Onko sittenkin niin, ettei ateisti kiellä Jumalaa, vaan Hänen läsnäolonsa ja voimansa?
Vilpitön ateisti on varmaan lähempänä Jumalaa kuin muotokristitty, joka huulillaan kunnioittaa Jumalaa, mutta jonka sydän on kaukana elävästä Jumalasta.
Vilpitön ateisti on varmaan lähempänä Jumalaa kuin muotokristitty, joka huulillaan kunnioittaa Jumalaa, mutta jonka sydän on kaukana elävästä Jumalasta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Onko sittenkin niin, ettei ateisti kiellä Jumalaa, vaan Hänen läsnäolonsa ja voimansa?"
Ateisti ei usko Jumalaan on ainoa yleistys jonka ateisteista voi tehdä hyvällä omallatunnolla. Jotkut ateistit kieltävät Jumalan, mutta suuri osa ei kiellä.
"Vilpitön ateisti on varmaan lähempänä Jumalaa kuin muotokristitty, joka huulillaan kunnioittaa Jumalaa, mutta jonka sydän on kaukana elävästä Jumalasta."
En olisi ateisti jos minua kiinnostaisi kuinka lähellä olen jumalaa.
"Onko sittenkin niin, ettei ateisti kiellä Jumalaa, vaan Hänen läsnäolonsa ja voimansa? "
Tuohan on ateisti sanan uudelleen perustelemista ja vielä ... noh ei aivan päin vastaiseksi, mut lähelle sitä.
Ateisti ei usko jumalaan. Minä haluaisin korostaa Ateistin merkitystä käyttämällä vahvempaa sanamuotoa, eli: Ateisti TIETÄÄ ettei jumalaa ole olemassa. Samalla tavalla kuin me kaikki, toivottavasti kaikki tiedämme, ettei joulupukkia ole olemassa sen lapsille kerrotussa merkityksessä.
"Ateisti TIETÄÄ ettei jumalaa ole olemassa. Samalla tavalla kuin me kaikki, toivottavasti kaikki tiedämme, ettei joulupukkia ole olemassa sen lapsille kerrotussa merkityksessä."
Eikös määritelmäsi kuvaisi ennemmin ateistista gnostikkoa kuin ateistia? Sinun määritelmässä ei ollu kyse enää uskosta, vaan tiedosta. Mistä tiedät, että kaikki ateistit tietävät, että jumalaa ei ole? Miten he ylipäätänsä voisivat sen tietää? Onko ateisteilla jotain todisteita jumalan olemattomuudesta?
Perusteles väitettäsi, vai voiko sen ymmärtää vain uskomalla väitteeseesi?
Minusta sana 'usko' on ainakin mun kohdalla liian heikko sana kuvaamaan 'uskoani'.
Onhan se tietty uskoa, enhän mä oo edes kaukoputkea tai mikroskooppia nähnyt tai millä lie nuo tutkijat ottaa asioista selvää.
Mut te uskotte kirjaimellisesti, siis opuksenne kannustaa uskomaan ja ei oikein anna muulle mahdollisuuttakaan. Voit vain uskoa.
Ateistin opus on muuttuva ja oppiva, se oppii virheistään ja kehittyy uusien löydösten tullessa esiin ja teorioitten paljastuessa todeksi. Todiste jumalan olemattomuudesta, mulle kelpaa se että vedenpaisumusta ei ole ollut olemassa kuten se raamattu sen kuvaa ja olen lukneut luotettavasta lähteestä mikä tämä vedenpaisumus on ollut.
Myös uskontojen kirjo varsinkin kun yks uskonto on monotistinen(kirjotinko oikein). Näitä perusteluja löytyy, ne riittävät mulle.
Todisteita jumalan olemassa olosta ei ole myöskään mulle esitetty. Nippu kaunista tekstiä raamatusta tai peloite helvetistä ei kelpaa tai vakuuta mua... eikä kai muitakaan ateisteja. Vai onko sinulla tarjolla mulle jotain muuta kuin 'usko'? Tuskin mitään uutta jota en olisi kuullut, ja niitten sanojen tuloksen jo tiedät.
