niinkuin varas yöllä. Sen tähden tahdon muistuttaa teitä, että eläisitte nuhteettomina Herran tulemukseen asti. Valvokaa rukoillen, älkää antako minkään kiusauksen saattaa teitä epäuskoon. Epäusko vie poispäin Jumalasta, tuhoaa ja tuo tullessaan lankeamuksen. Pyhittäytykää Hengessä, valvokaa.
1. Tessalonikalaiskirje 5:
"14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
16 Olkaa aina iloiset.
17 Rukoilkaa lakkaamatta.
18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19 Henkeä älkää sammuttako,
20 profetoimista älkää halveksuko,
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä."
1. Tessalonikalaiskirje 5:
"14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
16 Olkaa aina iloiset.
17 Rukoilkaa lakkaamatta.
18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19 Henkeä älkää sammuttako,
20 profetoimista älkää halveksuko,
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä."
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olen ajatellut, missä vika kun profeettana esiintyvät, eivät muistuta tuosta asiasta, joka kiistattomasti jo merkkien perusteella on lähellä.
Kuka meistä todella sydämessään odottaa koko ajan, Jeesuksen tulemista, konkreettisesti taivaan pilvissä, noutamaan omansa?
todella odottaa Jeesuksen tulemusta? Hyvä kysymys. Jos ei odota, eikö silloin ole valmis, ja jos ei ole valmis, eikö lampussa olekaan öljyä?
Sillä Hän on tuleva kirkkaudessaan, määrähetkistä meidän ei tarvitse tietää, mutta näyttäisi siltä että se on lähellä. Sen takia valvokaa, olkaa valmiita, sillä Hän tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Markuksen evankeliumi:
13:1 Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"
13:2 Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta."
13:3 Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:
13:4 "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?"
13:5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
13:6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta.
13:7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.
13:8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
13:9 Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.
13:10 Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.
13:11 Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.
13:12 Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
13:13 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
13:14 Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
13:15 joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa;
13:16 ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.
13:17 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
13:18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.
13:19 Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.
13:20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.
13:21 Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.
13:22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
13:23 Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.
13:24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
13:25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
13:26 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.
13:27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.
13:28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
13:29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
13:30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.
13:31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
13:32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
13:34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.
13:35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
13:36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.
13:37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
Huomaa tämä: Jeesus rinnasti tulevan Jerusalemin hävityksen ja maailmanlopun toisiinsa.
Siitä voimme päätellä, että tapahtumista ennen Jerusalemin hävitystä voimme odottaa toisintoa, ehkä vaan monin verroin suuremmassa mittakaavassa.
"Monta tulee minun nimissäni, eksyttäen.."
"Henkeä älkää sammuttako."
Mitähän tuo oikein tarkoittaa?
Liittyykö se jotenkin hengen hedelmiin?
Itselle tuli ainakin mieleen miten helposti voi toisen ilon sammuttaa, jos kovasti alkaa toisen iloa arvostelemaan ja mitätöimään. Toisaalta jos kykenee iloitsemaan iloitsevan kanssa, niin suureksi ilo voikaan kasvaa.
on valvottava omaa tilaansa. Hengen sammuttaminen ei ole yhtäkuin ilon sammuttaminen. Kyllähän toisen voi murheelliseksi saattaa, mutta ei sillä toisen Henkeä sammuta.
Ilo tulee kuitenkin olla Totuudessa, vääryyden iloon ei saa yhtyä. Ei se silti tarkoita että ketään saisi satuttaa tai loukata, oikeudenmukainen tulee jokaisen sanoissaan olla, ei katsoa henkilöön vaan asiaan.
Henkeä älkää sammuttako, liittyy ymmärrykseni mukaan, valvomiseen.
"Itselle tuli ainakin mieleen miten helposti voi toisen ilon sammuttaa, jos kovasti alkaa toisen iloa arvostelemaan ja mitätöimään."
Tämä on tunnusomaista palstan "synnittömille lahkolaisille". Heidän pitää keinolla millä hyvänsä, tärvätä se vilpitön ilo, jonka ihminen tuntee Jeesuksesta.
