Jehovan todistajat
Monet ovat jossain vaiheessa elämäänsä törmänneet maailman nykytilaa ja Raamatun opetuksia käsitteleviä lehtiä jakaviin siististi pukeutuneisiin ja mukavanoloisiin Jehovan todistajiin. He keskustelevat mielellään ajankohtaisista ongelmista ja Jumalan niihin tarjoamista ratkaisuista. Jalojen periaatteiden takana piilee kuitenkin eriskummallinen oppi, jonka erityispiirteisiin tutustumme tässä artikkelissa.
Onko Jumalan nimi Jehova?
Jehovan todistajien jakamassa viehättävästi kuvitetussa ja selkeästi jäsennellyssä kirjasessa ”Mitä Raamattu todella opettaa?” kerrotaan, että Raamattu opettaa Jumalan erisnimen olevan Jehova. Kirjanen kysyy: ”Miten sinun Raamatussasi on käännetty Psalmi 83:18? Uuden maailman käännöksessä se kuuluu: ’Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet korkein kaikessa maassa.’” (s. 195) Kirkkoraamatussa kyseinen jae on numeroitu 83:19 ja se kuuluu: ”Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias!”
Jehovan todistajat protestoivat, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä sanan ”Herra” tilalla on Jumalan erisnimi JHVH, jonka ”suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut muoto” on Jehova. Kirjanen jatkaa: ”Raamatunkääntäjät tekevät vakavan virheen korvatessaan Jumalan nimen arvonimillä. Jumala tuntuu sen takia etäiseltä ja persoonattomalta, kun sitä vastoin Raamattu kehottaa ihmisiä luomaan häneen ’läheisen suhteen’ (Psalmit 25:14).” (s. 196)
Jumalaan on toki syytä luoda läheinen suhde, mutta se ei onnistu käyttämällä hänestä väärää nimeä. Jeesuksen aikana Jumalan nimi JHVH oli israelilaisille niin pyhä, ettei sitä saanut lausua ääneen lainkaan. Jumala oli käskenyt: “Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” (2. Moos. 20:7) Juutalaiset tulivat niin varovaisiksi tämän käskyn noudattamisessa, että heistä oli parempi olla lausumatta Jumalan nimeä lainkaan, ja se korvattiin sanalla Adonai, joka merkitsee ”Herra” (tai oikeastaan ”Herrani”).
Alun perin hepreankielisessä tekstissä ei ollut lainkaan vokaaleja, mutta nykyään tiedetään melko lailla varmasti, että Jumalan nimen oikea lausumismuoto oli Jahveh (suom. Jahve). Kun myöhemmin vokaalimerkit lisättiin Vanhan testamentin tekstiin, Jumalan nimeen lisättiin Adonain vokaalit a-o-a, jotta ihmiset lausuisivat JHVH:n sijaan aina ”Adonai”. Nyt siis heprealaisessa tekstissä luki varsinaisesti Jahovah (suom. Jehova). Ongelma on, ettei yksikään juutalainen eikä ensimmäisen vuosisadan kristitty – eikä Kristus itse! – pitänyt tätä muotoa Jumalan nimenä.
JHVH ei koskaan ääntynyt Jahovah, Jumalan nimi oli aina Jahveh, mutta kunnioituksesta se luettiin muotoon Adonai. Jahovah on näiden kahden sekoituksesta syntynyt väärinkäsitys. Kun Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Vanhan testamentin kohtia, joissa on sana JHVH, he käänsivät sen kreikaksi poikkeuksetta muotoon Kyrios eli ”Herra”. Uuden maailman käännös (UM) on Jehovan todistajien tekemä ja ainoastaan heidän käyttämänsä raamatunkäännös, ja se on muuttanut JHVH:n ja Kyrioksen Jehovaksi niissä kohdissa, joissa sanalla viitataan Isä Jumalaan. Uskollisempi käännös on yksinkertaisesti ”Herra”. Kristusta seuraten kristityt kutsuvat Jumalaa Jehovan sijasta Isäksi ja Herraksi (ks. esim. Matt. 6:9, 11:25).
Onko Jeesus arkkienkeli Mikael vai Jumala?
Ehkä omituisin Jehovan todistajien opeista on se, että Jeesus on itse asiassa sama henkilö kuin arkkienkeli Mikael. ”Mikael on Jeesus Kristus taivaallisessa asemassaan”, toteaa edellä mainittu kirjanen (s. 219) ja selventää sitä oppia, että Jeesus luotiin ainoaksi arkkienkeliksi ennen kaikkea muuta. Maan päällä hänet tunnettiin sitten Jeesuksena Kristuksena, ylösnousemuksensa jälkeen hän on taas taivaassa henkiolentona, arkkienkeli Mikaelina.
Jehovan todistajat torjuvat kristillisen opin Jeesuksen jumaluudesta ja hyökkäävät säännöllisesti sitä vastaan lehtiensä palstoilla. Raamatussa on kuitenkin muutamia hyvin mielenkiintoisia tähän kysymykseen liittyviä kohtia, joiden pitäisi olla Jumalan nimeä rakastaville Jehovan todistajille erityisen tuttuja. Mooseshan kysyi Jumalan nimeä seuraavasti: “Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ‘Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: “MINÄ OLEN SE JOKA OLEN.” Hän sanoi vielä: “Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.’” (2. Moos. 3:13–14) Kun Jeesus sitten keskusteli juutalaisten kanssa, hän sanoi heille: ”Ellette usko, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, te kuolette synteihinne…Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN…Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – MINÄ OLEN.” (Joh. 8:24,28,58)
Jeesuksen opetuslasten käyttämä kreikankielinen Raamattu käänsi sekä 2. Moos. 3:14 että Joh. 8:58 sanoin Ego eimi eli ”Minä olen”. Jeesuksen opetuslapset samoin kuin Jeesuksen juutalaiset kuulijat ymmärsivät hänen käyttäneen Jumalan nimeä ja väittäneen olevansa Jumala. Juutalaiset, jotka eivät halunneet uskoa Jeesukseen, alkoivat väitteen kuultuaan ”poimia kiviä heittääkseen niillä häntä” (Joh. 8:59), mikä selittyy sillä, että Mooseksen laki oli käskenyt: ”Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi” (3. Moos. 24:16).
Tämä raamatunkohta osoittautui Jehovan todistajien teologialle niin vaikeaksi, että he päättivät päästä ongelmasta eroon muokkaamalla kyseiset kohdat Uuden maailman käännöksessä kokonaan uuteen uskoon. Jumalan nimi kuuluukin nyt: ”Minä osoittaudun miksi osoittaudun” (2. Moos. 3:14 UM), kun taas Jeesuksen väite kuuluu: ”Totta totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, olen minä ollut.” (Joh. 8:58 UM) Lauseilla ei täten näytä olevan mitään yhteistä.
Heprealaiskirjeen alku tarjoaa toisen mielenkiintoisen kohdan, joka liittyy Jeesuksen asemaan. Jehovan todistajien mukaan Jeesus on arkkienkeli Mikael, mutta Raamattu sanoo: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat…Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: – Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi. Mutta Pojastaan hän sanoo: – Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka… Ja myös näin: – Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. (Hep. 1:1–10)
Jae 1:6 ”Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä” kuuluu kreikaksi proskynesatosan auto pantes angeloi Theou, jossa verbi proskyneo ei merkitse pelkkää kumartamista, vaan myös palvomista ja rukoilemista, ja vanhimmat Uuden maailman käännöksen englanninkieliset versiot käänsivätkin sen sanalla ”worship” (palvoa), mutta uusissa painoksissa tämä kristologinen lipsahdus on korjattu muotoon ”do obeisance” (kumartaa). ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan” on puolestaan käännetty muotoon ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti”.
Jaetta 1:10 ei kuitenkaan voi sivuuttaa – on syytä kysyä Jehovan todistajalta, keneen viittaavat Psalmin sanat: ”Oi Jumalani, älä ota minua pois päivieni puolivälissä…kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.” (Ps. 102:24–25 UM) Vastaus on kiistämättä ”Jehovaan”, kuten samaisen Psalmin 102 jakeet 19–22 (UM) osoittavatkin. Nyt Heprealaiskirje 1:10 kuitenkin kertoo Jumalan osoittavan nämä sanat Jeesukselle, mikä todistaa kiistämättömästi Jeesuksen olevan Jehova.
Onko Pyhä Henki persoonaton voima vai persoonallinen Jumala?
Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki (tai pyhä henki, kuten he sen kirjoittavat) ei ole Jumala eikä persoona vaan Jumalan persoonaton vaikuttava voima, jota voi verrata sähköön tai radioaaltoihin. Raamatun opetus on kuitenkin toinen. Apostolien teoissa Pyhä Henki pitää itseään tarpeeksi persoonallisena kutsuakseen itseään yksikön ensimmäisen persoonan persoonapronominilla: ”Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’” (Ap.t. 13:2) Myös Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä persoonapronominilla ”hän” (Joh. 15:26, 16:13).
