Alankomaalaisen nuorison keskuudessa muslimien Ramadan tunnetaan paljon paremmin kuin katolilainen paastonaika. Siksipä paastoa yritetään markkinoida ihmisille "katolilaisena Ramadanina":
Dutch Catholics have re-branded the Lent fast as the "Christian Ramadan" in an attempt to appeal to young people who are more likely to know about Islam than Christianity.
The Catholic charity Vastenaktie, which collects for the Third World across the Netherlands during the Lent period, is concerned that the Christian festival has become less important for the Dutch over the last generation.
"The image of the Catholic Lent must be polished. The fact that we use a Muslim term is related to the fact that Ramadan is a better-known concept among young people than Lent," said Vastenaktie Director, Martin Van der Kuil.
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2008/02/12/wlent112.xml
Tähän on tultu...
Dutch Catholics have re-branded the Lent fast as the "Christian Ramadan" in an attempt to appeal to young people who are more likely to know about Islam than Christianity.
The Catholic charity Vastenaktie, which collects for the Third World across the Netherlands during the Lent period, is concerned that the Christian festival has become less important for the Dutch over the last generation.
"The image of the Catholic Lent must be polished. The fact that we use a Muslim term is related to the fact that Ramadan is a better-known concept among young people than Lent," said Vastenaktie Director, Martin Van der Kuil.
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2008/02/12/wlent112.xml
Tähän on tultu...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ollut koskaan kuullut kristitystä paaston ajasta, ennenkuin luin kirjoituksesi. Olen suomalainen ja suomessa elänyt koko ikäni. Ramadan on tuttu uutisten ym kautta. Onko siinä jotain pahaa, että tuntee ramadanin muttei kristittyjen paastoa? Vai paheksutko vain ramadanin käyttöä markkinointikeinona?
sillä länsimaiset kristityt eivät enää paastoa. Katolinen kirkkohan on poistanut paaston lähes kokonaan. Katolisessa kirkossa ei noudateta enää edes keskiviikko ja perjantaipaastoja. Luterilaisessa kirkossa taas paasto on aina ollut "vapaaehtoista" eli käytännössä olematonta.
Ortodokseilla on vielä nykyäänkin neljä pitkää paastoa vuodessa ennen joulua kuuden viikon paasto, ennen pääsiäistä seitsemän viikon paasto ja lisäksi kesällä kaksi paastoa. Silloin kieltäydytään eläinperäisistä ruoista kuten kuten lihasta, maidosta ja kananmunista. Täyspaasto on vain niinä päivinä, kun osallistutaan illalla ehtoolliseen.
Ei asia niin ole, että katolinen kirkko olisi "poistanut paaston lähes kokonaan". Paasto kuuluu tärkeänä jokaisen aktiivisen katolilaisen elämään. Se, mitä paastoamisella tarkoitetaan, on muuttunut.
Katolisessa hurskauselämässä paasto ei ole niin yksityiskohtaisten sääntöjen säätelemää kuin ortodokseilla. Katolinen kirkko ei pidä keskeisenä tuijottaa yksittäisiä ruoka-aineita vaan korostaa paaston merkitystä hengelliselle elämälle (en tarkoita, ettei ortodoksisenkin paaston tarkoitus ole hengellinen).
Katolilaiset paastoavat pyrkien miettimään hengellistä tilaansa ja luopumaan sellaisista turhuuksista, jotka rajoittavat hengellistä kehitystä. Luopuminen joistakin ruuista ja etenkin herkuista voi olla osa tätä paastoa. Joku luopuu tupakasta, joku alkoholista, joku hömppäsarjojen katsomisesta tai tv:stä kokonaan. Kukin luopuu näistä turhista nautinnoista sen mukaan, mikä itselle on mahdollista. Vähintään jokaisena paastonajan perjantaina tällaiseen materiaalisesta nautinnosta luopumiseen on velvollisuus.
Lisäksi paastoon kuuluu säännöllinen rukous, perjantaisin ristintien rukoileminen ja puutteenalaisten, yksinäisten ja sairaiden muistaminen jollakin tavalla sekä parannuksen sakramentti.
