Jos olisin Jumala ja minun pitäisi sitten alkaa luomaan jotain. Yksinkertaistetaan asiaa vaikka puu esimerkillä. Funtsisin hiukan aikaa tähän tapaan. En lähtis luomaan kokonaistapuuta, lehden oksat ja joka hemmetein solu jne, kerrallaan vaan ensin ehkä siemenen, no sitten tarvittaisiin kasvualusta ja vesi, no ne pitäis varmaan luoda ensin no sehän vasta vaivalloista olisi.
Ja vitut, järjestetäisin sellaisen Big Bangin että oksat pois, ja katsoisin mitä syntyy. Jos en olisi tyytyväinen toistaisin operaation.
Näin mä toimisin jos olisin Jumala.
Ja vitut, järjestetäisin sellaisen Big Bangin että oksat pois, ja katsoisin mitä syntyy. Jos en olisi tyytyväinen toistaisin operaation.
Näin mä toimisin jos olisin Jumala.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Äärettömän isoilla aivoillani kehittelisin BiGBANG simenen jonka heittäisin sitten tyhjyyteen, ja POKS !
Maailma sitten "kasvaisi" nykyiselleen ja kasvussa voisi sitten nähdä myös evolutiivisen kehitykse, mutta minua Jumalana ei se kiinnostaisi miten (vaikka toki tiedän miten homma menee) vaan ainoastaan lopputulos kiinnostaa.
Maailman luomisen kaava toistuu sitten hiukan pienmmissä puitteissa kuten puun kasvussa, mitättömän kokoisesta simenstä jopa yli 100 metriseksi jättiläiseksi.
Voihan rähmä että mä oli silloin fiksu.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/ajassa/12417.html
Kohta tätä saa tietysti lukea jonkun kreationistin
vääristelemänä "evoarkun naulana", mutta pakko
kysyä.
Jos elämä kehittyi matalissa lämpimissä vesialtaissa
ympäri maapalloa, niin jos kaikki elämä on sukua
keskenään, niin eikös mahdollinen elämän alun "resepti"
ole siinä tapauksessa vain yksi ja ainut?
Mietin avaruuden elämää, josta sanotaan sen voivan
olla muutakin, kuin tätä meidän hiilipohjaa?
Mut jos miljoonassa lätäkössä syntyy vain yhdenlaista
alkupöpöä, niin se rajais kummasti vaihtoehtoja.
(toki tajuan et erilaisessa ympäristössä, kiehuu
erilaiset vellit, mut olisko sielläkin vain
yhdessä ympäristössä yhdenlaista soppaa,
ja toisessa toista, mut ei ikinä 2-30.000:tta
erilaista keittoa yhdessä kattilassa?)
viimeisen naulan evoluution kannattajien arkkuun.
Kohta saapuu paikalle Tuttimies vääntelemään ja kääntelemään, Ristinkantaja huutaa Herraa, ja Outsider höpisee muuten vaan sekavia. Justiina saattaa kertoa Jumalallisesta väliintulosta, kun leipää leikatessa meinasi veitsi lipsahtaa sormeen. Että tällaista on odotettavissa.
Avaruudesta on voinut tulla maapallolle se ensimmäinen elämänmuoto, josta evoluutio on lähtenyt otollisissa olosuhteissa liikkeelle. Sieltähän vesikin tuli komeettojen muodossa. Elämä siinä mukana. Elämällä on ollut paljon aikaa kehittyä maailmankaikkeuden vanhemmissa osissa, joten ei tuo "kosminen kylvö" mikään mahdottomuus ole.
Tuo ajatus kosmisesta kylvöstä, on mielestäni kovin
todennäköinen, mutta hiukan kuin oikotie. Toisaalta
se on myös ikävin teoria kaikista (minusta olisi ikävää
ajatus siitä, ettei saatukaan aikaiseksi mitään ilman
ulkopuolista apua) Ja toisaalta se vaan siirtää
koko kysymyksen kauemmas, ja lopulta jää vain yhtä
halpa vastaus käteen, kuin tuo Jumala loi. )-;
Asteroidivyöhykkeen vedestä on kaksi promillea
ns. raskasta vettä, eli D2O:ta, kun meidän vedessämme
sitä on aika tarkkaan yksi promille, eli vedenkään
saapuminen lähiavaruudesta on viime aikoina alkanut
näyttää epävarmalta.
