Tässä jonkun aikaa helluntailaiset elämää seurannut hyvinkin läheltä ja kovasti olen ihmetellyt kuinka ahdasmielisesti suhtaudutaan ns. tavallisiin ihmisiin.
Olen ollut naimisissa helluntailaisesta perheestä olevan naisen kanssa n.2vuotta
Seurustelumme alkamisesta lähtien olen herättänyt pahennusta naisen perheessä ja suvussa, enhän nimittäin ole helluntalainen ja aina on katsottu kieroon ja minua on aina verrattu toisiin uskomattomiin, eli siis olen heidän mielestään juoppo joka pahoinpitelee omaa vaimoaan kotona.. ei päästä vaimoa kokouksiin yms.. olenkin sanonut esim. appivanhemmilleni että saavat tulla katsomaan montako kalja tai viinapulloa meiltä kotoa löytyy tai montako mustelmaa vaimolla on ja kysymään vaimolta että montako kertaa olen estänyt vaimoa lähtemään kokoukseen kun tämä on halunnut lähteä.
Nyt sitten kun perheeseen tulee vauva, tottakai kaikkien täytyy päästä utelemaan ja voivottelemaan että teidän vauvahan kastetaan tietenkin automaattisesti kun mies on tuollainen.
Mutta eipäs kastetakkaan, ollaan jo seurustelu aikana sovittu että vaimo saa päättää tämän asian niinkuin parhaakseen näkee. Minun suvussani nimittäin ei heti mustamaalata vaikka lapsella ei nyt olisikaan niitä perinteisiä ristiäisiä. Enkä ole myöskään kieltänyt vaimoa kertomasta jumalastanne lapsilleni tai viemästä pyhäkouluun.
Mutta mikä minä sitten olen? En juo, polta tai elä kuten muut tavalliset ihmiset. Enkä ole myöskään uskovainen, miksi?
Siksi koska mielestäni uskovaiset luulevat olevansa paljon parempia ihmisiä kuin muut.
Eiväthän normaalit ihmisetkään arvostele toisia ja valitse kaveri porukat uskonnon mukaan.. suvussa ei ole ollenkaan vierasta että lapset eivät saa pitää kavereinaan muita kuin oman seurakunnan jäsenten lapsia.. enhän minä tuosta huoltoasemalta osta bensaa kun sen omistaa lestadiolaiset jne..
ja sitten pitää vielä valittaa kun joku huutelee ja haukkuu uskovaiseksi.. helluntalaiset sitten huutelee lestadiolaisille että senkin vääräuskoset..
ja tuskin tulee paremmaksi uskovaiseksi haukkumalla toisia seurakunnan jäseniä, että sekään ei ole käyny kokouksessa yli 2kuukauteen tai kylläpäs nekin ovat kun perheeseen tuli luterilainen vävy..
Onko jumala sitten sellainen joka käskee arvostella ja neuvoa toisia kuinka täytysi elää, kun sitten ei osata elää itsekkään.. mutta mitäpäs väliä sillä on vaikka haukkuisikin päivällä ja tekisi vaikka kuinka syntiä, ainahan sitä voi illalla iltarukouksessa pyytää kaikki anteeksi ja sitten taas huomenna aloittaa alusta saman touhun, puhtaalla omalla tunnolla toki..
Olen ollut naimisissa helluntailaisesta perheestä olevan naisen kanssa n.2vuotta
Seurustelumme alkamisesta lähtien olen herättänyt pahennusta naisen perheessä ja suvussa, enhän nimittäin ole helluntalainen ja aina on katsottu kieroon ja minua on aina verrattu toisiin uskomattomiin, eli siis olen heidän mielestään juoppo joka pahoinpitelee omaa vaimoaan kotona.. ei päästä vaimoa kokouksiin yms.. olenkin sanonut esim. appivanhemmilleni että saavat tulla katsomaan montako kalja tai viinapulloa meiltä kotoa löytyy tai montako mustelmaa vaimolla on ja kysymään vaimolta että montako kertaa olen estänyt vaimoa lähtemään kokoukseen kun tämä on halunnut lähteä.
Nyt sitten kun perheeseen tulee vauva, tottakai kaikkien täytyy päästä utelemaan ja voivottelemaan että teidän vauvahan kastetaan tietenkin automaattisesti kun mies on tuollainen.
Mutta eipäs kastetakkaan, ollaan jo seurustelu aikana sovittu että vaimo saa päättää tämän asian niinkuin parhaakseen näkee. Minun suvussani nimittäin ei heti mustamaalata vaikka lapsella ei nyt olisikaan niitä perinteisiä ristiäisiä. Enkä ole myöskään kieltänyt vaimoa kertomasta jumalastanne lapsilleni tai viemästä pyhäkouluun.
Mutta mikä minä sitten olen? En juo, polta tai elä kuten muut tavalliset ihmiset. Enkä ole myöskään uskovainen, miksi?
