitten kun tili on tyhjä, pyydän vaimolta rahaa. Omat tilit yhteinen lainanhoitotili.
Saan nettona puolitoista kertaa vaimon palkan.
Maksan asuntolainan yksin (2/3 nettopalkasta) ja pari muuta laskua, mulle jää muutama satanen pakollisten laskujen jälkeen.
Vaimo maksaa päivähoidot, autolainan, sähköt, vastikkeet, ruuat.
Samapa tuo nyt on kumpi ne laskut maksaa, kunhan niihin nyt ylipäänsä on rahaa..
Meillä on erilliset tilit, mutta käytännössä yhteiset rahat. Minä hoidan laskut ja muut raha-asiat itse siltä tililtä missä milloinkin rahaa on. Rahoja siirrellään myös tililtä toiselle, jos on tarvetta. Käytännössä lainat maksetaan aina miehen tililtä. Talo ja asuntolainan on puoliksi kummankin. Mutta sillä ei ole väliä, kun kuitenkin ne käytännössä yhdessä maksetaan. Autot on maksettu yhdessä, vaikkakin nimellisesti toinen on minun ja toinen miehen.
Rahan tuhlailusta ei tarvitse riidellä, kun ei siihen ole mahdollisuutta, siis tuhlailuun. Niillä eletään mitä on.
Tienaan vähemmän kuin mieheni, mutta kun ottaa huomioon sen kaiken, missä joustan puolison "uran" vuoksi, ollaankin jo tasoissa. Omalla työpanoksellani perheen eteen säästän pitkän pennin, kuukausittain nettovaikutus on noin 800 euroa. Puolisokin sen ymmärtää, ja antaa perheellemme sen mahdollisuuden sillä, että hoitaa lapsia sitten illat, jolloin itse olen töissä.
Jos hän alkaisi joskus laskemaan kenen tililtä mitäkin maksetaan, loukkaantuisin todella pahasti. Mutta en jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, että tarvitsisi alkaa pikkuasioista kiistelemään.
On virhe antaa eukon käyttää rahojaan miten lystää.Meillä on samanlainen tilanne.Itse olen maksanut lainat ym.Välillä muijalle on pitänyt "lainata" muutama satku..Enää ei saa maksettua edes puhelinlaskuaan!
on näköjään yhtä vittumaista melkein joka perheessä, akat mällää ja miehet kulkee rikkinäisissä kalsareissaan, vaikka kuinka paljon tienais.
Oli pakko puuttua tähän ketjuun kun kaikilla on kuva että mies maksaa kaiken.Meitä itsenäisiä naisiakin on kyllä olemassa vaikka parisuhteessa elänkin.Tai elänyt jo 11 vuotta.
Meillä on täysin päinvastoin.
Minä maksan asuntolainan (kokonaan)!!! asumiskustannukset (kokonaan)!!!
Päivähoitomaksut (2 lasta)
Vakuutukset, netti, tv lupa,koko talouden puh laskut, lasten muut menot.
Ruoka ostokset ostaa se ketä kerkee käymään kaupassa.
Mieheni maksaa auton kk maksun.
Ite tienaan ihan sopivasti.
Minulla on aina ollut periaate että haluan pärjätä omillani enkä olla kenestäkään riippuvainen. Enkä tule koskaan olemaankaan.
Enkä ymmärrä naisia ketkä edes kehtaa elää miehensä siivellä.
jonka/joittenka nimi/nimet ovat papereissa. Kompikin vastaa omistaa, yhteiset yhdessä.
Talo on molempien omistuksessa ja lainat maksetaan tasan kumpikin.
Talousmenoista maksan kaksi kolmasosaa ja vaimo kolmanneksen.
Tämä jako on aika oikea, kun saan n. 2 kertaa enemmän palkkaa.
Aika paljon jää säästöön kuukausittain.
Vaikka minulla on huomattavasti paremmat tulot kuin vaimollani, niin emme laske menoja. Hyvin on ainakin vielä rahat riittäneet, jos toinen alkaa kauheesti tuhlaamaan, niin sitten varmaan täytyy tehdä jotain.
Meillä on mieheni kanssa lähes samat palkat, miehelläni pari sataa kuussa enemmän.
Aivan kaikki kulut maksetaan puoliksi. Lopuilla rahoillaan kumpikin tekee mitä lystää; säästää tai tuhlaa.
Nyt säästämme asuntoa varten, ja seuraavan kolmen vuoden ajan kumpikin pistää palkastaan 1000 euroa kuussa säästötilille. Siitä ei lipsuta.
En ymmärrä aviopareja joilla kun kuten teillä. Meistä kumpikaan ei katsoisi moista törkeää, epäreilua touhua päivääkään.
