Montahan puutetta tuossa selvityksessä oli.
Ensimmäinen niistä tietysti liittyi siihen, miten Suomesta pääsee ulkomaille lentäen, pyörillä tai vettä pitkin. Paluumatkalla ei ole niin väliä, varsinkaan Saksasta tai Englannista paperia painamiseen käyttävien asiakkaiden luota, eikä varsinkaan Kemijärvelle.
Mitä tulee ydinvoimaselvitykseen,
niin uusiksi varmasti menee lauhdeveden vaikutuksen arviointi.
Koska öljyonnettomuus voi aiheuttaa vaaratilanteen jäähdytysveden ottoputkissa tukkeutumisen ja muun kautta, on entistä perustellumpaa tehdä selvitys miten Olkiluodon, mutta myös kaikkien Suomen ydinvoimaloiden lauhdevettä varten voidaan luoda ylimääräinen vesipiiri nykyisen lauhdeveden oton ja poiston sekä meren väliin.
Tälläinen ylimääräinen järjestelmä toimisi puskurina turvaten ydinvoimalan täydellisen jäähdyttämisen vaikka merellä kelluisi ihan mitä tahansa estämässä veden oton merestä.
Samalla tälläinen ylimääräinen lauhdutin vesipiiri voisi toimia lämmönsiirtiminen esimerkiksi kaukolämpöverkkoon päin, on vähintäänkin perusteltua tehdä tarkempi selvitys asiasta.
Ydinvoimalan turvallisuutta tällä piirillä ei saa vaarantaa, mutta sitä ei myöskään saa jättää huomiotta sillä perusteella, että se vaarantaisi ydinvoimalan toiminnan, koska sitä se nimenomaan ei tekisi.
Koska ydinvoimalasta poistuu helvetillinen määrä lämpötehoa,tulisi tämä ylimääräinen lauhdepiiri suunnitella toimimaan niin, että ydinvoimalasta poistuva lauhdevesi kulkisi nykyisen kaltaisessa poistumistiessä, johon lisättäisiin vain hiukan pitempi metallien suuri putki, jonka ympärille voitaisiin kiertää lämmönvaihtimen putkisto.
Tämä ei siis vaikuttaisi millaan lailla virtausta estävästi ydinvoimalaan.
Toinen vaihtoehto olisi lisätä poistovedestä osa ohjautumaan erilliseen lämmönvaihtimeen, joka vaatisi jonkun verran enemmän vedenohjausta, mutta kuitenkin niin, että missään tilanteessa ydinvoimalan lauhdeveden poisto ei tukkeutuisi.
Koska ydinvoimala tuottaa aivan helvetillisiä määriä lämpöä mereen, on vähintäänkin perusteltua hyödyntää osa tästä lämmöstä kaukolämpönä niin että jäätyminen ei aiheuta turvallisuusriskiä.
Mikäli lämmönvaihtimesta tehtäisiin vielä hiukan monimutkaisempi, voitaisiin esimerkiksi ydinvoimalan lähellä olevaa vesialuetta sulkea padolla tai vastaavalla, niin että muodoistuisi riittävän suuri vesitilavuus, jotta lämpö voisihaihtua,mutta johon ei pääsisi esimerkiksi öljyäonnettomuuden öljyä tai muuta kelluvaaa tavaraa. Tällöin ydinvoimaloiden turvamarginaalit olisivat riittävät, jotta laitos voitaisiin ajaa alas ja jäähdyttää pysäytystilanteessa.
Mahdollistahan olisi rakentaa erillisiä haihdutustornejakin lisäksi.
Mutta tärkein on varmistaa ydinvoimaloiden lauhdelämmön hyödyntäminen osittain kaukolämmitykseen.
Haasteita tässä on, mutta koska se on aivan selvää, että ydinvoimaloiden haavoittuvuutta öljyonnettomuuden vaikutuksille ja toisaalta riittävälle jäähdytysvedelle on turvattava kaikissa tilanteissa, olisi samalla järkevää selvittää miten lauhdelämpöä voitaisiin ottaa hyötykäyttöön.
