Miksi sokeri/rasvariippuvuus on lähes tabu lihavien keskuudessa? Ko. sairaus johtaa lihavuuteen, koska henkilö ei pysty kontrolloimaan syömisiään. Peliriippuvuus tai nettiriippuvuus ovat avoimia käsitteitä, mutta kun riippuvuus ruokaan otetaan esille, vedetään herne nenään. Tämä on sääli, sillä lihavia pystyttäisiin hoitamaan tehokkaasti mielenterveyspuolella oikeiden asiantuntijoiden parissa. Minusta on suorastaan epäinhimillistä, että sairaanloisen lihaville henkilöille ei anneta mielenterveysapua, vaikka ruokariippuvuuden aiheuttamat aivokemialliset vieroitusoireet ovat verrattavissa huumeriippuvuuteen, kuten myös missä tahansa vakavassa riippuvuustapauksessa.
Toinen asia, mikä on täysin sairasta, ovat nämä vatsalaukkuun kohdistuvat leikkaushoidot. Tilanne on sama kuin uhkapelipeliriippuvaiselta leikkattaisiin kädet, jotta hän ei voi pelata pokeria. Jumalauta, herätkää nyt ihmiset! Käyttäkää oikeuttanne mielenterveyshoitoon. Riippuvuusairauksiin on jo olemassa kehitysasteella olevia lääkkeitä ja sitä pystytään hoitamaan tehokkaasti psykoterapian avulla.
Toinen asia, mikä on täysin sairasta, ovat nämä vatsalaukkuun kohdistuvat leikkaushoidot. Tilanne on sama kuin uhkapelipeliriippuvaiselta leikkattaisiin kädet, jotta hän ei voi pelata pokeria. Jumalauta, herätkää nyt ihmiset! Käyttäkää oikeuttanne mielenterveyshoitoon. Riippuvuusairauksiin on jo olemassa kehitysasteella olevia lääkkeitä ja sitä pystytään hoitamaan tehokkaasti psykoterapian avulla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mielenterveys puolla ei pystytä hoitamaan edes osaa porukasta.En tiedä ainottakaan kuka olisi saanut avun sieltä mitä auttaa täysin vieraalle jutella jota ei pätkääkään kiinnosta toisten asiat kunhan palkkansa saavat.
Olet nyt kyllä ihan väärässä. Tiedän mistä puhun, en selittele enempää. Jos haluaa esim. psykoterapiahoitoa, on turha mennä valittamaan terveyskeskuslääkärille. Heillä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta.
Kannattaa tilata aika yksityiseltä psykiatrilta ja sitä kautta saada Kelaan lähete terapian tarpeesta. Kela joko myöntää tai ei myönnä, omalla kohdallani myönsi maksipituuden eli kolme vuotta terapiaa.
Harvoin pelkkä lääkehoito auttaa, tarvitaan myös turvallinen terapeutti auttamaan, joita löytyy yksityispuolelta. En ole mikään rikas pohatta, mutta senttiäkään en kadu terapiakuluista. Eihän se ilmaista ole, mutta Kela korvaa osan hoidosta. Ei tässä maailmassa mitään muutakaan saa ilmaiseksi, miksi ei kannattaisi satsata itseen?
yksityispuolelle ja silloin apu jää saamatta niin se on.Käynti n.100e/krt 4 kertaa/kk on 400 euroa.
Kovat tulot täytyy olla jotta on tuollainen summa laittaa kiinni.
Eihän sitä riippuvuutta kukaan kiellä! Kyllähän sen nyt jokainen lihava tietää, että hommassa on kyse jostain ihan muusta kuin tahdonlujuuden puutteesta. Tietää, ettei se ole mikään järjen asia. Muutenhan sitä ei syötäisi liikaa.
Mielenhoitopuoli on aivan oikea osoite silloin kun apua hakee. Mutta kerropa, kuinka moni muu riippuvainen sieltä todellisuudessa saa avun? Moniko juoppo jättää juomisen siellä käyntien vuoksi? Yms. Taitaa olla aika vähäistä. Lisäksi tilannehan on se, ettei sinne pääse muutkaan apua tarvitsevat, koska resurssit ei riitä.
Ja miksi ihmeessä ei saisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, josta vain apua löytyy. Laitetaanhan juopoillekin antabuskapseleita ihon alle. Miksi leikkaus apukeinona olisi jotenkin vähemmän hyväksyttävä? Eikö se ole yhtä jaloa saada paino putoamaan niin? Onko se liian helppoa, vai mistä kiikastaa? Jos leikkaus todella auttaa pudottamaan painoa, niin miksi ihmeessä sitä ei käytetä. Ei se tule sen kalliimmaksi kuin vuosikausien terapiakaan. Tottakai leikkauksessa on ongelmansa, eikä itse riippuvuustauti sillä parane, mutta kuitenkin. Onhan se nyt tyhjää parempi, paljon parempi.
Kaikki lihavat (suurin osa) ei kärsi mielenterveysongelmista.