Juuri kun olin avaamassa viestiäsi, poistit sen..
Jäi vähän uteliaisuus vaivaamaan..
Onhan se tietenkin hyväksikin saada välillä kunnolla turpiinsa, ettei ala liian synnittömäksi itseään kuvittelemaan!?
Kun se on monesti niinkin, että emme itse edes huomaa mitään väärää tekevämme, mutta jonkun mielestä kuitenkin teemme. Onneksi me saamme jokainen päivä pyyttää Jumalalta syntimme anteeksi Isämeidän rukouksessa, siinä tulee kaikki nekin mitä emme itse edes synniksi ymmärrä.
Kerran eräs kahdeksan vuotias pikkutyttö sanoi minulle, että hän pyytää päivittäin synnit anteeksi Taivaan Isältä, kun voi olla, että on tehnyt tietämättäänkin jotakin joka on Jumalan silmissä synti. Viisas lapsi! Monesti täytyy ihmetellä miten lapset osuvat oikeaan monessa asiassa.
Pääasia että Jumalan edessä kuitenkin olemme vilpittömiä, sillä siinä ei selittelyt auta.
Silti ei kannata kenenkään ihmisen alaisuuteen taipua, mutta anteeksipyyntö kyllä joskus olisi paikkallaan puolin jos toisinkin.
En ole sunilaisten nähnyt kertaakaan pyytävän keneltäkään anteeksi.
Onko niin että mitään ystävällistä ja rakkaudellista ei saisi toisille heidän mielestä osoittaa?
Voiko olla noin rakkaudetonta uskoa, jossa huudetaan enemmän saatanaa, kuin koroitetaan Jeesusta?
Jumala saakoon meitä kaikkia auttaa pois tästä hengellisestä pimeydestä ja viedä omaan kirkkauteensa, niin että silmämme avautuisivat näkemään sen suunnattoman rakkauden, mikä Hänellä on meitä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassamme varattu.
Siunausta päivääsi Devout! Ja kiitos että varoitit "sunilaisuudesta!" Kyllä silmäni alkavat vähitellen avautua. Tervesin, Sirkka Iita.
korjasin vain yhden pienen virheen. Nyt sinä voit sen lukea. Hyvää päivän jatkoa!
Kysymystäsi miettiessäni tuli mieleeni lamppu, josta Raamatussakin puhutaan paljon.
Kun lamppu palaa, siinä loistaa valo, joka näkyy kauas. Mutta kun lampun sammuttaa, tulee pimeys.
Voitaisiinko ajatella, että kun Hengen sammuttaa, tulee myöskin pimeys,nimittäin hengellinen pimeys?
"En ole sunilaisten nähnyt kertaakaan pyytävän keneltäkään anteeksi.
Onko niin että mitään ystävällistä ja rakkaudellista ei saisi toisille heidän mielestä osoittaa?
Voiko olla noin rakkaudetonta uskoa, jossa huudetaan enemmän saatanaa, kuin koroitetaan Jeesusta?"
Totesin jo tuolla Semperille osoittamassani kirjoituksessa, miten perinteinen armeijatyyli jyllää sunilaisuudessa, mitään ystävällisyyttä ja rakkaudellisutta, ei saa "ulkopuolisille" osoittaa. Tylyys on heillä in, ja varmasti pomolta tulee "pyyhkeitä", jos liian inhimilliseksi joku heistä herkeää.
Olet viisas, kun opista onkeesi otit. Minä en ollut kuin välikäsi, lähimmäinen joka välittää..
Siunausta päivääsi.
Koetukset ovat kasvatukseksi. Niistä tulee kiittää Jumalaa. On hyvä että Jumala pitää huolta, niin että Hän nuhtelee ja opettaa lastaan.
...seuraava Sanan paikka, joka muuten piti lisätä
edelliseen vastaukseen sinulle ja kaikille muillekin. Vastaan ja kirjoitan kaikille muuten yleisesti ottaen, ensimmäiseksi ITSELLENI!
Mutta, jos Herran päivä tulee vaikkapa kuoleman
muodossaon se meille, jotka valvomme voitto!