Siksi koska mielestäni uskovaiset luulevat olevansa paljon parempia ihmisiä kuin muut.
Eiväthän normaalit ihmisetkään arvostele toisia ja valitse kaveri porukat uskonnon mukaan.. suvussa ei ole ollenkaan vierasta että lapset eivät saa pitää kavereinaan muita kuin oman seurakunnan jäsenten lapsia.. enhän minä tuosta huoltoasemalta osta bensaa kun sen omistaa lestadiolaiset jne..
ja sitten pitää vielä valittaa kun joku huutelee ja haukkuu uskovaiseksi.. helluntalaiset sitten huutelee lestadiolaisille että senkin vääräuskoset..
ja tuskin tulee paremmaksi uskovaiseksi haukkumalla toisia seurakunnan jäseniä, että sekään ei ole käyny kokouksessa yli 2kuukauteen tai kylläpäs nekin ovat kun perheeseen tuli luterilainen vävy..
Onko jumala sitten sellainen joka käskee arvostella ja neuvoa toisia kuinka täytysi elää, kun sitten ei osata elää itsekkään.. mutta mitäpäs väliä sillä on vaikka haukkuisikin päivällä ja tekisi vaikka kuinka syntiä, ainahan sitä voi illalla iltarukouksessa pyytää kaikki anteeksi ja sitten taas huomenna aloittaa alusta saman touhun, puhtaalla omalla tunnolla toki..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykyään koitetaan järjestää yhteiskristillisiä tilaisuuksia, että tulisi yhteisymmärrystä, mutta se riitaannuttaa taas niitä oikeassa uskossa olevia ja olisi kiva tietää miten se oikea usko arvioidaan. Täytyykö olla jatkuvassa hurmoksessa vai riittäisikö lapsena saatu usko, jossa iltarukouksessa siunattiin ja toivotettiin hyvää kaikille tutuille ja sukulaisille ja uskottiin että hyvä Jeesus on aina turvana.
Uskovaiset kehuvat aina olevansa niin suvaitsevaa porukkaa että, todellisuudessa sitten hyvä ettei syljetä naamalla jos kuulut vaikka esim. toiseen seurakuntaan, olet ns. vääräuskoinen..
...ihmiset ovat niin kasvamattomia etteivät ymmärrä että monissa kiistan kohteina olevissa asioissa ei ole muusta kyse kuin mielipiteistä. Ihmiset yrittävät tyrkyttää omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina vaikkei kyse ole kuin mikä kullekin sopii. Kaikki ei sovi kaikille. Siinä se yksinkertaistettuna.
Järjestetään yhteiskristillisiä tilaisuuksia seurakunnissa "ylistysiltoja" siksi että seurakuntarajat jäisivät vähemmälle huomiolle, mutta se saa aikaan taas uutta lahkoontumista ja arvostelua jos ei osallistu niihin. Täytyy pysyä kuitenkin arvostelujen yläpuolella ja tehdä sitä mikä itsellen parhaiten sopii ja mistä löytyy reiluja ystäviä.
Huvittaa eniten sellanen tuohu kun tuntuu että nämä jotka eniten ovat aina antamassa elämälle ohjeita ja sanomassa kuinka kenenkin pitäisi elää niin tulisi paremmaksi uskovaiseksi. He ovat sitten ensimmäisenä kun kukaan ei näe hyppäämässä sänkyyn kenen tahansa kanssa ja ryyppäämässä kaupungilla jne..
Eikö jokaisen uskovaisen pitäisi aloittaa ensiksi omasta elämästä ja laittaa omat asiat kuntoon ennenkuin tulee toisia neuvomaan ja opettamaan. Mutta minustakin tuntuu että uskovaisilla on joku sairas käsitys että he muuttuvat jumalan silmissä paremmiksi ihmisiksi jos arvostelevat toisia syntiä tekeviä mutta eivät itse elä niinkuin pitäisi ehkä elää..
Ilosanoman eteenpäin vienti olisi uskovaisen päätehtävä, mutta toisten opettajaksi ei kuka tahansa kelpaa ja julistajan elämäntapa kertoo kannattaako hänen seurassaan olla.Yleistää ei kuitenkaan voi, että irstailu kuuluisi uskovaisten tapoihin . Koita löytää parempia uskovaisia, jos hengelliset asiat sinua kiinnostavat!
Niinhän sitä helposti luulis ettivän niitä parempia uskovaisia..
Mutta minkäs teet kun nämä "paremmat" uskovaiset taas eivät halua olla tekemisissä muitten kuin uskovaisten kanssa.
Luulisi että oltaisiin halukkaita auttamaan, mutta ei.. lähinnä vaan syljetään naamalle..
olkoot omissa piireissään, en minä väkisin..
Omassa yksinäisessä piirissä tässä saa myös olla, kun ei kompromisseja löydy, eikä huvita olla parempi uskova kuin muut, vaan Kristuksen kuoleman sovitukseen uskoen toivon kelpaavani tällaisenakin tappion kärsineenä.