Katolisen ja ortoksisen kirkkojen eroja

myös eettiset kysymykset, mutta ehkä emme pidä samoja syntejä pahoina kuin katolilaiset. Ortodokseilla ei esim avioero kuulu ykkössynteihin. Toisten tuomitseminen taas on ortodoksien mielestä erittäin paha synti.

Kyriake kirjoitti:

myös eettiset kysymykset, mutta ehkä emme pidä samoja syntejä pahoina kuin katolilaiset. Ortodokseilla ei esim avioero kuulu ykkössynteihin. Toisten tuomitseminen taas on ortodoksien mielestä erittäin paha synti.

Jo Kyriake puhut totta sanoessasi, että toisten tuomitseminen on paha synti, nostan kyllä hattua ortoksiselle kirkolle. Te olette fiksua porukkaa ja olette oivaltaneet, mitkä ovat tämän ajan suurimpia syntejä tässä maailmassa. Enpä olisi uskonut, että noin fiksua ajattelua löytyy kirkosta. Yleensähän kirkot tuomitsevat aina kaikki.

olet fiksua porukkaa kirjoitti:

Jo Kyriake puhut totta sanoessasi, että toisten tuomitseminen on paha synti, nostan kyllä hattua ortoksiselle kirkolle. Te olette fiksua porukkaa ja olette oivaltaneet, mitkä ovat tämän ajan suurimpia syntejä tässä maailmassa. Enpä olisi uskonut, että noin fiksua ajattelua löytyy kirkosta. Yleensähän kirkot tuomitsevat aina kaikki.

mutta -Jumala meitä auttakoon- me ortodoksitkin silti usein lankeamme tähän synneistä pahimpaan.

500-luvulla elänyt askeetti-isä Abba Dorotheos kirjoitti: "Mikään ei ole pahempaa ja vaarallisempaa kuin tuomita ja halveksia lähimmäistään. Miksi emme päinvastoin tuomitse itseämme ja omia pahoja tekojamme, joista olemme hyvin selvillä ja joudumme tekemään tiliä Jumalalle? Miksi haluamme riistää jumalalta tuomion itsellemme? Mitä velkaa meille on Hänen luotunsa?

Eikö meidän pitäisi vavista, kun tiedämme mitä tapahtui sille suurelle vanhukselle ja sai tietää munkkiveljen langenneen haureuteen ja sanoi: "Kylläpä teki pahasti". Pyhä enkeli toi syntiä tehneen veljen sielun hänen eteensä ja sanoi: "tämä ihminen, jonka tuomitsit on nyt kuollut, sano minulle minne hänen sielunsa viedään, Jumalan valtakuntaanko vai kärsimyksiin?"

Voisiko kuvitella kauhistuttavampaa vastuun taakkaa? Sillä mitä muuta enkelin sanat tarkoittivat kuin tätä: "Kun kerran olet vanhurskasten ja syntisten tuomari, sano, mitä käsket tekemään tälle halpa-arvoiselle sielulle? Armahdatko vai rankaisetko sitä?" Pyhä vanhus järkyttyi tästä niin, että käytti koko loppuelämänsä ....syntinsä anteeksianomiseen. Enkeli sanoi hänelle: " Nyt Jumala on näyttänyt sinulle, kuinka raskas synti on tuomitseminen. Älä lankea siihen toiste!"

Tarkatkoon kukin itseään ja omaa pahuuttaan. Vanhurskauttaminen ja tuomitseminen kuuluu yksin Jumalalle, joka tuntee itse kunkin tilan, hänen voimansa, olosuhteensa, lahjansa, laatunsa ja luontumuksensa ja ottaa tuomitessaan huomioon ne kaikki, jotka hän yksin tuntee. Toisin Jumala tuomitsee piispan kuin maallisen ruhtinaan, toisin igumenin kuin oppilaan, toisin vanhan kuin nuoren, toisin sairaan kuin terveen. Ja kuka voisi ymmärtää näitä tuomioita paitsi yksin Hän, joka on kaiken luonut ja kaiken tietää?"

Kyriake kirjoitti:

mutta -Jumala meitä auttakoon- me ortodoksitkin silti usein lankeamme tähän synneistä pahimpaan.