Minä pidän hyvänä tätä nykyistä käytäntöä. Joidenkin ruoka-aineiden kieltäminen tuntuisi kummalliselta; mikä sen tavan merkitys lopultakin on? Tärkeämpää kuin vaikkapa maitotuotteiden karttaminen on sydämen parannus.
Luulisin, että ortodoksisten paastomääräysten säntillinen noudattaminen voisi joissakin osissa maailmaa jopa nostaa perheen ruokamenoja ja tehdä ruuanhankkimisen työläämmäksi kuin normaalisti. Onko se järkevää? Eikö paastonaikana olisi hyvä vain syödä yksinkertaista ja edullista tavallista ruokaa, vaikka sitten maitotuotteita ja munia ja lihaakin, siellä missä ne ovat halvempia kuin kala. Ja sitten annetaan herkuista säästyneet rahat johonkin hyvään tarkoitukseen. Se on ideana katolisessa ruokapaastoajattelussa.
tai riippuvuuksista kuten alkoholista, tupakasta tai televisiosta luopuminen tulee ortodokseilla ruokapaaston LISÄKSI. Sekä tietysti tehostamme kirkossa käyntiä ja henkilökohtaista rukouselämää.
Sitä en ymmärrä, miksi ruokapaasto muka olisi tarpeetonta? Paastonaikanahan ihminen palaa paratiisiin, olotilaan, missä kenenkään ei tarvitse teurastaa syödäkseen. Eipä silti, monet ortodoksit ovat ympäri vuoden kasvissyöjiä. Heille ruokapaasto on sitten ehkä vain viinistä ja oliiviöljystä luopumista. Nekin kuuluvat näet paastossa kiellettyihin ruoka-aineisiin.
Kasvisruoka on yksinkertaista ja huokeaa ruokaa. Sen laittamiseen ei uhrata paljoa aikaa eikä varoja. Kala ei kuulu suuren paaston ruokavalioon muuta kuin lapsiperheissä. Joulupaastossa ja apostolein paastossa sitä kyllä syödään.
"Sitä en ymmärrä, miksi ruokapaasto muka olisi tarpeetonta?"
Tuli mieleeni tämä raamatunkohta:
"Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoiviinsa...
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma." (Room. 14:2-6)
Minun mielestäni paasto on täysin vapaaehtoista kunhan sen tekee omasta vakaumuksesta.
Tässä asiassa katolilaiset muistuttavat monia luterilaisia (tai päinvastoin): paaston aikana luovuotaan turhasta ja varsinkin jostain sitkeästä tavasta oli se sitten liika televisionkatselu, alkoholi tai kahvin litkiminen. On kuitenkin rehellisesti myönnettävä, että tällainen uudelleentulkittu paastokäytäntö ei ole tradition mukaista, vaan tässä katolinen kirkko on "modernisoinut" käytäntöjä tehdäkseen uskonnosta helpomman. Kumpa vielä modernisoisi olennaisemmatkin asiat, kuten moraaliopetuksen.
Kunnon ruokapaasto ja hengellinen paasto eivät muuten sulje toisiaan pois; minusta perinteinen tiukka paasto valmistaa pääsiäiseen paremmin kuin pelkkä hömppäsarjoista luopuminen. Me luterilaiset tapaamme argumentoida, että sisältö on muotoa tärkeämpi. Minusta käytäntö tukee sisältöä ja kun perinteistä luovutaan, niin helposti sisältökin ohenee. Kun ei enää tarvitse (ruoka)paastota kunnolla, niin mitäpä sitä enää viitsii niin ruokoillakaan.
Katolisen kirkon paasto-ohjeista on kyllä vaikea mitään paastoa tunnistaa. Esim. kyseisten ohjeiden mikaan olen itse tietämättäni paastonnut koko elämäni ajan sitten lapsuusvuosien. Herää kysymys, että kuinka mahdottomasti katolilaiset normaalisti syövät, kun tavallista ruokavaliota kutsutaan paastoksi.
