Ei voitane kiistää, etteikö menneisyydessä naisia olisi sorrettu ja kohdeltu epätasa-arvoisesti miehiin nähden vaikkapa eväämällä naisilta opiskelumahdollisuudet ja edellyttämällä naiselta miespuolista holhoojaa jne. jne.
Naisten emansipaatio on ollut merkittävä ja on vaikea kuvitella montaakaan yhteiskunnallista muutosta, jotka olisivat edenneet yhtä nopeasti, kuin miesten ja naisten välinen tasa-arvokehitys. Vaikka naiset ovat edelleen jäljessä joillain yhteiskunnan alueilla, ovat he ryhmänä edellä miehiä monilla alueilla, niin, että useimpien ihmisten mielestä summittainen tasa-arvo on Suomessa saavutettu.
Vaikka mies saa edelleen samasta työstä samalla kokemuksella viitisen prosenttia korkeamman palkan, toisaalta miesten on pakko edelleen suorittaa asevelvollisuus, mikä merkitsee noin kolmen prosentin elämänaikaista tulonmenetystä.
Vaikka yritysjohtajista noin viisi kuudesosaa on edelleen miehiä, on toisaalta asunnottomista miehiä yhdeksän kymmenesosaa.
Naiset ovat raskaana ja synnyttävät sekä vastaavat lastenhoidosta enemmän, mikä johtaa keskimäärin heikompiin työansioihin, mutta toisaalta miehen elinvuosi on naisen vuoteen nähden vain 10,8 kuukautta, jolloin naisten huonommista elämänikäisista palkkatuloista kompensoituu (miesten maksamana) eläketurvana elämän loppuvaiheissa.
Vaikka yliopistojen (vanhenevassa) korkeammassa professorikunnassa on edelleen miehillä yliedustus, lukioiden ja yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista jo kaksi kolmasosaa on naisia (ja professorikunnassakin heidän osuutensa lisääntyy).
Puolisonsa surmanneista neljä viidesosaa on miehiä ja törkeistä pahoinpitelijöistäkin yli kaksi kolmasosaa, toisaalta ylivoimaisessa enemmistössä pienen lapsen surmatapauksissa surmaaja on oma äiti...
Listaa voisi jatkaa pidempäänkin, mutta kaikesta näkee, että naissukupuolen syrjiminen on vähentynyt ja naisten asema on parantunut vauhdilla ja toisilla mittareilla naisilla meneekin yhteiskunnassamme jo miehiä paremmin ja toisilla ei...
Äänekkäimmät tasa-arvovaatimukset ja eriarvoisuuden osoittelut tuntuvat tulevan nuorehkoilta, todennäköisesti varsin vähän epätasa-arvoa todellisuudessa kokeneilta naisilta, kuin vanhemmilta naisilta, jotka todennäköisemmin ovat joutuneet kokemaan epätasa-arvoistavampaa kohtelua. Miesten tasa-arvo-ongelmat leimataan feminististen naistoimittajien taholta merkityksettömiksi ja niihin huomiota kiinnittävät miehet lillukanvarsiin takertuviksi "itkijämiehiksi", jotka yrittävät sumentaa huomiota AINOASTA OIKEASTA tasa-arvo-ongelmasta - miesten naisiin kohdistamasta alistamisesta.
Onko siis (ainakin osalla feministeistä) tavoitteena ei ainoastaan tasa-arvon saavuttaminen, vaan sorrettujen valtaannousu ja hyvityksen saaminen aiempien naissukupolvien kokemasta vääryydestä ja alistamisesta ?
Naisten emansipaatio on ollut merkittävä ja on vaikea kuvitella montaakaan yhteiskunnallista muutosta, jotka olisivat edenneet yhtä nopeasti, kuin miesten ja naisten välinen tasa-arvokehitys. Vaikka naiset ovat edelleen jäljessä joillain yhteiskunnan alueilla, ovat he ryhmänä edellä miehiä monilla alueilla, niin, että useimpien ihmisten mielestä summittainen tasa-arvo on Suomessa saavutettu.
Vaikka mies saa edelleen samasta työstä samalla kokemuksella viitisen prosenttia korkeamman palkan, toisaalta miesten on pakko edelleen suorittaa asevelvollisuus, mikä merkitsee noin kolmen prosentin elämänaikaista tulonmenetystä.
Vaikka yritysjohtajista noin viisi kuudesosaa on edelleen miehiä, on toisaalta asunnottomista miehiä yhdeksän kymmenesosaa.
Naiset ovat raskaana ja synnyttävät sekä vastaavat lastenhoidosta enemmän, mikä johtaa keskimäärin heikompiin työansioihin, mutta toisaalta miehen elinvuosi on naisen vuoteen nähden vain 10,8 kuukautta, jolloin naisten huonommista elämänikäisista palkkatuloista kompensoituu (miesten maksamana) eläketurvana elämän loppuvaiheissa.
Vaikka yliopistojen (vanhenevassa) korkeammassa professorikunnassa on edelleen miehillä yliedustus, lukioiden ja yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista jo kaksi kolmasosaa on naisia (ja professorikunnassakin heidän osuutensa lisääntyy).
Puolisonsa surmanneista neljä viidesosaa on miehiä ja törkeistä pahoinpitelijöistäkin yli kaksi kolmasosaa, toisaalta ylivoimaisessa enemmistössä pienen lapsen surmatapauksissa surmaaja on oma äiti...
Listaa voisi jatkaa pidempäänkin, mutta kaikesta näkee, että naissukupuolen syrjiminen on vähentynyt ja naisten asema on parantunut vauhdilla ja toisilla mittareilla naisilla meneekin yhteiskunnassamme jo miehiä paremmin ja toisilla ei...
Äänekkäimmät tasa-arvovaatimukset ja eriarvoisuuden osoittelut tuntuvat tulevan nuorehkoilta, todennäköisesti varsin vähän epätasa-arvoa todellisuudessa kokeneilta naisilta, kuin vanhemmilta naisilta, jotka todennäköisemmin ovat joutuneet kokemaan epätasa-arvoistavampaa kohtelua. Miesten tasa-arvo-ongelmat leimataan feminististen naistoimittajien taholta merkityksettömiksi ja niihin huomiota kiinnittävät miehet lillukanvarsiin takertuviksi "itkijämiehiksi", jotka yrittävät sumentaa huomiota AINOASTA OIKEASTA tasa-arvo-ongelmasta - miesten naisiin kohdistamasta alistamisesta.
Onko siis (ainakin osalla feministeistä) tavoitteena ei ainoastaan tasa-arvon saavuttaminen, vaan sorrettujen valtaannousu ja hyvityksen saaminen aiempien naissukupolvien kokemasta vääryydestä ja alistamisesta ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tosiaan, nyt kun mainitsit. Yllättävän paljon samankaltaisuuksia toisten hourupääpalstojen kanssa, jota on tullut seurailtua viihde-mielessä. Esimerkiksi Karjalan palautus..