500-luvulla elänyt askeetti-isä Abba Dorotheos kirjoitti: "Mikään ei ole pahempaa ja vaarallisempaa kuin tuomita ja halveksia lähimmäistään. Miksi emme päinvastoin tuomitse itseämme ja omia pahoja tekojamme, joista olemme hyvin selvillä ja joudumme tekemään tiliä Jumalalle? Miksi haluamme riistää jumalalta tuomion itsellemme? Mitä velkaa meille on Hänen luotunsa?

Eikö meidän pitäisi vavista, kun tiedämme mitä tapahtui sille suurelle vanhukselle ja sai tietää munkkiveljen langenneen haureuteen ja sanoi: "Kylläpä teki pahasti". Pyhä enkeli toi syntiä tehneen veljen sielun hänen eteensä ja sanoi: "tämä ihminen, jonka tuomitsit on nyt kuollut, sano minulle minne hänen sielunsa viedään, Jumalan valtakuntaanko vai kärsimyksiin?"

Voisiko kuvitella kauhistuttavampaa vastuun taakkaa? Sillä mitä muuta enkelin sanat tarkoittivat kuin tätä: "Kun kerran olet vanhurskasten ja syntisten tuomari, sano, mitä käsket tekemään tälle halpa-arvoiselle sielulle? Armahdatko vai rankaisetko sitä?" Pyhä vanhus järkyttyi tästä niin, että käytti koko loppuelämänsä ....syntinsä anteeksianomiseen. Enkeli sanoi hänelle: " Nyt Jumala on näyttänyt sinulle, kuinka raskas synti on tuomitseminen. Älä lankea siihen toiste!"

Tarkatkoon kukin itseään ja omaa pahuuttaan. Vanhurskauttaminen ja tuomitseminen kuuluu yksin Jumalalle, joka tuntee itse kunkin tilan, hänen voimansa, olosuhteensa, lahjansa, laatunsa ja luontumuksensa ja ottaa tuomitessaan huomioon ne kaikki, jotka hän yksin tuntee. Toisin Jumala tuomitsee piispan kuin maallisen ruhtinaan, toisin igumenin kuin oppilaan, toisin vanhan kuin nuoren, toisin sairaan kuin terveen. Ja kuka voisi ymmärtää näitä tuomioita paitsi yksin Hän, joka on kaiken luonut ja kaiken tietää?"

Kiitos lohdutuksesta. Kirjoitin viisaita ajatuksia Kyriake. Harvoin olen kuullut tuollaista puhetta. Minä olen sairas mies ja varsin vähäosainenkin ja minua lohduttaa, että rikkaat ja nämä kauniit ja terveet tuomitaan toisin kuin meidät rumat ja sairaat, jotka saamme venyttää senttejä lääkkeisiin ja ruokaan. Paljon en ole saanut aikaan elämässä, mutta aina olen ollut rehellinen ja ahkera, kunnes terveys petti jo nuorena. Sen jälkeen olen saanut osakseni milloin syytöksiä ja kyykyttelyä eri virastoissa. Joskus olen miettinyt näiden ihmisten kovasydämisyyttä. Jos olisivat minun asemassani, tietäisivät, että aina ei pysty tekemään työtä kipujen ja liikuntavaikeuksien takia, vaikka kuinka haluaisi. Ensimmäisen kerran löysin lohduttavia sanoja kirkosta. Pitäisi varmaan kääntyä ortodoksisuuteen, vaikka en karjalainen olekaan.

toit lohtua kirjoitti:

Kiitos lohdutuksesta. Kirjoitin viisaita ajatuksia Kyriake. Harvoin olen kuullut tuollaista puhetta. Minä olen sairas mies ja varsin vähäosainenkin ja minua lohduttaa, että rikkaat ja nämä kauniit ja terveet tuomitaan toisin kuin meidät rumat ja sairaat, jotka saamme venyttää senttejä lääkkeisiin ja ruokaan. Paljon en ole saanut aikaan elämässä, mutta aina olen ollut rehellinen ja ahkera, kunnes terveys petti jo nuorena. Sen jälkeen olen saanut osakseni milloin syytöksiä ja kyykyttelyä eri virastoissa. Joskus olen miettinyt näiden ihmisten kovasydämisyyttä. Jos olisivat minun asemassani, tietäisivät, että aina ei pysty tekemään työtä kipujen ja liikuntavaikeuksien takia, vaikka kuinka haluaisi. Ensimmäisen kerran löysin lohduttavia sanoja kirkosta. Pitäisi varmaan kääntyä ortodoksisuuteen, vaikka en karjalainen olekaan.