Raamatun mukaan Pyhää Henki pystyy antamaan neuvoja puhumalla (Ap.t. 8:29, 10:19–20), ennustamaan tulevaisuuden (Ap.t. 21:11), kutsumaan (Ap.t. 13:2), opettamaan (Joh. 14:26), todistamaan (Joh. 15:26), johdattamaan (Joh. 16:13), kuulemaan (Joh. 16:13), tietämään (1. Kor. 2:11), tahtomaan (1. Kor. 12:11), auttamaan ja puhumaan uskovien puolesta (Room. 8:26) sekä rakastamaan (Room. 15:30 UM). Pyhää Henkeä voi myös herjata (Mark. 3:29) ja häpäistä (Hep. 10:29), ja hänet voi tehdä murheelliseksi (Jes. 63:10). Hänelle voi myös valehdella (Ap.t. 5:3 UM) ja tuottaa surua (Ef. 4:30). Tämä kaikki on mahdollista vain siinä tapauksessa, että Pyhä Henki on persoona.
Useat raamatunkohdat todistavat myös Pyhän Hengen jumaluudesta. Jopa Jehovan todistajien oma Raamattu kertoo, kuinka Pietari sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on tehnyt sinut niin julkeaksi, että olet valehdellut pyhälle hengelle…?” (Ap.t. 5:3 UM) Heti seuraavassa jakeessa Pietari jatkaa: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Ap.t. 5:4 UM) Jo tämä todistaa Pyhän Hengen jumaluuden. Jehova tekee myös selväksi, että hän yksin eikä kukaan muu on kaiken luoja (Jes. 44:24), mutta myös Jumalan henki on luoja (Job. 33:4, Ps. 104:30).
Autiomaassa vaeltaneiden juutalaisten koettelun kohteena oli Jehova (2. Moos. 17:2), mutta Heprealaiskirjeessä Pyhä Henki väittää itse olleensa kyseisen koettelun kohde (Hep. 3:7–9). Jeremiaan kirjassa Jehova sanoo tekevänsä Israelin kanssa liiton ja panevansa lakinsa israelilaisten sydämeen (Jer. 31:33), mutta Heprealaiskirje viittaa näihin sanoihin Pyhän Hengen todistuksena (Hep. 10:15–16). On vain yksi Herra (Ef. 4:5), mutta Raamattu väittää Isä Jumalan (Matt. 11:25), Jeesuksen (2:11) ja Hengen (2. Kor. 3:17) olevan tuo Herra. Uuden maailman käännöksessä Paavali opettaa: ”Jehova on Henki” (2. Kor. 3:17 UM). Erityisen huomion ansaitsee tässä jakeessa Hengen iso alkukirjain.
On myös selvää, että vain Jumala on ikuinen, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, mutta Raamattu opettaa hänen henkensäkin olevan näitä kaikkia (Hep. 9:14, 1. Kor. 2:10, Ps. 139:7). Raamattu opettaa myös, että Jeesusta kutsuttiin Jumalan Pojaksi siksi, että hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä (Luuk. 1:35). Näiden raamatullisten opetusten valossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Pyhän Hengen jumaluus.
Miten Jeesus kuoli ja nousi kuolleista?
Jehovan todistajat uskovat Jeesuksen kuolleen kidutuspaalulla eikä ristillä, koska klassisessa kreikassa sana stauros merkitsi pystysuoraa paalua. Tässä näkemyksessä on sellainen ongelma, ettei Uuden testamentin kieli ole klassinen vaan koineen kreikka, ja koineen kreikassa stauros merkitsee pääasiassa ristiä. Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat halunneet tehdä selväksi, että Jeesus kuoli pystypaalulla, he olisivat käyttäneet sanaa skolops, jota ei kuitenkaan käytetä kertaakaan kuvaamaan Jeesuksen kuolinpuuta.
Jos Jeesus olisi kuollut pystypaalulla Jehovan todistajien materiaaleissa esitetyllä tavalla (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 52) niin, että yksi naula lävistää hänen molemmat ranteensa, Tuomas ei olisi puhunut kädet lävistäneistä nauloista monikossa: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä…” (Joh. 20:25 UM) Historialliset todisteet puhuvat myös ristiinnaulitsemisen puolesta. Kukaan ei ole löytänyt jälkiä varhaisten vuosisatojen taiteesta, jossa Kristus esitetään pystypaaluun naulittuna, kun taas Roomasta löydetty muinainen graffiti esittää ristiinnaulittua Kristusta. 100-luvulla elänyt kristitty Ireneus Lyonilainen kuvailee teoksessaan Harhaoppeja vastaan (2:4:24) ristiä eikä pystypaalua.
Jehovan todistajat väittävät myös, ettei Jeesus noussut kuolleista ruumiillisesti vaan henkiolentona (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 74). Heidän mukaansa Jumala hävitti Jeesuksen maallisen ruumiin jäljettömiin. Raamattu kertoo kuitenkin toisen tarinan. Kun Jeesus oli Jerusalemissa, hän sanoi: ”’Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.’ Silloin juutalaiset sanoivat: ’Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?’ Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.” (Joh. 2:19–22) Johannes tekee tässä täysin selväksi, että Jeesus nousi kuolleista ruumiissaan eikä pelkkänä henkiolentona.
Jeesus itse todistaa samasta: ”’Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.’ Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi…Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.’” (Luuk. 24:39–43,46–47).
Onko kuviteltavissa, että apostolit riensivät tämän jälkeen kertomaan maailmalle ilosanomaa siitä, että Jehova Jumala hävitti Jeesuksen ruumiin ja nosti hänet kuolleista näkymättömänä Mikael-nimisenä henkiolentona? Jehovan todistajien omaksi parhaaksi heille on saarnattava totuus Kristuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta, sillä ”jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on…teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi…ja te olette vielä synneissänne.” (1. Kor. 15:14-15,17)
Mihin sielut menevät kuoleman jälkeen?
Jehovan todistajien mukaan ihmisellä ei ole kuolematonta sielua tai henkeä, vaan kuollessaan ihminen lakkaa olemasta (”Mitä Raamattu todella opettaa?” s. 58). Ylösnousemuksen päivänä kuolleet herätetään takaisin maanpäälliseen elämään, paitsi ne, jotka Jehova toteaa jumalattomiksi – he jäävät ikuisesti kadoksiin (s. 72–73). Taivaaseen puolestaan pääsee vain 144 000 uskollisen kristityn ”pieni lauma” (s. 74).
Raamattu ei suinkaan opeta, että ihminen lakkaa olemasta kuoleman hetkellä. Pietari kertoo, kuinka Jeesus laskeutui tuonelaan: ”niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille…niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi” (1. Piet. 3:19, 4:6). Evankeliumin saarnaaminen kuolleille olisi ollut melkoisen turhaa, jos heitä ei olisi ollut olemassa.
Myös Jesaja kirjoitti tuonelassa olevista: ”Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan. Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: ’Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä…’ (Jes. 14:9–10) ja ”Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: ’Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja, joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?’” (Jes. 14:16–17)
Paavali kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto…Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:21,23). Jos kuolema olisi olemattomuutta, Paavali olisi tuskin pitänyt sitä voittona – hän nimittäin tiesi, että kun tulee meidän aikamme ”muuttaa pois ruumiistamme”, menemme ”kotiin Herran luo” (2. Kor. 5:8). Jeesus itse sanoi vierellään kuolevalle ristiinnaulitulle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43) Jae on muutettu Uuden maailman käännöksessä Jehovan todistajien teologiaan sopivaan muotoon: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43 UM).
Mitä taivaaseen pääseviin tulee, Johannes kertoi taivaallisesta näystään: ”näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä…” (Ilm. 7:9) Kyseinen joukko on selvästi taivaassa (ks. esim. Ilm. 19:1), eikä mikään viittaa siihen, että pelastetut kuuluisivat kahteen erilliseen (taivaalliseen ja maanpäälliseen) kastiin. Jehovan todistajien mukaan vain 144 000 joukkoon kuuluvilla on ”taivaallinen toivo”, muilla pelastuvilla ”maallinen toivo”. Paavali kuitenkin opettaa, että ”se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4) ja että taivas on kaikkien kristittyjen koti (Fil. 3:20, Ef. 2:6, Kol. 1:5, 2. Kor. 5:1).
Kasteja on kylläkin kaksi – pelastettujen ja tuomittujen – ja toiseen kastiin kuuluvien kohtalo on Raamatun mukaan hyvin erilainen kuin se, mitä Jehovan todistajat asiasta opettavat. Taivaaseen pääsevät ne, ”joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27), kun taas jokainen, ”jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta”, heitettiin ”tuliseen järveen” (Ilm. 20:15). Jehovan todistajien mukaan tuomittujen kohtalo on ikuinen hävitys ja tiedottomuus eikä helvetti, jossa koetaan kärsimyksiä. Raamatun mukaan kuitenkin tuliseen järveen joutuvia ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:10). ”Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa” (Ilm. 14:11). Onpa outo vertauskuva tiedottomuudesta.
Jeesus itse puhui helvetin kärsimyksistä usein: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 8:11–12) Kyseinen raamatunkohta on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se on mitä selvimmässä ristiriidassa sen Jehovan todistajien opin kanssa, että yksikään Vanhan testamentin aikana elänyt ihminen ei voi olla 144 000 taivaaseen pääsevän joukossa.
