Niin eli nyt puhutaan uhrauksista ja mitkä uhraukset tosiaan ovat suuria ja mitkä pieniä. Kristityillähän on sellainen käsitys, että jeesuksen ja samalla myös jumalan uhraus olisi ollut jotenkin suuri kun jeesus kuoli ristillä, mutta oliko kuitenkaan näin?
Jeesushan tarinan mukaan sikisi pyhästä hengestä ja syntyi kuitenkin ihmisestä, joten hän oli täällä maan päällä vähintäänkin puolijumala. Jumalallista osaa puolustavat myös jeesuksen ihmeteot, joita ei olisi voinut toteuttaa pelkkä ihminen.
Jeesus sitten kuoli ristillä noin 30 vuotiaana elettyään esimerkillisen elämän. Samalla myös jumala menetti poikansa hetkeksi, kunnes jeesus ilmestyi taivaaseen. Oliko tämä nyt sitten suuri uhraus jumalalta tai jeesukselta?
Ei ollut. Jumala pystyisi luomaan itselleen halutessaan niin paljon poikia kuin vain haluaa, joten yhden uhraaminen ei tunnu missään. Jeesushan ei myöskään kuollut vaan pääsi taivaaseen jumalan vierelle, joten jeesuksen todellinen uhraus oli vain se, että hän eli täällä maailmassa normaalia lyhyemmän elämän ja koki normaalia brutaalimman kuoleman. Myöskään esimerkillisen elämän eläminen ei jeesukselle tuottanut suuria vaikeuksia, koska hän oli lähes jumala. Palkintona tästä jeesus kuitenkin sai miljardien ihmisten ihailun ja ikuisen elämän paratiisissa.
Uhraus oli siis sekä jumalalta että jeesukselta minimaalinen, koska kukaan ei edes oikeasti kuollut, joten miksi sitä pitää hehkuttaa?
**********
Entäpä hihhuli, joka elää askeettisen elämän, jotta pääsisi taivaaseen tai posauttaa itsensä bussissa päästäkseen taivaaseen naimaan neitsyitä ikuisesti? Heidänkään uhrauksensa eivät ole suuria, koska he tekevät uhrauksensa tietäen, että saavat äärettömän suuren palkinnon. He kärsivät täällä maailmassa lyhyen ihmis-iän tai tuhoavat elämänsä, saadakseen palkinnoksi ikuisen elämän paratiisissa, siispä uhraus on palkintoon verrattua mitätön.
Esimerkiksi kävisi vaikka tapaus, jossa joku kaveri ehdottaa sinulle, että jos heität ainoan eurosi kaivoon, niin hän antaa sinulle miljardi euroa tilalle. Eihän tällöinkään yhden euron uhraaminen ole mitään suureen palkintoon verrattuna.
**********
Nyt siis seuraakin asian pihvi. Entäpä sitten uskonnoton, joka kuolee roviolla aatteensa vuoksi? Hän kuolee tietäen, että kuoleman jälkeen ei ole enään mitään ja hänen ainoa elämänsä loppuu tähän. Kuitenkin hän valitsee kuoleman, koska hän haluaa, että tulevien sukupolvien ei tarvitsisi elää valheessa. Hän siis kuolee puhtaasti aatteensa vuoksi tietäen, että hän ei saa kuolemansa jälkeen mitään palkintoa, vaan palkinnon saavat hänen jälkeensä elävät ihmiset.
Tämä uhraus oli äärettömän suuri. Henkilö uhrasi kaiken mitä hänellä on, eli koko elämänsä tietäen, että siitä ei seuraa hänelle mitään palkintoa. Hän kuoli muiden vuoksi, eikä ollenkaan itsensä.
**********
Siispä tuli osoitettua, että uskonnoton pystyy aidosti hyvään tekoon kun taas uskovaisen tekojen takana saattaa olla pelkkä toivo myöhemmästä palkinnosta. Uskovaisen uhraukset ovat usein palkinnon tavoittelun vuoksi tehtyjä kun taas uskonnottomalle ei tämän elämän jälkeen ole palkintoja luvassa, joten hyvien tekojen on hänellä tultava suoraan sydämestä.
Jeesushan tarinan mukaan sikisi pyhästä hengestä ja syntyi kuitenkin ihmisestä, joten hän oli täällä maan päällä vähintäänkin puolijumala. Jumalallista osaa puolustavat myös jeesuksen ihmeteot, joita ei olisi voinut toteuttaa pelkkä ihminen.
