Aloitan tunnustamalla, että uskon siihen tosiasiaan, että planeetallamme käveli muinoin muuan Nasaretilainen puuseppä, joka toimi yhtäaikaa kosmisena yhteensattumana, eräänlaisena vääristymiä oikovana ikkunana ikuisuuteen keskellä aherrustamme ajassa. Hän luultavasti eli elämänsä täällä hyvin paljon laajemmassa merkityksessä, kuin mitä me asiasta täällä tiedämme.
Kyseinen puuseppä julisti meille ilosanomaa 'elävästä' uskosta ja oli itse tästä täydellinen esimerkki. Raamattu on mahtava dokumentti, josta voimme saada arvokasta tietoa tuosta mullistavasta tapahtumasta ja tästä pääsemme kysymykseni äärelle.
En nimittäin itse usko Raamatun pyhyyteen, vaan pidän sitä vain ajallisena dokumenttina, joka kylläkin sisältää melkoista tunnelatausta liittyen tuon ajan meidän näkökulmastamme mystisiin tapahtumiin. Kuitenkin raamattu sisältää suuret määrät meidän "inhimillistä käsityskykyämme" (erityisesti vanha testamentti) ja opillisia ristiriitaisuuksia.
Ehkäpä Raamatun pyhyys on saanut aikaan sen, että kertomukset Jeesuksesta ovat säilyneet "suhteel-lisen" muuttumattomina. Mutta tämä myös on saattanut saada aikaan Kristinuskon opillisen kaavoihin kangistumisen, mikä on todellinen uhka Kristinuskon säilymiselle.
Jos uskallamme luopua Raamatun pyhyydestä, luovumme samalla opillisesta dogmaattisuudesta ja tulemme luoneeksi kyseenalaistuksille vapaamman ja näinollen kehittyvän, elävän uskonnon. Eikö tähän olisi syytä pyrkiä?
Kyseinen puuseppä julisti meille ilosanomaa 'elävästä' uskosta ja oli itse tästä täydellinen esimerkki. Raamattu on mahtava dokumentti, josta voimme saada arvokasta tietoa tuosta mullistavasta tapahtumasta ja tästä pääsemme kysymykseni äärelle.
En nimittäin itse usko Raamatun pyhyyteen, vaan pidän sitä vain ajallisena dokumenttina, joka kylläkin sisältää melkoista tunnelatausta liittyen tuon ajan meidän näkökulmastamme mystisiin tapahtumiin. Kuitenkin raamattu sisältää suuret määrät meidän "inhimillistä käsityskykyämme" (erityisesti vanha testamentti) ja opillisia ristiriitaisuuksia.
Ehkäpä Raamatun pyhyys on saanut aikaan sen, että kertomukset Jeesuksesta ovat säilyneet "suhteel-lisen" muuttumattomina. Mutta tämä myös on saattanut saada aikaan Kristinuskon opillisen kaavoihin kangistumisen, mikä on todellinen uhka Kristinuskon säilymiselle.
Jos uskallamme luopua Raamatun pyhyydestä, luovumme samalla opillisesta dogmaattisuudesta ja tulemme luoneeksi kyseenalaistuksille vapaamman ja näinollen kehittyvän, elävän uskonnon. Eikö tähän olisi syytä pyrkiä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä ole huolissasi Raamatun elävyydestä, sillä sen ydinsanoma on kaiken aikaa läsnä, myös arkisessa elämässämme. Tutki Kirjaa avoimin mielin ja mielellään keskustele papin tai muun teologin kanssa. Huomaat Ramatussa ihmeellisiä ulottuvuuksia.
Valitettavasti Raamatussa on sangen vähän sellaista sisältöä, jota voisimme sanoa autenttiseksi ajankuvaukseksi. Mitään historiallista faktaa sieltä ei juuri löydy, kun tutkijat sitä tutkivat. Raamattua ei siis voida pitää historian teoksena, vaan se on nimenomaan uskonnollinen teos.