Ekoterroristien ääritorvet varmasti pyrkisivät tässä kohtaa lietsomaan paniikkia, että lauhdelämmön hyväksikäyttö aiheuttaa ydinonnettomuuden riskin tai lauhdelämmöstä syntynyt kaukolämpö aiheuttaa syöpää, jolloin on parasta että koko vitun lauhdelämpö unohdetaan ja nostetaan samalla lauhdeveden radioaktiivisuuspäästöjä suurimmalle sallitulle tasolle, koska normeja on noudatettava prikulleen, eikä missään nimessä yhtään vähempää kuin laki vaatii, vaan täsmällisesti lain vaatima määrä.
Lauhdelämmön hyväksikäyttö vähentäisi varmasti fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta jos ekoterroristit pyrkisivät perustelemaan tällä ydinturvallisuuden vähentymistä ja ydinonnettomuuden riskin kasvamista, niin silloin olisi parasta sulattaa koko vitun jää aina Ruotsin rannikolle asti ja ampua varmuuden vuoksi pari liitolento-oravaa, etteivät vain kävisi paskomassa ydinvoimalan vedenottamoon ja tällä tavalla lisäisi ydinonnettomuuden riskiä.
Näin suomen sademetsätkin säästyisivät lopulliselta tuholta.
Mitä tulee uusiutuvan energian lisäämiseen, niin siinä suhteessa ydinvoimalat voisivat osallistua jollain tavoin uusiutuvan turve-energian (hitaasti uusiutuva) muuttamiseen dieseliksi, jolla korvattaisiin ulkomailta tuotavaa maaöljypohjaista dieseliä.
Olen varma että tämä tyydyttäisi monta ääritorvea maailman ollessa ehkä muutaman päivän vähemmän lähempänä maailmanloppua, joka tulee muutaman miljardin vuoden päästä joka tapauksessa.
(maailma siis todellakin lakkaa olemasta muutaman miljardin vuoden päästä..vaviskaa...)
Uraanin louhinnan haittojen vähentäminen onnistuisi kaikista parhaiten louhimalla uraania Suomessa erittäin tiukan lainsäädännön mukaisesti, jolloin ympäristöhaittojen minimimoimiseksi Suomi pystyisi luomaan suljetun kaivosprosessin, jossa kaikki uraaninlouhinnan ja rikastuksen säteilyhaitat hallittaisiin suljetulla prosessilla.
Uraanimalmi sinänsä ei ole radioaktiivinen, mutta rikastuksessa syntyvä sivukivi ja muut prosessituote on käsiteltävä kestävällä tavalla ja varastoitava niin, ettei ympäristölle aiheudun pölylaskeumia, eikä pohjaveteen pääse mitään.
Suomen uraanivarojen kartoittaminen on tärkeää, jotta tiedettäisiin, kuinka paljon uraania on Suomen maaperässä ja toisekseen, kannattaako sitä louhia jalostettavaksi Suomessa, vai olisiko malmia niin vähän, että se kannattaisi kuljettaa jalostettavaksi jonnekin asianmukaiselle laitokselle.
Jos Suomen maaperästä löytyisi uraania niin paljon, että se riittäisi Suomen ydinvoimaloihin sadoiksi vuosiksi, kannattaisi ehdottomasti selvittää asia, koska Suomi tarvitsee jokatapauksessa energiaa ja ilmaston säästämiseksi uraanin louhiminen Suomesta olisi maailmanlaajuisen vastuun kantamista omasta energiankulutuksesta, kun Suomessa käytettävää uraani energiaa louhittaisiin Suomesta tiukkojen lakien ja asetusten mukaisesti.
Suurten asutusalueiden alla olevia esiintymiä olisi vaikea hyödyntää, mutta asumattomilla alueilla olevia esiintymiä voitaisiin kaavoissa jo nyt huomioida niin, ettei niille pitkällä aikavälillä laajennettaisi taajaa asutusta, mikäli uraania olisi tarkoitus louhia jatkossa louhia alueelta rikastettavaksi ulkomailla tai jopa Suomessa.