Jeesus sitten kuoli ristillä noin 30 vuotiaana elettyään esimerkillisen elämän. Samalla myös jumala menetti poikansa hetkeksi, kunnes jeesus ilmestyi taivaaseen. Oliko tämä nyt sitten suuri uhraus jumalalta tai jeesukselta?
Ei ollut. Jumala pystyisi luomaan itselleen halutessaan niin paljon poikia kuin vain haluaa, joten yhden uhraaminen ei tunnu missään. Jeesushan ei myöskään kuollut vaan pääsi taivaaseen jumalan vierelle, joten jeesuksen todellinen uhraus oli vain se, että hän eli täällä maailmassa normaalia lyhyemmän elämän ja koki normaalia brutaalimman kuoleman. Myöskään esimerkillisen elämän eläminen ei jeesukselle tuottanut suuria vaikeuksia, koska hän oli lähes jumala. Palkintona tästä jeesus kuitenkin sai miljardien ihmisten ihailun ja ikuisen elämän paratiisissa.
Uhraus oli siis sekä jumalalta että jeesukselta minimaalinen, koska kukaan ei edes oikeasti kuollut, joten miksi sitä pitää hehkuttaa?
**********
Entäpä hihhuli, joka elää askeettisen elämän, jotta pääsisi taivaaseen tai posauttaa itsensä bussissa päästäkseen taivaaseen naimaan neitsyitä ikuisesti? Heidänkään uhrauksensa eivät ole suuria, koska he tekevät uhrauksensa tietäen, että saavat äärettömän suuren palkinnon. He kärsivät täällä maailmassa lyhyen ihmis-iän tai tuhoavat elämänsä, saadakseen palkinnoksi ikuisen elämän paratiisissa, siispä uhraus on palkintoon verrattua mitätön.
Esimerkiksi kävisi vaikka tapaus, jossa joku kaveri ehdottaa sinulle, että jos heität ainoan eurosi kaivoon, niin hän antaa sinulle miljardi euroa tilalle. Eihän tällöinkään yhden euron uhraaminen ole mitään suureen palkintoon verrattuna.
**********
Nyt siis seuraakin asian pihvi. Entäpä sitten uskonnoton, joka kuolee roviolla aatteensa vuoksi? Hän kuolee tietäen, että kuoleman jälkeen ei ole enään mitään ja hänen ainoa elämänsä loppuu tähän. Kuitenkin hän valitsee kuoleman, koska hän haluaa, että tulevien sukupolvien ei tarvitsisi elää valheessa. Hän siis kuolee puhtaasti aatteensa vuoksi tietäen, että hän ei saa kuolemansa jälkeen mitään palkintoa, vaan palkinnon saavat hänen jälkeensä elävät ihmiset.
Tämä uhraus oli äärettömän suuri. Henkilö uhrasi kaiken mitä hänellä on, eli koko elämänsä tietäen, että siitä ei seuraa hänelle mitään palkintoa. Hän kuoli muiden vuoksi, eikä ollenkaan itsensä.
**********
Siispä tuli osoitettua, että uskonnoton pystyy aidosti hyvään tekoon kun taas uskovaisen tekojen takana saattaa olla pelkkä toivo myöhemmästä palkinnosta. Uskovaisen uhraukset ovat usein palkinnon tavoittelun vuoksi tehtyjä kun taas uskonnottomalle ei tämän elämän jälkeen ole palkintoja luvassa, joten hyvien tekojen on hänellä tultava suoraan sydämestä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ytimeen. nyt uskikset kijluu ja ulvoo että eihän se nuin mee, mutta kun se MENEE! :D
et saa kuin korkeintaan "jeesus on herra" vastauksia.
tähän voisin myös laittaa miettimisen aihetta, kun olet selvästi asiaa pähkäillyt.
kun tää jesse kuoli niin jospas se "puoli?"jumala ei mennytkään "uhrauhsensa"(jota minäkin pidän turhana) jälkeen taivaaseen vaan joutuikin helvettiin saatanan kidutettavaksi? siinä olis sentään "vähän" uhraus meininkiä.
siitä taas tulemme väistämättä seikkaan että nuo kiihkohihhulit(hellareiksikin nimetyt) palvovatkin saatanallista puolijumalaa.
vai mites se meni?
jessestä. huomioitava asia myös, että jesse olisi oikeastikin pelkkä puolijumala eli saatana itse. siihenhän löytyy myös raamatusta viittauksia. ja tämä uskovaisten "taivaan hyvän" tavoittelu voisikin isäjumalan nimissä ollakin ihan oikein, kun ainahan he mainostavat saatanan "hallitsevan" maanpäällä.