Jeesus jatkoi opetustaan ikuisesta tulesta: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen…Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:41,46). Mukauttaakseen Jeesuksen sanoja oppiinsa Uuden maailman käännöksen tekijät käänsivät loppuosan seuraavasti: ”Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.” (Matt. 25:46 UM)
Kyseisessä jakeessa esiintyvä kreikankielinen sana kolasin ei voi merkitä pois karsiintumista. Jos siis Jehovan todistajan silmä houkuttelee näkemään kreikan sanakirjassa kyseisen sanan kohdalla merkityksen, jota sanakirja ei anna, on hänen syytä heittää silmänsä pois. ”Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä ‘mato ei kuole eikä tuli sammu’.” (Mark. 9:47–48)
Lopuksi
Jehovan todistajien kokoukset paljastavat järjestön tavoitteen. Kristillinen jumalanpalvelus on aina ollut nimensä mukaista – Jumalan palvontaa, rukousta, kiitosta, ylistystä ja pyyntöä. Jehovan todistajien sunnuntaikokouksesta rukoukselle ei anneta edes viittä minuuttia, kun taas Jehovan todistajien opin esittelyyn kuluu lähes koko muu aika noin kaksituntisesta sessiosta. Kokouksen jälkeen todistajat lähtevät usein pareina etsimään uusia käännynnäisehdokkaita, mikä onkin järjestön olemassaolon päätarkoitus.
Jos Jehovan todistaja saadaan kiinni moraalittomuudesta tai hänessä havaitaan merkkejä uskoon kohdistuvasta epäilystä (ex-todistajien kirjoitusten lukeminen, Jehovan todistajien virallisesta opista poikkeaminen, kristillisiin jumalanpalveluksiin osallistuminen tms.), hänet erotetaan Jehovan todistajien yhteydestä, minkä jälkeen hän on käytännössä kuin kuollut ihminen Jehovan todistajien näkökulmasta. Edes perheenjäsenet eivät monesti enää pidä minkäänlaista yhteyttä moiseen Saatanan lapseen. Käytäntö rikkoo lukuisten perheiden lisäksi perustavanlaatuisia ihmisarvoja.
Kun Uuden maailman käännös valmistui, kääntäjien nimet ja koulutustaustat pidettiin salassa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että käännöskomitea koostui viidestä miehestä, joista neljällä ei ollut minkäänlaista tuntemusta Raamatun alkukielistä, ja viideskin oli opiskellut ei-raamatullista kreikkaa vain kaksi vuotta. Käännös onkin lähinnä väännös jo olemassa olleista englanninkielisistä käännöksistä, ja sen tarkoitus oli muokata Raamattu sopimaan Jehovan todistajien teologiaan.
Seuraavassa esimerkkejä Uuden maailman käännöksen väännöksistä: Joh. 1:1 ”Sana oli Jumala” muokattu muotoon ”Sana oli jumala”. Luuk. 22:19 ”Tämä on minun ruumiini” muokattu muotoon ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani”. Kol. 1:16 ”Hänen [Jeesuksen] välityksellään luotiin kaikki” muokattu muotoon ”hänen välityksellään luotiin kaikki muu”. Kol. 2:9 ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” muokattu muotoon ”hänessä asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys ruumiillisesti”.
Jehovan todistajien oppi ei ole pysynyt muuttumattomana, vaan se on usein vaihtunut päinvastaiseksi. 1880-luvulla Kristuksen palvomisessa ei ollut mitään väärää, kun taas 1960-luvulla se oli jo epäraamatullista. 1910-luvulla Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun Abaddon oli Saatana, 1960-luvulla Jeesus Kristus. 1950-luvulla Roomalaiskirje 13:1 viittasi Jehovaan ja Jeesukseen, 1970-luvulla maallisiin hallinnollisiin valtoihin. 1870-luvulla opetettiin, että Sodoman miehet eivät saisi osakseen ylösnousemusta, 1950-luvulla opetettiin päinvastoin, 1960-luvulla jälleen 1950-luvun oppiin nähden päinvastoin eli 1870-luvun opin mukaisesti, ja 1970-luvulla taas kerran päinvastoin eli 1950-luvun opin mukaisesti. Samoin oppia on muutettu mm. armeijan käymisen hyväksyttävyydestä, verenluovutusten ja rokotusten hyväksyttävyydestä, kansallisten lippujen kunnioittamisesta, joulunvietosta ja Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdasta.
Jehovan todistajat eivät perusta koteja orvoille, kodittomille, köyhille, sairaille tai kuoleville tms., koska moiset maalliset hankkeet nähdään turhaksi uppoavan laivan kiillottamiseksi, kun kerran nykyinen asiainjärjestelmä on aivan pian katoamassa. On siis parempi keskittyä lähetystyöhön. (Joskus Jehovan todistajia on jopa kehotettu perumaan avioliittoaikeensa samalla verukkeella.)
Tässä yhteydessä palautuvat mieleen Jeesuksen sanat: ”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ “Silloin nämäkin kysyvät: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’” (Matt. 25:42–45)
Mitä nykyisen asiainjärjestelmän poistumiseen tulee, Jehovan todistajat uskovat sen tapahtuvan pian koittavassa Harmageddonin taistelussa. Harmageddonin on ennustettu koittavan vuosina 1914, 1918, 1925, toisen maailmansodan aikana, 1975, ja ennen vuoden 1914 sukupolven kuolemaa. Nämä ja lukuisat, lukuisat muut pieleen menneet ennustukset ovat osoittaneet Vartiotornin kuuluvan Kristuksen ennustamien väärien profeettojen joukkoon (Matt. 24:24–25). Jehovan todistajien evankeliointi-into ansaitsee kunnioituksen, mutta he ovat valitettavasti joutuneet suuren harhautuksen kohteeksi. Paavalin sanoin: ”he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys” (Room. 10:2).
http://hyviauutisia.wordpress.com/ei-katoliset-uskot/ei-kristilliset/jehovan-todistajat/
Monet ovat jossain vaiheessa elämäänsä törmänneet maailman nykytilaa ja Raamatun opetuksia käsitteleviä lehtiä jakaviin siististi pukeutuneisiin ja mukavanoloisiin Jehovan todistajiin. He keskustelevat mielellään ajankohtaisista ongelmista ja Jumalan niihin tarjoamista ratkaisuista. Jalojen periaatteiden takana piilee kuitenkin eriskummallinen oppi, jonka erityispiirteisiin tutustumme tässä artikkelissa.
Onko Jumalan nimi Jehova?
Jehovan todistajien jakamassa viehättävästi kuvitetussa ja selkeästi jäsennellyssä kirjasessa ”Mitä Raamattu todella opettaa?” kerrotaan, että Raamattu opettaa Jumalan erisnimen olevan Jehova. Kirjanen kysyy: ”Miten sinun Raamatussasi on käännetty Psalmi 83:18? Uuden maailman käännöksessä se kuuluu: ’Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet korkein kaikessa maassa.’” (s. 195) Kirkkoraamatussa kyseinen jae on numeroitu 83:19 ja se kuuluu: ”Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias!”
Jehovan todistajat protestoivat, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä sanan ”Herra” tilalla on Jumalan erisnimi JHVH, jonka ”suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut muoto” on Jehova. Kirjanen jatkaa: ”Raamatunkääntäjät tekevät vakavan virheen korvatessaan Jumalan nimen arvonimillä. Jumala tuntuu sen takia etäiseltä ja persoonattomalta, kun sitä vastoin Raamattu kehottaa ihmisiä luomaan häneen ’läheisen suhteen’ (Psalmit 25:14).” (s. 196)
Jumalaan on toki syytä luoda läheinen suhde, mutta se ei onnistu käyttämällä hänestä väärää nimeä. Jeesuksen aikana Jumalan nimi JHVH oli israelilaisille niin pyhä, ettei sitä saanut lausua ääneen lainkaan. Jumala oli käskenyt: “Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” (2. Moos. 20:7) Juutalaiset tulivat niin varovaisiksi tämän käskyn noudattamisessa, että heistä oli parempi olla lausumatta Jumalan nimeä lainkaan, ja se korvattiin sanalla Adonai, joka merkitsee ”Herra” (tai oikeastaan ”Herrani”).
Alun perin hepreankielisessä tekstissä ei ollut lainkaan vokaaleja, mutta nykyään tiedetään melko lailla varmasti, että Jumalan nimen oikea lausumismuoto oli Jahveh (suom. Jahve). Kun myöhemmin vokaalimerkit lisättiin Vanhan testamentin tekstiin, Jumalan nimeen lisättiin Adonain vokaalit a-o-a, jotta ihmiset lausuisivat JHVH:n sijaan aina ”Adonai”. Nyt siis heprealaisessa tekstissä luki varsinaisesti Jahovah (suom. Jehova). Ongelma on, ettei yksikään juutalainen eikä ensimmäisen vuosisadan kristitty – eikä Kristus itse! – pitänyt tätä muotoa Jumalan nimenä.
