Vauva ja

Hei!
On kokemusta vauvasta ja koirasta. Meidän ensimmäinen vauvamme oli 3kk kun otimme koiranpennun (staffi) ja aluksi meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani raskaana ja alkoi huonovointisuus yms. raskausajan ongelmat. Oli tosi raskasta aikaa, kun koira olisi tarvinnut kunnon koulutusta, mutta ei ollut aikaa koiralle niin paljon kuin olisi tarvinnut. Tuo kyseinen rotu vaatii hyvän koulutuksen.Joten jouduimme koiran ollessa puolivuotias luopumaan siitä :( Kannattaa miettiä koiran rotu tarkkaan, joku palveluskoira/seurakoira on varmaan paras vaihtoehto kun on vauvakin. Meidän koiramme kyllä osasi varoa vauvaamme, mutta muuten oli kunnon kauhukakara :) juoksenteli ku hullu ympäri asuntoa ja teki tuhoja.
Kai siinä jotain vastauksia tuli kysymyksiisi :)
Nyt toinen vauva syntynyt ja koiran haluaisin, mutta itse odotan pari vuotta ennen kuin koiran otan kun on tässä nyt kaksi pientä hoidettavana kohta 1-vuotias ja 3viikkonen vauva :)

meillä on pian 14-vuotta täyttävä pieni sekarotuinen koira ja 1,2v tyttö.
Koira on vielä sellainen, että ei koskaan ole lapsista pitänyt, kun ei niihin ole tottunut ja on muutenkin melko ärhäkkä koira, on esim. minuakin näykkäissyt jos vaikka olen siltä kynsiä leikannut.

Siis mietinkin, että vauva ja tuo koira ei meidän taloudessa varmaankaan yhdessä voi asua, mutta päätin kuitenkin katsella sitten kun vauva on syntynyt.

Noh, koira sekosi aluksi uudesta perheenjäsenestä niin, että ei päästänyt ketään vierasta vauvan lähelle. Sitten kun tyttöön tottui niin aika välinpitämätön on ollut. Selvästi on ottanut tytön perheenjäseneksi, mutta ei mitenkään erityisesti tykkää "hengailla" hänen kanssaan, eli lähtee aina muualle, jos tyttö tulee lähelle.

On myös ymmärtänyt selvästi sen, että lapsi on pieni, muutaman kerran on tyttö päässyt koiraa turkista repimään (oma moka, kun en ole huomannut), mutta koira ei ole tytölle koskaan tehnyt mitään, kun taas jos joku muu sitä turkista repisi, vaikka minä, niin olisi näykkäissyt ihan varmasti.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koiranpentukin on vauva, joten se ei ymmärrä ihmisvauvoista yhtään mitään. Ihan samalla tavalla se koittaa terävillä naskalihampaillaan leikkiä niin teidän, kuin vauvannekin kanssa ja siten siis varmasti satuttaa sitä.

Teidän pitäisi olla joka hetki samassa tilassa, eli et voi välillä mennä käymään keittiössä tai muuta. Ja koiranpennusta on aika lailla vaivaakin, joten mielestäni kannattaisi odotella jonkin aikaa, että vauva kasvaa vähäsen.

vastuussa vauvastasi, ei koira.
Koira elää vaistojensa ja refleksiensä varassa eikä "tajua" siinä mielessä asioita kuin ihminen.
Kovasti lisätyötä ja paimennettavaa koiran ottaminen sinulle tuottaa. Ise en tuossa vaiheessa ottaisi koiraa. Allergian mahdollisuuskin on otettava huomioon.
Harvemmin kai koira tekee pahaa pikkulapselle, mutta tunnen minä kyllä yhden lapsen, jonka kasvot koira raateli. Itseänikin ovat omat koirat purreet, mutta olin silloin jo niin iso, että pystyin pakenemaan toisin kuin pikkuvauva.

Kannattaa ensiksi miettiä hyvinvointia, vauvan, sinun ja koiran. Koko perheen.

Jos otat koiran:
Onko sinulla tarpeeksi aikaa sille?
Kestääkö talous, koirille voi tulla vaikka sen mitä.
Onko sivussanne allergioita?

Eräs tuttuni otti koiran ollessaan raskaana, koira jäi kouluttamatta=ei jaksanut, koska oli raskaana oli pahoinvointia ja selkä napsahti.
Koira teki tuhojaan sisällä ja välillä loukkoi itseään= Lääkärikäyntejä.
Koiralla oli myös loppakorvat ja niitä täytyi puhdistaa=ei jaksanut puhdistaa, tuli korvatulehdus ja lääkäriin.. Lääkeet koira sai.
Lapsi syntyi, sairastui allergiaan=koira muutti pois.

Eli kannattaa miettiä ja vaikka nyt nauttia siitä raskausajasta ihan rauhassa..

Mutta tsemppiä jos otat, toivon teille kaikkea hyvää!

Ps: Itselläni oli koira ja vauva, tulivat toimeen hyvin. Nyt meillä lapsi 3v ja kaksi koiraa, eikä mitään ongelmaa. Koulutus on ollut avainsana meillä ja kunnollinen hoito.