tämä jessehän teki vain maallista hyvää ihmisille parantamalla heidän maallisia vaivojaan ym.
eikö sekin jo enteile itseään perkelettä?
noniin kohta tulee ryöppy uskis sontaa taas.
tiedoksi vaan että mulla on oikeus kyseenalaistaa ihan mitä vain ja tutkia asioita muiden kanssa ilman että mikään savonarola tulee antamaan typerää mölinäkommenttiaan tähän.
tärkeintä on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, jota uskon sinunkin sisimmässäsi kaipaavan. Siunausta etsintääsi. Lue sanaa! :)
pysy vaan neljän seinän sisällä ja lue ainoastaan raamattua ja rukoile kaikki päivät, senkin sokea pässi!
tervehtii sinua!
Hieno kirjoitus:)
*kiittää ja kumartaa*
suuri uhraus. Tämän maailman ruhtinaan temmellyskentälle. Josta Hän voisi pelastua takaisin pelkästään 100%:lla onnistumisella. vastustaja pisti tietenkin parhaat voimansa peliin ja hävisi. Pelin ehtoina oli, että Hänen häviönsä myötä Hänelle lähtö manalaan ja voiton myötä pelastus kelle Hän vaan tahtoo.
Jumala on kaikkivoipa. Hän voittaa pelin kuin pelin halutessaan.
Jatkakaa samaan malliin. Verratkaa ajatuksianne Uuteen testamenttiin, etsikää ja pähkäilkää. Näitä on ainakin erittäin mukava lueskella, näitä analyysejä Jeesuksen uhrista ja jumaluudesta. Babustiksen kirjoitus alkoi jo muistuttamaan teosofisia ajatuksia Kristuksesta ja konnakin viittasi gnostilaiseen ajatteluun tai tulkintaan kristinuskosta.
Jatkakaa kaivamista, kyllä se sieltä vielä löytyy jollekin....
Jeesus ei kuollut kenenkään puolesta, koska jeesus ei kuollut, vaan nousi kuolleista.
Alentais itseesi ja ottais orjan muodon ja menis roskixeen elämään jo vauvasta alkaen? Vaikka hän tietäis ennen syntymästä että hän hovissa voi porskuttaa kaikessa loistossa kaikien saatannallisten ihailtavax ja riemuun? Olisko se olut uhraus kun hän vaihtaa kruunun pultsarikruunun kaikkien pilkkattavax? Ja orjatappurakruunun hän tiesi tulevan?
Kuules Savonarola, kyllä sinunlaisesi ateistin ajatukset ovat melko vaikeasti tulkittavia?
Mahtavaxi ? Mikä nyt niin vaikea tossa vertauxessa ollut?
Jaaha.
Ruotsin kuningas olikin/on ihminen.
Ei Ruotsin kuningas ole Jumala.
Ihmisellä ei ole tietoa siitä että pääsee kuolemansa jälkeen taivaaseen/autuuteen.
Jeesuksella oli.
Minäkin olen nukkunut soutuveneessä, vaikka olis ollut bemarin takapenkki tarjolla ;))))
>Nyt siis seuraakin asian pihvi. Entäpä sitten uskonnoton, joka kuolee roviolla aatteensa vuoksi? Hän kuolee tietäen, että kuoleman jälkeen ei ole enään mitään ja hänen ainoa elämänsä loppuu tähän. Kuitenkin hän valitsee kuoleman, koska hän haluaa, että tulevien sukupolvien ei tarvitsisi elää valheessa. Hän siis kuolee puhtaasti aatteensa vuoksi tietäen, että hän ei saa kuolemansa jälkeen mitään palkintoa, vaan palkinnon saavat hänen jälkeensä elävät ihmiset.
Tämä uhraus oli äärettömän suuri. Henkilö uhrasi kaiken mitä hänellä on, eli koko elämänsä tietäen, että siitä ei seuraa hänelle mitään palkintoa. Hän kuoli muiden vuoksi, eikä ollenkaan itsensä.>
Kuka ja minkä vuoksi joku on tällä tavalla valinnut kuoleman ja 'uhrannut' itsensä, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitse elää valheessa? Ja mikä se valhe on?
Copernicus joka sai häkkiä ja hänen edeltäjänsä joka sai roviota?
Eiväthän he vapaaehtoisesti valinneet kuolemaa, jotta "tulevien sukupolvien ei tarvitsisi elää valheessa".