Itse noudatan ortodoksista paastokäytäntöä (paitsi Jumalansynnyttäjän paastoa ja apostolista paastoa silkkaa laiskuuttani), koska se on alkuperäisin ja mielestäni valmistaa parhaiten jouluun ja pääsiäiseen. Ja onhan se todellakin aika hankalaa, kun usein ei viitsi itselleen laittaa erikseen ruokaa kun muut syövät lihapullia ja ruokavalio muuttuu pelkäksi leiväksi ja salaatiksi. Tietääpähän paastoavansa.
Satutko tietämään, milloin katolinen kirkko on luopunut perinteisestä paastokäytännöstä?
mitään yhtenäistä "perinteistä paastokäytäntöä". Sitä osoittaa mielestäni jo sekin, että tärkeimmän kristillisen paaston, pääsiäistä edeltävän suuren paaston paastopäivät lasketaan eri tavoin.
Molemmissa kirkoissahan puhutaan pyhästä 40 päiväisestä paastosta. Katoliseen 40:n päivän paastoon lasketaan kuuluvaksi myös suuri eli piinaviikko, kun taas ortodoksit eivät laske suurta viikkoa 40:n päivän paastoon, (vaikka myös piinaviikolla paastotaan ankarasti). Ortodoksit laskevat kuitenkin paastoon kuuluviksi myös lauantait ja sunnuntait, kun taas katoliset eivät laske sunnuntaita paastopäiviksi. Näin molemmissa kirkoissa on 40:n päivän pituinen paasto.
Kirkkovuosi juhlineen ja paastoineen on aika uusi ilmiö. Alkukristityt tunsivat vain keskiviikko ja perjantai paastot. Keskiviikkona Juudas kavalsi Jeesuksen, perjantaina Jeesus kuoli ristillä. Jo Didakheessa, apostolien aikaisessa kirjoituksessa, joka on kirjoitettu samaan aikaan kuin evankeliumit, mainitaan keskiviikko- ja perjantaipaastot. Siellä sanotaan "Älkää tehkö niin kuin ulkokullatut (ts juutalaiset), jotka paastoavat maanantaina ja torstaina, vaan paastotkaa te keskiviikkona ja perjantaina". Myöhemmin tuli sitten pääsiäispaasto käyttöön, mutta se oli aluksi vain muutaman päivän pituinen. Ilmeisesti sekä paastojen ajankohta, pituus että paastotavat ovat vaihdelleet alusta asti suuresti eri puolilla kirkkoa.
Pääsiäistä edeltävän paaston pituus 40 päivää on tullut siitä, kun Jeesus paastosi 40 päivää ennen julkista toimintaansa, ja Israelin kanssa sai viettää 40 vuotta erämaassa ennen kuin se pääsi luvattuun maahan.
Ortodoksit sanovat, että katumuksen kyyneleet on se luvattu maa, johon paastolla pyritään. Synnintunnustuksella tulisi käydä suuren paaston aikana (mieluummin sen loppupuolella) eikä vasta piinaviikolla, jolloin muistelemme Kristuksen kärsimyksiä, emmekä enää ajattele omaa vajavaista kilvoitustamme tai omia syntejämme.
Katolisessa kirkossa paastosta on luovuttu kai vähitellen, mutta Vaticanum Secundum uudisti latinalaisen riituksen jumalanpalveluselämän, joten ilmeisesti myös paastomääräykset on muutettu silloin. Mitkään ankarat eivät roomalaiskatoliset paastosäännöt ole koskaan olleet.
Hollannissa ei ole ollut enää vuosisatoihin katolista enemmistöä, vaan maa on ollut perinteisesti protestanttinen. Tai siis nykyään pakanallinen.
Hollannin katolinen kirkko, vaikka onkin pieni, on hyvinvoiva. Minusta paaston "markkinoiminen" tuolla tavalla on ihan ok. Sen perimmäisenä tarkoituna taitaa olla asian ymmärrettäväksi tekeminen muslimeille, koska katolilaiset toki tietävät mitä paasto on.
