Väite a: On jumala
väite b: Uskon että on jumala
Väite a. ei sisällä eksplisiittisesti väitteen esittävää subjektia vaan vain toteaa jotakin lauseen objektista. Väite b. taas sisällyttää itseensä myös subjektin sekä lisäksi kuvailee subjektin esittämän väitelauseen "laatua" yrittäen myös perustella väitettä. Mutta, jos ei ole väitteen esittävää subjektia ei tietenkään ole myöskään mitään väitelausetta, ei subjektillista eikä subjektitonta.
Onko jumalan "olemassaolo" siis vain ihmisen kielellisestä väitteestä riippuvainen?
No empiirisestihän emme ole häntä havainneet, vaan ainoat "havainnot" jumalasta ovat todella vain ihmisten esittämiä kielellisiä väitteitä jotka eivät sinänsä näyttäisi osoittavan mihinkään empiirisesti havaittavaan kohteeseen, kyse ei siis todellakaan ole väitteestä joka olisi tietoa (esim. klassisen tiedon määritelmän mukaan). Ja väitteitähän voidaan tosiaan esittää vaikka mistä, tämä on eräs ihmiskielen erittäin hieno ominaisuus johon myös kyky valehteluun perustuu.
Minä väittäisin siis että näyttää olevan niin että jumala on olemassa vain ihmisen kielen tasolla objektina, aivan samalla tavoin kuten vaikkapa menninkäinen.
No lisäksi voidaan varmasti yhteismielin todeta, että eipä näyttäisi muilla eläinlajeilla olevan mitään vastaavia jumal'uskoja/uskontoja. Niin,
ja eipä yhdelläkään eläinlajilla ole lähellekään ihmiskieltä vastaavaa kommunikointisysteemiä.
Entä ateistinen ajattelu? No ateistihan ei väitä jumalasta sinänsä mitään, sillä ateisti ei oleta jumalaa lainkaan. Ateistin ei siis tarvitse välttämättä edes esittää vastaväitettä, "ei ole jumalaa." Ateisti voi tyytyä vain pyytämään uskovalta perusteluita väitteensä, "on jumala", tueksi. Kovin usein perustelut vain ovat kehäpäätelmiä.
Mutta oletetaan jotakin ihan huvin vuoksi (jos ei niinkään hyödyn) kristinuskon jumalasta ja ihmetellään miksi hän mahtoi luoda ihmisen. Tätä syytähän ei tietääkseni Raamatussa esitetä.
No, syyksi voitaisiin olettaa vaikka se, että ihminen kykenee esittämään tuon ed. väitteen: Jumala siis ikään kuin todellistuu (tosin edelleen vain kielen tasolla) itse oman aikaansannoksensa kautta. Vielä lisää vettä myllyyn: jumalanhan kerrotaan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala siis ehkä kokee "todellistuvansa" hieman samalla tavalla kuin joku kokee itsensä "kokonaiseksi persoonaksi" vasta sitten kun saa omia lapsia, jotka kutsuvat häntä (palvoen) isäksi tai äidiksi.
Jumala siis tarvitsee ihmisiä jotka toteavat hänet: "uskon että on jumala."
Mutta minua siis askarruttaa tämä: miksi muka olisi Jumala, jos ei ole ihmistä joka on kykenevä väittämään hänen olevan? Yksikään muu eläinlaji ei näytä hänestä "väittävän" yhtään mitään.
väite b: Uskon että on jumala
Väite a. ei sisällä eksplisiittisesti väitteen esittävää subjektia vaan vain toteaa jotakin lauseen objektista. Väite b. taas sisällyttää itseensä myös subjektin sekä lisäksi kuvailee subjektin esittämän väitelauseen "laatua" yrittäen myös perustella väitettä. Mutta, jos ei ole väitteen esittävää subjektia ei tietenkään ole myöskään mitään väitelausetta, ei subjektillista eikä subjektitonta.
Onko jumalan "olemassaolo" siis vain ihmisen kielellisestä väitteestä riippuvainen?
No empiirisestihän emme ole häntä havainneet, vaan ainoat "havainnot" jumalasta ovat todella vain ihmisten esittämiä kielellisiä väitteitä jotka eivät sinänsä näyttäisi osoittavan mihinkään empiirisesti havaittavaan kohteeseen, kyse ei siis todellakaan ole väitteestä joka olisi tietoa (esim. klassisen tiedon määritelmän mukaan). Ja väitteitähän voidaan tosiaan esittää vaikka mistä, tämä on eräs ihmiskielen erittäin hieno ominaisuus johon myös kyky valehteluun perustuu.
Minä väittäisin siis että näyttää olevan niin että jumala on olemassa vain ihmisen kielen tasolla objektina, aivan samalla tavoin kuten vaikkapa menninkäinen.
No lisäksi voidaan varmasti yhteismielin todeta, että eipä näyttäisi muilla eläinlajeilla olevan mitään vastaavia jumal'uskoja/uskontoja. Niin,
ja eipä yhdelläkään eläinlajilla ole lähellekään ihmiskieltä vastaavaa kommunikointisysteemiä.
Entä ateistinen ajattelu? No ateistihan ei väitä jumalasta sinänsä mitään, sillä ateisti ei oleta jumalaa lainkaan. Ateistin ei siis tarvitse välttämättä edes esittää vastaväitettä, "ei ole jumalaa." Ateisti voi tyytyä vain pyytämään uskovalta perusteluita väitteensä, "on jumala", tueksi. Kovin usein perustelut vain ovat kehäpäätelmiä.
Mutta oletetaan jotakin ihan huvin vuoksi (jos ei niinkään hyödyn) kristinuskon jumalasta ja ihmetellään miksi hän mahtoi luoda ihmisen. Tätä syytähän ei tietääkseni Raamatussa esitetä.
No, syyksi voitaisiin olettaa vaikka se, että ihminen kykenee esittämään tuon ed. väitteen: Jumala siis ikään kuin todellistuu (tosin edelleen vain kielen tasolla) itse oman aikaansannoksensa kautta. Vielä lisää vettä myllyyn: jumalanhan kerrotaan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala siis ehkä kokee "todellistuvansa" hieman samalla tavalla kuin joku kokee itsensä "kokonaiseksi persoonaksi" vasta sitten kun saa omia lapsia, jotka kutsuvat häntä (palvoen) isäksi tai äidiksi.
Jumala siis tarvitsee ihmisiä jotka toteavat hänet: "uskon että on jumala."
Mutta minua siis askarruttaa tämä: miksi muka olisi Jumala, jos ei ole ihmistä joka on kykenevä väittämään hänen olevan? Yksikään muu eläinlaji ei näytä hänestä "väittävän" yhtään mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alussa oli Jumala. Hän loi ihmisen. Ihminen on luonut itseleen epäjumalia mutta Jumala on se "liikkumaton liikuttaja" jonka toimet käynnistivät elämän kehityksen. Mistä Jumala tulee... jaa-a, sen kun tietäisi.