He valitsivat tutkimustensa takana pysymisen ja totuuden puhumisen vaikka se johti kuolemaan. Ja miksi? Huvikseen? Ihan siitä silkasta vastaanväittämisen riemusta? Eikö?
Ehkäpä siksi että totuus on totuus ja sitä ei saa lakaista maton alle niinkuin kirkko tahtoi.
***
http://en.wikipedia.org/wiki/Giordano_Bruno
Hän olisi voinut olla hiljaa ja jäädä henkiin.
kristityt ovat menneet kuolemaan vaikka olisivat voineet välttää kuoleman kieltämällä Kristuksen.
"menneetkään" sinne kuolemaan pyyteettömästi vaan itsekkäästi taivaspaikan toivossa.
Ei, vaan he menivät totuuden puolesta kuolemaan, koska eivät voineet kieltää totuutta.
Puheet uskovien itsekkäistä taivaspaikkojen kärkkymisistä ovat vain ateistien omia harhoja. Miten ihmeessä ihmiset, jotka luonnostaan ovat vastoin kaikkia jumalia noin yleensä, saavat päähänsä keksiä tarinaa jonkun yliluonnollisen henkilön sovituksesta ja sen myötä taivaspaikan saamisesta?
Usko ei ole taivaspaikan kärkkymistä vaan uskon yhteyttä ihmisen luojaan, joka usko vaihtuu aikanaan selväksi näkemiseksi. Nyt me näemme kuin kuvastimessa, sanotaan sanassa; meillä on tieto ja kokemuksiakin luojastamme, mutta suurin osa elämästä kuitenkin vaelletaan uskossa.
Mutta taisit hävitä väittelyn, turha enää yrittää väittää vastaan jos et kerran oikein pysty.
Uskovien martyyri kuolemat eroavat ateistien vastaavista juuri siinä että uskovat luulevat että heitä palkitaan siitä.
Mutta kuka palkitsee ateistin jos hän kuolee pitäessään totuudesta kiinni?
Mikä ihmeen väittelyvoitto?
Siis onko nyt taas ateistin mielestä osoitettu että henkimaailman jutut on huuhaata, kun hän luulee saaneensa väittelyvoiton uskovasta?
Mistä sinä tiedät mitä uskovat marttyyrit ajattelevat kuolemansa hetkellä?
Yhtä tiukkana totuuden puolesta kuin ateisti seisoo omansa, niin seisoo uskovakin tietämänsä totuuden puolesta.
>Mutta kuka palkitsee ateistin jos hän kuolee pitäessään totuudesta kiinni?>
Jumala hänet 'palkitsee', vaikka ateisti ei sitä uskokaan.
Pilkka ei tosiasioita saa olemattomiksi.
nyt väittää, että taivaspaikka ei kuulu kristilliseen oppiin, vai mitä ihmettä jankkaat selvän asian ympärillä?
Kyllä koko TARINA on varsin heppoisella pohjalla.
>Siispä tuli osoitettua, että uskonnoton pystyy aidosti hyvään tekoon kun taas uskovaisen tekojen takana saattaa olla pelkkä toivo myöhemmästä palkinnosta. >
Lähinnä osoitit vain oman tietämättömyytesi siitä, mitä Jeesus tekee ihmisille.
ihmisille maallisia asioita, kuten esim. parantaa niin silloinhan se on saatana. ei taivas asiat kuulu maan päälle.
käkytkö sinäkin itsekkäästi taivaspaikkaa?
se ei ollut sen kummempi uhraus,kun että meistä joku kuolisi ystäviensä tähden. Eli heidän jotka merkitsee henkilölle paljon..uskontoon en liitä Jeesus nimistä miestä lainkaan..oli vaan joku aikansa psykologinen kikkailija ja filosofi,jolle oli helppoa juksata muita uskomaan juttujaan..Ja sitä kautta kaikki fuulaan menneet keksivät uskonnon.
Ensinnäkin:Jeesuksen "uhri" EI ollut välttämätön.Kukaan ei olisi voinut vaatia sitä Jumalalta.Jumala vai päätti "näin".Toisinkin olisi voinut olla.
Kun joku uhraa jotakin,niin se yleensä ymmärretään niin,että joku luopuu (=uhraa) jostakin tai menettää jotakin pysyvästi ja peruuttamattomasti,ilman takaisin saaminen mahdollisuutta.
Kun Jumala "uhrasi" Poikansa,niin Hän EI menettänyt mitään.Jeesus EI myöskään itse menettänyt mitään.
Isä sai Poikansa ja Poika Isänsä.Kukaan EI kokenut mitään menetystä.