Olisi palstan aiheeseen liittyen se, että saataisiin kunnollinen keskustelu aikaan evoluution faktoista ja havainnoista, tai niiden puutteista.
Kromosomeissa tapahtuvat mutaatiot ovat ymmärtääkseni niitä muutoksia, jotka sitten lopulta kasaantuessaan muuttavat koko geeniä.
Kromosomeissa tapahtuvien mutaatioiden takia kromosomit voivat siis pilkkoutua (katketa?), tuhoutua (delete?), monistavat (tekee kopion?) ja yhdistävät (liittää yhteen 2kpl?)
Mikä näistä muutosmahdollisuuksista saa aikaan parhaan mahdollisuuden tulla "hyödylliseksi" mutaatioksi?
Varmaa tämä on mahdoton kysymys ja vastaus voisi olla, että ensin kaksi kromosomia yhdistyy, sitten se pilkkoutuu erikohdasta ja vielä monistuu lopuksi. Yksi mutaato ei tietenkään voi saada aikaan kuin esimerkiksi yhdistymisen.
Tarkoitetaanko tällä kromosomien muutoksilla tai niiden ketjuilla informaation lisääntymistä?
Emäsparit ovat ilmeisesti tärkeässä osassa, kun puhutaan muutoksista DNA:ssa ja kromosomeissa. Eikös emäsparit ole juuri niitä, mistä osittain DNA rakentuu?
Siis rakennuspalikat menevät sekaisin ja saavat aikaan toisenlaisen lopputuloksen tai ylipäätään mahdollistavat sen.
Mutta.. mutta.. minua vaivaa kokoajan se lisääntyvä informaatio.
Viidestä lapsesta jokainen rakentaisi samoista legoista erilaisen lopputuloksen. Lisäinformaatio on rakentajissa (lapsissa), ei leegoissa.
Legopalikoita voi kylläkin liimata yhteen ja pilkkoa pienemmiksi. Voisiko tätä uusien palikoiden rypästä kutsua kasaksi lisääntynyttä informaatiota?
Kromosomeissa tapahtuvat mutaatiot ovat ymmärtääkseni niitä muutoksia, jotka sitten lopulta kasaantuessaan muuttavat koko geeniä.
Kromosomeissa tapahtuvien mutaatioiden takia kromosomit voivat siis pilkkoutua (katketa?), tuhoutua (delete?), monistavat (tekee kopion?) ja yhdistävät (liittää yhteen 2kpl?)
Mikä näistä muutosmahdollisuuksista saa aikaan parhaan mahdollisuuden tulla "hyödylliseksi" mutaatioksi?
Varmaa tämä on mahdoton kysymys ja vastaus voisi olla, että ensin kaksi kromosomia yhdistyy, sitten se pilkkoutuu erikohdasta ja vielä monistuu lopuksi. Yksi mutaato ei tietenkään voi saada aikaan kuin esimerkiksi yhdistymisen.
Tarkoitetaanko tällä kromosomien muutoksilla tai niiden ketjuilla informaation lisääntymistä?
Emäsparit ovat ilmeisesti tärkeässä osassa, kun puhutaan muutoksista DNA:ssa ja kromosomeissa. Eikös emäsparit ole juuri niitä, mistä osittain DNA rakentuu?
Siis rakennuspalikat menevät sekaisin ja saavat aikaan toisenlaisen lopputuloksen tai ylipäätään mahdollistavat sen.
Mutta.. mutta.. minua vaivaa kokoajan se lisääntyvä informaatio.
Viidestä lapsesta jokainen rakentaisi samoista legoista erilaisen lopputuloksen. Lisäinformaatio on rakentajissa (lapsissa), ei leegoissa.
Legopalikoita voi kylläkin liimata yhteen ja pilkkoa pienemmiksi. Voisiko tätä uusien palikoiden rypästä kutsua kasaksi lisääntynyttä informaatiota?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutaatiot ovat geenin kopiointivirheitä.
Ja evoluution kannalta mutaatioita ei voi syntyä yhtäläisinä eri yksilöissä.
Siten jotta kehitystä voisi evoluution periaattein tapahtua, pitää tuon mutaation levitä koko populaatioon suvullisen lisääntymisen välityksellä.
Yhden mutaation kautta i voi tulla mitään merkittävää edistymistä joten on äärettömän epätodennäköistä että jokin mutaatio alkaisi kehityskaarensa samassa sukupuussa uusilla muuttumisilla.
Ihmiskunnassa koko ajatus mutaation kautta kehittymisestä on tuhoon tuomittu teoria.