Mulle on jäänyt agnostikoista se mieleen että ne on niitä jotka ei usko sanan kirjaimellisessä muodossa kumpaankaan tarjolla olevaan vaihtoehtoon. Käsitykseni voi olla väärä, jos joku agnostikko lukee, niin korjaa ihmeessä.
"Minusta sana 'usko' on ainakin mun kohdalla liian heikko sana kuvaamaan 'uskoani'.
Onhan se tietty uskoa, enhän mä oo edes kaukoputkea tai mikroskooppia nähnyt tai millä lie nuo tutkijat ottaa asioista selvää.
Mut te uskotte kirjaimellisesti, siis opuksenne kannustaa uskomaan ja ei oikein anna muulle mahdollisuuttakaan. Voit vain uskoa."
Älä teitittele. Mul ei oo mitään opusta joka kannustaa uskomaan. Mun puolesta sä saat uskoa mihin tykkäät ja olla perustelematta uskomuksias, mut mun ei oo pakko uskoo mihinkään.
"Ateistin opus on muuttuva ja oppiva, se oppii virheistään ja kehittyy uusien löydösten tullessa esiin ja teorioitten paljastuessa todeksi."
Voikko lainata ateistin opustas. Mä luulen olevani ateisti, mut en oo saanu mitään opusta.
"Todiste jumalan olemattomuudesta, mulle kelpaa se että vedenpaisumusta ei ole ollut olemassa kuten se raamattu sen kuvaa ja olen lukneut luotettavasta lähteestä mikä tämä vedenpaisumus on ollut."
Se on todiste Raamatun valheellisuudesta ei jumalasta. Vaikka me eletäänki kristillisessä valtiossa ja meidän lipussa liehuu risti, on aika hitonmoista kapeakatseisuutta väittää, et jumalaa ei oo olemassa, koska kristinuskon jumalan voi todistaa olemattomaks.
"Myös uskontojen kirjo varsinkin kun yks uskonto on monotistinen(kirjotinko oikein). Näitä perusteluja löytyy, ne riittävät mulle."
Toisin sanoen, kerroit omista uskomuksistas vaikka väitit, että kaikki ateistit uskoo niin? Yleistit kaikki ateistit uskomustes taakse, mut ku perusteluja pyysin aloit puhumaan pelkästään omista uskomuksistas. En tajuu.
"Todisteita jumalan olemassa olosta ei ole myöskään mulle esitetty."
Joten jumalaa ei voi olla olemassa? Samalla logiikalla ei varmaan delffiinejäkään ois olemassa jos niist ei ois esitetty todisteita sulle? Osa ihmisist saattais uskoo delffiineihin, koska ne on löytäny todisteita niist, mut sil ei oo mitään välii, koska jos sul ei oo niist todisteita ni niit ei oo!
"Nippu kaunista tekstiä raamatusta tai peloite helvetistä ei kelpaa tai vakuuta mua... eikä kai muitakaan ateisteja."
Niin no, jotku näkee raamatus jumalan sanan, toiset satukirjan. Kuka on sit loppujen lopuks oikeassa vai onko kukaan?
"Vai onko sinulla tarjolla mulle jotain muuta kuin 'usko'? Tuskin mitään uutta jota en olisi kuullut, ja niitten sanojen tuloksen jo tiedät."
Ei mul oo ku epäuskoo tarjota, mut voin tarjota omasta mielestäni hyvän neuvon: Älä sekota epäuskoa ja kieltämistä.
"Mulle on jäänyt agnostikoista se mieleen että ne on niitä jotka ei usko sanan kirjaimellisessä muodossa kumpaankaan tarjolla olevaan vaihtoehtoon."
Eräs agnostikko määritteli agnostikon suunnilleen seuraavasti: agnostikko uskoo, että jumalasta, jos se on olemassa, ei voi saada todisteita tai tietoa, joten on turha sanoa mitään sen olemassaolosta. Gnostikko taas ei usko jumalan olemassaoloon, vaan tietää että jumala on olemassa.