Yllättävää on, että viimeisen vuosikymmenen aikana tutkijat ovat todenneet, että aiemmin oikeana historiallisena tietona pidetyt asiat Jeesus Nasaretilaisesta, eivät olekaan pohjautuneet todellisiin autenttisiin histroriallisiin lähteisiin.
Se tarkoittaa siis sitä, että oikeasti ei olekaan historiallista faktaa, että olisi elänyt Jeesus, puusepän poika, joka kiihoitti kansan. Tiedetään että noina aikoina oli useita Jeesus nimisiä kansankiihoittajia, jotka kaikki julistivat olevansa messiaita. Juuri muuta ei tiedetäkään. Myöskään näistä useista messiaiksi julistetuista ei voida erottaa ketään sellaista, joka viittaisi Raamatun kuvaamaan Jeesukseen. -Todennäköistä onkin, että Uuden Testamentin tarinat Jeesuksesta perustuvat useiden messiaiden legendaarisiin (fiktiivisiin) elämän kuvauksiin.
Raamattuhan ei ole millään tavoin pyhä. Se on paperia ja painomustetta.
Mutta Raamattu on pyhä niille, jotka uskovat sen pyhyyteen. Se on siis uskon asia. Ja mielestäni on ihan hyvä, että aikuisetkin uskovat sellaisiin asioihin, jotka vaativat mielikuvitusta, eivätkä pohjaudu tietoon ja järkeen.
Olen luullut, että Jeesus todistettavasti kävi täällä. En kuitenkaan tunne historiaa kovin hyvin ja olet luultavasti oikeassa.
Jeesuksen inkarnaatio käy kuitenkin niin ihmeellisellä tavalla järkeen, että en voi muuta, kun olettaa ainakin tällaisen potentiaalin olevan mahdollinen.
Tässä voidaan myös kysyä, onko ihmisen potentiaali totuus, rakkaus, pyhyys jne.
Älä vain häviä täältä, tai vaihda nikkiä niin että en löydä sinua. :) Minusta mukavuudenhaluisesta ihmisestä tuntuu niin hyvältä välillä keskustella sellaisen kanssa joka tuntuu olevan jotenkin "samalla aaltopituudella".
Itse uskon että Raamatun Jeesus on todella ollut maapallolla, ja että se mitä hänestä Raamatussa kerrotaan pitää paikkansa, ainakin suurinpiirtein.
Ehtoollisen yhteydessä olen kokenut asioita jotka todistavat siitä että Jeesus ei ollut mikään tavallinen taapertaja ja tarinat rististä, ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta eivät ole tyhjää satuilua, vaikka monet niin tuntuvat luulevan.
Jotenkin Jeesuksen elämä käy niin ihmeellisesti järkeen, että onhan se aika huisin jännää. Tuntuu, että jotenkin ymmärrys siitä, miksi joku asia Jeesuksen elämässä kävi juuri tietyllä tapaa, laajenee kaiken aikaa ja sitä huomaa laajempia merkityksiä asioiden välillä.
Ei voi tietää, kuinka laajalle nuo merkitykset lopulta ulottuvat, eli kenelle kaikille tuo näytös oli suunnattu. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä uskoa Kristukseen ja koittaa elää hyvin.
Raamatun "pyhyys" perustuu siihen, että ihmiset tarvitsevat jonkin kiinteän perustan, jolle he voivat maailmankuvansa rakentaa. Paremman puutteessa tällaiseksi kelpaa esim. Raamattu.
Mikäli Raamatulta riistetään tämä "pyhyys", tuloksena on ketjureaktio. Kun kyseenalaistat yhden Raamatun jakeen, joudut kyseenalaistamaan kaikki jakeet, ja lopulta Raamattu vajoaa pelkän sekavan satukirjan asemaan. Kiinteä perusta on kadonnut, ihminen tuntee vajoavansa epätietoisuuden suohon.