JHVH ei koskaan ääntynyt Jahovah, Jumalan nimi oli aina Jahveh, mutta kunnioituksesta se luettiin muotoon Adonai. Jahovah on näiden kahden sekoituksesta syntynyt väärinkäsitys. Kun Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Vanhan testamentin kohtia, joissa on sana JHVH, he käänsivät sen kreikaksi poikkeuksetta muotoon Kyrios eli ”Herra”. Uuden maailman käännös (UM) on Jehovan todistajien tekemä ja ainoastaan heidän käyttämänsä raamatunkäännös, ja se on muuttanut JHVH:n ja Kyrioksen Jehovaksi niissä kohdissa, joissa sanalla viitataan Isä Jumalaan. Uskollisempi käännös on yksinkertaisesti ”Herra”. Kristusta seuraten kristityt kutsuvat Jumalaa Jehovan sijasta Isäksi ja Herraksi (ks. esim. Matt. 6:9, 11:25).
Onko Jeesus arkkienkeli Mikael vai Jumala?
Ehkä omituisin Jehovan todistajien opeista on se, että Jeesus on itse asiassa sama henkilö kuin arkkienkeli Mikael. ”Mikael on Jeesus Kristus taivaallisessa asemassaan”, toteaa edellä mainittu kirjanen (s. 219) ja selventää sitä oppia, että Jeesus luotiin ainoaksi arkkienkeliksi ennen kaikkea muuta. Maan päällä hänet tunnettiin sitten Jeesuksena Kristuksena, ylösnousemuksensa jälkeen hän on taas taivaassa henkiolentona, arkkienkeli Mikaelina.
Jehovan todistajat torjuvat kristillisen opin Jeesuksen jumaluudesta ja hyökkäävät säännöllisesti sitä vastaan lehtiensä palstoilla. Raamatussa on kuitenkin muutamia hyvin mielenkiintoisia tähän kysymykseen liittyviä kohtia, joiden pitäisi olla Jumalan nimeä rakastaville Jehovan todistajille erityisen tuttuja. Mooseshan kysyi Jumalan nimeä seuraavasti: “Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ‘Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: “MINÄ OLEN SE JOKA OLEN.” Hän sanoi vielä: “Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.’” (2. Moos. 3:13–14) Kun Jeesus sitten keskusteli juutalaisten kanssa, hän sanoi heille: ”Ellette usko, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, te kuolette synteihinne…Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN…Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – MINÄ OLEN.” (Joh. 8:24,28,58)
Jeesuksen opetuslasten käyttämä kreikankielinen Raamattu käänsi sekä 2. Moos. 3:14 että Joh. 8:58 sanoin Ego eimi eli ”Minä olen”. Jeesuksen opetuslapset samoin kuin Jeesuksen juutalaiset kuulijat ymmärsivät hänen käyttäneen Jumalan nimeä ja väittäneen olevansa Jumala. Juutalaiset, jotka eivät halunneet uskoa Jeesukseen, alkoivat väitteen kuultuaan ”poimia kiviä heittääkseen niillä häntä” (Joh. 8:59), mikä selittyy sillä, että Mooseksen laki oli käskenyt: ”Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi” (3. Moos. 24:16).
Tämä raamatunkohta osoittautui Jehovan todistajien teologialle niin vaikeaksi, että he päättivät päästä ongelmasta eroon muokkaamalla kyseiset kohdat Uuden maailman käännöksessä kokonaan uuteen uskoon. Jumalan nimi kuuluukin nyt: ”Minä osoittaudun miksi osoittaudun” (2. Moos. 3:14 UM), kun taas Jeesuksen väite kuuluu: ”Totta totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, olen minä ollut.” (Joh. 8:58 UM) Lauseilla ei täten näytä olevan mitään yhteistä.
Heprealaiskirjeen alku tarjoaa toisen mielenkiintoisen kohdan, joka liittyy Jeesuksen asemaan. Jehovan todistajien mukaan Jeesus on arkkienkeli Mikael, mutta Raamattu sanoo: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat…Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: – Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi. Mutta Pojastaan hän sanoo: – Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka… Ja myös näin: – Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. (Hep. 1:1–10)
Jae 1:6 ”Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä” kuuluu kreikaksi proskynesatosan auto pantes angeloi Theou, jossa verbi proskyneo ei merkitse pelkkää kumartamista, vaan myös palvomista ja rukoilemista, ja vanhimmat Uuden maailman käännöksen englanninkieliset versiot käänsivätkin sen sanalla ”worship” (palvoa), mutta uusissa painoksissa tämä kristologinen lipsahdus on korjattu muotoon ”do obeisance” (kumartaa). ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan” on puolestaan käännetty muotoon ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti”.
Jaetta 1:10 ei kuitenkaan voi sivuuttaa – on syytä kysyä Jehovan todistajalta, keneen viittaavat Psalmin sanat: ”Oi Jumalani, älä ota minua pois päivieni puolivälissä…kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.” (Ps. 102:24–25 UM) Vastaus on kiistämättä ”Jehovaan”, kuten samaisen Psalmin 102 jakeet 19–22 (UM) osoittavatkin. Nyt Heprealaiskirje 1:10 kuitenkin kertoo Jumalan osoittavan nämä sanat Jeesukselle, mikä todistaa kiistämättömästi Jeesuksen olevan Jehova.
Onko Pyhä Henki persoonaton voima vai persoonallinen Jumala?
Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki (tai pyhä henki, kuten he sen kirjoittavat) ei ole Jumala eikä persoona vaan Jumalan persoonaton vaikuttava voima, jota voi verrata sähköön tai radioaaltoihin. Raamatun opetus on kuitenkin toinen. Apostolien teoissa Pyhä Henki pitää itseään tarpeeksi persoonallisena kutsuakseen itseään yksikön ensimmäisen persoonan persoonapronominilla: ”Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’” (Ap.t. 13:2) Myös Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä persoonapronominilla ”hän” (Joh. 15:26, 16:13).
Raamatun mukaan Pyhää Henki pystyy antamaan neuvoja puhumalla (Ap.t. 8:29, 10:19–20), ennustamaan tulevaisuuden (Ap.t. 21:11), kutsumaan (Ap.t. 13:2), opettamaan (Joh. 14:26), todistamaan (Joh. 15:26), johdattamaan (Joh. 16:13), kuulemaan (Joh. 16:13), tietämään (1. Kor. 2:11), tahtomaan (1. Kor. 12:11), auttamaan ja puhumaan uskovien puolesta (Room. 8:26) sekä rakastamaan (Room. 15:30 UM). Pyhää Henkeä voi myös herjata (Mark. 3:29) ja häpäistä (Hep. 10:29), ja hänet voi tehdä murheelliseksi (Jes. 63:10). Hänelle voi myös valehdella (Ap.t. 5:3 UM) ja tuottaa surua (Ef. 4:30). Tämä kaikki on mahdollista vain siinä tapauksessa, että Pyhä Henki on persoona.
Useat raamatunkohdat todistavat myös Pyhän Hengen jumaluudesta. Jopa Jehovan todistajien oma Raamattu kertoo, kuinka Pietari sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on tehnyt sinut niin julkeaksi, että olet valehdellut pyhälle hengelle…?” (Ap.t. 5:3 UM) Heti seuraavassa jakeessa Pietari jatkaa: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Ap.t. 5:4 UM) Jo tämä todistaa Pyhän Hengen jumaluuden. Jehova tekee myös selväksi, että hän yksin eikä kukaan muu on kaiken luoja (Jes. 44:24), mutta myös Jumalan henki on luoja (Job. 33:4, Ps. 104:30).
Autiomaassa vaeltaneiden juutalaisten koettelun kohteena oli Jehova (2. Moos. 17:2), mutta Heprealaiskirjeessä Pyhä Henki väittää itse olleensa kyseisen koettelun kohde (Hep. 3:7–9). Jeremiaan kirjassa Jehova sanoo tekevänsä Israelin kanssa liiton ja panevansa lakinsa israelilaisten sydämeen (Jer. 31:33), mutta Heprealaiskirje viittaa näihin sanoihin Pyhän Hengen todistuksena (Hep. 10:15–16). On vain yksi Herra (Ef. 4:5), mutta Raamattu väittää Isä Jumalan (Matt. 11:25), Jeesuksen (2:11) ja Hengen (2. Kor. 3:17) olevan tuo Herra. Uuden maailman käännöksessä Paavali opettaa: ”Jehova on Henki” (2. Kor. 3:17 UM). Erityisen huomion ansaitsee tässä jakeessa Hengen iso alkukirjain.
On myös selvää, että vain Jumala on ikuinen, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, mutta Raamattu opettaa hänen henkensäkin olevan näitä kaikkia (Hep. 9:14, 1. Kor. 2:10, Ps. 139:7). Raamattu opettaa myös, että Jeesusta kutsuttiin Jumalan Pojaksi siksi, että hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä (Luuk. 1:35). Näiden raamatullisten opetusten valossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Pyhän Hengen jumaluus.
Miten Jeesus kuoli ja nousi kuolleista?