Koska elämme Kristuksessa ja Kristus meissä(Kol.3:3), sillä Kristus on voittanut kuoleman.
On se meillekin voitto, ja oikeastaan ilonaihe:
1.Kor.
15:55 "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
Ajallinen ruumiimme muuttuu tomuksi jälleen. Mutta ylösnousemuksessa saamme kirkastetun
ruumiin, ja Taivaassapa ei tarvitse tämän
pa:n takia kärsiä. Potkaisisin sitä, jos
pystyisin :)
Surussa ja murheessa vaeltaminen on kuin pimeydessä vaeltaisi. Mutta iloinen sydän... millaisen valon se tuokaan koko huoneeseen ja siellä oleville ja etenkin niille, jotka tuohon iloon yhtyvät.
Kristus on maailman valkeus ja vain hän voi antaa todellisen ilon ihmisen sydämeen henkensä kautta.
Itse kun aikoinani olin masennuksen kahleissa, niin silloin todella tuntui, ettei missään loista valo... ei vaikka ulkona olisi aurinko paistanut kuinka kauniisti ja lämpimästi.
"Voitaisiinko ajatella, että kun Hengen sammuttaa, tulee myöskin pimeys,nimittäin hengellinen pimeys? "
Mielestäni kyllä. Jumalan valtakunnan ilosanoma tuo jokaisen sen sanoman uskoneen sydämeen todellisen valon ja tuon valon voimalähde on Jumalan ja Kristuksen rakkaus jokaiseen ihmiseen.
Pelko, ahdistis, masennus, viha, katkeruus ja näiden kaltaiset sammuttavat varmasti hengen lampun.
...olet toiminut paljon Herran välikätenä kaiken
sen saastan paljastamisessa, että haluan rohkaista sinua edelleen paljastamaan kaiken
sen kavaluuden, lihaa miellyttävän kavaluuden,
jota sunilaisuus edustaa. Olet hyvä siinä, koska SF muistaakseni eräässä viestissä mainitsi sinun
olleen ko. harhassa joskus mukana. Sinä omakohtaisesti tiedät, mistä on kyse.
On merkillepantavaa, että saatana, isolla
alkukirjaimella kirjoitettuna vilisee näiden
poloisten kirjoituksissa kuin Jeesus.
Joku on joskus laskenut, kuinka monta kertaa
saatana on mainittu Raamatussa vrt. Jeesus.
En lukuja muista, mutta paholaisen nimi on
joitain kymmeniä kertoja, ja Jeesuksen nimi
olisiko yli 1000x??? Tietääkö kukaan? Sinä??
Hengen sammuttaminen... Hengessä vaeltaminen... jotenkin näen se toisiinsa liittyvinä. Jossakin raamattu sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä. Toisaalla sanotaan, että kun me kokoonnumme yhteen, niin meidän tulisi rohkaista toinen toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin koska ajat ovat pahat. Sellainen jos millainen kokoontuminen varmasti ilahduttaa jokaisen uskovan sydäntä. Mutta jos yhteen kokoontumiset olisivat vain kokoontumista moittimaan ja nuhtelemaan, niin kaikki varmasti murehtuisivat siitä, ainakin siihen asti kunnes olisi taas aika kiittää.
Toisaalta, jos ihminen ei enää vaellakaan hengessä vaan lihassa, niin kuinka silloin Henki voisi loistaa valoaan ympäristöön? Eikö lamppu ole silloin sammunut?
Löytyi 922 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Multahan sinä sen kysyit?
...kysyin vaikkapa sinulta. Siis Jeesus mainittu
912x. Entäpä se vanha kehno saatana?
näkyy jos ihminen vaeltaa lihansa vallassa, eikä Hengessä. Pyhässä Hengessä on rauha, ilo ja vanhurskaus, tottakait se näkyy oikeanlaisena mielennöyryytenä.