Tästäkin poliitikot saisivat kerättyä irtopisteitä ja ekoterroristit pysäytettyä taas muutaman tehtaan lisää, kun Suomen maamperän kaikenlainen mineraalien hyödyntäminen lopetettaisiin kokonaan.
Jos uraania on Suomessa asumattomilla alueilla, niin niiden hyödyntäminen suljetulla prosessilla nostaisi aivan varmasti rikastetun uraanin hintaa, mutta loisi taas Suomelle yhden teollisen osaamisen alan lisää, josta suljettua rikastusprosessia voitaisiin laajentaa muidenkin mineraalien osalle.
Sekin voisi pelastaa pohjavesiä ja ympäristöä jossain päin maailmaa, mutta jos sekään ei käy, niin ei muuta kuin autosta vanhat moottoriöljyt suoraan sadeviemäriin ja noudattamaan itä-eurooppalaisia erittäin korkeita standardeja..
Entäs ydinjätteet. Osa niistä voidaan varmasti uudelleenkäyttää, mutta loput haudataan helvetin syvälle kallioon.
Mannerlaattojen liikkeet varmasti rikkovat aikanaan nuo säilytystilat kymmenien miljoonien vuosien päästä, kun on eletty vastaavasti lävitse useita kymmeniä jääkausia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinpolttoaine
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Spent_nuclear_fuel_decay.png
Wikipediasta löytyi taulukko, jonka mukaan ydinreaktorin käytetty polttoaine säteily vähenee samalle tasolle uraanimalmin kanssa noin kertaluokkaa 10.000 vuoden aikajänteellä.
Suomen maaperässä uraania on keskimäärin 4,5 grammaa tonnissa kiveä.
Ydinvoima ei ole ongelmatonta, vaan käytetty säteilevä polttoaine on varastoitava riittävän turvallisesti kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi kallioperään.
Eli siis kun jääkausi kestää noin satatuhatta vuotta, niin käytännössä ydinvoimalan polttoaineen säteily olisi palautunut uraanimalmin tasolle jääkauden loputtua joskun noin 103 - 110 tuhannen vuoden kuluttua. (kyllä, seuraava jääkausi alkaneen seuraavan 3-10 tuhannen vuoden aikana...)
Entäs ydinturvallisuus. Voiko ydinvoimala räjähtää ? Tsernobyl räjähti ja moni voimala on käynyt lähellä räjähdystä.
Kaikki ydinvoimalat ovat räjäytettävissä.
Tosin ydinvoimalan räjäyttäminen pelkästään operoimalla ydinvoimalaa väärin vaatii täydellistä välinpitämättömyyttä, ohjeiden räikeää laiminlyömistä ja monta sattumaa, joille haistatetaan pitkät.
Kyllä. Tsernobylin voimala räjähti vähän.
Jos Tsernobylin voimalan reaktorin kaikki polttoainen olisi räjähtänyt, tuhannen kilometrin säteellä Tsernobylistä kaikki olisi haihtunut savuna ilmaan kuumuuden vuoksi, ja erittäin suuri Eurooppaa olisi muuttunut asumiskelvottomaksi vuosikymmeniksi ja ehkä vuosisadoiksi.
Kyllä ydinvoimalan voi räjäyttää. Jos tietää, miten ja kuinka, se onnistuu kyllä.
Mutta vain suurvalloilla on tiedossa kaikki tarvittava tiedot ja resurssit, jotka tarvitaan ydinvoimalan räjäyttämiseen ydinräjähdyksenä.
Toki ydinvoimalan voi räjäyttää hajalle, kuten tapahtui Tsernobylissä, mutta silloin haitat ovat huomattavasti paikallisempia.
Ydinvoimaloiden hyvä puoli on se, että ydinvoimaloiden polttoaineena voidaan käyttää ydinaseiden materiaalia, eli varmistaa aseistariisuminen mm kylmän sodan ydinaseiden varalta.