"Käsitykseni voi olla väärä, jos joku agnostikko lukee, niin korjaa ihmeessä."
Yhdyn sanoihisi.
Te et sinä vaan te, te kaikki uskikset tai ainakin moni. En tahdo yleistää, mut en tahdo myöskään sinutellakkaan, ehkä hokea joka paikassa 'moni uskis'. En myöskään halua puhua kaikkien ateistien puolesta, joten joko puhun omasta näkemyksestä tai 'monesta ateistista'.
Tiedän että kielioppini ei oo kovin häävi ja nuo nakitkin näppäilevät toisinaan mitä sattuu, mutta jos sulla on vaikauksia käsittää tarkoitustani, niin en voi kuin pahoitella.
Ateistisuus minussa tulee monesta päätelmästä, olen esittänyt niitä tuolla kristinusko palstalla. Mut luetellaanpa pari.
1. Ihmisen tietämättömyys muinoin, asia on korvattu kuvitellulla jumalalla. Tämä on loogista päättelyä.
2. Raamatun satumaisuus. Luettua, kuultua ja pääteltyä.
3. Tiede tarjoo ristiriitaista tietoa uskonnon kanssa. Tiedehän ei eti jumalan olemattomuutta, se ei mitenkään liity uskontoon, vaan se on ihan oman polun kulkija. Me ateistit tai ainakin mä tulkitsen sen tarjoamia tietoja ja teen sen pohjalta oman maailman kuvan.
4. Uskontojen valtaisa kirjo ja yhden monoteismisuus. Päättelemällä ne riistävät toisiltaan uskottavuuden.
olisi kai nuita lisääkin.... ei nyt vaan jaksa. Öitä!
"Te et sinä vaan te, te kaikki uskikset tai ainakin moni. En tahdo yleistää, mut en tahdo myöskään sinutellakkaan, ehkä hokea joka paikassa 'moni uskis'. En myöskään halua puhua kaikkien ateistien puolesta, joten joko puhun omasta näkemyksestä tai 'monesta ateistista'."
Mitä tarkoitat sanalla "uskis"? Usko ei ole tietääkseni koskaan kuulunut elämääni. En ole koskaan uskonut jumalaan, sieluun tai kuoleman jälkeiseen elämään. Jos se tekee minusta uskiksen sitten olen uskis. Henkilökohtaisesti pidän itseäni ateistina, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sinun totuudelle joka on absoluuttinen totuus.
"Tiedän että kielioppini ei oo kovin häävi ja nuo nakitkin näppäilevät toisinaan mitä sattuu, mutta jos sulla on vaikauksia käsittää tarkoitustani, niin en voi kuin pahoitella."
En ymmärrä miksi määrittelet minut uskikseksi. En todellakaan.
"1. Ihmisen tietämättömyys muinoin, asia on korvattu kuvitellulla jumalalla. Tämä on loogista päättelyä."
No ei nyt kovin loogista. Vaikka ihmiset olivat tietämättömiä, saattoivat he "arvata" oikein jumalan olemassaolon. Olemmeko me nyt tietäväisiä?
"2. Raamatun satumaisuus. Luettua, kuultua ja pääteltyä."
Oletko kuullut sanontaa "todellisuus on tarua ihmeellisempää". Vaikka raamattu kuulostaa sadulta, on mahdollisuus, että se ei ole satua.
"3. Tiede tarjoo ristiriitaista tietoa uskonnon kanssa."
Kaikkien uskontojen kanssa, vai pelkästään kristinuskon?
"Tiedehän ei eti jumalan olemattomuutta, se ei mitenkään liity uskontoon, vaan se on ihan oman polun kulkija. Me ateistit tai ainakin mä tulkitsen sen tarjoamia tietoja ja teen sen pohjalta oman maailman kuvan."
Onko tiede sinun jumalasi?