Ei kait kokoontumistenkaan ensisijainen tarkoitus ole hyvän mielentuottaminen kaikille ja toisinpäin ei kait kokoontumisten tarkoituksena ole lähteä hakemaan itselle hyvää mieltä muilta? Rakentuminen yhdessä, sen pääasiallinen tarkoitus olisi, antaa mahdollisuus hengelliseen kasvuun, jakamista. Jos kokouksissa ei uskalleta nuhdella, silloin jokin on pielessä. Entä sinusta? Usko ei ole tunteissa, ei siinä mitä muilta ihmisiltä saa.
Löytyi 37 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Saatana* haulla
Löytyi 54 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Jeesus* haulla löytyi.
Löytyi 975 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kirjoitit "Henkeä älkää sammuttako, liittyy ymmärrykseni mukaan, valvomiseen."
Mihin sinä liität valvomisen?
Itse näen valvomisen siten, että vaeltaisin jokainen päivä rakkaudessa. Jos en siinä vaeltaisi sydämeni ilo ja rauha varmasti alkaisi hiipua pikku hiljaa ja lopulta sammuisi ravinnon puutteesta. Kuoleman uneen nukahtaminen Elämässä valvomisen vastakohtana on käsittääkseni juuri sitä, että en vaella enää Hengessä. Se, että raamattu kehottaa täyttymään joka päivä Pyhällä Hengellä on yhtä kuin, että meidän lamppumme palaa kirkkaana pimeän maailman keskellä.
Minusta hyvä nimitys
"vihtahousu"
>>>vanha kehno saatana?
...silloin kun suu ja kynä puhuu Raamatusta, suhde pitäisi olla suurinpiirtein Jeesuksen ja
saatanan välillä sama kuin Raamatussa.
...kuullut sanottavan papin suusta. Nimityksiä on
monia ja moninkertaisia. saatanahan tarkoittaa
suomeksi syyttäjä, ja perkele on yhtä kuin
panettelija. Siis syyttäjä-panettelija...
"onnellisempaa on antaa kuin saada"
Antamaan ja palvelemaan varmaankin tulisi jokaisen pyrkiä. Se, että tekee Jumalan tahdon antaa jo itsessään ihmiselle kaiken mitä ihminen tarvitsee- Hengen ravinnon, joka ravitsee myös sielun ja ruumiinkin.
Mutta on myös uskossaan vielä heikkoja, eivätkä he ole vielä kunnolla juurtuneita Kristukseen, niin heistä minä puhuin tuossa aiemmin(epäselvästi) kun kirjoitin miten toiselta voi ilonkin niin helposti sammuttaa.
Muutama päivä sitten seurailin meidän yksi vuotiaan pikku tytön touhuja, kun hän taapersi iloisena ja uteliaana pitkin olohuonetta tutkien joka nurkan. Vähän väliä hän kiljahti ilosta minulle ja osoitti sormella mitä hän nyt on löytänyt. Ilo oikein säteili hänen kasvoistaan ja silmistään kun hän näytti minulle milloin mitäkin. Sitten hän taapersi äitinsä tietokoneelle ja alkoi tutkimaan sitä. Siinä vaiheessa näytin hänelle sormella, että "ei saa koskea." Ihmeissään hän katsoi minuun ja hetken kuluttua alahuuli väpättäen alkoi surullisena itkemään. Kyllä siinä surullinen olo minullekkin tuli. Jonnin joutava kone ja ei saa koskea. Kaikkee me itsellemme hankimmekin.
Menikö sinulla kauan kun ymmärsit "tahaton synti"
määritelmän?
mulla kun meni, ja Herra ei jättänyt minua tiedottomaan tilaan siitä,
siitä keskustelimme niin kauan että eräs ihminen tuli luokseni ja sanoi että olin loukannut sanoillani häntä,
(hän oli ymmärtänyt väärin tarkoitukseni),
"ja silloin minulle syttyi lamppu päässäni aha tässä se tahaton synti on ja kaikista synneistä on tehtävä parannus".
"Mielestäni kyllä. Jumalan valtakunnan ilosanoma tuo jokaisen sen sanoman uskoneen sydämeen todellisen valon ja tuon valon voimalähde on Jumalan ja Kristuksen rakkaus jokaiseen ihmiseen."
