Vähän ensin ajatuksia tasaverotuksesta:
Olen sitä mieltä, että valtiolle kuuluu ja on välttämätöntä saada tietty osuus tuloista niiden kokonaismäärästä riippumatta. Vero ei voi olla tasasumma, koska se muodostuisi pienituloisille liian korkeaksi ja suurituloisille naurettavan pieneksi. Kun jaetaan vaikka kakkua, on oikeudenmukaista jakaa se prosenttiosuuksin, jolloin kukin saa osuutensa joka hänelle kuuluu kakun koosta riippumatta.
Sensijaan veroprosentti voisi olla kaikille sama, mikä on edelliseen viitaten myös oikein. Muutos pitää tietenkin toteuttaa niin, ettei se johda jo muutenkin heikommassa asemassa olevien nettotulojen laskuun: Korkeita bruttopalkkoja on laskettava niin, että käteen jää suunnilleen yhtä paljon kuin progressiivisen verotuksen aikaankin, ja pienempituloisten palkkoja on nostettava niin, ettei valtion verotulot romahda siirtymähetkellä.
Toisella keskustelusivulla järjestetyn äänestyksen peruteella tätä ei kansa näytä haluavan. Väitän kuitenkin että äänestyksen tulos on vääristynyt. Tasaverotusta ei haluta, koska pelätään omien käteenjäävien tulojen laskevan ja ajatellaan, että rikkaiden on osallistuttava yhteiskunnan ylläpitoon sitä suuremmalla osuudella tuloistaan mitä suuremmat ne tulot ovat. Nykyisten valtavansuurten bruttotuloerojen aikakautena tämä on hyväksyttävä ajatus, mutta kuten tiedetään se ei kannusta pienituloistakaan lisäansioihin, koska nouseva verotus tappaa sensuuntaiset halut. Eikä se ole oikeudenmukaistakaan, kuten tasaprosenttiverotus olisi.
Vielä epäoikeudenmukaisempaa ja oudosti hyväosaisia suosivaa sensijaan on prosentuaaliset palkankorotukset! Yleispalkankorotusten tulisi tietenkin olla kaikille sama tasasumma.
Myös työelämän ulkopuolella pitäisi ihmisten olla tasa-arvoisia. Eläkkeiden, työttömyys-, sairaus- ym. korvausten tulee siis olla kaikille samansuuruiset. Lisäksi tarvitaan köyhäinapu ja varallisuuden alittaessa tietyn melko korkean määrän, kalliiden sairaushoitokulujen korvaus.
Työelämässä sensijaan on tärkeää, että kukin voi pyrkiä parempiin ansioihin ja motivoitua siten työnteosta - joutumatta maksamaan korotettua veroa!
Myös vapaa-ajan lisäämisen on oltava mahdollista palkasta tinkimällä ja elämäntilanteen mukaan. Lasten ja vanhusten kotihoito on mahdollista, kun kansalaispalkka on kaikille sama.
Sillä kuinka paljon kukin maksaa palkastaan veroja ei saisi olla mitään tekemistä eri etuuksia määrättäessä. Tosiasiassa työnantaja ne verot maksaa, eikä suurituloinen ole muita oikeutetumpi erikoiskorkeisiin eläke- ja työttömyyskorvauksiin. Oikea tarve on pikemminkin päinvastainen, ja sama summa on ainut oikeudenmukainen ratkaisu.
Valitettavasti tilanne on edelleen se että, mitä suurempaa palkaa henkilö on saanut nauttia työssäoloaikana, sitä korkeammat ovat eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Kun vedotaan siihen, ettei elintaso saa tällaisessa tilanteessa "romahtaa", tietoisesti vältetään toteamasta, että varakkaalle on kertynyt runsaasti varoja pahanpäivän varalle, kuntaas pienituloinen on jatkuvassa "romahdustilassa" eikä pysty varojaan säästämään saati sijoittamaan. Jopa eläkevakuutukset on pienituloiselta rajoitettu, koska säästö saa olla korkeintaan 10% tuloista.
Yhteiskunta on saatava oikeudenmukaiseksi! Verojärjestelmän voi yksinkertaistaa, mutta päättäjiltä on puuttunut siihen halu, koska se asettaa myös heidät yhdenvertaiseksi muiden kanssa.
On oikein palkita ihmisiä oikeudenmukaisesti työtä tehdessä, ei sen jälkeen. Siitä syystä kansalaispalkan eli oikeudenmukaisen sosiaaliturvan tulee antaa vain minimitoimeentulo ja työn loput.
RYHTYKÄÄHÄN VIRKAMIEHET JA POLIITIKOT HOMMIIN REHELLISESTI JA OMAT ERINOMAISET ETUNNE SYRJÄYTTÄEN. Kyllä ne säilyvät kohtuullisina jatkossakin!
Olen sitä mieltä, että valtiolle kuuluu ja on välttämätöntä saada tietty osuus tuloista niiden kokonaismäärästä riippumatta. Vero ei voi olla tasasumma, koska se muodostuisi pienituloisille liian korkeaksi ja suurituloisille naurettavan pieneksi. Kun jaetaan vaikka kakkua, on oikeudenmukaista jakaa se prosenttiosuuksin, jolloin kukin saa osuutensa joka hänelle kuuluu kakun koosta riippumatta.
Sensijaan veroprosentti voisi olla kaikille sama, mikä on edelliseen viitaten myös oikein. Muutos pitää tietenkin toteuttaa niin, ettei se johda jo muutenkin heikommassa asemassa olevien nettotulojen laskuun: Korkeita bruttopalkkoja on laskettava niin, että käteen jää suunnilleen yhtä paljon kuin progressiivisen verotuksen aikaankin, ja pienempituloisten palkkoja on nostettava niin, ettei valtion verotulot romahda siirtymähetkellä.