"4. Uskontojen valtaisa kirjo ja yhden monoteismisuus. Päättelemällä ne riistävät toisiltaan uskottavuuden."
Vain siinä tapauksessa, että oletetaan että ne kaikki ovat oikeassa. Entäs jos yksi tuhansista uskonnoista on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Eikö neulaa voi löytää heinäsuovasta?
"olisi kai nuita lisääkin.... ei nyt vaan jaksa. Öitä!"
Kauniita unia, oman kullan kuvia.
Sähän hassu epeli oot, vaikka mikäs siinä. Perustellaanpa näitä kohtia jotta ymmärrämme jotain lisää.
- Uskis on uskovainen, joka uskoo johonkin ...yliluonnolliseen.
Muut juttusi ovat mun kannalta perusteltu jo siinä mistä muodostit kysymyksen.
Mut mut sanoppa sä, miten susta on tullut ... ateisti tai jokin sen suuntainen, kuin jossakin niin väitit.
Ja luuletko että kaikilla ihmisillä pitää olla uskonto? Minusta ei.
Sinä todistat/sinun ei tarvitse todistaa siitä, että Jumalaa ei ole, koska sinä tiedät.
Tiedätkö yhtään ihmistä (siis täällä foorumeilla olevien Jeesukseen uskovien lisäksi/real persons), jotka Jumalan Pyhä Henki on herättänyt tuntemaan uskon ja sen salaisuuksia? He/me sanovat/sanomme, että me tiedämme.
Käsitinkö nyt oikein, ettet kiellä muiden uskoa, vain omasi?
Minä tiedän ja minä kerron mielipiteeni ja perusteluni.
Tiedän rakkaan serkun mennään sydänsuruissaan kuunteleen uskista, tiedän myös kaverin isosiskolle käyneen näin samalla lailla samassa paikassa.
Niin te MUKA(sorry) tiedätte, mutta sitähän meikä poika ei niele edes purtuna. Koska Raamattu edustaa teitä ja aivot tekee valtavan ihmeellisiä asioita. Kuten unia, miksi ei myös teille ... mikä lie onkaan se joka saa teidät MUKA tietämään.
Jos olisin diCktaattori en vois kieltää uskontoa radikaalisti. Mut erottasin valtion ja kirkon ja jarruttasin kirkon toiminta mahdollisuuksia niin paljon kuin mun moraali antaa sen tehä.
Äläkä epäile että mulla ei oo moraalia, enhän mä näin kärkkäästi koskaan eläkeläisten tai keski-iän ohittaneiden kaa keskustele. Oikeestaan en kenenkään kaa, ellei se tuu nimenomaan keskusteleen asiasta, kuten te.
"- Uskis on uskovainen, joka uskoo johonkin ...yliluonnolliseen."
Sitä minäkin.
"Muut juttusi ovat mun kannalta perusteltu jo siinä mistä muodostit kysymyksen."
Mitä tarkoitat? Et halua vastata kysymyksiini?
"Mut mut sanoppa sä, miten susta on tullut ... ateisti tai jokin sen suuntainen, kuin jossakin niin väitit."
En mä muista. En oo koskaan ollu uskossa ja usko ei oo kuulunu elämään millään tavalla, joten vaikee sanoo milloin must tuli ateisti. Ehkä silloin ku rupesin ajattelemaan. En ole kyllä ateisti joka uskoo, että jumalaa ei ole, mä en vaa usko siihen.
"Ja luuletko että kaikilla ihmisillä pitää olla uskonto? Minusta ei."
Se on kaikkien oma asia, mut mun mielestä on hyvä, et osa yhteiskunnan heikoista saa voimaa uskonnosta ja siten pystyvät elättämään itsensä, eivätkä elä sossun rahoilla.
Edelleen haluaisin tietää mihin sinun usko, että jumalaa ei ole, perustuu?
Itse asiassa en väittele&epäile. Sä teet oman elämäsi valinnat. Kuka sille ei kunnioitusta antaisi.