Jehovan todistajat uskovat Jeesuksen kuolleen kidutuspaalulla eikä ristillä, koska klassisessa kreikassa sana stauros merkitsi pystysuoraa paalua. Tässä näkemyksessä on sellainen ongelma, ettei Uuden testamentin kieli ole klassinen vaan koineen kreikka, ja koineen kreikassa stauros merkitsee pääasiassa ristiä. Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat halunneet tehdä selväksi, että Jeesus kuoli pystypaalulla, he olisivat käyttäneet sanaa skolops, jota ei kuitenkaan käytetä kertaakaan kuvaamaan Jeesuksen kuolinpuuta.
Jos Jeesus olisi kuollut pystypaalulla Jehovan todistajien materiaaleissa esitetyllä tavalla (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 52) niin, että yksi naula lävistää hänen molemmat ranteensa, Tuomas ei olisi puhunut kädet lävistäneistä nauloista monikossa: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä…” (Joh. 20:25 UM) Historialliset todisteet puhuvat myös ristiinnaulitsemisen puolesta. Kukaan ei ole löytänyt jälkiä varhaisten vuosisatojen taiteesta, jossa Kristus esitetään pystypaaluun naulittuna, kun taas Roomasta löydetty muinainen graffiti esittää ristiinnaulittua Kristusta. 100-luvulla elänyt kristitty Ireneus Lyonilainen kuvailee teoksessaan Harhaoppeja vastaan (2:4:24) ristiä eikä pystypaalua.
Jehovan todistajat väittävät myös, ettei Jeesus noussut kuolleista ruumiillisesti vaan henkiolentona (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 74). Heidän mukaansa Jumala hävitti Jeesuksen maallisen ruumiin jäljettömiin. Raamattu kertoo kuitenkin toisen tarinan. Kun Jeesus oli Jerusalemissa, hän sanoi: ”’Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.’ Silloin juutalaiset sanoivat: ’Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?’ Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.” (Joh. 2:19–22) Johannes tekee tässä täysin selväksi, että Jeesus nousi kuolleista ruumiissaan eikä pelkkänä henkiolentona.
Jeesus itse todistaa samasta: ”’Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.’ Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi…Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.’” (Luuk. 24:39–43,46–47).
Onko kuviteltavissa, että apostolit riensivät tämän jälkeen kertomaan maailmalle ilosanomaa siitä, että Jehova Jumala hävitti Jeesuksen ruumiin ja nosti hänet kuolleista näkymättömänä Mikael-nimisenä henkiolentona? Jehovan todistajien omaksi parhaaksi heille on saarnattava totuus Kristuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta, sillä ”jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on…teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi…ja te olette vielä synneissänne.” (1. Kor. 15:14-15,17)
Mihin sielut menevät kuoleman jälkeen?
Jehovan todistajien mukaan ihmisellä ei ole kuolematonta sielua tai henkeä, vaan kuollessaan ihminen lakkaa olemasta (”Mitä Raamattu todella opettaa?” s. 58). Ylösnousemuksen päivänä kuolleet herätetään takaisin maanpäälliseen elämään, paitsi ne, jotka Jehova toteaa jumalattomiksi – he jäävät ikuisesti kadoksiin (s. 72–73). Taivaaseen puolestaan pääsee vain 144 000 uskollisen kristityn ”pieni lauma” (s. 74).
Raamattu ei suinkaan opeta, että ihminen lakkaa olemasta kuoleman hetkellä. Pietari kertoo, kuinka Jeesus laskeutui tuonelaan: ”niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille…niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi” (1. Piet. 3:19, 4:6). Evankeliumin saarnaaminen kuolleille olisi ollut melkoisen turhaa, jos heitä ei olisi ollut olemassa.
Myös Jesaja kirjoitti tuonelassa olevista: ”Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan. Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: ’Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä…’ (Jes. 14:9–10) ja ”Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: ’Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja, joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?’” (Jes. 14:16–17)
Paavali kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto…Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:21,23). Jos kuolema olisi olemattomuutta, Paavali olisi tuskin pitänyt sitä voittona – hän nimittäin tiesi, että kun tulee meidän aikamme ”muuttaa pois ruumiistamme”, menemme ”kotiin Herran luo” (2. Kor. 5:8). Jeesus itse sanoi vierellään kuolevalle ristiinnaulitulle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43) Jae on muutettu Uuden maailman käännöksessä Jehovan todistajien teologiaan sopivaan muotoon: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43 UM).
Mitä taivaaseen pääseviin tulee, Johannes kertoi taivaallisesta näystään: ”näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä…” (Ilm. 7:9) Kyseinen joukko on selvästi taivaassa (ks. esim. Ilm. 19:1), eikä mikään viittaa siihen, että pelastetut kuuluisivat kahteen erilliseen (taivaalliseen ja maanpäälliseen) kastiin. Jehovan todistajien mukaan vain 144 000 joukkoon kuuluvilla on ”taivaallinen toivo”, muilla pelastuvilla ”maallinen toivo”. Paavali kuitenkin opettaa, että ”se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4) ja että taivas on kaikkien kristittyjen koti (Fil. 3:20, Ef. 2:6, Kol. 1:5, 2. Kor. 5:1).
Kasteja on kylläkin kaksi – pelastettujen ja tuomittujen – ja toiseen kastiin kuuluvien kohtalo on Raamatun mukaan hyvin erilainen kuin se, mitä Jehovan todistajat asiasta opettavat. Taivaaseen pääsevät ne, ”joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27), kun taas jokainen, ”jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta”, heitettiin ”tuliseen järveen” (Ilm. 20:15). Jehovan todistajien mukaan tuomittujen kohtalo on ikuinen hävitys ja tiedottomuus eikä helvetti, jossa koetaan kärsimyksiä. Raamatun mukaan kuitenkin tuliseen järveen joutuvia ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:10). ”Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa” (Ilm. 14:11). Onpa outo vertauskuva tiedottomuudesta.
Jeesus itse puhui helvetin kärsimyksistä usein: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 8:11–12) Kyseinen raamatunkohta on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se on mitä selvimmässä ristiriidassa sen Jehovan todistajien opin kanssa, että yksikään Vanhan testamentin aikana elänyt ihminen ei voi olla 144 000 taivaaseen pääsevän joukossa.
Jeesus jatkoi opetustaan ikuisesta tulesta: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen…Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:41,46). Mukauttaakseen Jeesuksen sanoja oppiinsa Uuden maailman käännöksen tekijät käänsivät loppuosan seuraavasti: ”Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.” (Matt. 25:46 UM)
Kyseisessä jakeessa esiintyvä kreikankielinen sana kolasin ei voi merkitä pois karsiintumista. Jos siis Jehovan todistajan silmä houkuttelee näkemään kreikan sanakirjassa kyseisen sanan kohdalla merkityksen, jota sanakirja ei anna, on hänen syytä heittää silmänsä pois. ”Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä ‘mato ei kuole eikä tuli sammu’.” (Mark. 9:47–48)
Lopuksi
Jehovan todistajien kokoukset paljastavat järjestön tavoitteen. Kristillinen jumalanpalvelus on aina ollut nimensä mukaista – Jumalan palvontaa, rukousta, kiitosta, ylistystä ja pyyntöä. Jehovan todistajien sunnuntaikokouksesta rukoukselle ei anneta edes viittä minuuttia, kun taas Jehovan todistajien opin esittelyyn kuluu lähes koko muu aika noin kaksituntisesta sessiosta. Kokouksen jälkeen todistajat lähtevät usein pareina etsimään uusia käännynnäisehdokkaita, mikä onkin järjestön olemassaolon päätarkoitus.
Jos Jehovan todistaja saadaan kiinni moraalittomuudesta tai hänessä havaitaan merkkejä uskoon kohdistuvasta epäilystä (ex-todistajien kirjoitusten lukeminen, Jehovan todistajien virallisesta opista poikkeaminen, kristillisiin jumalanpalveluksiin osallistuminen tms.), hänet erotetaan Jehovan todistajien yhteydestä, minkä jälkeen hän on käytännössä kuin kuollut ihminen Jehovan todistajien näkökulmasta. Edes perheenjäsenet eivät monesti enää pidä minkäänlaista yhteyttä moiseen Saatanan lapseen. Käytäntö rikkoo lukuisten perheiden lisäksi perustavanlaatuisia ihmisarvoja.
Kun Uuden maailman käännös valmistui, kääntäjien nimet ja koulutustaustat pidettiin salassa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että käännöskomitea koostui viidestä miehestä, joista neljällä ei ollut minkäänlaista tuntemusta Raamatun alkukielistä, ja viideskin oli opiskellut ei-raamatullista kreikkaa vain kaksi vuotta. Käännös onkin lähinnä väännös jo olemassa olleista englanninkielisistä käännöksistä, ja sen tarkoitus oli muokata Raamattu sopimaan Jehovan todistajien teologiaan.
Seuraavassa esimerkkejä Uuden maailman käännöksen väännöksistä: Joh. 1:1 ”Sana oli Jumala” muokattu muotoon ”Sana oli jumala”. Luuk. 22:19 ”Tämä on minun ruumiini” muokattu muotoon ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani”. Kol. 1:16 ”Hänen [Jeesuksen] välityksellään luotiin kaikki” muokattu muotoon ”hänen välityksellään luotiin kaikki muu”. Kol. 2:9 ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” muokattu muotoon ”hänessä asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys ruumiillisesti”.