Toisella keskustelusivulla järjestetyn äänestyksen peruteella tätä ei kansa näytä haluavan. Väitän kuitenkin että äänestyksen tulos on vääristynyt. Tasaverotusta ei haluta, koska pelätään omien käteenjäävien tulojen laskevan ja ajatellaan, että rikkaiden on osallistuttava yhteiskunnan ylläpitoon sitä suuremmalla osuudella tuloistaan mitä suuremmat ne tulot ovat. Nykyisten valtavansuurten bruttotuloerojen aikakautena tämä on hyväksyttävä ajatus, mutta kuten tiedetään se ei kannusta pienituloistakaan lisäansioihin, koska nouseva verotus tappaa sensuuntaiset halut. Eikä se ole oikeudenmukaistakaan, kuten tasaprosenttiverotus olisi.
Vielä epäoikeudenmukaisempaa ja oudosti hyväosaisia suosivaa sensijaan on prosentuaaliset palkankorotukset! Yleispalkankorotusten tulisi tietenkin olla kaikille sama tasasumma.
Myös työelämän ulkopuolella pitäisi ihmisten olla tasa-arvoisia. Eläkkeiden, työttömyys-, sairaus- ym. korvausten tulee siis olla kaikille samansuuruiset. Lisäksi tarvitaan köyhäinapu ja varallisuuden alittaessa tietyn melko korkean määrän, kalliiden sairaushoitokulujen korvaus.
Työelämässä sensijaan on tärkeää, että kukin voi pyrkiä parempiin ansioihin ja motivoitua siten työnteosta - joutumatta maksamaan korotettua veroa!
Myös vapaa-ajan lisäämisen on oltava mahdollista palkasta tinkimällä ja elämäntilanteen mukaan. Lasten ja vanhusten kotihoito on mahdollista, kun kansalaispalkka on kaikille sama.
Sillä kuinka paljon kukin maksaa palkastaan veroja ei saisi olla mitään tekemistä eri etuuksia määrättäessä. Tosiasiassa työnantaja ne verot maksaa, eikä suurituloinen ole muita oikeutetumpi erikoiskorkeisiin eläke- ja työttömyyskorvauksiin. Oikea tarve on pikemminkin päinvastainen, ja sama summa on ainut oikeudenmukainen ratkaisu.
Valitettavasti tilanne on edelleen se että, mitä suurempaa palkaa henkilö on saanut nauttia työssäoloaikana, sitä korkeammat ovat eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Kun vedotaan siihen, ettei elintaso saa tällaisessa tilanteessa "romahtaa", tietoisesti vältetään toteamasta, että varakkaalle on kertynyt runsaasti varoja pahanpäivän varalle, kuntaas pienituloinen on jatkuvassa "romahdustilassa" eikä pysty varojaan säästämään saati sijoittamaan. Jopa eläkevakuutukset on pienituloiselta rajoitettu, koska säästö saa olla korkeintaan 10% tuloista.
Yhteiskunta on saatava oikeudenmukaiseksi! Verojärjestelmän voi yksinkertaistaa, mutta päättäjiltä on puuttunut siihen halu, koska se asettaa myös heidät yhdenvertaiseksi muiden kanssa.
On oikein palkita ihmisiä oikeudenmukaisesti työtä tehdessä, ei sen jälkeen. Siitä syystä kansalaispalkan eli oikeudenmukaisen sosiaaliturvan tulee antaa vain minimitoimeentulo ja työn loput.
RYHTYKÄÄHÄN VIRKAMIEHET JA POLIITIKOT HOMMIIN REHELLISESTI JA OMAT ERINOMAISET ETUNNE SYRJÄYTTÄEN. Kyllä ne säilyvät kohtuullisina jatkossakin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kansalaispalkan ihannointi on kumman sitkeässä osassa Suomen kansaa. Kansalaispalkka ei voi toteutua, ellei valtio kontrolloi tiukasti myös kaikkien hyödykkeiden hintoja. Kauppiaat diskonttaisivat minimipalkan ajan mittaan hintoihin ja taas pitäisi kansalaispalkkaa nostaa. Eli täysin mahdoton ajatus.
Paljon parempaa politiikkaa olisi työllisyyden lisääminen. Tällöin ei tarvitsisi pohtia kansalaispalkkamallia ollenkaan. Nykyinen hallitus ei edes halua keskustella todellisista vaihtoehdoista. Se haluaa vain kouluttaa ja selvittää. Työllistymisestä ei kukaan ministereistä ole vielä puhunut mitään.
Mitä jos otettaisiin USA:lainen työttömyyskorvausperiaate käytäntöön: 6 kk ajan vuokrat kohtuulliset ruokakulut kaikki työnhankintaan liittyvät kulut kuittia vastaan JOS etsit AKTIIVISESTI uutta työpaikkaa? Moni saa Suomessa haaveilla edes ansiosidonaisella tuollaisista eduista, yleensä kulku vie myös sosiaalitoimiston luukulle. Mutta työttömyyskorvaus kestää Suomessa toki pidempään.
Nykyään moni melkolailla tavallinen suomalainen saa työttömyyskorvausta ja sen lisäksi usein asumistukea ja sosiaaliavustuksia. Sellainen on lähes normaalitila. Nuo avustukset voitaisiin yhdistää ja nimittää sitä "kansalaispalkaksi". Siitä voisi silti siirtyä työelämään, jos työpaikkoja on. Moni suomalainen tuntee nöyryytystä kun joutuu hakemaan "sosiaaliavustuksia" ja usein nuo avustukset jäävät hakematta sen vuoksi. Tällainen vaikuttaa järkevältä! Ei kannata pelotella kaikenlaisilla termeillä!