Samaa kunnioitusta en saa sinulta (enkä kerjää), uskoni Jeesukseen ei ole unta (edes kaunista). Olen rakastunut Häneen; eikä Hän pelastanut minua ojanpohjalta (kuten haaveilet), vaan iankaikkiselta kadotukselta.
Ja minä rakastan sinua, sillä tämä usko Jeesukseen ei ole mun etuoikeus. Ei mun aikaansaama juttu itsessäni (eikä kenessäkään). Mä itse diggasin ateismia ennen uskoontuloa, ja tiedän mitä puhut. Eikä kukaan uskova minua voinut käännyttää. Se oli Pyhä Henki (ja siihen meni vuosia...) ... mutta se oli kaunis&vapauttava hetki. Kun Jeesus ja syntinen kohtasi. (Tästä sä et nyt halua kuulla.)
**************
"Tiedehän ei eti jumalan olemattomuutta, se ei mitenkään liity uskontoon, vaan se on ihan oman polun kulkija. Me ateistit tai ainakin mä tulkitsen sen tarjoamia tietoja ja teen sen pohjalta oman maailman kuvan."
Onko tiede sinun jumalasi?
"4. Uskontojen valtaisa kirjo ja yhden monoteismisuus. Päättelemällä ne riistävät toisiltaan uskottavuuden."
Vain siinä tapauksessa, että oletetaan että ne kaikki ovat oikeassa. Entäs jos yksi tuhansista uskonnoista on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Eikö neulaa voi löytää heinäsuovasta?
***************
- Ei löydy heinää neulasuovasta, koska ne vievät toisiltaan uskottavuuden.
- Tiede ei liity mitenkään uskontoon
Eli teit kysymyksen jonka vastaus on siinä mistä teit kysymyksen.
- Sähän se kyl ite paremmin tiedät, mut jotenkin juttujasi lukiessa tulee mieleen Agnostikko. Mut miten vaan!
- Joo olen samaa mieltä, jotku oikeesti tarvitsevat uskoa.
- oletkos käynnys tuolla kristinusko palstalla, siellä on kovasti juttua multa. Jos vain viittit ja jaksat lukee, niin kyl se löytyy sieltä. Pahoittelen että kuvittelen itsekeskeisesti kaikkien lukevan niitä jo.
Haluun kyl kuulla, ehkäpä siitä oppii jotain.
Mut nuissa on niin semmoinen toisto, mä oon kuullut nuo jutut monesti ja usko pois en oo pitkään aikaan jaksanut olla näissä keskusteluissa. Silti ne samat perustelut ja jutut tulee.
Joskus nuorempana jopa jaksoin olla chatissä tai ircissä ja siellä tuli monesti mieleen että onko teillä jokin sanakirja minkä pohjalta te vastaatte? Ne jutut noudatteli niin samaa kaavaa ja monesti jopa samoilla sanoilla. Oikeesti ei edes leikillä tai kiusatakseni teitä sano nuin, vaan oikeesti siellä oli tuommoisia piirteitä havaittavissa.
Se on eräs todiste uskosta Jumalaan, kun Häneen uskovat kertovat samoja juttuja... Ei ne ole itse keksittyjä, vaan Jumalan Pyhä Henki todistaa/kirkastaa uskoa. Siltikin ns kokemukset ovat erilaisia...
Halusit kuulla, kuinka mä kohtasin Jeesuksen.
Sinnikkään vastustelun jälkeen myönsin parikymppisenä että Jumala on. Tulin uskoon, kun luin Raamattua: Etsikää, niin te löydätte. Ei siinä ollut mitään hurmoskokousta eikä ihmiskummia neuvomassa, kuinka. Olin hotellihuoneessa, ja pöytälaatikosta löysin (?) sen nykäsettömän Raamatun. Ja avasin sen tuosta Matt. evankeliumin kohdalta.
