Omavanhurskauden vaatteisiin (tai oikeammin ryysyihin), pukeutunut käyttäytyy näin:
Näkee paljon vikoja ja syntejä toisissa mutta omia syntejä ei näe,ja tuskin kukaan muu on oikealla tiellä omavanhurskaan mielestä.
Armottomuus ja lakihenkisyys kuuluuvat myös kuvaan, kuten myös minäkeskeisyys, MINÄ, MINÄ.
Tässä raamatun kuvaus omavanhurskaasta joka ei tuntenut syntejään,vaan oli kovin minä keskeinen.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, MINÄ kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 MINÄ, paastoan kahdesti viikossa; MINÄ, annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Tässä kuvaus, toisesta armottomasta palvelijasta,
joka oli itse saanut anteeksi velan jota ei olisi koskaan kyennyt maksamaan.
Näin käyttäytyy omavanhurskas:
Matt. 18:28
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
Jos taas ymmärrämme ettemme koskaan kykene maksamaan syntivelkojamme, ja otamme vastaan lahjavanhurskauden vaatteet Jeesukselta, ja pukeudumme niihin, voimme olla armahtavaiset kanssa matkaavalle, kun ymmärrämme että meidänkin tulee antaa anteeksi niinkuin itsekkin olemme anteeksi saaneet.
Kun Jumalan rakkaus saa tilaa meissä niin kovuus ja armottomuus muita kohtaan vähenee päivä päivältä.
Siksi, riisu yltäsi omavanhurskauden ryysyt ja pukeudu Jumalan lahjavanhurskauden vaatteisiin.
Kol. 3:12
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
Kol. 3:14
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
1. Piet. 5:5
Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Näkee paljon vikoja ja syntejä toisissa mutta omia syntejä ei näe,ja tuskin kukaan muu on oikealla tiellä omavanhurskaan mielestä.
Armottomuus ja lakihenkisyys kuuluuvat myös kuvaan, kuten myös minäkeskeisyys, MINÄ, MINÄ.
Tässä raamatun kuvaus omavanhurskaasta joka ei tuntenut syntejään,vaan oli kovin minä keskeinen.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, MINÄ kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 MINÄ, paastoan kahdesti viikossa; MINÄ, annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Tässä kuvaus, toisesta armottomasta palvelijasta,
joka oli itse saanut anteeksi velan jota ei olisi koskaan kyennyt maksamaan.
Näin käyttäytyy omavanhurskas:
Matt. 18:28
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
Jos taas ymmärrämme ettemme koskaan kykene maksamaan syntivelkojamme, ja otamme vastaan lahjavanhurskauden vaatteet Jeesukselta, ja pukeudumme niihin, voimme olla armahtavaiset kanssa matkaavalle, kun ymmärrämme että meidänkin tulee antaa anteeksi niinkuin itsekkin olemme anteeksi saaneet.
Kun Jumalan rakkaus saa tilaa meissä niin kovuus ja armottomuus muita kohtaan vähenee päivä päivältä.
Siksi, riisu yltäsi omavanhurskauden ryysyt ja pukeudu Jumalan lahjavanhurskauden vaatteisiin.
Kol. 3:12
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
Kol. 3:14
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
1. Piet. 5:5
Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Emme pysty ottamaan Kristukselta vastaan lahjavanhurskauden vaatteita, niinkauan kun emme tunne syntejämme, ja niinkauan kun turvaamme omaan erinomaisuuteemme tai hyvyyteemme, siksi, tarvitsemme "hengellisen konkurssin" elämässämme, täydellisen epäonnistumisen omavanhurskauden tiellä.
Kun hyväksymme armahdettavaksi yksin uskon kautta, ilman omia saavutuksia, silloin ja vain silloin voimme laulaa.
"vain yksin Jeesus yksin Hän mulle riittävi,
vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni"
...tämä mainitsemasi "hengellinen konkurssi" on
se Jumalan nöyryytys, se joka oikeastaan vie
sinne ahtaalle portille, ovelle, joka on itseasiassa Jeesus Kristus tiivistetysti.(Joh.10:9)
Galatalaiset olivat langenneet pois armosta omien
tekojen tielle, josta Paavali nuhteli heitä
kovasti sekä heidän kiihoittajiaan (Gal.1:8-9).
Tälle omanvanhurskauden tielle olemme vaarassa
joutua itsekukin, ellemme valvo Hengessä ja
Totuudessa antaen Pyhän Hengen näyttä synnin
synniksi, vanhurskauden vanhurskaudeksi ja tuomion tuomioksi. Lihamme äärettömän kova
narsistinen luonne kun haluaisi kiivaasti olla
jotain, vaikka sille on julistettu kuolemantuomio.
Galatalaiset ovat varoittava esimerkki, miten
helposti uudestisyntyneetkin voivat langeta
itseasiassa epäuskoon. Olkoon Kristus silmäimme
edessä ja Hänen armonsa koko ajan sijalla yksi
elämässämme. Ja nimenomaan, me lakihenkisyyteen
taipuvaiset luonnostamme, kasvakaamme ja lujittukaamme armossa joka päivä. Kaikki hedelmä,
mitä siitä seuraa, olkoon roskaa!
1.Kor.
2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Kiitos hyvästä kommentista.
Siunausta!
iiiiiiiii