Suurimpien ydinasevaltioiden Venäjän ja Yhdysvaltain jatkama ydinaseiden leviämisen estäminen on työtä, joka turvaa maailmanrauhaa presidentti Kekkosenkin ETYK:n kautta aloitetulla tavalla. Toivottavasti se jatkuu ja muutkin maat tulevat aidosti mukaan tähän liennytyskehitykseen, sillä maailma pystytään tuhoamaan useampaan kertaa nykyisillä ydinaseilla jos halutaan, saati sitten jos tapahtuu vahinkolaukauksia tai aatteellisesti asennevammaisten suorittamia tekoja.
Ydinvoimalan onnettomuusriskiä on minimoitu erilaisilla ratkaisuilla.
Onnettomuuksia voi sattua silti, mutta varsinaista ydinvoimalan polttoaineen räjähtämistä ydinräjähdyksenä ei ole sattunut turvamekanismien vuoksi. Tsernobylissä tuo räjähdys oli lähellä.
Tsernobyl tyyppisten voimaloiden ongelma on suunnitteluvirheiden vuoksi epävakaus tietyillä tehoalueilla. Lisäksi Tsernobylissä ei ollut paineen kestävää suojakuorta, jonka vuoksi radioaktiivinen materiaali pääsi ympäristöön.
Nykyaikaiset ydinvoimalat ovat riittävän turvallisia.
Se riittävän turvallinen tarkoittaa, että todennäköisyys muutaman sadan metrin halkaisijalta olevan kivi/metalli -meteoriitin osumiseen ydinvoimalan kohdalle on yhtä suuri tai suurempi kuin ydinvoimalan ydinpolttoaineen räjähtäminen.
Siperian Tunguskaan tuli 1900 luvun alussa taivaalta jotakin, joka muutaman tunnin myöhemmin maahan osueessaan olisi tuhonnut Helsingin tai Tukholman kohdalle osuessaan.
Tunguskan räjähdys oli 1000-1500 kertaa Hiroshiman räjähdystä voimakkaampi.
Ydinvoimalan onnettomuuden mahdollisuus ei ole jätetty huomiotta. Suunnitteluvaiheessa ydinvoimalaan tehdään moninkertaiset turvamekanismit, joilla pystytään pysäyttämään ydinreaktio niin nopeasti, että ydinreaktio ei karkaa hallinnasta.
Pysäytetty ydinreaktori kuitenkin kuumenee, ja ydinvoimalan reaktorin ytimen jäähdyttäminen ytimen sulamisen estämiseksi on turvattu useilla jäähdytysjärjestelmillä.
Todennäköisyys että tapahtuu erittäin vakava ydinonnettomuus on pienempi kuin että suuri meteoriitti iskeytyy ydinvoimalan kohdalle.
Riittävän suuri meteoriitti, luokkaa kymmeniä kilometrejä, osuessaan ihan mihin tahansa kohtaa maapallolla lopettaisi ihmissivilisaation melko täydellisesti.
Ehkä ydinvoimaselvitys on puutteellinen.
Mutta eipä taida kukaan pysty kertomaan tarkalleen, kuinka moni käyttää Greenpeacea ja mihin, tahi kuinka monta uutta ludelajia esiintyy vain YK:n pääkonttorissa...
-----------------------------------------
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id82678.html
Greenpeace pitää selvitystä puutteellisena
Greenpeacen mukaan TVO:n selvitys Olkiluotoon suunnitteilla olevan neljännen ydinreaktorin ympäristövaikutuksista ei vastaa mihinkään ydinvoiman ympäristövaikutusten kannalta keskeiseen kysymykseen.
Uraaninlouhinnan ympäristöhaitat, ydinjätteiden riskit sekä ydinonnettomuuden mahdollisuus on jätetty huomiotta. Lisäksi ydinvoiman vaihtoehdoksi oletetaan fossiiliset polttoaineet - mahdollisuus uusiutuvan energian lisäämiseen ja energian käytön tehostamiseen on tylysti jätetty huomiotta.