Perimäaines on siis DNA:ta, joka koostuu yhteen asettuvista emäspareista. Tietyt DNA-ketjun jaksot joilla on oikea emäsparijärjestys ovat toimivia geenejä niiden toimintaa ohjaavine säätelyjaksoineen. Tätä DNA-ketjua geeneineen, säätelyjaksoineen ja toimimattomine huttapaloineen on ihmissolun tumassa kromosomeissa, jotka ovat parillisia. Jokaista kromosomia on siis kaksi kappaletta jokaisella (jolla ei ole jokin kromosomihäiriö). Kun solu kopioi itsensä, myös sen kromosomit kopioituvat.
Mutaatioita voi tapahtua jos jonkinlaisia. Emäspari voi vaihtua toiseksi, se voi kadota kokonaan. Virus tai transposoni voi ympärä pätkän perimää keskelle aikaisempaa perimäjaksoa. Kromosomin kopioitumisessa voi käydä tosiaan jos jonkinlaisia mokia, joissa yksi pätkä DNA:ta hukkuu matkalla, tuplaantuu tai kääntyy väärinpäin. Kappale yhdestä kromosomista voi päätyä toiseen kromosomiin, kromosomit voivat vaihtaa pätkiä keskenään tai kaksi kromosomia voi jopa yhdistyä yhdeksi. Toisaalta kokonainen kromosomi voi tuplaantua. Kaikissa näissä tapauksissa mutaatioita tapahtuu sekä geeneissä, niiden säätelyosissa että koodaamattomassa "roska"-DNA:ssa. Muutos geenin sisässä muuttaa geenin tuottamaa proteiinia, muutos säätelijäosassa muuttaa geenin aktiivisuutta ja muutos roskassa voi tuottaa kokonaan uuden koodaavan geenin (viimeksimainitussa tapauksessa tietysti vasta monien muutosten jälkeen ja aika harvoin).
Se mikä näistä tuottaa hyödyllisiä ominaisuuksia on käytännössä "tuurissaan", koska yhdessä tilanteessa hyödyllinen ominaisuus voi olla toisessa neutraali ja kolmannessa haitallinen. Siksi suurin osa mutaatioista onkin juuri neutraaleja. Ihmisten hiusten ja silmien värit ovat hyvä esimerkki siitä, miten käytännössä neutraalit mutaatiot voivat luoda paljon variaatiota populaatioon, jossa näiden ominaisuuksien suhteen ei ole vahvoja suuntaavia paineita.
Kiitos hyvästä ja asiapitoisesta vastauksesta.
Itse kun olen aika tietämätön näistä DNA- ja geeni tutkimuksista ja asioista, niin olen mielissäni tuosta vastauksesta.
Pääpointti lienee se, että mutaatioita tapahtuu jatkuvasti ja täysin sattumanvaraisesti.
Roskaosan muutokset voinevat siis joskus saada aikaan uuden geenin. Tarvitaanko tähän siis kasautumista?
Mielenkiintoista...
Palataan asiaan myöhemmin. Kaunis talvisää houkuttelee nyt menemään ulos.
Mutaatiot eivät ole täysin sattumanvaraisia. Tietyt osat perimää ovat herkempiä saamaan mutaatioita kuin toiset ja solussa on erilaisia suojamekanismeja mutaatioita vastaan sekä korjausmekanismeja jotka saattavat poistaa mutaation pian sen syntymisen jälkeen. Toiset kohdat siis muuttuvat useammin ja herkemmin kuin toiset.
Roska-DNA:n muutoksista on silloin tällöin todettu syntyvän uusia geenejä. Tietenkin se vaatii pitkän ajan, mutta koska roskaosiot eivät koodaa mitään, mutaatioista tällä alueella ei ole haittaakaan. Ei liene epärealistista sanoa, että mutaatioita tulee tällaiseen pätkään korkeintaan yksi per sukupolvi, joten jos esimerkiksi tarvitaan kymmenen pistemutaatiota roskajakson muuttamiseen proteiinia koodaavaksi jaksoksi, siihen menee vähintään kymmenen sukupolvea. Tietenkin mitä useampi yksilö tuon proto-geenin on saanut, sitä todennäköisempää on, että sopivat muutokset tapahtuvat ja sitä nopeammin lopputulokseen päästään.
Mutta tietysti paljon useammin uusia geenejä syntyy vanhojen geenien kopioista, joissa mutaatiot muuttavat geenin toimintaa. Proteiinia A1 koodanneen geenin kopio saa mutaatiot, jotka saavat sen tekemään kokonaan uutta proteiinia B1. Alkuperäiseen A1-geeniin taas tulee mutaatio joka muuttaa sen tuottaman proteiinin muotoon A2. Näin syntyy eliö jolla esiintyy uusia proteiineja A2 ja B1 mutta ei enää alkuperäistä proteiinia A1. Vanhan muuttuminen tuottaa siis jotain uutta.
Kopioitunut geeni siis saa mutaation ja mutaation seurauksena se alkaa tekemään kokonaan uutta proteiinia.