Useat lihavat on olleet laihoja nuorena mutta painoa kertyy pikkuhiljaa vuosien saatossa ilman että kyseiset henkilöt söisivät epäterveellisesti tai edes paljoa ruokaa. Meitä on myös jotka olemme lapsesta saakka olleet tukevia ja olemme syöneet "normaali" ruokaa
Tietysti on niitäkin jotaka syö epäterveellisesti.
-Syövät roskaruokaa.
-Syövät rasvaistaruokaa
ÄLKÄÄ niputtako kaikkia lihavia mielenterveysongelmista kärsiviksi roskaruuan syöjuksi.
No eivät tietenkään sellaiset ihmiset ole ongelmaisia, joille paino tulee hiipien, kilo tai kymmenenkin. Mutta tuskinpa sentään olet sitä mieltä, että esimerkiksi 160-senttinen ja 140 kiloinen ihminen on terve? Tällaisiakin on. Ja kyllä näissä tapauksissa kyse on useimmiten mielenterveydellisestä ongelmasta. Masennuksesta, ahmimishäiriöstä tms.
Olen 53v ja 152 cm ja 96 kg ja lääkärin kirjasi habitus obeesi. Olin lapsena jo tukeva. Laihdutin 18v 60kg->50kg, 30 vuotiaana painoin 66kg, 40 vuotiaana 92kg ja nyt 96 kg. Eikä minulla ole mielenterveysongelmaa. Ongelma minusta on jos lihavat laitetaan "yhteen" muottiin. Koska olen aina ollut tukeva, olen "kasvattanut" lapseni syömään vain terveellistä ruokaa. Poikani on laiha mutta tyttäreni on perinyt "minut". Vielä hän ei ole lihava mutta taipumus on. Eli tiedän jo työnikin puolesta terveellisestä ruuasta mutta se ei estä minua lihomasta. Tosin en tunne itseäni sairalloisen lihavaksi mutta kylläkin lihavaksi. Eikä minua yhtään auta jos joku tulee "aukomaan" päätään. Onneksi nykyaikana terveydenhuollossa osataan, ainakin meillä, suhtautua asiallisesti lihaviin.
Kirjoitit ehkä hiukan provosoivasti, mutta perusasiassa olen kanssasi samaa mieltä. Minua kauhistuttaa tämä, että pantaleikkaukset sun muut nähdään oikotienä onneen ja nopeaan laihtumiseen. Laihtuminen, ja etenkin painonhallinta jatkossa vaatii sitoutumista pitkäjänteiseen projektiin. Se on koko elämän mittainen missio.
Suurimmassa osassa sairaalloisen lihavuuden takana on mielenterveydellisiä ongelmia. Mitä ihmettä sillä voitetaan, että hoidetaan lyhyellä tähtäimellä kroppaa kuntoon? Jos ongelmien syyhyn ei paneuduta, niin ne eivät parane pysyvästi. Ne uusiutuvat.
Lääkärit kyllä nettoavat ihan kivasti leikkauksista, laihdutuslääkkeistä sun muista. Eli mikäli ihminen haluaa lihottaa entisestäänkin lääkäreiden pankkitilejä (jotka muuten eivät ole tyhjiä, toisin kuin monen potilaan), niin siitä vaan. Kannattaa kuitenkin ensin miettiä.
Ahmimishäiriöstä (BED) kärsivän ihmisen laittaminen leikkaukseen on suoranaista hulluutta. En suostu uskomaan kenenkään vastuuntuntoisen ja ammattitaitoisen lääkärin toimivan niin. Ahmimishäiriö ainakin pitää sulkea pois, ennen kuin aletaan veitsihommiin.
Minusta on ihan kohtuullista viettää vuosi vaikkapa sairaalan yhteydessä toimivissa laihdutusryhmissä ja kokeilla kaikkea perinteistä laihdutusta ENNEN kuin aletaan edes puhua leikkauksista. Jos siinä vuodessa ei tapahdu mitään, niin katsotaan sitten uudestaan. BMI 40 kai on rajana leikkaukseen. Mutta näissäkin tapauksissa ensin olisi kokeiltava perinteiseen malliin.
Ja terapiaa lisäksi. Kaikki nimittäin todellakin lähtee korvien välistä. Ja laihtujan motivaatio on arvioitava huolellisesti. On aivan turhaa tehdä leikkauksia ja hoitoja, jos ihminen ei ole niissä "kybällä" mukana. Ja toisaalta jos oma halu laihtua on suuri - mihin sitten tarvitaan leikkaustakaan...?
Uusimmassa Duodecim-lehdessä näkyy olevan artikkeli aiheesta:
Numerossa 4/2008
Sairaalloisen lihavuuden kirurginen hoito
Lihavuuden leikkaushoito on aiheellinen, kun potilaan painoindeksi on yli 40 kg/m2 tai yli 35 kg/m2, jos lihavuuteen liittyy merkittävä liitännäissairaus. Sairaalloisen tai vaikean lihavuuden kirurginen hoito pienentää potilaiden painoa keskimäärin 40 kg tai 61 %. Tyypin 2 diabetes paranee usein kokonaan, ja useimmiten paranevat myös uniapnea, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja verenpainetauti. Kirurgisen hoidon pitkäaikaistulokset ovat hyvät ja vakavat komplikaatiot harvinaisia.
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/dlehti2.koti