Ensimmäinen niistä tietysti liittyi siihen, miten Suomesta pääsee ulkomaille lentäen, pyörillä tai vettä pitkin. Paluumatkalla ei ole niin väliä, varsinkaan Saksasta tai Englannista paperia painamiseen käyttävien asiakkaiden luota, eikä varsinkaan Kemijärvelle.
Mitä tulee ydinvoimaselvitykseen,
niin uusiksi varmasti menee lauhdeveden vaikutuksen arviointi.
Koska öljyonnettomuus voi aiheuttaa vaaratilanteen jäähdytysveden ottoputkissa tukkeutumisen ja muun kautta, on entistä perustellumpaa tehdä selvitys miten Olkiluodon, mutta myös kaikkien Suomen ydinvoimaloiden lauhdevettä varten voidaan luoda ylimääräinen vesipiiri nykyisen lauhdeveden oton ja poiston sekä meren väliin.
Tälläinen ylimääräinen järjestelmä toimisi puskurina turvaten ydinvoimalan täydellisen jäähdyttämisen vaikka merellä kelluisi ihan mitä tahansa estämässä veden oton merestä.
Samalla tälläinen ylimääräinen lauhdutin vesipiiri voisi toimia lämmönsiirtiminen esimerkiksi kaukolämpöverkkoon päin, on vähintäänkin perusteltua tehdä tarkempi selvitys asiasta.
Ydinvoimalan turvallisuutta tällä piirillä ei saa vaarantaa, mutta sitä ei myöskään saa jättää huomiotta sillä perusteella, että se vaarantaisi ydinvoimalan toiminnan, koska sitä se nimenomaan ei tekisi.
Koska ydinvoimalasta poistuu helvetillinen määrä lämpötehoa,tulisi tämä ylimääräinen lauhdepiiri suunnitella toimimaan niin, että ydinvoimalasta poistuva lauhdevesi kulkisi nykyisen kaltaisessa poistumistiessä, johon lisättäisiin vain hiukan pitempi metallien suuri putki, jonka ympärille voitaisiin kiertää lämmönvaihtimen putkisto.
Tämä ei siis vaikuttaisi millaan lailla virtausta estävästi ydinvoimalaan.
Toinen vaihtoehto olisi lisätä poistovedestä osa ohjautumaan erilliseen lämmönvaihtimeen, joka vaatisi jonkun verran enemmän vedenohjausta, mutta kuitenkin niin, että missään tilanteessa ydinvoimalan lauhdeveden poisto ei tukkeutuisi.
Koska ydinvoimala tuottaa aivan helvetillisiä määriä lämpöä mereen, on vähintäänkin perusteltua hyödyntää osa tästä lämmöstä kaukolämpönä niin että jäätyminen ei aiheuta turvallisuusriskiä.
Mikäli lämmönvaihtimesta tehtäisiin vielä hiukan monimutkaisempi, voitaisiin esimerkiksi ydinvoimalan lähellä olevaa vesialuetta sulkea padolla tai vastaavalla, niin että muodoistuisi riittävän suuri vesitilavuus, jotta lämpö voisihaihtua,mutta johon ei pääsisi esimerkiksi öljyäonnettomuuden öljyä tai muuta kelluvaaa tavaraa. Tällöin ydinvoimaloiden turvamarginaalit olisivat riittävät, jotta laitos voitaisiin ajaa alas ja jäähdyttää pysäytystilanteessa.
Mahdollistahan olisi rakentaa erillisiä haihdutustornejakin lisäksi.
Mutta tärkein on varmistaa ydinvoimaloiden lauhdelämmön hyödyntäminen osittain kaukolämmitykseen.
Haasteita tässä on, mutta koska se on aivan selvää, että ydinvoimaloiden haavoittuvuutta öljyonnettomuuden vaikutuksille ja toisaalta riittävälle jäähdytysvedelle on turvattava kaikissa tilanteissa, olisi samalla järkevää selvittää miten lauhdelämpöä voitaisiin ottaa hyötykäyttöön.