Hollannissa katoliset ja protestantit ovat olleet viime vuosisadan alkupuolelle asti koko lailla tasoissa, muistaakseni katolilaisia on ollut vähän enemmän. Maallistumista on 1900-luvulla tapahtunut molemmissa kristillisissä pääryhmissä.
Nykyisin kristityiksi tunnustautuu runsaat 40% hollantilaisista, suunnilleen saman verran on niitä, joilla ei ole uskontoa. Kristityistä katolilaisia on vähän päälle 60% ja protestantteja vajaa 40%.
"Hollannisssa ei ole ollut enää vuosisatoihin katolista enemmistöä, vaan maa on ollut perinteisesti protestanttinen. Tai siis nykyään pakanallinen."
Netistä löysin tällaista tietoa: Hollanti: 1/3 katolilaisia, 1/3 protestantteja, 1/3 uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomia. ( Tällaista tietoa jaetaan YFU:n sivuilla ( YFU = Youth for Understanding, yksityinen, kansainvälinen, kaupallista voittoa tavoittelematon vaihto-oppilasjärjestö ). Käykö tuo lähde vai onko jokin muu lähde parempi?
Ihmettelen sitä, että kirjoitat näin:"... maa ( Hollanti ) on ollut perinteisesti protestanttinen. Tai siis nykyään pakanallinen." Onko tämä nykyisin katolisen kirkon virallinen kanta, että protestanttinen tarkoittaa pakanallista? Jos noin on, niin eikö silloin kirkkojen välinen yhteistyö ole mahdotonta tai ainakin kovin vaikeaa?
Ei toki ole kirkon virallinen kanta, että protestanttinen merkitsisi pakanallista. Nimimerkki Jauch kuuluu niihin kirjoittajiin, jotka äskettäin katolisuuteen kääntyneinä purkavat omaa suhdettaan protestanttiseen taustaansa väheksymällä kaikkea siinä ollutta hyvää ja oikeaa ja vahvasti liioittelemalla ja kärjistämällä sen heikkouksia. Mutkat suoriksi, kunhan vain saa nostetuksi omaa häntää.
Jauchilla eivät nuo protestanttien ja katolisten määräsuhteetkaan olleet tiedossa. Mitäs pienistä, pääasia että protestantit saa esitettyä pahiksina perusteella kuin perusteella.
Erityisesti näin paaston aikana toivoisi katolilaisten pyrkivän totuudenpuhumiseen ja pidättyvyyteen kaikessa pahan puhumisessa muista. Ekumeenisten suhteiden ollessa kysymyksessä tätä toivoisi aivan erityisesti.
En ole missään väittänyt, että protestantit olisivat pakanoita. Sen sijaan olen lukenut, että nykyään Hollannissa lapsista kastetaan vain noin 40 %. Eli siis suurin osa hollantilaisista alkaa olla pakanoita.
Minulla voi olla yhtä sun toista sanottavaa protestanteista, mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että kannatan kokosydämisesti ekumeniaa. Ekumenia ei tarkoita erimielisyyksien poispyyhkimistä tai niistä vaikenemista, vaan päinvastoin kaikkien kristittyjen ykseys voi toteutua vain totuudessa ja rakkaudessa.
En ole tietoisesti pyrkinyt koskaan esittämään protestantteja "pahiksina". Sen sijaan tämän keskustelun aloitus pyrkii esittämään huonossa valossa meidät katolilaiset.
Suorastaan ihmettelen joiden katolilaisten hinkua joka hengenvetoon puolustaa luterilaisia ja muita protestantteja. En ole muuten koskaan havainnut vastavuoroisia tunteita protestanttien puolella. Paremminkin päinvastoin.
Voi olla että jauch vähän "irroittelee", eikä muista että elää paastonaikaa.