Mutta noiden lätäköiden, ja tuliais-elämän lisäksi
elämämme alkuperä voisi löytyä myös mustien savuttajien
juurelta, tai vaikka muinaisista jäätiköistä.
Mutta summasummarum, meidän kapasiteetti ei kuitenkaan
riitä kovin pitkälle tuota ratkomaan, eli eiköhän
vain odotella uutisia fiksummilta.
Ei tuo nyt niin ihmeellinen asia ole, että vain nerot sen voisivat käsittää. Taitaa olla kysymys lähinnä teorian hyväksymisestä. Sitäkun ollaan niin "ainutlaatuisia".
On tietysti täysin avoinna vielä, onko elämä voinut tulla maapallon ulkopuolelta, mutta kannattaa muistaa maailman aina silloin tällöin romuttavan elegantit teoriat. Kenties elämä syntyi kuin syntyikin juuri niitä prosesseja hyödyntäen joita on abiogeneesin teorioissa esitettykin, mutta siihen meni miljardeja vuosia jossain toisessa aurinkokunnassa. Alkueliöt sitten tulla pätkähtivät maapallolle aivan sen jäähtymisen jälkeen antaen sellaisen kuvan, että elämä syntyi melkein heti sen ollessa mahdollista.
Mahtaisiko muuten olla edes mahdollista selvittää elämän alkuperää, jos se ei ollut maapallo, mutta kuitenkin maankaltainen planeetta? Silloin maapallolle esitetyt alkusynnyn teoriat voisivat olla paikkansapitäviä, jos kohta eivät pätisikään maapallon tapahtumiin. Jos löytäisimme vaikka Alfa Centaurin kiertoradalta planeetan, jonka eliöt näyttävät sopivan perimältään samaan sukupuuhun bakteerien, arkkieliöiden ja aitotumallisten kanssa, mistä tiedämme tulivatko ne sinne jostain mystisestä yhteisestä alkukodista, vai kenties maapallolta, vai onko maan elämä peräisin Centaurilta?
Pelkkää hypoteettista höpinää tietenkin, mutta ehkä ajattelemisen arvoista kuitenkin.
Kuten jo kerroin mielipiteeni, meidän kyvyt ei riittäne
spekulointia pitemmälle, mutta tuokin elämän tulo
muualta, ei ole ihan niin helppo juttu, kuin ensialkuun
tuntuu.
Ongelman muodostaa sen kulkeutuminen tänne. Helpointa
on tietysti uskoa UFO:jen käyneen kylvämässä ituja
tänne, mutta ennen sitä on täytynyt sivistyksen kehittyä
jossain "tähtien sodan" tasolle, kun tähän lisätään
vielä matkustuksen viemä aika, ja joku intressi
sellaiselle matkalle, alkaa jo vaikuttaa epätodennäköiselle.
Lisäksi itse vierastan ajatusta,
joka on yhtä "helppo" kuin noiden fundamentalistien
"Jumala sen teki" argumentti.
Jos ajatellaan "pöpöjen" sinkoutuneen tänne jonkun
kiven kyydissä, on kiven täytynyt irrota jostain
planeetalta (tuskin kukaan uskoo mielumin elämän
syntyneen komeetassa, kuin planeetalla)
Kun miettii minkä lähtökiihdytyksen pöpöt saa
esimerkiksi asteroidin törmäyksessä, on avaruuden
karut olosuhteet melko pientä siihen verrattuna,
tai iskeytyminen maan pinnalle.
Eli summasummarum. "helppo vastaus" sisältääkin
uusia kysymyksiä, enemän kuin vastauksia.
...käytännöllinen laiskimus :D