Arvaapa kuuluuko tuo esimerkiksi sunilaisuuteen? Ei muuten kuulu, siellä on vain tuomio ja viha niitä kohtaan, jotka eivät heidän kelkkaansa lähde.
itsestäni voi rakkauttakaan ottaa, se tulee uskosta Jeesukseen. Kun Pyhä Henki vaikuttaa teot. Kun valvoo, eikä nuku, ei Henki sammu. En voi rakkaudesta ihmisiin pumpata itseeni Henkeä millään tavalla.
Rakkaus, tulee uskosta Jeesukseen, se näyy tietysti Hengen hedelminä ulospäin. Rakkaus on Jeesuksen synnyttämää, teen rakkauden tekoja, en itsessäni vaan Jeesuksessa. Oikeanlainen lähimmäisen rakkaus tulee vain ja yksin Jeesuksesta, valvominen on Hänessä pysymistä. Tietysti on monenlaista rakkautta olemista, ei saa sekoittaa ihmismielellä käsitettävää rakkautta, ja Jeesuksesta tulevaa rakkautta toisiinsa. Hengellisessä mielessä, vain Jeesuksesta tulevalla rakkaudella on merkitystä.
meidän tulee olla rakennukseksi toisillemme.
Hieno huomio sinulla arjenkeskeltä. Niinhän se on Jumalan ja meidänkin välisessä suhteessa, joskus Jumala joutuu nuhtelemaan kovastikin, kun emme poloiset aina heti ymmärrä. :)
Menee vähän monimutkaiseksi pohtimiseksi.
Loppujen lopuksi Jumalalla on hyvin yksinkertainen keino saada meidätkin rakastamaan toinen toisiamme.
Kun ihminen yksinään ja yksinäisenä, kaikessa pahassa olossaan ja tuskassaan saa tunnustaa Jumalalle kaiken mikä painaa sydäntä ja mieltä, kaikki pelkonsa ja hätänsä, sydän rikkinäisenä pahoista teoistaan läheisiään ja tuntemattomia kohtaan, kun sen kaiken saa Jumalalle itkeä, vuodattaa vihansa ja katkeruutensa kaikesta siitä pahasta mitä itse on saanut toisten osalta kokea, niin silloin kivuista ja loukkauksista kivettynytkin sydän alkaa jälleen elämään... jälleen kerran Jumalan rakkauden lämpö saa täyttää jää sydämen ja se sulaa ja tulee Elävän veden lähteeksi.
Ei syntinsä tunnustaneen tarvitse enää yrittää rakastaa. Jumala antaa hänelle voiman rakastaa, koska tuon rakastamisen voiman estäneen padot ovat poissa. Jeesuksessa pysyminen on samaa kuin pysyä Elämässä. Jos kuollut ja kivettynyt sydän on tullut eläväksi, silloin me voimme kuulla Totuuden Hengen äänen, joka katsoo rakkauden ja myötätunnun silmin ympärilleen. Silloin sinä kuuntelet sisimmässäsi ilon, rauhan ja rakkauden sanoja puhumassa kanssakulkijoillesi ja tuntemattomille. Ja silloin sinä myös näytät heille tien siihen vapauteen mihin Jumala kutsuu myös heitä.
...olet, sillä valvominen on kiteytettynä oikeastaan pysymistä Kristuksessa, oksana Viinipuussa. Se on pysymistä armon alla. Kun pysymme itse armossa, Viinipuussa kantaen hedelmää, puhdistaa Taivaan Isä meitä, että kantaisimme enemmän hedelmää.
Itseasiassa meidän tulee kasvaa armossa ja Jumamalan Pojan tuntemisessa! Tässäpä kilvoitusta
ja valvomista - ei suorittamista ikääkuin lain
alla, vaan armossa lepäämistä.
PS. Anteeksi, kun sekaannuin keskinäiseen keskusteluunne, mutta tunsin tarvetta sanoa
sanasen. :)
2.Piet.