Luterilaisuudesta voi sanoa että ei se paasto siihen kuulu. Luterilaisen uskon käytäntöjen pääarkkitehti Kustaa Vaasa teki kaikkensa kitkeäkseen katoliset tavat ja käytännöt. Juhlapäivien määrä minimoitiin vain pakollisiin
kirkkopyhiin ja ne siirrettiin viikolta aina sunnuntaiksi. Hän halusi finnojen uurastavan valtakuntansa hyväksi pelloilla, joka oli parasta uskonnonharjoittamista protestanttisessa Ruotsi-Suomessa. Täältä se illuusio protestanttisesta työmoraalista. Kun puolalainen maajussi juhli pyhimystään suomalainen kolleega varmisti veronsa kruunulle.
Noin vaan yleisesti tiedoksi että "pakana" tarkoitta alunperin "ei-juutalainen"
Että me olemme kaikki juutalaisia lukuunottamatta pakanoita. Jos nyt me kristityt emme ole niitä oikeita juutalaisia.
joka tulee latinan sanasta paganus tarkoitti alun perin maalaista, syrjäkyläläistä. Kristinusko levisi ensin kaupunkeihin, joten maalaiset olivat pisimpään pakanoita eli ei-kristittyjä.
Juutalaisilla on sana goj monikossa gojim, joka tarkoittaa ei-juutalaista. Vanhoissa raamatunkäännöksessä on erheellisesti käännetty VT:n gojimit pakanoiksi. Nykyään pakanoiksi kutsutaan usein niitä, jotka eivät ole monoteististen uskontojen kannattajia, kristittyjä, juutalaisia tai muslimeja.
Ilmeisesti sait tiedon Wikipediasta (suomalaiseta). http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakana
Luepa hieman pidemmälle kuin vain ensimmäinen lause. Siellä lukee mm. näin:
"[...]Uuden- ja Vanhan testamentin latinankielisissä käännöksissä sana tarkoittaa ei-juutalaista. Kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksesssä, Septuagintassa käytetty vastaava kreikan kielen sana on εθνος (ethnos). Sana tarkoittaa kansaa, vierasta kansaa, ihmis- tai eläinlaumaa, alempaan kansan osaan kuuluvia ihmisiä tai henkilöitä, jotka ovat omaksuneet vieraan kulttuurin tavat. Kreikkalaiset käyttivät sanaa halveksuvassa mielessä. Juutalaisessa käytössä εθνος (ethnos) tarkoitti ei-juutalaisia."
Voin kyllä lainata myös mitä alkukeli (kreikka) sanoo Raamatussa esiintyväst sanasta (ethnos), mutta tällä hetkellä olen töissä enkä pysty sitä tekemään.
Wikipediassa sanotaan. Kysymyshän oli kristittyjen pakana käsitteestä, jolla ei ole alun perin ollut mitään tekemistä juutalaisten gojim käsitteen kanssa. Raamatun käännöksissä pakana sanalla tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin mitä sillä nykyään kristillisessä kielenkäytössä tarkoitetaan. Siitä tässä on kysymys.
Olemme katolilaisuus-palstalla. Katolilaisille on tärkeää kirkon traditio. He eivät lue Raamattua tai ainakaan Apostolein tekoja niin paljon kuin helluntailaiset tai muut fundamentalistiset protestantit. Minusta ei ole oikein tulla sotkemaan tänne kaikille selviä käsitteitä.
Kastamaton ihminen on kristilliseltä kannalta pakana, jollei hän ole juutalainen tai harhaoppinen kristitty (joiksi muslimitkin keskiajalla luettiin). Siitä tässä on ollut koko ajan kysymys.
Kun kirjoitit "maa on ollut perinteisesti protestanttinen. Tai siis nykyään pakanallinen", niin siitä syntyi ihan tahattomsti mielikuva, että siinä olisi rinnastettu protetanttisuus ja pakanallisuus. Hyvä, että et tarkoittanut sitä. Minulle oli täysin uutta tietoa, että Hollannissa kastetaan lapsista vain noin 40%. Onko sinulla antaa linkkiä? Lukisin tuosta asiasta vähän enemmän ihan uteliaisuuttani.