Kohdallani ei sitten käynyt niin kuin pitäisi? Kyseenalaistin ns perinteistä hengellisyyttä; en löytänyt mistään ns hengellistä kotia. Tuntui, että uskoin suurempaan kuin Jumalaan. Vuosien aikana ajattelin vain hyväksyä tosiasiat, en kieltänyt Jumalaa, sillä olin tuon vaiheen päässyt yli. Otin ns ohjat omiin käsiin.
Nyt sanoisin, että valitsin tuolloin synnin. Mutta silloin ajattelin sen olevan vain ns luonnollista.
Vuosia kului. Kukaan uskova ei pysäyttänyt minua. Tai koskenut minuun. En tiedä, olisinko halunnut? Rakastin sitä, mitä synniksi sanotaan.
Viime kesänä eräs tuttavani kertoi, kuinka hän oli löytänyt Jeesuksen. Kaikkein viimeksi hän, ajattelin. Viihdyin hänen seurassaan, kun hän ei luetellut mitään fraaseja, mutta tunnistin sen totuuden, yhtäläisen kuin aiemmin olin omaksunut. Eniten minua ihmetytti rakkaus hänen asenteessaan.
En oikein edes osaa selittää, kuinka eräänä sunnuntaipäivänä viime syksynä koin kääntymyksen. Sanotaan sitä uudistumiseksi, kun aloin kaivata Jeesusta. En mitään muuta kuin Jeesusta, Persoonana. En tuntenut Häntä, mutta minulle tuli ikävä tuntea Hänet. Oleellisesti synti ja Jeesus kuuluvat yhteen. Jeesus voitti synnin, kun antoi itsensä sen edestä. Tämä perussanoma kirkastui.
Se on rakkaussanoma. Opiskelen tuota Jumalan rakkautta, josta ei ole teoriaa.
Onnellinen!
Ja tuo on semmoinen perustelu etten siihen voi mitään, aivoja vois syyttää, mutta mitään sillä ei ratkaistais, pilattas vaan hyvä tarinasi.
Eli pääasia on että oot onnellinen.
"- Ei löydy heinää neulasuovasta, koska ne vievät toisiltaan uskottavuuden."
Siis heinät vievät neulalta uskottavuuden?
"- Tiede ei liity mitenkään uskontoon"
Kyllä varmasti liittyy, jos ihminen tekee siitä itselleen uskonnon ja sokeasti uskoo siihen, eikä epäile teorioiden luotettavuutta.
"- Sähän se kyl ite paremmin tiedät, mut jotenkin juttujasi lukiessa tulee mieleen Agnostikko. Mut miten vaan!"
Siis omia mielipiteitäni tässä heittelen, ei mul oo mitään absoluuttista totuutta, eikä mun mielipiteet oo varmasti sun mielipiteitä parempii.
Agnostikko kieltää todisteet ja tiedon jumalasta, minä en. Minä uskon, että jumalasta voi saada todisteita, mutta en usko sen olemassaoloon, koska en ole saanut tarpeeksi vakuuttavia todisteita sen olemassaolosta.
"- oletkos käynnys tuolla kristinusko palstalla, siellä on kovasti juttua multa. Jos vain viittit ja jaksat lukee, niin kyl se löytyy sieltä."
Joo, oon lukenu niit.
"Pahoittelen että kuvittelen itsekeskeisesti kaikkien lukevan niitä jo."
Ei mitään ongelmaa. Mäki luulin et mua ei enää sekoitettais uskovaiseks, kun kritisoin ateisteja tai ateismia.
En tiedä susta, mutta mulle se on niin itsestään selvyys että jotku asiat on varmasti niinkuin sanotaan. Jotku taas varmaa, mutta voivat vielä muuttua tarkemmaksi tai tietty jopa hiukan eriksi. Teoria jo itsestään sanana määrittelee sen ettei se oo varmaa. Se on päätelmä tosiasioista johdettu, päätelmä on hyvin elävä ja odottaa vain että se todistetaan tai saadaan lisää todisteita jotta päätelmää voi kehittää.
Tiede ei oo uskonto, se vaadi sulta mitään, sä et tartte tehä sen eteen mitään. Se on kuin tietosanakirja, ei ne sisällä valhetta, erehdyksiä ehkä, mutta pääasiassa tietoa. Eikä kukaan ... toivottavasti ei palvo tietosanakirjoja?