Meillä monta vuotta maksoin yksin kaikki lainat ja puhelin, sähkö ym laskut, miehelläni oli luottotiedoissa häikkää ja hän olisi vain antanut kaiken mennä... loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että itsekään en enää pystynyt kaikkea hoitamaan, erosimme ja nyt vasta yli viisi vuotta tapahtuneen jälkeen ovat asiani kunnossa , juuri ja juuri yksinhuoltajana pärjään(palkallani, en tukia saa mistään), mutta pääasia on että päätän itse mihin rahani käytän, enkä ole kenestäkään riippuvainen.
yleinen vaiva monessa perheessä, akat satsaa itseensä ja kun ukon rahat ja voimat on pumpattu loppuun, on aika siirtyä uusille mestoille ja olennaisesti viedään lapset mukana ja ukolle jää isot ruokot jäljelle, eikä muuta.
Jakakaa lainanmaksu samassa suhteessa kuin nettotulonne ovat! Esim. sinä maksat 60 % ja emäntäs 40 % lainasta.
Olemme ollet yhdessä 11 vuotta ja olemme avopari. Meillä kuvio menee niin, että asumme minun omistamassani talossa, josta minä olen yksin hoitanut asuntolainan. Kummallakin on oma auto, jonka itse olemme kumpainenkin maksaneet. Ruoka, sähkö, vesi, lastenpäivähoito yms. kulut maksetaan puoliksi (mies siirtää tilipäivänään tililleni summan, jonka olen laskenut näihin keskimäärin kuussa menevän). Huonekalut, kodinkoneet ja muut kodin tavarat maksan minä yksin ja myös ne omistan. Lasten (2v. ja 3v.) vaatteet ja tarvikkeet maksan myös minä, koska lapsilisä tulee minun tililleni. Kumpikin saa tehdä lopulla palkallaan mitä lystää. Nettopalkassamme on n.300 e ero minun hyväkseni.
Olen halunnut pitää raha-asiat erillään jo siitäkin syystä, että rahankäyttötapamme ovat hyvin erilaiset. Rahankäytöstä ei ole meillä tarvinnut riidellä. Minulle on ollut tärkeää itse maksaa omat kuluni ja itse ostaa taloni ja autoni. Erotessa minun ei tarvitse muuttaa kaupungin vuokraslummiin eikä alkaa kahvinkeittimestä lähtien ostaa kodin irtaimistoa.
Tilit ja rahat yhteisiä ja menevät lainanhoitoon ja perheen elämiseen kaikki. Säästöön ei ole jäänyt muuten kuin kiinteeseen omaisuuteen. Tilisiirtoja tehdään omien tilien väleillä jos vajausta on jollain tilillä.
naikkonen34: Jos itse maksat asunnostasi ym. asuntoon liittyvistä kuluista (huonekalut jne.) voisit pistää miehesi maksamaan sinulle vuokraa kuukausittain. Vai kompensoiko ukkosi asian sinulle jollain muulla tavalla (maksamalla laskuja yms.)? Muutenhan äijä elelee loisena asunnossasi.
Meillä maksetaan kaikki fifty-fifty. Yhteinen asunto, johon molemmilla on yhtäsuuri lainaosuus (molemmilla oma laina). Kummallakin oma tili, mistä molemmat siirtävät kerran kuussa samansuuruisen summan yhteiselle tilille (muutama sata euroa), josta maksetaan ruoka ja yhteiset laskut. Omat kulunsa kumpikin hoitaa omalta tililtään. Homma toimii erittäin hyvin ja tienaamme molemmat saman verran. En ikinä voisi elellä ukkoni rahoilla, enkä alkaisi hyysämään Auervaaraa.
Toivottavasti on avioehto kunnossa jos ero tulee, ettei miehelläsi ole oikeutta hankkimaasi omaisuuteen.
mutta kun ei ole lainaa :) Mut uus kivimaja kuiteskin itse tehtynä.
Meillä rahat ovat yhteiset eli palkat menevät samalle tilille, joten sieltä tietysti maksetaan kaikki menot. Myös ns. omat ostot.
Minä naisena olen jo monta vuotta tienannut huomattavasti enemmän kuin mieheni. En kuitenkaan siitä ole valittamassa. Lisäksi olen perimilläni rahoilla rahoittanut asuntomme ostoa. Rahat ovat aina riittäneet ja nyt vallankin kun ei ole velkoja.
Mieheni sai ylennyksen pari viikkoa sitten ja palkkakin nousi mutta edelleen hän jää minun palkastani 3250/2500.
Miksi minun pitäisi olla katkera? En ole ajatellut erota enkä saa rahoja mukaan hautaankaan?