Luterilainen kirkko on valinnut ilmeisesti eräänlaisen keskitien. Se kyllä itsepintaisesti väittää Raamattua pyhäksi Jumalan sanaksi, mutta käytännössä tulkitsee monia jakeita niin väljästi, että alkuperäisestä ajatuksesta ei jää mitään jäljelle.
Loppujen lopuksi kaikki Raamatun jutut voidaan kätevästi ohittaa puhumalla "vertauskuvallisuudesta". Ruotsin arkkipiispa esim. ilmoitti jokin aika sitten pitävänsä Jeesuksen ihmetekoja vertauskuvallisina...
Pyhyys säilyy, sisältö laimenee. Onhan viinikin yhä viiniä, vaikka se laimennettaisiin 12 prosentista 1 prosenttiin. (Se on sitten eri asia, kuka haluaa juoda 1-prosenttista punaviiniä. Tuskin olisi ainakaan Jeesukselle kelvannut...)
Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119.) Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) "Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu". (Tunnustuskirjat, Yksimielisyyden ohje)
Ihminen tunnustaa.
Kirja on kirja.
Pyhä Henki on Pyhä Henki.
Jumala on Jumala.
Ihminen itsessään on niin monimutkainen "ajatteleja", että nuo kirjat ja niissä olevat tekstit ovat ihan hyviä ohjenuoria.
Kannattaisi vaan katsoa, ettei nuo "neuvot" ala orjallisesti määräämään elämäämme ja siinä olevia ihmisiä.
Yli kaksituhatta vuotta sitten kirjoitettu teksti ei kaikilta osin sovellu tähän aikakauteen, mutta sen perussanoma kylläkin; RAKKAUS!!!
Raamatun alkuperäinen teksti ja sanoma on muuttunut monen monta kertaa kun on "uudesti kirjoitettu" Sanaa. Sekin olisi hyvä muistaa.
Onko kääntäjä käsittänyt asian oikein vai niin kuin ihminen sen käsittää, ja käsittääkö jokainen ihminen eri sanoman eri tavalla.
Mikä on siis oikea?
Vai onko monta oikeaa???
Jospa se tärkein sieltä löytyy kuitenkin;
"Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi"
Raamattu on nimensä arvoinen,koska maailman ihmiset eivät käsitä sitä se pysyy salaisuutena
Jeesus on ainoa joka avaa sen sanoman ja pyhähenki niille jotka ovat ottaneet sen vastaan.
Useat kohdat ovat sinetillä suljettu, käy ilmi johanneksen ilmestyskirjasta.
Käsittääkseni Jeesus julisti elävää uskoa, eikä pyrkinyt esim. jättämämään itsestään maallisia dokumentteja jälkeensä, ettei niitä alettaisi palvoa. Hän yritti useaan otteeseen erottaa taivaan valtakunnan maallisesta ja Jumalan maallisista epäjumalista. Miksi sitten palvomme tuota kirjaa pyhänä?
Miksi mitään materiaa pitäisi palvoa? Jos alan palvoa sähkökitaraa, jolla pääsen korkealle taivaallisen inspiraation ja selkeyden sfääreihin, miten se eroaa Raamatun palvonnasta? Eikö se henki, joka loi Fender Stratocasterin, ollut tarpeeksi pyhä?
Vanhassa testamentissa puhutaan tuosta julmasta Jumalasta, joka valikoi ihmisiä palamaan helvetin tulessa. Hänen korkea-arvoisuutensa on siinä alistettu halpamaiseksi sadistiksi. Toivon hartaasti, että nämä kirjoitukset eivät olisi ikuisen Jumalan käsialaa.
Uusi testamentti sisältää Jeesuksen silloisia kokemuksia, jotka pätevät ikuisesti ko. tilanteissa, mutta ovat kuitenkin täydellisiä toimintamalleja ainoastaan juuri silloisiin tilanteisiin laajimmassa merkityksessä. Jos alamme purkittaa noita tilanteita yleisenä ohjenuorana (mikä kylläkin yleensä on melko yleispätevää), emme toimi Jeesuksen elävän uskon mukaisesti.