Jehovan todistajien oppi ei ole pysynyt muuttumattomana, vaan se on usein vaihtunut päinvastaiseksi. 1880-luvulla Kristuksen palvomisessa ei ollut mitään väärää, kun taas 1960-luvulla se oli jo epäraamatullista. 1910-luvulla Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun Abaddon oli Saatana, 1960-luvulla Jeesus Kristus. 1950-luvulla Roomalaiskirje 13:1 viittasi Jehovaan ja Jeesukseen, 1970-luvulla maallisiin hallinnollisiin valtoihin. 1870-luvulla opetettiin, että Sodoman miehet eivät saisi osakseen ylösnousemusta, 1950-luvulla opetettiin päinvastoin, 1960-luvulla jälleen 1950-luvun oppiin nähden päinvastoin eli 1870-luvun opin mukaisesti, ja 1970-luvulla taas kerran päinvastoin eli 1950-luvun opin mukaisesti. Samoin oppia on muutettu mm. armeijan käymisen hyväksyttävyydestä, verenluovutusten ja rokotusten hyväksyttävyydestä, kansallisten lippujen kunnioittamisesta, joulunvietosta ja Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdasta.
Jehovan todistajat eivät perusta koteja orvoille, kodittomille, köyhille, sairaille tai kuoleville tms., koska moiset maalliset hankkeet nähdään turhaksi uppoavan laivan kiillottamiseksi, kun kerran nykyinen asiainjärjestelmä on aivan pian katoamassa. On siis parempi keskittyä lähetystyöhön. (Joskus Jehovan todistajia on jopa kehotettu perumaan avioliittoaikeensa samalla verukkeella.)
Tässä yhteydessä palautuvat mieleen Jeesuksen sanat: ”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ “Silloin nämäkin kysyvät: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’” (Matt. 25:42–45)
Mitä nykyisen asiainjärjestelmän poistumiseen tulee, Jehovan todistajat uskovat sen tapahtuvan pian koittavassa Harmageddonin taistelussa. Harmageddonin on ennustettu koittavan vuosina 1914, 1918, 1925, toisen maailmansodan aikana, 1975, ja ennen vuoden 1914 sukupolven kuolemaa. Nämä ja lukuisat, lukuisat muut pieleen menneet ennustukset ovat osoittaneet Vartiotornin kuuluvan Kristuksen ennustamien väärien profeettojen joukkoon (Matt. 24:24–25). Jehovan todistajien evankeliointi-into ansaitsee kunnioituksen, mutta he ovat valitettavasti joutuneet suuren harhautuksen kohteeksi. Paavalin sanoin: ”he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys” (Room. 10:2).
http://hyviauutisia.wordpress.com/ei-katoliset-uskot/ei-kristilliset/jehovan-todistajat/
Vastaukset 27
Vanhimmat
sinua lyhentämään asiasi.
Useimmat lukijat sivuuttavat asiasi ja niin se vaivannäkö, jota olet nähnyt kirjoittaessasi juttusi, menee hukkaan, valitettavasti.
Se on törkeä kopio aloituksen lopussa mainitusta web-sivustosta. Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja ei pahastu asiasta. Se on niin hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa alusta loppuun, että ansaitsee varmasti tulla täälläkin luetuksi.
Kaikki kunnia siis alkuperäiselle kirjoittajalle ja käykäähän lukemassa hänen näkemyksiään myös muista lahkoista.
Kirjoittaja itse on katolilainen, mutta se ei vähäisimmässäkään määrin vähennä noiden tekstien arvoa.
Jt-läisten kannattaa lukea koko teksti ja tarkkaan.
Jt:läisten on nyt syytä sanoa oma mielipiteensä tästä tekstistä, sillä he vetoavat aina itsekin Raamatun jakeisiin.
On siis syytä heidän todistaa olevansa paremmin perillä Raamatusta kuin kirjoittaja.
Ei muuten tee mitään, vaikka teksti on suora lainaus, koska kirjoittaja antoi linkin alkuperäiseen.
Hän ei siis esitä kirjoitusta omanaan.
..ensiksi pitäisi saada selväksi, että sana "Herra," ei ole erisnimi, vaan tarkoittaa sanaa "Isäntä, ", se oli myös Libanonin -Baal-jumalan nimi, ja tarkoitti orjanomistajaa;
Kirjoitus sanookin , että "Hän on orjuuttanut heidät tahtoaan tekemään,"
Toinen on se, ettei kirjoitusten aikana elänyt ketään "Paavali,"Nimistä miestä; Tekstissä se myönnetään, sanomalla , että hän oli _Saul; paavali on -luterilaista houruamista; jos ei, niin miksi Barnabas ei ollut Pate,
kolm; Hepr; Tetragrammi oli -Hwhy,- -Jhvh sen -Kreikank. käännös; mutta ei Joshua ollut kreikkalainen:
-neljäs;Yleensä; kuka hitto, en p; sano jaksaa lukea näitä massapostituksia; " "-Saarnaaminen"Tark, englannink; sanaa "Paasata,"
Muoto "-Hwhy" on typo, ei mikään tetragrammi. Jhvh ei sekään liioin ole "tetragrammin kreikankielinen käännös" (ei etuviivalla, eikä ilman). Kun heprealaisen tetragrammin יהוה kirjaimet (oikealta vasemmalle jod he vav he) translitteroidaan latinalaisin kirjaimin, voi tulos olla JHVH (suomi), JHWH (saksa) tai YHWH (englanti), koska kirjaimien äänneasu vaihtelee.
Esittämäsi nimi Joshua (meikäläisittäin Joosua) ei tosiaan ole kreikkalainen, vaan heprealainen nimi. Nimi יהושוע merkitsee JHVH pelastaa.
Paavalin juutalainen nimi oli Saul (=haluttu). Uusi testamentti käyttää siitä myös muotoa Saulus. Nimeä Paulus (=pieni - vrt. kuningas Saul oli päätään muita pidempi) käytetään Apt.13:9 ja aina siitä eteenpäin. Tästä juontuvat suomalaiset nimet Paavali, Pauli ja Paavo. Joidenkin Raamatun (pää-)henkilöiden nimistä on vain ruvettu käyttämään kielialueella käytössä olevia muotoja. Tämä ei ole erityisti luterilaisuuteen, eikä muuhunkaan lahkokuntaan, vaan käsittääkseni yksin kieleen liittyvä ilmiö. Ellei lukuun oteta Aapeli Saarisalon, sinänsä erinomaista, "kansanomaisuutta" tavoittelevaa käännöstä, ovat monet nimet esim. englanninkielisissä Raamatuissa huomattavasi meikäläisiä enemmän alkukielisistä muodoistaan poikkeavia:
Jiishai - Iisai - Jesse
Mathaios - Matteus - Matthew
Markos - Markus - Mark
Lukas - Luukas - Luke
Ioannes - Johannes - John
Nimestä Barnabas ei kai ollut käytössä kääntämishetkellä, kuten ei ole vieläkään, muita muotoja. Nimi Pate puolestaan on pikemminkin Paavon lempinimi.
Tuli tosiaan niin pitkää vuodatusta, että vastaan ja perustelen vain Jumalan nimestä muotoa Jehova.
Jehovan todistajat ei todellakaan olleet ensimmäisiä käyttäessään muotoa Jehova. Kaikki tiedämme, että keskiajalla monissa yhteyksissä löytyy, kuten kolikoista muoto Jehova.
Aabraham "huusi avukseen Herran nimeä". Kuten tiedämme, niin Jumalan nimi merkitsee "minä olen se mikä olen" , mutta Mooses tuskin tarkoitti näitä verbejä sellaisenaan , vaan nimi vakiintui luultavasti muotoon JHWH ja lausumistapa jo lyhenteen "jah", joka löytyy monista juutalaisista nimistä, muun muassa alkuperäisestä Jeesuksen nimestä, joka on Jehosuah, tosin varmaa lausumistapaa emme tiedä, mutta Jeesus on vakiintunut suomeksi. Englannin kielessä nimi lausutaan lähinnä sanalla "tzsiisus".
Jos tukeudumme yleiseen lyhennykseen "Jah" Jumalan nimestä, niin on luultavaa, että lyhenne on koottu muoto sanan alun keskivaiheen ja lopun nimen sisällöstä eikä siis muododta Jahve. Jehova sopisi tuohon muotoon paremmin.
Mainittakoon, että joillekkin muissa maissa, kuten Suomessa uskonlahkoilla on vaikea hyväksyä muotoa Jehova, mutta näin ei ole esim Yhdydvalloissa. On tunnettua, että kun Yhdydvaltalainen saarnamies rukoili "mission tapahtumassa" nimellä Jehova niin eiköhän helluntalainen kääntäjä käyttänytkin muotoa Jahve, jotta Jehovan todistajat eivät saisi kuulijakunnan tukea ainakaan Suomessa. Tällainen on kyllä ymmärrettävää ja valitettavaakin...
Itse en ole Jehovan todistaja, mutta olen tutkinut asiaa ja en itse henkilökohtaisesti pidä vääränä muotona sanaa Jehova tai Jahve. Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja oltava nöyrä ja puolueeton, mikäli haluamme säilyttää avoimuuden ja objektiviisuuden asioille.