3:18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
Kasvamisesta tosiaankin on kysymys, niinkuin toit esille. Jumalan ansaitsematon mielisuosio/armo/hyvyys tosiaankin kasvattaa meitä tuntemaan Isä ja Poika ja heidän olemuksensa. Ja hänen kuvansa kaltaisiksi me muutumme mitä enemmän Kristuksen olemus saa meistä sijaa.
"valvominen on kiteytettynä oikeastaan pysymistä Kristuksessa"
Sitä se on minunkin mielestäni. Kristuksessa on se Todellisuus missä Jumalan lapset elävät. Se todellisuus on ilon, rauhan ja vanhurskauden valtakunnassa asumista, joka on jo meidän sisimmässämme muotoa saamassa.
"PS. Anteeksi, kun sekaannuin keskinäiseen keskusteluunne, mutta tunsin tarvetta sanoa
sanasen. :) "
Ihan hyvä kun sanoit. Sano jatkossakin kun siltä tuntuu
ihmistä, mikään ei tapahdu hetkessä. Rikkinäisen ihmisen voi olla vaikea rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Jumalan koulussa on monenlaista opittavaa, ja nähtävää. Jumalan koulussa saa nähdä myös sellaisia puolia itsestään, joita ei siinä hetkessä ole mukava nähdä, mutta jälestäpäin se tuo mukanaan suuren siunauksen.
Sen siunauksen kautta haavat paranevat, ja se näkyy myös ulospäin; kun Jeesus saa tehdä ihmisessä työtänsä, ne Hengen hedelmät alkavat näkyä myös ulospäin.
Samaa mieltä olen kanssasi. Pelastaminen tarkoittaa myös eheäksi tekemistä. Monien itkujen kautta sitä saa kulkea tätä tietä ennenkuin kaikki haavat ovat parantuneet. Toisilla niitä on vain paljon enemmän kuin toisilla. Itselläni niitä haavoja vieläkin riittää vaikka välillä jo aloin kuvittelemaan, että olisin tullut jo täydelliseksi.
Ihmeellisesti Jumala on asioita aina johdattanut eteenpäin. Ja johdattaa. Jumalaan kannatta luottaa... tuntui miltä tuntui. "Oikeamielisen polku on kuin aamun nousu, joka kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään asti."
kasvattaa, tekee Eläväksi; todellakin niinhän se on. Armoon turvaaminen on pysymistä Kristuksessa Jeesuksessa.
Sori, niinhän näköjään miekin tungin teidän väliseen keskusteluun nyt. Teki mieli sanoa tuo asia tuohon :)
että jos jotain kuvittelee, pudotetaan äkkiä maanpinnalle, mutta se on hienoa se, se pitää sydämen nöyränä ja kulun vakaana, on turvallista olla Herran käsivarsilla :)
...että sie 'meidän keskusteluumme' sotkeennut :)
Mutta kun emme ole enää lainalaisia, koska olemme
armosta osalliseksi tulleet ja kuolleet pois
laista elääksemme Herralle sydämen ympärileikkauksen kautta Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhan. Siis lain alta olemme
siirtyneet uuden kasvattajan alaisuuteen, armon.
Tässä meidän on Hengessä ja Totuudessa kasvaminen, sillä vanha ihmisemmehän on erittäin
mieltynyt lainalaisuuteen. Nyt meidän on siis
lapsenkaltaisessa luottamuksessa kaikissa
ahdistuksissa, vajavaisina ei, suorittamalla,
vaan uskon levosta käsin juurruttava enenevässä
määrin armoon. Vanhalle aatulle se on kauhistus,
ikääkuin 'ahdas portti'. Mutta seuraavassa hyvä
Sanan paikka Paavalin kirjeestä Tiitukselle:
2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
2:12 ja KASVATTAA meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Tässä armossa meidän on kilvoitteleminen. Lakihan
kasvatti meidät Kristukseen. Nyt armon 'lain'
kautta levosta käsin armo kasvattaa meitä em.
tavoin. No, olipas teologista slangia... :/
Niinhän se menee kuten sanoit. Itsestään ei kannata liikoja ajatella. Mutta nyt mulle riittää tältä päivältä kirjoittelu. Oli ilo kirjoitella kanssasi. Siitä kiitos sinulle. Toiset askareet odottaa.