"Suorastaan ihmettelen joiden katolilaisten hinkua joka hengenvetoon puolustaa luterilaisia ja muita protestantteja. En ole koskaan havainnut vastavuoroisia tunteita protestanttien puolella. Pikemminkn päinvastoin."
Minä en kaipaa katolilaisilta kumpaakaan äärisuhtautumista, viimeiseen hengenvetoon puolustamista tai päinvastaista suhtautumista, vaan ihan tavallista asiallista suhtautumista, sillä kuulummehan joka tapauksessa samaan kristilliseen kirkkoon.
"Raamatun käännöksissä pakana sanalla tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin mitä sillä nykyään kristillisessä kielenkäytössä tarkoitetaan. Siitä tässä on kysymys."
Sanojen merkitys muuttuu ajanmittaan, se on totta. Mutta alunperin "pakana" tarkoitti juuri ei-juutalaista.
Siis sanan varsinaisessa merkityksessä ei-juutalaiset kristityt ovat pakanoita. Raamattu puhuu esim. pakanakristityistä ja pakanaseurakunnista: "Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaaan minä kiitä vaan myös kaikki pakanain seurakunnat." (Room. 16: 3-4)
Tässä yhteydessä haluaisin Paavalin sanoin nuhdella sinua hieman: "Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovagt myös oksat. Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun meheväst juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla, muuta jos ylepeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juri kannattaa sinua... Älä ylepeile vaan pelkää." (Room 11:16-20
syrjäkyläläistä niin kuin jo sanoin. Kristillisessä mielessä pakanoita olivat ne syrjässä asuvat, jotka eivät olleet kuulleet evankeliumia. Juutalainen gojim-käsite on eri asia.
Sinulla on harvinaisen kova pää, kun intät ja intät, vaikka olet lukenut sekä minun selitykseni, että Wikipedian artikkelin, jossa samat asiat selitetään seikkaperäisemmin.
sanoisin, että Ranmadan-paaston ja kristittyjen "kevyen syömisen" välillä ei ole mitään yhteistä. Ramadan-paasto ruoka-, juoma- ja tupakkakieltoineen on todella kova verrattuna liha- ja maitoruuista kieltäytymiseen. Olen pari kertaa paastonnut Ramadanin ensimmäisen viikon kokeillakseni miltä muslimeista tuntuu ja hirveää on ollut. Ortodoksikristittyjen paasto taas pelkästään tuo kevyemmän ja pirteämmän olon ilman mitään negatiivisia vaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan ortodoksinen elämäntapa paastoineen on yhteydessä terveempänä elämiseen ja parempaan elämänlaatuun.
Meillä ortodokseilla on vain pari päivää vuodessa, jolloin ei syödä ollenkaan puhdasmaanantai joka aloittaa suuren paaston ja suuri- eli pitkäperjantai. Olen joskus yrittänyt olla kokonaan syömättä ja juomatta noina päivinä, mutta huonoa se on ollut. Tavallisesti juon vähän teetä ja syön leipää tuolloinkin.
Kun olemme menossa Ennen pyhitettyjen lahjojen liturgiaan paastoamme puolesta päivästä noin 7:ään illalla. Tämäkin on huomattavasti kovempi koitos kuin täyspaasto ennen tavallista aamupäivällä toimitettavaa liturgiaa, tämä täyspaasto kestää noin 11 tuntia tai joissakin paikalliskirkoissa vähän kauemmion, mutta suurin osa siitä ajasta tietysti nukutaan.
Muslimien ramadan on siitä outo, että pimeällä saa syödä, mutta ei valoisana aikana. Niinpä ramadania on mahdoton noudattaa pohjoisessa kesällä. Keskellä talvea se taas on täällä pohjolassa helppo, koska valoisa aika on silloin niin lyhyt. Islaminuskoiset myös syövät Ramadanin aikana iltaisin kaikenlaisia herkkuja, kun taas ortodoksit syövät illalla vain vähän ja yksinkertaista kasvisruokaa, vaikka olisivat paastonneet koko päivän.