>>Jehovan todistajat ei todellakaan olleet ensimmäisiä käyttäessään muotoa Jehova.
Eivätkä edes ensimmäisiä, jotka käyttivät nimitystä jehovantodistajat. Tosin aiemmin sillä viitattiin VT:n israelilaisiin.
>>Mainittakoon, että joillekkin muissa maissa, kuten Suomessa uskonlahkoilla on vaikea hyväksyä muotoa Jehova,
Vartiotorniseura onkin 1950-luvulta lähtien ollut sitä mieltä, että Jahve olisi lähempänä oikeaa lausumisasua kuin Jehova. Että sillä tavalla sitä kirkastellaan Jumalan nimeä.
"Vartiotorniseura onkin 1950-luvulta lähtien ollut sitä mieltä, että Jahve olisi lähempänä oikeaa lausumisasua kuin Jehova. Että sillä tavalla sitä kirkastellaan Jumalan nimeä."
Toki on myönnettävä, että Jehovan todistajat käyttävät myös muotoa Jahve. Mutta toisaalta JOS Jumalalla olisi järjestö, niin hän lienee pitäisi huolta, mitä nimeä käytetään. Ajatus ohjauksesta ei ole kuitenkaan skeptikkojen mieleen. Toisaalta en henkilökohtaisesti kiellä etteivätkö Jehovan todistajat olisi oikeassa tai väärässä ko asiassa.
>>Toki on myönnettävä, että Jehovan todistajat käyttävät myös muotoa Jahve.
Jos Jumalan nimen kirkastaminen on jollekin osoitus omaamastaan totuudesta, niin jonkun mielestä tulisi käyttää todennäköisimmin oikeaksi katsomaansa muotoa. Olletikin asiaa on pohdittu ja katsottu, että firman aputoiminimen vaihdosta on enemmän haittaa kuin nimen kirkastamiseen liittyvästä epäloogisuudesta.
>>Mutta toisaalta JOS Jumalalla olisi järjestö, niin hän lienee pitäisi huolta, mitä nimeä käytetään.
JOS Jumala olisi olemassa, niin hän lienee pitäisi huolta siitä, että hänen olemassaolostaan, tai muista asiaan liittyvistä seikoista, ei olisi nykyisenlaista näytön puutetta.
>> Toisaalta en henkilökohtaisesti kiellä etteivätkö Jehovan todistajat olisi oikeassa tai väärässä ko asiassa.
Tässä Jehova/Jahve -asiassa Vartiotorniseura on alan asiantuntijoiden ja tutkijoiden mielipiteen varassa, kuten monissa muissakin asioissa.
Mukavaa että meitä kirjanoppineita täällä on useampia. Raamatussakin mainitaan kirjanoppinneet aina monikossa.
"Jos Jumalan nimen kirkastaminen on jollekin osoitus omaamastaan totuudesta, niin jonkun mielestä tulisi käyttää todennäköisimmin oikeaksi katsomaansa muotoa. Olletikin asiaa on pohdittu ja katsottu, että firman aputoiminimen vaihdosta on enemmän haittaa kuin nimen kirkastamiseen liittyvästä epäloogisuudesta."
Monelle todistajalle ja heidän mielisilleen asia ei ole häiritsevä. Joillekkin se on ja tietenkin heistä se on erityisen häiritsevä, joilla on asiassa eri intressit.
"JOS Jumala olisi olemassa, niin hän lienee pitäisi huolta siitä, että hänen olemassaolostaan, tai muista asiaan liittyvistä seikoista, ei olisi nykyisenlaista näytön puutetta."
Monen mielestä todisteet ovat riittäviä Jumalan olemassaololle. Tässäkin asiassa on takinkääntäjiä molempiin suuntiin. On myönnettävä, että maailmankaikkeiúden olemassaoleminen ja fysiikan lait saattavat olla aivan epäloogisia tietyissä olosuhteissa kuten elämän synty. Tästähän riittäisi.
"Tässä Jehova/Jahve -asiassa Vartiotorniseura on alan asiantuntijoiden ja tutkijoiden mielipiteen varassa, kuten monissa muissakin asioissa. "
Tässä ja muissakin asioissa se ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että ne joiden mielestä aikamatkailu on mahdottomuus, ovatkin väärässä. Tai jos kysytään kehitysvammaiselta ta muuten älyrajoitteiselta yksilötä vastausta onko avaruudessa elämää? Hänen vastauksensa saattaa olla oikea. Myös VTS voi olla oikeassa joissakin asioissa.
>>Monelle todistajalle ja heidän mielisilleen asia ei ole häiritsevä.
Eikä ihme, eihän heitä häiritse sekään, että Vartiotorniseura valehtelee heille ja pitää heitä opillisina sätkynukkeina.
>>Joillekkin se on ja tietenkin heistä se on erityisen häiritsevä, joilla on asiassa eri intressit.
Häiritsevä särö syntyy siitä pikkutarkkuudesta jolla Vartiotorniseura toisaalta ohjeistaa seuraajiaan ja siitä opillisesta ylemmyydentunteesta, jolla Vartiotorniseura markkinoi ajatustaan moraalisesti ylivertaisesta - hengellisessä paratiisissa elävästä - maailman onnellisimmasta kansasta.
>> Myös VTS voi olla oikeassa joissakin asioissa.
Se ei kuitenkaan estä Vartiotorniseuraa erottamasta niitä, jotka epäilevät asioita, joissa Vartiotorniseura on ehdottoman väärässäkin.
"Eikä ihme, eihän heitä häiritse sekään, että Vartiotorniseura valehtelee heille ja pitää heitä opillisina sätkynukkeina."
Oletko koskaan ajatellut,että tiede toimii samalla tavalla. Tiettyjä asioita on pidetty tieteellisesti oikeina, vaikka nykytiede on asiasta eri mieltä. Toisaalta nykyaikanakin on olemassa asioista eri käsityksiä, kuten ilmasto muutoksesta. Eri aikoina objektiiviseen ajatteluumme vaikuttaa eri näkemykset kultakin ajalta, joten ei ihme, että uskonnollista totuutta etsivät vaihtavat aikaajoin käsityksiään, koska he mielestään ovat oikeassa tieteen suhteen ja varmoja siitä, että jumala on olemassa. Kuten tiedekin erehtyy niin varmasti ihmiset yleensäkin ja varsinkin sellaiset, jotka väittävät olevansa juuri nyt oikeassa, kuten uskonnot, mutta se ei sulje pois etteivätkö he olisi oikeassa joissakin asioissa.
" Häiritsevä särö syntyy siitä pikkutarkkuudesta jolla Vartiotorniseura toisaalta ohjeistaa seuraajiaan ja siitä opillisesta ylemmyydentunteesta, jolla Vartiotorniseura markkinoi ajatustaan moraalisesti ylivertaisesta - hengellisessä paratiisissa elävästä - maailman onnellisimmasta kansasta."
On oltava varovainen myös kritisoidessaan toisten näkemyksiä ja luulo, että juuri itse omaa oikeellisuuden ja tietämyksen asioista, ettei olisikin väärässä itse? Monesti vähiten väärässä voi olla eniten oikeassa.
"Se ei kuitenkaan estä Vartiotorniseuraa erottamasta niitä, jotka epäilevät asioita, joissa Vartiotorniseura on ehdottoman väärässäkin."
Yhteiskuntakin erottaa, joissakin jopa tappaa ne, jotka eivät sopeudu. Miten ylimmän vallan edustajat toimivat? He eivät voi muuta kuin nitistää vastustajat ja meidän täytyy yhä päivitellä elämän epäoikeudenmukaisuutta...
>>Oletko koskaan ajatellut,että tiede toimii samalla tavalla.
Kyllä, ollessani vielä jehovantodistaja ja senkin jälkeen jehofiilinä.
>>Tiettyjä asioita on pidetty tieteellisesti oikeina, vaikka nykytiede on asiasta eri mieltä.
Onko asioita esitetty Ainoina Oikeina Totuuksina, mutta tietoisesti vääristeltynä? Onko asioita esitetty Jumalalta saatuina? Onko niitä asioita saanut kyseenalaistaa ja onko niitä koskaan kyseenalaistettu?
>>Toisaalta nykyaikanakin on olemassa asioista eri käsityksiä, kuten ilmasto muutoksesta.
Ei kai eriävä mielipide ole samaa kuin valehtelu?
>> joten ei ihme, että uskonnollista totuutta etsivät vaihtavat aikaajoin käsityksiään,
En ole viitannut käsityksen vaihtamiseen, vaan aiemman käsityksen kieltämiseen ja siitä valehteluun.
>>On oltava varovainen myös kritisoidessaan toisten näkemyksiä ja luulo, että juuri itse omaa oikeellisuuden ja tietämyksen asioista, ettei olisikin väärässä itse?
Olisiko ylipääsemätön ongelma selittää mihin tuolla viittaat?
>>Yhteiskuntakin erottaa, joissakin jopa tappaa ne, jotka eivät sopeudu.
Ja pidät sitä oikeutettuna?