Kissamme otti vauvan hyvin vastaan eikä ole kertaakaan hyppinyt vauvan päälle ja välillä jopa kissa onkin vauvan vieressä katsomas kun tämä potkii sängys. Mielestäni kissan tottuu nopeasti vauvaan jos se on itsekin pentu mutta kyllä varmaan koirakin tottuu tietenkin riippuu minkä ropuinen koira on ja kannattaa otta pentu niin se oppii ymmärtämään paremmin

kun vauva syntyi. Vaikka koira on todella energinen ja vilkas,ymmärtää se selvästi,että vauva on pieni ja heikko. Nyt tyttö 9 ja 1/2 kk ja alkanut liikkumaan. Koira ymmärtää mennä pois jos vauva liiaksi menee turkista ta muuten nyppimään.
Sitä tässä vain mietin,että jos nyt otat koiran niin todella raskasta voi olla pelkästään siisteyskasvattaminen. Eli kun pennun on aina nukkumisen ja ruuan päälle päästäväulos pissalle ja kakalle. Onko se mahdollista,kun sinulla on pieni vauva? Ja alkuunsa niitä pissapapereita meillä ainakin oli useammassa paikassa. Eli joko vauavasi liikkuu? Riittääkö energiasi vahtimaan,että vauva ei ryömi pissassa ja kakassa? Tai syö sitä.
Eli vauvasi ikäkin vaikuttaa paljon. Ja se esim.että asutko maalla,jossa ei aina tarvitse itse lähteä ulos,vaan voi esim. hätätapauksessa laittaa pennun pissalle hihnassa ovenpieleen tai pikaisesti tarhaan.Ja jääkö tosiaan aikaa kaiken muun jälkeen sihen kouluttamiseen.

Meillä on kohta 2v. Sakemannipoika ja tyttö 8kk.
Koira on aivan rakastunut vauvaan! Haluaa aina mennä ihan vauvan viereen kun vauva on lattialla (nykyään vauva kyllä konttaa). Koiraa ei haittaa jos vauva nyppii sitä karvoista tai vetää korvasta tai konttaa jalkojen yli. Koira pikemminkin näyttää nauttivan siitä ;-) Ei kyllä anneta koiralle mitä tahansa tehdä.
Monesti vauva on kovin kiinnostunut koiran kulmahampaistakin ja työntää kättä koiran suuhun. Ja vauva oikein komentaa välillä koiraa jos se ei hänen mielestään huomaa häntä. ;-)

Meillä koira on ainakin hyvin hoidettu ja koulutuksissakin käydään. Vauvakin saa paljon ulkoilua aina kun käydään lenkillä koiran kanssa.

Meillä koira ei kuitenkaan mitenkään vahdi vauvaa sillä tavalla etteikö päästäisi sitä katsomaan, vaikka kovasti vauvasta tykkääkin.

Suosittelisin teille aikuista koiraa joka on tottunut vauvoihin, koska pentukoira on tosiaan vauva itsekkin ja varmasti näykkii ja hyökkäilee vauvan kimppuun villiintyessään ;-)
Meidän koira oli ihan mahdoton puremaan pentuna!

Meillä oli ennen sakemanni ja kaikki ihmetteli kun en päästänyt koiraa vauvan lähelle. Tuntui vaan että jo kokoeron vuoksi en uskalla.

Kävi sitten niin että koira kuoli tapaturmaisesti ja otettiin uusi. Satuttiin löytämään sellainen tosi pieni, sekarotuinen, valmiiksi sisäsiisti ja lapsiperheessä ollut 2,5 vuotias haukku.

Ero koirien suhtautumisessa lapseen oli kuin yöllä ja päivällä. Lapseni on nyt 1,3 v ja uskallan heidän antaa olla rennosti yhdessä mutta koko ajan pidän vähän silmällä kuitenkin. Koska vääriymmärryksiä heille saattaa tulla puolin ja toisin.

Täten vinkkinä omasta kokemuksestani sanoisin: Älä missään nimessä anna koirakuumeen sumentaa päätöksen tekoasi. Pentukoira voi olla aika hankala sisäsiisteys juttujensa kanssa jos pieni vauva yhtaikaa. Toisaalta aikuisen koiran ottaminenkin voi olla riskialtista (me otettiin koeajalla). Itse en ottaisi isoa koiraa tai ainakaan mitään "peto"-rotuja missään nimessä pienten lasten perheeseen. - Ennen kaikkea varovaisuutta suosittelen asian suhteen. Mutta maltilla voi varmasti toimivakin ratkaisu löytyä. Kuten meillä kävi :)

ensinnäkin koiria on moneen lähtöön ja ikinä en luottaisi eläimeen ja sen vaistoon tai luontaiseen kykyyn lapsen suhteen. tai jos kääntää sen niin päin, että miksi koira puri tms jos se oivaltaa lapsen aseman?

Pentukoira vaatii aika paljon hoiva aja huomiota joten ei ihan paras aika ottaa koiraa vauvan kanssa. Ennen ja jälkeen on kyllä mainiosti aikaa. Tai jos koiraa ei aio opettaa niin sitten.. Se normaali kotitavoillekkin opetus kun todella vaatii paneutumista jossain määrin.

Meillä on oma koira purrut lasta ja pahasti. Tilanne ei ollut koiran vika, mutta eipä se syytönkään ollut. Eli tuli tilanne jota ei olisi pitänyt tulla ja juuri niinkuin vahongoilla on tapana; nopeasti ja ihan vieressä huomaamatta. Tästä koirasta ei kukaan uskonut että se puri vana kaikki olivat varmoja että se oli toinen koiramme..

Eli eläin on eläin ja käyttäytyy joskus vaistoilalan ja josku sjollain muulla ja vaisto voi olla koiran kannalta ihan eri suuntaan johtava kuin luulisi.

Nykyisen koiran kanss aon viime viikollakin otettu yhteen kun päätti alkaa isännäksi talossa. Uroskoirat kun ovat sellaisia toisinaan..

Oikeastaan sanoisin että eläin kuin eläin pitää sisällään pienen riskin aina. Se riski kyllä kannatta aottaa, mutta sen riskin suuruuteen vaikutta arotu ja koulutus yms seikat ja etenkin tuo sukupuoli...