..entä sinä?
Onnellinen elämä ei ole ongelmatonta tai ongelmien kieltämistä, kuten tiedät. Menneen prosessointi ei ole vain mielikuvista luopumista, tilalle astuu eheytyminen, ja Jumalan tahdon kysely. Osalle uskovista(kin) on mysteeri antaa itsensä Jumalan käyttöön. Luovuttaa oma tahto Jumalalle. (ei alistamista/autoritaarista)
Jumalan alkuperäisen suunnitelman toteutuminen yksilöihmisen elämässä on Jumalan tahdon mukaista elämää. *Onneni on olla lähellä Jumalaa.* Ah - opiskelen sitä!
Jokaisella uskontoryhmällä on oma kielensä, jota ei ole vaikea omaksua. Näillä on myös omat vakiotarinat, joihin voi omat uskonnolliset kokemuksensa sopeuttaa sitten kun niitä selitellään itselleen ja toisille.
Keskivertosuomalaista onnellisemmassa asemassa. Ei kai onni tuu uskonnosta? Kyl kai se helpottaa sit lähellä kuolemaa, mut muutenhan se on ihan humpuukia. :-)
Olennainen kysymys kuitenkin on:
Ei kai onni tuu uskonnosta?
"En tiedä susta, mutta mulle se on niin itsestään selvyys että jotku asiat on varmasti niinkuin sanotaan."
Miten sinä eroat ihmisestä jolle jumalan olemassaolo on itsestään selvyys? Pidätte eri asioita itsestään selvyyksinä - asioina jotka eivät perusteluja kaipaa, mutta onko muuta eroa.
"Teoria jo itsestään sanana määrittelee sen ettei se oo varmaa. Se on päätelmä tosiasioista johdettu, päätelmä on hyvin elävä ja odottaa vain että se todistetaan tai saadaan lisää todisteita jotta päätelmää voi kehittää."
Aivan, joten ei voida sekoittaa tieteen teorioita totuudeksi, eikö niin?
"Tiede ei oo uskonto, se vaadi sulta mitään, sä et tartte tehä sen eteen mitään."
Tiede on uskonto siinä vaiheessa kun uskot sen keksintöihin ilman mitään epäilystä. Jos luotat johonkin varauksetta uskot sokeasti siihen.
"Se on kuin tietosanakirja, ei ne sisällä valhetta, erehdyksiä ehkä, mutta pääasiassa tietoa. Eikä kukaan ... toivottavasti ei palvo tietosanakirjoja?"
Tietosanakirjatkin ovat ihmisten kirjoittamia. Luuletko saavasi objektiivista ja rehellistä tietoa muilta ihmisiltä? Eikö kukaan ole koskaan valehdellut sinulle?
Onko absoluuttista tietoa olemassa ja jos on, miten voimme saada ja tietää omaavamme sitä? Uskomalla?
Osittain on kyse uskovien yhteydestä. Vaan se ei ole samanmielisten kaveruutta, vaan uskon vaikuttajasta, Jeesuksesta, kiinnostuneisuutta.
Ja Jumala on rikas antaja, jakaen tuntemusta itsestään jokaiselle kysyvälle&etsivälle.
Siksi usko Jumalaan on mielenkiintoista vaikeuksien&vastoinkäymistenkin keskellä. Jokaiselle Jumalaan uskovalle tulee elämässään etsikkoaika, aika, jolloin pysähdytään kuuntelemaan, mitä asiaa Jumalalla on. Mitä Hän haluaa sanoa. Nämä on rukouksen ja hiljaisuuden aikoja. Joskus omasta uskomisesta luovutaan, kun Jumala tarjoaa tilalle vielä parempaa! Luottamuksen ja rakkauden, joka poistaa hengelliset suoritukset ja omavanhurskauden Jeesuksen tuntemisen tieltä. Että se olisi lahjaa.