"Kyllä, ollessani vielä jehovantodistaja ja senkin jälkeen jehofiilinä."
Tuo on jo agressiivisuutta tai tietoista taktikointia. Mistä opit sanan?
"Onko asioita esitetty Ainoina Oikeina Totuuksina, mutta tietoisesti vääristeltynä? Onko asioita esitetty Jumalalta saatuina? Onko niitä asioita saanut kyseenalaistaa ja onko niitä koskaan kyseenalaistettu? "
Sen ajan tiede oli sen ajan kapina järjestelmää kohtaan. Jotkut ottavat koulutuksellaan ja tietämyksellään itselleen kaikkitietävän roolin ja ovat väärässä. Vrt Hitlerin aikainen eugeniikka.
"Ei kai eriävä mielipide ole samaa kuin valehtelu? "
Riippuu aiva kenen leiristä katsoo
"En ole viitannut käsityksen vaihtamiseen, vaan aiemman käsityksen kieltämiseen ja siitä valehteluun. "
En usko, että kukaan tietoisesti haluaa valehdella - edes vts. He haluavat kenties vain korjata näkemyksiään ja kaunistaa niitä...
"Olisiko ylipääsemätön ongelma selittää mihin tuolla viittaat?"
Sinuun. Olet niin yltäkylläisyyden oikeassa tai annat sellaisen vaikutelman.
"Ja pidät sitä oikeutettuna?"
EN suinkaan vaan realiteettina. Sinäkin tapat sellaiset ajatukset, jotka eivät sovi intresseihisi. Tavallaan ajatuksesi vievät pohjan toisten uskolta, joten kuvaannollisesti toimit kuten sinulla on valta toimia. Vain pienemmässä mittakaavassa.
>>Tuo on jo agressiivisuutta tai tietoista taktikointia.
Ei, vaan puh´taasti katsaus menneeseen.
>>Mistä opit sanan?
Kyllä se netistä on opittu tuo sana.
>>Sen ajan tiede oli sen ajan kapina järjestelmää kohtaan. Jotkut ottavat koulutuksellaan ja tietämyksellään itselleen kaikkitietävän roolin ja ovat väärässä. Vrt Hitlerin aikainen eugeniikka.
Haluatko ehkä verrata esimerkiksi Vartiotorniseuran tuonaikuisia opetuksia nykyisiin, vai mistä syystä tuollainen esimerkki?
>>"Ei kai eriävä mielipide ole samaa kuin valehtelu? "
>>Riippuu aiva kenen leiristä katsoo
Meillä kovin erilainen käsitys valehtelusta. Vilpittömiä virheitä on olemassa, mutta ei vilpittömiä valheita.
>>En usko, että kukaan tietoisesti haluaa valehdella - edes vts. He haluavat kenties vain korjata näkemyksiään ja kaunistaa niitä...
Tässä ei kysytä uskoasi, annan sinulle yhden esimerkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000020384367
Koita selitellä tuo parhain päin.
>>Sinuun. Olet niin yltäkylläisyyden oikeassa tai annat sellaisen vaikutelman.
Oikeise ihmeessä jos huomaat tarvetta.
>>Sinäkin tapat sellaiset ajatukset, jotka eivät sovi intresseihisi.
Toki näin tapahtuu joka päivä, monissakin asioissa.
>>Tavallaan ajatuksesi vievät pohjan toisten uskolta, joten kuvaannollisesti toimit kuten sinulla on valta toimia. Vain pienemmässä mittakaavassa.
Mielipiteeni ovat suoraa seurausta palstalla esitettyihin uskonnollisiin näkemyksiin. Jos esitän jotain paikkansapitämätöntä, niin oikeise ihmeessä. En kirjoittelisi täällä jos tämä olisi suosituimmuuskilpailu.
Mitä mieltä muuten olet jehovantodistajien tavasta kulkea kutsumatta vieraiden ihmisten ovilla ja esittää asioita, jotka vievät pohjan toisten uskolta ja antaa ihmiselle joko mahdollisuuden vaihtaa uskoaan tai kuolla ennenaikaisesti?
Ensinnäkin eugenetiikkaa ei voi parhaalla tahdollakaan pitää tieteenä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
Jotenkin kirjoittelustasi saa sellaisen kuvan, että kaikenlainen uskontoon kohdistettava kritiikki ei ole suotavaa?
"Ei, vaan puh´taasti katsaus menneeseen. "
Viittaat mihin?
"Kyllä se netistä on opittu tuo sana. "
Kiitos rehellisyydestä - vaikutteille altis?
"Haluatko ehkä verrata esimerkiksi Vartiotorniseuran tuonaikuisia opetuksia nykyisiin, vai mistä syystä tuollainen esimerkki?"
Tiede. jumalasi. Se on eri tänään kuin eilen. Hitleriä ihannoitiin eilen ja tänään ja myös täällä Suomessa. Ja Ameriikassa.
"Meillä kovin erilainen käsitys valehtelusta. Vilpittömiä virheitä on olemassa, mutta ei vilpittömiä valheita. "
Selvästikään et ole naimisissa. Vilpiitömiä valheita kutsutaan myös valkeisi valheiksi.
Linkkisi on liian pitkä ja tuskastuttavan tylsä. Ei jaksa kommentoida. Ei Jeesuskaan aina vastannu ja minä sentään olen aika lähellä häntä. Kapinoikaa.
Missä olit luetunymmärtämistunnilla?
>>Viittaat mihin?
Jehovantodistajamenneisyyteeni
>>- vaikutteille altis?
Aivan varmasti.
>>Selvästikään et ole naimisissa. Vilpiitömiä valheita kutsutaan myös valkeisi valheiksi.
Valheellinen lausunto on valheellinen, väri ei sitä muuta.
>>Linkkisi on liian pitkä ja tuskastuttavan tylsä.
Tuossa on jotain tuttua.
Se oli kaikkea muuta, mutta ei tosiaankaan tylsä. Liian pitkäkään se ei ollut. Noin asiapitoista tekstiä olisi jaksanut lukea paljon pitempäänkin. Sääli ettei tuohon kopioimaani aloitukseen ole tullut yhtään kommenttia Jehovan todistajilta. Se ilmeisesti oli liian pitkä ja tylsä.
>>Se oli kaikkea muuta, mutta ei tosiaankaan tylsä.
Kysymys onkin puhtaasti mielenkiinnosta, ei pituudesta. Jos jaksaa tunnin tutkailla Vt-lehteä salilla, niin se on jo kertaluokkaa pitempi ponnistus.
>>... yhtään kommenttia Jehovan todistajilta. Se ilmeisesti oli liian pitkä ja tylsä.
Eiköhän syy ole siinä, että sisältö ei miellytä, ei vaikka se on Vt-seuran ehtaa omatuotantoa. Tarkennuksiksihan noita valheita toisella forumilla eräs jt nimitteli.
"Jehovantodistajamenneisyyteeni "
Kaikilla on menneisyys myös minulla.
"Aivan varmasti. "
Voin siis vakuuttaa sinut
"Valheellinen lausunto on valheellinen, väri ei sitä muuta"
Voipas. Joku valhe on hyvällä tahdolla ja loukkaantumattomuuteen tähdätty. Et siis ole naimisissa
"Tuossa on jotain tuttua. "
Ei tuollaisia kukaan jaksa
sen enempää Jehovan todistajien kuin katolilaistenkaan opit. Aika hyvin mielestäni tuossa oli toisella tapaa uskova kuitenkin Raamatulla asiat perustellu.
Sinulla on kyllä ehdottomasti paras lähestymistapa kun käytät lähes ainoastaan Jehovan todistajien omaa materiaalia. Siihen ei ihan joka jätkä pysty.
Meikäläinen tuli vaan käymään eikä olemaan joten hyvät jatkot. Poikkean taas joskus visiitillä tälläkin palstalla.
>>Kaikilla on menneisyys myös minulla.
Ihmettelinkin miksi jokuu kysyy moista.
>>Voin siis vakuuttaa sinut
Riippuu täysin vakuuttelukyvyistäsi.
>>Voipas. Joku valhe on hyvällä tahdolla ja loukkaantumattomuuteen tähdätty.
Kyseessä on oman edun tavoittelu mielistelemällä, ei rehellisyyteen pyrkiminen.
>> Et siis ole naimisissa
Jos avioliittoa tarkoitat, olet oikeassa.
>>Ei tuollaisia kukaan jaksa
Ymmärrän hyvin, en minäkään runoutta jaksa lukea juurikaan ensimmäistä riviä pitemmälle.
>>Aika hyvin mielestäni tuossa oli toisella tapaa uskova kuitenkin Raamatulla asiat perustellu.
Nimenomaan, esimerkiksi kolminaisuus on iäisyyskysymys, jonka ehtymätön käyttövoima on Raamatun moniselitteinen sisältö. Absoluuttista raamatullista totuutta ei ole ole olemassakaan.
Vilpittömiähän uskossaan vakaat ihmiset ovat pääsääntöisesti. Moitinkin Vartiotorniseuraa sen omalla materiaalilla.
Toisaalta vilpittömyys ei mielestäni poista moraalista vastuuta esittämästään asiasta.