Ekoterroristien ääritorvet varmasti pyrkisivät tässä kohtaa lietsomaan paniikkia, että lauhdelämmön hyväksikäyttö aiheuttaa ydinonnettomuuden riskin tai lauhdelämmöstä syntynyt kaukolämpö aiheuttaa syöpää, jolloin on parasta että koko vitun lauhdelämpö unohdetaan ja nostetaan samalla lauhdeveden radioaktiivisuuspäästöjä suurimmalle sallitulle tasolle, koska normeja on noudatettava prikulleen, eikä missään nimessä yhtään vähempää kuin laki vaatii, vaan täsmällisesti lain vaatima määrä.
Lauhdelämmön hyväksikäyttö vähentäisi varmasti fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta jos ekoterroristit pyrkisivät perustelemaan tällä ydinturvallisuuden vähentymistä ja ydinonnettomuuden riskin kasvamista, niin silloin olisi parasta sulattaa koko vitun jää aina Ruotsin rannikolle asti ja ampua varmuuden vuoksi pari liitolento-oravaa, etteivät vain kävisi paskomassa ydinvoimalan vedenottamoon ja tällä tavalla lisäisi ydinonnettomuuden riskiä.
Näin suomen sademetsätkin säästyisivät lopulliselta tuholta.
Mitä tulee uusiutuvan energian lisäämiseen, niin siinä suhteessa ydinvoimalat voisivat osallistua jollain tavoin uusiutuvan turve-energian (hitaasti uusiutuva) muuttamiseen dieseliksi, jolla korvattaisiin ulkomailta tuotavaa maaöljypohjaista dieseliä.
Olen varma että tämä tyydyttäisi monta ääritorvea maailman ollessa ehkä muutaman päivän vähemmän lähempänä maailmanloppua, joka tulee muutaman miljardin vuoden päästä joka tapauksessa.
(maailma siis todellakin lakkaa olemasta muutaman miljardin vuoden päästä..vaviskaa...)
Uraanin louhinnan haittojen vähentäminen onnistuisi kaikista parhaiten louhimalla uraania Suomessa erittäin tiukan lainsäädännön mukaisesti, jolloin ympäristöhaittojen minimimoimiseksi Suomi pystyisi luomaan suljetun kaivosprosessin, jossa kaikki uraaninlouhinnan ja rikastuksen säteilyhaitat hallittaisiin suljetulla prosessilla.
Uraanimalmi sinänsä ei ole radioaktiivinen, mutta rikastuksessa syntyvä sivukivi ja muut prosessituote on käsiteltävä kestävällä tavalla ja varastoitava niin, ettei ympäristölle aiheudun pölylaskeumia, eikä pohjaveteen pääse mitään.
Suomen uraanivarojen kartoittaminen on tärkeää, jotta tiedettäisiin, kuinka paljon uraania on Suomen maaperässä ja toisekseen, kannattaako sitä louhia jalostettavaksi Suomessa, vai olisiko malmia niin vähän, että se kannattaisi kuljettaa jalostettavaksi jonnekin asianmukaiselle laitokselle.
Jos Suomen maaperästä löytyisi uraania niin paljon, että se riittäisi Suomen ydinvoimaloihin sadoiksi vuosiksi, kannattaisi ehdottomasti selvittää asia, koska Suomi tarvitsee jokatapauksessa energiaa ja ilmaston säästämiseksi uraanin louhiminen Suomesta olisi maailmanlaajuisen vastuun kantamista omasta energiankulutuksesta, kun Suomessa käytettävää uraani energiaa louhittaisiin Suomesta tiukkojen lakien ja asetusten mukaisesti.
Suurten asutusalueiden alla olevia esiintymiä olisi vaikea hyödyntää, mutta asumattomilla alueilla olevia esiintymiä voitaisiin kaavoissa jo nyt huomioida niin, ettei niille pitkällä aikavälillä laajennettaisi taajaa asutusta, mikäli uraania olisi tarkoitus louhia jatkossa louhia alueelta rikastettavaksi ulkomailla tai jopa Suomessa.