Mitä tarkoittaa UUSI proteiini? Mitä uutta siinä on entisiin nähden?
Järjestys muuttuu ja se aiheuttaa joskus ongelmia ja joskus ei. Eikö kuitenkin näissä geeneissä tarvitse olla vain piilossa se, mikä pääsee järjestyksen muuttumisella esiin? Onko se todellisuudessa mitään uutta, vai vain yksi vaihtoehto joko odotteli, josko jokin koodausvirhe tms. saisi sen esiin.
Mikä ja miten laaja voi olla se "tietopankki" millä uusia proteiineja muokataan?
Onhan oltava jokin raja, mitä ei voida ylittää proteiineja valmistettaessa.
Onhan eri järjestyksillä oltava jokin raja. (eri mahdollisuuksien rajoissa)
Ehkä tämä tosimaailman esimerkki selventäisi asiaa:
Nylon on synteettinen materiaali, jota ei ole ollut olemassa ennen kuin sen valmistus keksittiin ja se tuotiin markkinoille 30-luvun loppupuolella. Kuitenkin 70-luvulla löydettiin bakteeri, joka kykeni sulattamaan nylonia ravinnokseen. Tarkemmin sanoen sille oli mutaatioiden kautta ilmaantunut kyky tuottaa nylonia hajottavia entsyymejä (siis proteiineja). Minkään muun hajottamiseen näistä ennennäkemättömistä entsyymeistä ei ollut. Aivan toisenlajisia bakteereja, joilta tämä entsyymi puuttui, laitettiin elämään nylonintäyteisiin olosuhteisiin ilman muuta ravinnonlähdettä, ja kuinka ollakaan, taas populaatioon ilmestyi nylonin syömisen mahdollistava mutaatio, mutta nylonia hajottava entsyymi olikin aivan erilainen kuin ensin havaitulla bakteerilla. On toki mahdollista että jokin vastaava mutaatio on tapahtunut bakteereissa ennenkin, mutta ilman nylonia hajotettavaksi, sitä hajottava entsyymi olisi ollut täysin hyödytön ja itse asiassa pelkkä taakka bakteerille, joten uusi geeni olisi karsiutunut pois eikä säilynyt.
Proteiinin toimintaan muuten vaikuttaa muitakin asioita kuin sen sisältämät erilaiset aminohapot, mikä ei ole suinkaan vähänen variaation lähde sekään. Usemmat proteiinit ovat satoja aminohappoja pitkiä, joissain niitä on jopa useampi kymmenen tuhatta. Muistelen lukeneeni syksyllä erästä opusta jossa oli arvioitu kaikkien mahdollisten erilaisten proteiinien määrä, ja kyse oli luvusta jossa oli kymmenittäin nollia. Katson jos onnistuisin löytämään sen. Oletus, että kaikki mahdolliset proteiinit olisi jo kokeiltu, on joka tapauksessa jotakuinkin yhtä realistinen kuin väite, että kaikki mahdolliset sävelmät olisi jo sävelletty tai kaikki kirjat jo kirjoitettu. Eikä tässä oteta vielä huomioon, että proteiineilla on aminohappojärjestyksen lisäksi esimerkiksi kolmiulotteinen rakenne, joka vaikuttaa niiden toimintaan.
Ihan vielä lisäheittona mainittakoon, että koodaava DNA ei toimi pelkästään 1 geeni=> 1 proteiini -periaatteella, vaan esimerkiksi ihmisen n. 30 000 geeniä vastaa n. 100 000 proteiinin valmistuksesta. Proteiineilla taas voi olla erilaisia vaikutuksia riippuen siitä minkä toisten proteiinien kanssa ne ovat yhteisvaikutuksessa ja kuinka paljon niitä eliössä on, ja missä kudoksessa ne vaikuttavat. Asioita on siis selityksissä selkeyden vuoksi vähän yksinkertaistettu.
Mutaatio ei toimi missä tahansa!
Jotta se olisi evoluution osana mutaation on esiinnyttävä sukusoluissa.
Tarkoitatko että virus toimii ihmisen suvunjatkojärjestelmässä mutaaioita synnyttämässä?
Lisäksi mutaation tulee olla erityisen toiminnallinen monisoluisen perimässä koska geenit säätelevät tuhansien erilaisten solujen syntyä ja toimintaa ja mutaatio ei saa haitata minkään ennestään toimivan systeemin käyttäytymistä haittaavasti.
Kukaan ei ole oikeasti osoittanut käytännössä yhtäkään mutaatiota eikä sitä, kuinka se olisi syntynyt
Mutaation vaikutus on siis osoittamatonta ja perustelematonta olettamista.
Tuossa sinulle tutkimuksia HYÖDYLLISISTÄ mutaatioista:
http://www.gate.net/~rwms/EvoMutations.html