yrittää viedä lohtua keneltäkään, mutta ateistina tahtoisin kysyä, miltä sinusta kovia kokeneena tuntuisi ajatus, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, ei tuomiota, ei kadotusta eikä taivasta?

Espanjalla on aika väljät säännöt kun puhutaan vaikkapa salarakkaista.
Ranskahan on oikein kuuluisa salarakkaistaan.
Siellä ihminen ei ole ihminen lainkaan jollei hänellä ole vähintään yhtä salarakasta, joka vaihtuu aina silloin tällöin yleensä aika tiheään.
Se niistä katolisten moraaliasioista.
Italialaiset taas valehtelevat senkuin kerkiävät ja petkuttavat ja varastavat vailla omaatuntoa.

tarkoitukseni kirjoitti:

yrittää viedä lohtua keneltäkään, mutta ateistina tahtoisin kysyä, miltä sinusta kovia kokeneena tuntuisi ajatus, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, ei tuomiota, ei kadotusta eikä taivasta?

Jos totta puhutaan, niin elämä ei olisi voinut mennä enää pahemmin pieleen. Kun kipu ja toimeentulon vaikeus on jokapäiväinen tuttu, niin kuolema on helpotus. Saa se elämä siihen loppua, mutta kaikille rikkaille ja omahyväisille ihmisille toivoisin myös jonkinlaisen rangaistuksen. Sen verran minua on kyykytetty eri paikoissa. Uskonnosta on helppo väitellä, kun elämä on kunnossa.

toit lohtua kirjoitti:

Kiitos lohdutuksesta. Kirjoitin viisaita ajatuksia Kyriake. Harvoin olen kuullut tuollaista puhetta. Minä olen sairas mies ja varsin vähäosainenkin ja minua lohduttaa, että rikkaat ja nämä kauniit ja terveet tuomitaan toisin kuin meidät rumat ja sairaat, jotka saamme venyttää senttejä lääkkeisiin ja ruokaan. Paljon en ole saanut aikaan elämässä, mutta aina olen ollut rehellinen ja ahkera, kunnes terveys petti jo nuorena. Sen jälkeen olen saanut osakseni milloin syytöksiä ja kyykyttelyä eri virastoissa. Joskus olen miettinyt näiden ihmisten kovasydämisyyttä. Jos olisivat minun asemassani, tietäisivät, että aina ei pysty tekemään työtä kipujen ja liikuntavaikeuksien takia, vaikka kuinka haluaisi. Ensimmäisen kerran löysin lohduttavia sanoja kirkosta. Pitäisi varmaan kääntyä ortodoksisuuteen, vaikka en karjalainen olekaan.

ei tarvitse olla karjalainen.

Ortodoksisuus ei ole yhtä suuri kuin karjalaisuus.

Ortodoksi on ihminen. Ei karjalainen, arjalainen, vepsäläinen, somali.. siis vain ja ainoastaan ihminen.

Ranskalla ja Italialla ja kirjoitti:

Espanjalla on aika väljät säännöt kun puhutaan vaikkapa salarakkaista.
Ranskahan on oikein kuuluisa salarakkaistaan.
Siellä ihminen ei ole ihminen lainkaan jollei hänellä ole vähintään yhtä salarakasta, joka vaihtuu aina silloin tällöin yleensä aika tiheään.
Se niistä katolisten moraaliasioista.
Italialaiset taas valehtelevat senkuin kerkiävät ja petkuttavat ja varastavat vailla omaatuntoa.

Ranska on Euroopan johtavia ateistivaltioita. On ollut suuresta vallankumouksesta lähtien.