Tästäkin poliitikot saisivat kerättyä irtopisteitä ja ekoterroristit pysäytettyä taas muutaman tehtaan lisää, kun Suomen maamperän kaikenlainen mineraalien hyödyntäminen lopetettaisiin kokonaan.
Jos uraania on Suomessa asumattomilla alueilla, niin niiden hyödyntäminen suljetulla prosessilla nostaisi aivan varmasti rikastetun uraanin hintaa, mutta loisi taas Suomelle yhden teollisen osaamisen alan lisää, josta suljettua rikastusprosessia voitaisiin laajentaa muidenkin mineraalien osalle.
Sekin voisi pelastaa pohjavesiä ja ympäristöä jossain päin maailmaa, mutta jos sekään ei käy, niin ei muuta kuin autosta vanhat moottoriöljyt suoraan sadeviemäriin ja noudattamaan itä-eurooppalaisia erittäin korkeita standardeja..
Entäs ydinjätteet. Osa niistä voidaan varmasti uudelleenkäyttää, mutta loput haudataan helvetin syvälle kallioon.
Mannerlaattojen liikkeet varmasti rikkovat aikanaan nuo säilytystilat kymmenien miljoonien vuosien päästä, kun on eletty vastaavasti lävitse useita kymmeniä jääkausia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinpolttoaine
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Spent_nuclear_fuel_decay.png
Wikipediasta löytyi taulukko, jonka mukaan ydinreaktorin käytetty polttoaine säteily vähenee samalle tasolle uraanimalmin kanssa noin kertaluokkaa 10.000 vuoden aikajänteellä.
Suomen maaperässä uraania on keskimäärin 4,5 grammaa tonnissa kiveä.
Ydinvoima ei ole ongelmatonta, vaan käytetty säteilevä polttoaine on varastoitava riittävän turvallisesti kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi kallioperään.
Eli siis kun jääkausi kestää noin satatuhatta vuotta, niin käytännössä ydinvoimalan polttoaineen säteily olisi palautunut uraanimalmin tasolle jääkauden loputtua joskun noin 103 - 110 tuhannen vuoden kuluttua. (kyllä, seuraava jääkausi alkaneen seuraavan 3-10 tuhannen vuoden aikana...)
Entäs ydinturvallisuus. Voiko ydinvoimala räjähtää ? Tsernobyl räjähti ja moni voimala on käynyt lähellä räjähdystä.
Kaikki ydinvoimalat ovat räjäytettävissä.
Tosin ydinvoimalan räjäyttäminen pelkästään operoimalla ydinvoimalaa väärin vaatii täydellistä välinpitämättömyyttä, ohjeiden räikeää laiminlyömistä ja monta sattumaa, joille haistatetaan pitkät.
Kyllä. Tsernobylin voimala räjähti vähän.
Jos Tsernobylin voimalan reaktorin kaikki polttoainen olisi räjähtänyt, tuhannen kilometrin säteellä Tsernobylistä kaikki olisi haihtunut savuna ilmaan kuumuuden vuoksi, ja erittäin suuri Eurooppaa olisi muuttunut asumiskelvottomaksi vuosikymmeniksi ja ehkä vuosisadoiksi.
Kyllä ydinvoimalan voi räjäyttää. Jos tietää, miten ja kuinka, se onnistuu kyllä.
Mutta vain suurvalloilla on tiedossa kaikki tarvittava tiedot ja resurssit, jotka tarvitaan ydinvoimalan räjäyttämiseen ydinräjähdyksenä.
Toki ydinvoimalan voi räjäyttää hajalle, kuten tapahtui Tsernobylissä, mutta silloin haitat ovat huomattavasti paikallisempia.
Ydinvoimaloiden hyvä puoli on se, että ydinvoimaloiden polttoaineena voidaan käyttää ydinaseiden materiaalia, eli varmistaa aseistariisuminen mm kylmän sodan ydinaseiden varalta.