Oikein hyvää illan jatkoa. Pysytään Kristuksessa- siinä Todellisessa elämässä, jossa meillä on iankaikkisen elämän.
Teuvon liki parikymmentä vuotta tunteneena ja loppuvuodesta 1992 asti, hänen kansaan yhteyttä pitäneenä. voin sanoa, että jonkin verran asiaa tiedän.
Mielestäni käsite "sunilaisuus" alkoi syntyä vasta loppuvuodesta 2005, kun Teuvo alkoi kirjoittamaan nettiin ja jyrkkä muutos pahempaan tapahtui, kun hän sai muukalainen 4, puolelleen (myöh. ArmiK).
Ennen nettiaikaa Teuvolla ei ollut enää, kuin kaksi ystävää, minä ja eräs toinen. Me ystävät edustimme aika maltillista linjaa, itsestänihän sen voin varmasti sanoa. Silloin Teuvo hyväksyi oman linjani, muistutin häntä tavantakaa liian kiivauden vaaroista.
Ei minun tarvitse sitä "saastaa" paljastaa, siitä Suni pitää itse päivittäin huolen :)
Siinä mielessä pääsit "alkumetreille", mukaan jpp3, kun sunilaisuus on vielä "pientä" ja Jumala sinutkin palstalle lähetti, että pienenä pysyisikin. Tulipalokin on helpoin sammuttaa alussa.
Mitä mieltä olet, selviytyykö arvolla hb 18?
...amen! Mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi
sitä, että Herra voi tulla vaikka tänään henkilökohtaisesti noutamaan yksittäisen ihmisen.
Puhun kuolemasta. Jokainen kuolee. Olemmeko valmiita joka hetki lähtemään?
Ei tarvitse välttämättä odottaa Herran päivää.
Kuolemakin voi korjata pois.
Eräs 20-vuotias nuori nainen sai yllättäen aivoinfarktin, mikä on erittäin harvinaista
ko. ikäryhmässä. Mitään patologista syytä tapahtuneeseen ei löydetty. Näin vain kävi.
Oli ainostaan kysymerkkejä, miksi?
Nuori nainen selvisi täysin ennalleen nopean
ja hyvän hoidon sekä irvokasta kyllä oikean
paikkakunnan ja kellonajan vuoksi inhimillisen
aspektin perspektiivistä
kuolema tulla yllättäenkin, mutta kun on turva Jeesuksessa, se ei ole kuolema vaan elämä. Joka hetki tulee olla valmis, koskaan ei tiedä milloin tulee aika maallinen vaellus lopettaa. Sukupolvet vaihtuvat, vain hetki on elomme täällä maanpäällä.
Se on jotenkin pysäyttävää kun nuori ihminen kuolee, se osoittaa ja havahduttaa huomaamaan elämän lyhyyden täällä maanpäällä.
...ihmisen kuolema pysäyttää. Se pysäyttää kaikki. Silloin he, jotka eivät ole löytäneet
Kristusta, alkavat ajattelemaan tuonpuoleisia.
Tällöin näkisin tilanteen olevan Jumalan puhetta
kadonneille lampaille - etsikkoaikaa.
Ei ollut Jokelan koulusurmakaan sattumaa. Se oli
Herran sallimus, niin raadollislta kuin se kuulostaakin. Mutta jos edes yksi sielu löytäisi
TIEN, TOTUUDEN ja ELÄMÄN sen vuoksi. Puhunko kauheita...Mutta miten pahasti Herran pitää
tätä kansakuntaa ravistella, että se heräisi?
Kun ei hyvällä, niin pahallako Herran pitää
vetää puoleensa, vaikka:
Room.
2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Jostain syystä tuo Roomalaiskirje on yksi lempparikirjeitä Raamatusta väheksymättä muutakaan Sanaa.
niinhän se on, että Herra taivuttaa ja ojentaa. Hän tahtoisi saada ihmiset näkemään Pelastuksen, ihmiset kun ovat monesti niin uppoutuneita maallisiin asioihin ja itseensä, etteivät he muuten näe eivätkä havahdu.