Suurimpien ydinasevaltioiden Venäjän ja Yhdysvaltain jatkama ydinaseiden leviämisen estäminen on työtä, joka turvaa maailmanrauhaa presidentti Kekkosenkin ETYK:n kautta aloitetulla tavalla. Toivottavasti se jatkuu ja muutkin maat tulevat aidosti mukaan tähän liennytyskehitykseen, sillä maailma pystytään tuhoamaan useampaan kertaa nykyisillä ydinaseilla jos halutaan, saati sitten jos tapahtuu vahinkolaukauksia tai aatteellisesti asennevammaisten suorittamia tekoja.
Ydinvoimalan onnettomuusriskiä on minimoitu erilaisilla ratkaisuilla.
Onnettomuuksia voi sattua silti, mutta varsinaista ydinvoimalan polttoaineen räjähtämistä ydinräjähdyksenä ei ole sattunut turvamekanismien vuoksi. Tsernobylissä tuo räjähdys oli lähellä.
Tsernobyl tyyppisten voimaloiden ongelma on suunnitteluvirheiden vuoksi epävakaus tietyillä tehoalueilla. Lisäksi Tsernobylissä ei ollut paineen kestävää suojakuorta, jonka vuoksi radioaktiivinen materiaali pääsi ympäristöön.
Nykyaikaiset ydinvoimalat ovat riittävän turvallisia.
Se riittävän turvallinen tarkoittaa, että todennäköisyys muutaman sadan metrin halkaisijalta olevan kivi/metalli -meteoriitin osumiseen ydinvoimalan kohdalle on yhtä suuri tai suurempi kuin ydinvoimalan ydinpolttoaineen räjähtäminen.
Siperian Tunguskaan tuli 1900 luvun alussa taivaalta jotakin, joka muutaman tunnin myöhemmin maahan osueessaan olisi tuhonnut Helsingin tai Tukholman kohdalle osuessaan.
Tunguskan räjähdys oli 1000-1500 kertaa Hiroshiman räjähdystä voimakkaampi.
Ydinvoimalan onnettomuuden mahdollisuus ei ole jätetty huomiotta. Suunnitteluvaiheessa ydinvoimalaan tehdään moninkertaiset turvamekanismit, joilla pystytään pysäyttämään ydinreaktio niin nopeasti, että ydinreaktio ei karkaa hallinnasta.
Pysäytetty ydinreaktori kuitenkin kuumenee, ja ydinvoimalan reaktorin ytimen jäähdyttäminen ytimen sulamisen estämiseksi on turvattu useilla jäähdytysjärjestelmillä.
Todennäköisyys että tapahtuu erittäin vakava ydinonnettomuus on pienempi kuin että suuri meteoriitti iskeytyy ydinvoimalan kohdalle.
Riittävän suuri meteoriitti, luokkaa kymmeniä kilometrejä, osuessaan ihan mihin tahansa kohtaa maapallolla lopettaisi ihmissivilisaation melko täydellisesti.
Ehkä ydinvoimaselvitys on puutteellinen.
Mutta eipä taida kukaan pysty kertomaan tarkalleen, kuinka moni käyttää Greenpeacea ja mihin, tahi kuinka monta uutta ludelajia esiintyy vain YK:n pääkonttorissa...
-----------------------------------------
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id82678.html
Greenpeace pitää selvitystä puutteellisena
Greenpeacen mukaan TVO:n selvitys Olkiluotoon suunnitteilla olevan neljännen ydinreaktorin ympäristövaikutuksista ei vastaa mihinkään ydinvoiman ympäristövaikutusten kannalta keskeiseen kysymykseen.
Uraaninlouhinnan ympäristöhaitat, ydinjätteiden riskit sekä ydinonnettomuuden mahdollisuus on jätetty huomiotta. Lisäksi ydinvoiman vaihtoehdoksi oletetaan fossiiliset polttoaineet - mahdollisuus uusiutuvan energian lisäämiseen ja energian käytön tehostamiseen on tylysti jätetty huomiotta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.